Ulkoministeri Erkki Tuomiojan puhe Rovaniemellä
Polar Press Club Rovaniemi 4. marraskuuta 2001
Hyvät kuulijat
Täällä pohjoisessa rajat ylittävällä yhteistyöllä on pitkät perinteet. Ajoittain ihmisten välinen kanssakäyminen, kauppa- ja kulttuurivaihto, on ollut varsin esteetöntä, joskus taas rajat – niin fyysiset kuin henkisetkin - ovat olleet hyvinkin suljetut. Suomen, Ruotsin ja Norjan väliset rajaesteet ovat olleet suhteellisen matalalla pohjoismaisen passiunionin solmimisesta vuodesta 1956 lähtien. Itärajan suhteen tehtäväkenttä onkin sitten ollut haasteellisempi. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana olemme tulleet tilanteeseen, jossa esteiden ylittämistä on yritetty monin tavoin helpottaa.
Rajat ylittävä yhteistyö voi merkitä etenkin rajojen läheisyydessä asuville ihmisille hyvinkin konkreettista ja arkipäiväistä toimintaa, mutta sillä on myös ensiarvoisen tärkeä vakauttava vaikutus laajemmassa kansainvälisessä turvallisuuspoliittisessa viitekehyksessä. Se rakentaa myönteistä keskinäisriippuvuutta.
Myönteisellä keskinäisriippuvuudella tarkoitetaan sosiaalisista, taloudellista ja kulttuurista rajat ylittävää vuorovaikutusta - toimintaa, joka edistää hyvinvointia, turvallisuutta ja vakautta tietyllä alueella. Tämä on kantava ajatus myös Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden politiikassa. Suomen liikkeelle sysäämässä Pohjoisen ulottuvuuden aloitteessa on ollut tavoitteena kiinnittää koko Euroopan unionin huomio, sen eteläiset jäsenmaat mukaan lukien, Euroopan pohjoisosiin. Samalla tavoitteena on ollut vastata koko unionin voimin myös unionin itärajan mahdollisuuksiin ja haasteisiin
Tänään voimme tyytyväisyydellä todeta, ettei pohjoinen ulottuvuus ole vain unionin pohjoisten jäsenmaiden asia. Pohjois-Euroopan erityispiirteisiin on kiinnitetty yhä enemmän huomiota ja Venäjän merkitys ymmärretään entistä paremmin. Tätä pohjoisen ulottuvuuden poliittista sisältöä ei tule unohtaa. Uskon, että Pohjois-Euroopan painoarvo Euroopan unionissa on kasvanut ja kasvamaa yhä etenkin, jos naapurimaamme Venäjä tulee entistä kiinteämmäksi osaksi läntistä ja pohjoista Eurooppaa.
Pohjoinen ulottuvuus eteni hyvin Ruotsin EU-puheenjohtajakaudella. Euroopan komissio on niinikään ottanut asian omakseen. Komission on jatkossakin kannettava vetovastuu pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanossa. Kumppanimaat, Venäjä mukaan lukien, tulisi sitouttaa entistä selkeämmin pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseen. Suomi on korostanut EU:n ja kumppanimaiden välisen jatkuvan ja aidon vuoropuhelun merkitystä pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmaa toimeenpantaessa. Venäjän varapääministeri Hristenko on tästä niin ikään muistuttanut.
Meidän on hyvä myös muistaa, että ”pohjoinen” on suhteellinen, katsojan näkökulmasta ja maantieteellisestä sijainnista riippuva käsite. Itämeren ja Kaliningradin ohella on pohjoista ulottuvuutta kehitettävä ja toimeenpantava myös arktisilla alueilla. Lapin yliopisto on tehnyt aloitteen niin kutsutusta Murmanskin prosessista. Rehtori Riepulan johdolla toimiva kansallinen pohjoisen ulottuvuuden työryhmä pitää omalta osaltaan varmasti huolen pohjoisimmankin pohjoisen mukanaolosta myös jatkossa.
***
Hyvä kuulijat
Ei ole helppo tehtävä kuroa umpeen Euroopan ja kenties koko maailman suurinta elintasokuilua tai vastata esimerkiksi rajat ylittäviin ympäristöongelmiin. Lainsäädännön kehittäminen, infrastruktuurin uudistaminen, kaupan esteiden poistaminen, tulli- ja rajamuodollisuuksien yksinkertaistaminen sekä uusien raja-asemien avaaminen ovat itäyhteistyön ruisleipää niin kahdenvälisessä kuin monenkeskisessä toiminnassakin. Paljon on kiinni Venäjästä itsestään.
Pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanolle ei EU:n budjetissa ole varattu omaa määrärahaa. On lähdetty siitä, että Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmaa toteutetetaan olemassaolevien ohjelmien ja rahoitusinstrumenttien puitteissa. Erityisen tärkeää on kehittää eri rahoittajatahojen välistä yhteistyötä. EU:n rahoitusohjelmien, eri maiden kansallisten ulkosuhdeohjelmien ja kansainvälisten rahoituslaitosten instrumenttien yhteensovittamistyö onkin nyt lähtenyt käyntiin. Kumppanimaiden omalla panostuksella on alati kasvava rooli.
EU:n ulkorajaohjelma Interreg, Venäjä-yhteistyöhön keskeisesti suunnattu Tacis sekä EU-hakijamaihin suunnattu Phare ja muut laajentumisinstrumentit ovat keskeisiä työkaluja pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanossa. Näiden ohjelmien avulla voidaan edistää ja konkretisoida tavoitteita, joita pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmassa esitetään. Suomi on omalta osaltaan pyrkinyt varmistamaan, että pohjoinen ulottuvuus otetaan unionin eri ohjelmissa asianmukaisella tavalla huomioon. Tämä lisää myös suomalaisten toimijoiden mahdollisuuksia rajat ylittävissä yhteistyöhankkeissa.
Lapin osalta pohjoiset Interreg -ohjelmat ovat keskeisiä välineitä Pohjoismaiden ja Venäjän välisessä yhteistyössä ja Pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanossa. Interreg-ohjelmien tavoitteenahan on se, että kansalliset rajat eivät ole esteenä Euroopan tasapainoiselle kehitykselle ja yhdentymiselle. Kumppanuusperiaatteen mukaisesti EU:n ulkopuoliset maat Norja ja Venäjä ovat kiinteästi mukana ohjelmien laatimisesta niiden toteuttamiseen saakka. Ohjelmien hallinnointi on pitkälti jalkautettu alueille itselleen. Lapin liitto on kuulemani mukaan saanut erityistä kiitosta hyvästä ja esimerkillisestä
työstä.
Pietarin lounainen jätevedenpuhdistamohanke on Suomen ja Itämeren ympäristön kannalta merkittävä ja paljon julkisuutta saanut hanke. Se on myös hanke, johon kansainväliset rahoituslaitokset, EU, Suomi ja Ruotsi ovat ilmoittaneet osallistuvansa. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden synty on merkittävä edistysaskel, joka on jo sinällään tuonut mukanaan aimo annoksen sitä kovasti kuulutettua konkretiaa.
Murmanskin alueella Suomi on toteuttanut yhteistyössä Venäjän ja Norjan kanssa laajan Kuolan alueen ekogeokemikaalisen kartoituksen, joka antaa pohjan ympäristön tilan seurannalle jatkossa. Pohjoismaisen investointipankin kautta Suomi on mukana Norjan suurella lahjarahalla rahoittamassa Pechenga-Nikelin sulattamon modernisointihankkeessa. Tämän hankkeen myötä poistuu yksi pahimmista arktisen alueen niin kutsutuista ”hot spoteista”. Lapin kannalta on tärkeää seurata miten ympäristö reagoi sulattamossa tapahtuvaan edistykseen.
Vaikka pohjoisen ulottuvuuden pääpaino olisikin Pietarin jätevesipuhdistamon kaltaisissa suurissa hankkeissa, ei pienten ja keskisuurten hankkeiden merkitystä ja toimintaedellytyksiä sovi unohtaa.
Unionitasolla olemme edistäneet pienempien hankkeiden tukemista esimerkiksi Tacis CBC (cross border co-operation) –ohjelmasta neuvoteltaessa.
Meillä Suomessa keskeinen kansallisen pohjoisen ulottuvuuden instrumenttimme on lähialueyhteistyöohjelma. Sen puitteissa pyritään niin ikään edesauttamaan pieniä ja keskisuuria hankkeita sekä kansalaisjärjestöjen lähialueyhteistyötoimintaa.
Alueellisten toimijoiden osallistuminen ja aktiviisuus on keskeistä myös laajojen lähialuehankkeiden valmistelussa ja toteutuksessa, joissa paikallisten toimijoiden ohella mukana ovat myös asiantuntijaorganisaatiot muualta maastamme. Kansalaisjärjestöjen osuutta lähialuerahoista on tarkoitus nostaa asteittain. Erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla on kansalaisjärjestöillä tärkeä tehtävä alueen maiden kansalaisyhteiskunnan vahvistamisessa. Suuriksi ongelmiksi ovat kehittymässä jo voitetuksi oletettu tuberkuloosi ja erityisesti nuorten työikäisten terveyttä uhkaava HIV/AIDS sekä huumeiden leviäminen. Nämä vitsaukset eivät kunnioita kansallisia rajoja. Niiden torjunta vaatii kaikkien yhteisiä toimia.
****
Hyvät kuulijat
Alueellisen yhteistyön, mukaan lukien lähialueyhteistyömme, juuret ulottuvat jo aikaan ennen EU-jäsenyyttämme ja pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa. Lappi ja Murmanskin alue olivat edelläkävijöitä solmiessaan aluetason yhteistyösuhteet 1980-luvulla. Jo mainitsemani pohjoismaisen sekä pohjoiskalottiyhteistyön lisäksi myös Barentsin ja arktisen alueen yhteistyöjärjestelyt ovat olleet merkityksellisiä valtioiden, läänien, kaupunkien, yritysten ja kansalaisjärjestöjen väliselle kanssakäymiselle. Yliopistoilla on jo pitkään ollut kahdenvälisiä vaihtosopimuksia rajat ylittävän opiskelija- ja tutkijavaihdon edistämiseksi.
Alueelliset neuvostot, Itämeren valtioiden neuvosto, Barentsin euroarktinen neuvosto ja Arktinen neuvosto tarjoavat väylän kanavoida alueellisia näkökohtia paitsi kansallisissa, myös laajemmissa Euroopan unionin ja kansainvälisen tason yhteyksissä. Pohjoisen ulottuvuuden osalta alueelliset neuvostot voivat tarjota asiantuntemustaan EU:n käyttöön ja identifioida prioriteettitoimintoja ja hankkeita. Näin on myös tapahtunut. Jatkossa meidän tulee tehostaa alueellisten neuvostojen ja muiden alueellisten toimijoiden välistä yhteistyötä ja pyrkiä välttämään päällekkäisyyksiä. Brysselin näkökulmasta tämä olisi varmasti tervetullut kehitys ja edesauttaisi komission sitoutumista alueelliseen yhteistyöhön Euroopan pohjoisosissa.
Alueellisten neuvostojen osalta tulisi huomiota mielestäni kiinnittää erityisesti kahteen seikkaan: maantieteelliseen kattavuuteen ja yhteistyön sisältöön. Barents-yhteistyön perusajatuksena on ollut luoda perinteiselle Suomen, Ruotsin ja Norjan väliselle pohjoiskalottiyhteistyölle kaksi uutta suuntaa, itäinen Venäjälle ja eteläinen Eurooppaan. Sisällöllisesti yhteistyö on keskittynyt erityisesti ympäristönsuojeluun, ydinturvallisuuteen, talous- ja tulliyhteistyöhön, liikenneyhteyksien kehittämiseen sekä metsäsektoriin. Terveys- ja nuorisoyhteistyötä on niin ikään edistetty. Barentsin neuvoston vahvuutena on ollut myös se, että sen puitteissa toimii erillinen alueneuvosto, jolla yhteistyö on ankkuroitu itse alueelle. Alueneuvoston roolia on luonnehdittu toiminnan moottoriksi, jonka pitävät käynnissä paikallinen osaaminen, paikalliset perinteet ja innostus.
Arktista yhteistyötä määrittelevänä tekijänä ja lisäarvona voidaan taas nähdä sirkumpolaarisuus. Se siis kattaa koko arktisen pallonpuoliskon Kanada, Yhdysvallat, Pohjoismaat ja Venäjä mukaan lukien. Olennaista arktisessa yhteistyössä on myös se, että alueen alkuperäiskansat osallistuvat aktiivisesti Arktisen neuvoston työskentelyyn, samassa neuvottelupöydässä hallitusten edustajien kanssa. Arktisen ympäristöyhteistyön sisältö on erityisen vahvaa, usein laajoihin tutkija- ja asiantuntijaverkostoihin nojautuvaa. Lapista on mukana toistakymmentä toimijaa, lähinnä tutkimuslaitoksia ja –asemia. Ilmastonmuutoksen, erilaisten ympäristömyrkkyjen ja säteilyarvojen vaikutuksia tutkitaan täällä paikan päällä ja paikallisin asiantuntijavoimin. Tässä mielessä Barentsin alueneuvoston kaltaisen aluetason puuttuminen ei Arktisessa yhteistyössä ole välttämättä ongelma etenkään, jos kaikissa jäsenmaissa pidetään kansallisesti huolta yhteistyön jalkauttamisesta arktiselle alueelle. Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskaudellamme meillä on ollut erinomaisen toimiva yhteistyösuhde niin Lapin lääninhallituksen, Lapin liiton kuin saamelaisedustajien kanssa – edellä mainittujen asiantuntijaverkostojen lisäksi.
Arktisen neuvoston ja aluetason yhteistyöjärjestön Northern Forumin välisen yhteistyön kautta vahvistuu aluetason ääni sirkumpolaarisessa yhteistyössä. Maaherra Hannele Pokan tuore presidenttitehtävä Northern Foorumissa luo uudet edellytykset jo olemassa olevan yhteistyön syventämiseen.
***
Hyvät kuulijat
Alueellisissa kehitysstrategioissa mahdollisuudet ja uhkakuvat muodostavat usein kolikon kaksi eri puolta. Lapin omassa analyysissä runsaat ja monipuoliset luonnonvarat sekä monipuolinen luonnonympäristö nähdään perustavaa laatua olevana vahvuutena – vahvuutena, jonka varaan alueen elinkeinotoimintakin pitkälle rakentuu. Samalla tiedostetaan luonnon erityinen herkkyys ja rajan takaa tulevat ympäristöuhat.
Pohjoisen rikkaiden luonnonvarojen hyödyntämisen uskotaan lisääntyvän merkittävästi tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Euroopan unionin ja Venäjän välinen energiadialogi on viimeisen vuoden aikana voimistunut. Keskustelut Venäjältä Itämeren kautta Länsi-Eurooppaan rakennettavan kaasuputken rakentamisesta etenevät nyt hankkeeseen osallistuvien yritysten kesken. Venäjän pääministeri Kasjanov arvioi heinäkuussa, että tämän North Trans Gas -putken rakennustyöt voitaisiin aloittaa vuosina 2005-2006. Toteutuessaan pohjoinen kaasuputki edesauttaa Barentsin meren valtavien kaasuesiintymien hyödyntymistä.
Arktisen neuvoston puheenjohtajana Suomi on kiinnittänyt erityistä huomiota pohjoisten luonnonvarojen ja kestävän kehityksen yhtymäkohtaan paitsi arktisella sirkumpolaarisella alueella, myös globaalisti esimerkiksi YK:n puitteissa. Luonnonvarojen käyttö tuo hyvinvointia alueen ihmisille muun muassa uusina työpaikkoina. Toiminnan vaikutukset ympäristöön ja alueen alkuperäiskansojen sekä muiden asukkaiden elinolosuhteisiin tulee kuitenkin huolellisesti punnita ennen luonnonvarojen käyttöönottoa. Kestävän kehityksen filosofian mukaisesti taloudellinen toiminta on suhteutettava luonnon kantokykyyn.
Metsän suhteellinen merkitys kansantaloudessa on tuskin missään suurempi kuin Euroopan pohjolassa. Erityisesti Luoteis-Venäjällä on vielä suuria käyttämättömiä mahdollisuuksia. Suomi on kahdenvälisesti panostanut kestävän metsätalouden kehittämiseen sekä lähialueyhteistyön avulla että yritysten omin toimin. Barentsin alueen yhteistyössä ja pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelmassa kestävä metsätalous ja aarniometsien suojeleminen ovat näkyvästi esillä.
Sekä suurten että pienten yritysten suotuisan toimintaympäristön luomisessa tärkeintä on läpinäkyvä hallinto ja ennustettava lainsäädäntö. Euroopan unionin tulevissa jäsenmaissa on tässä suhteessa edetty merkittävästi. Tämä on näkynyt maiden talouskasvussa sekä Baltian maihin ja Puolaan suuntautuvissa investoinneissa. Olemme tyydytyksellä panneet merkille, että myös Venäjän hallitus on lähtenyt voimakkaasti uudistamaan verotus- ja muuta yrityslainsäädäntöä. Federaatiotason uudistusten lisäksi on tärkeää, että myös Venäjän aluehallinnot tekevät voitavansa investointiympäristön ja kaupankäynnin edellytysten parantamiseksi.
Suomen Venäjän-kauppa näyttää kasvavan ripeästi Venäjän myönteisen talouskehityksen siivittämänä. Tulokset ovat näkyvissä niin perinteisen tavaraviennin kuin logistiikkapalveluiden ja matkailunkin saroilla. Valtiovalta on pyrkinyt osaltaan panostamaan liikenteen ja rajanylityksen sujuvuuteen yhdessä Venäjän viranomaisten ja Euroopan unionin kanssa. Täällä Lapissa Salla-Kelloselän raja-aseman avaaminen kansainväliselle liikenteelle tulee huomattavasti helpottamaan yritysten ja yksittäisten kansalaisten välistä kanssakäymistä.
Lapin taika on kiehtonut matkamiestä ja –naista jo vuosikymmeniä. Matkailu tarjoaakin monia mahdollisuuksia alueen yrittäjille. Kansainvälisen matkailun uskotaan lisääntyvän ihmisten hakeutuessa erilaisiin matkakohteisiin. Lapin valttikorttina on puhdas luonto, rikkaat kalavedet ja hyvät liikuntamahdollisuudet. Sanomattakin on selvää, että myös matkailussa on muistettava ympäristövaikutukset. Kulttuuriset näkökohdat ja niiden kunnioittaminen on niin ikään otettava kaikessa toiminnassa huomioon.
Yleinen kansainvälistymisen ilmapiiri, kaupan vapautuminen ja modernin tietoteknologian kehittyminen ovat tuoneet mukanaan uusia mahdollisuuksia myös suurten keskusten ulkopuolelle. Moderni ICT-pohjainen yhteiskuntainfrastruktuuri ja elinkeinoelämä voivat merkittävällä tavalla auttaa voittamaan pitkien etäisyyksien aiheuttamia vaikeuksia. Tämä onkin keskeisesti tiedostettu Lapin kehitysstrategiassa. Kulttuurisen monimuotoisuuden nimissä toivottavaa olisi, että saamelaistelevision lähetykset kattaisivat lähitulevaisuudessa myös Suomen Lapin.
***
Hyvät kuulijat
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ”pehmeän” turvallisuuden käsite koskettaa entistä konkreettisemmin kaikkia toimijoita yksittäisistä kansalaisista suurvaltoihin ja koko kansainväliseen yhteisöön. Olemme tuskallisen tietoisia uusien uhkakuvien maailmasta. Kansainvälinen yhteistyö on kaikilla tasoillaan tänä päivänä tärkeämpää kuin koskaan.
Oman ministerisalkkuni sisältö ja ministeriömme toimintakenttä ovat nekin muuttuneet vuosien saatossa. Näihin uusiin haasteisiin pyrimme parhaan kykymme mukaan vastaamaan yhteistyössä monien sidosryhmiemme kanssa. Ulkoministeriö nähdään usein salamyhkäisenä ja varsin elitistisenä, vaikeasti lähestyttävänä kerhona. Sen ei sitä kuitenkaan tarvitse olla, eikä se sitä ole.
Monen ulkoministeriöläisen juuret ovat eri puolilla Suomea ja sen maakuntia. Maailmalla me edustamme koko Suomea ja siksi koko Suomen tunteminen on meille tärkeää. Yhteistyö aluetoimijoiden kanssa lisää meidän tietoamme alueille keskeisistä näkökohdista. Omasta laajasta kansainvälisestä katsantokannastamme voi taas olla hyötyä aluetoimijoille, kun ne vahvistavat kansainvälisiä yhteyksiään. Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi Murmanskin toimipisteen avaaminen on merkittävällä tavalla helpottanut myös lappilaisten elämää ja rajat ylittävää yhteistyötä.
Hedelmällisen yhteistyön edellytykset ovat olemassa. Toivon, että voimme entistä paremmin hyödyntää ja kehittää olemassa olevaa Suomi-verkostoamme yhteisellä kansainvälisellä toimintakentällämme.
Kiitos.