Ulkoministeri Erkki Tuomioja: "Maakunnan kehittäminen kansainvälistyvässä maailmassa", kunnallispäivät, Oulu
Pohjois-Pohjanmaan kunnallispäivät, Oulu 5.11.2001
Valtiovallan tervehdys
Ulkoministeri Erkki Tuomioja
Hyvä maakunnan väki,
Oulun seutu ilmentää erinomaisella tavalla Suomen viime vuosien taloudellista menestystä. Uuteen talouteen perustuva kasvu on näyttänyt täällä voimansa, jonka heijastusvaikutukset ulottuvat laajemminkin Pohjois-Suomeen ja koko maahan. Meitä tänä vuonna kohdannut kansainvälisistä suhdanteista johtuva notkahdus ei tee sitä tyhjäksi. Teknologinen osaamispääoma ei ole kadonnut minnekään eikä katoakaan, jos olemme valmiit tarvittaessa siihen myös panostamaan vaikeampinakin hetkinä, kuten nyt Soneraan. Uskon, että panostukset tutkimukseen ja kehitykseen luovat jatkossakin vahvoja edellytyksiä kansakunnan vaurastumiselle ja hyvinvoinnille.
Teknologiaosaaminen kansakunnan menestystekijänä
Viime aikoina on julkaistu monia kansainvälisiä kilpailukykyvertailuja, joissa Suomi on menestynyt erinomaisesti. Olemme aina palkintosijoilla - kolmen kärjessä, ellemme ykkösinä. Mittaukset ovat tietysti parhaimmillaankin vain valistuneita arviointeja todellisuudesta. Kaikkia tekijöitä ja vaikutuksia ei ole mahdollista ottaa mukaan tai ainakin niiden painotukset perustuvat tutkimusten tekijöiden omiin arvostuksiin.
Tuloksista voi kuitenkin tehdä sen yleisen johtopäätöksen, että Suomen määrätietoinen panostaminen tutkimukseen ja kehitykseen on ollut viisas kansallinen strategiavalinta. Merkittävä osuus panostuksesta on tullut valtion budjetin kautta. Julkisen vallan rooli suunnannäyttäjänä ja osarahoittajana on ollut suuri. Sen osoitti myös viime vuoden lopulla valmistunut julkista lisärahoitusohjelmaa (1996 – 1999) koskeva kansainvälinen arviointi.
Yhä suurempi osa nyt jo 3,3 prosenttia hipovasta tutkimuksen BKT-osuudesta selittyy yritysten kasvaneilla panostuksilla. Siitä voimme tietysti olla iloisia. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, ettei tämä mitenkään vähennä julkisen vallan omien toimien tarpeellisuutta. Tämä korostuu tilanteessa, jossa teknologiayritysten veto osoittaa hetkellisiä taantumisen merkkejä. Lisäksi kilpailijamaat kurovat jatkuvasti umpeen Suomen etumatkaa tutkimuksen ja teknologian kärkimaana. Innovaatioympäristömme vetovoimasta ja tehokkuudesta onkin pidettävä jatkuvasti huolta.
Teknologiseen kehitykseen liittyy myös uhkia ja haittapuolia, joita julkisen vallan tulee mahdollisuuksiensa mukaan muuttaa tai muokata mahdollisuuksiksi ja vahvuuksiksi. Tällä viittaan muun muassa siihen väitteeseen, että uudella taloudella on alueellisesti keskittävä vaikutus. Tähän haasteeseen on pyritty vastaamaan teknologiaverkostoa kehittämällä ja sen palvelujen saatavuutta lisäämällä. Toisaalta on myös todettava, että vahvat alueelliset keskukset vääjäämättä toimivat myös koko alueensa vetureina. Voimakkainta kehitystä tapahtuu yleensäkin siellä, missä on siihen on luontaisia edellytyksiä.
On tunnustettava, että uudella taloudella on ilmeinen taipumus jakaa ihmisiä menestyjiin ja syrjäytyviin. Tässä kohdin kysymys kääntyy väistämättä siihen, että menestyksen hedelmiä on jaettava niin, että kaikki pääsevät niistä riittävässä määrin osallisiksi. Se on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Ja luohan teknologia uusia työpaikkoja, ei ainoastaan korkean osaamisen aloille vaan myös perinteisempään teollisuuteen, ja kerrannaisvaikutuksina erityisesti teollisuutta palveleville aloille syntyy uusia kasvun mahdollisuuksia.
Kansainvälistymiskehitys turvattava
Suomalaisilla yrityksillä on nykyisin huomattavasti paremmat edellytykset päästä kansainvälisille markkinoille kuin esimerkiksi vielä viime vuosikymmenen alkupuolella. Jo 40 prosenttia bruttokansantuotteestamme selittyy viennillä. Osuuden kasvu on ollut huimaava – kymmenessä vuodessa se on kaksinkertaistunut. Lamasta nousemisen suomalainen menestystarina pohjautuu keskeisesti pohjoisen maamme ennennäkemättömään kansainvälistymiseen. Tämä kehitys on nyt turvattava.
Vientitoiminnassa ja sen aloittamisessa on kuitenkin edelleen esteitä, joita voidaan ja joita tulee poistaa. Syyskuun lopussa mietintönsä jättänyt Yritysten viennin ja kansainvälistymisen edistämisen toimikunta esitti monia vakavasti otettavia suosituksia. Mietinnössä kansainvälistyminen liitetään osaksi osaamisen ja kilpailukyvyn kehittämistä. On tärkeää pitää jatkuvasti kirkkaana se lähtökohta, että elinkeinopolitiikan eri palasista on koottava mahdollisimman tehokas kokonaisuus. Se edellyttää myös sitä, että julkisten peruspalveluiden tulee muodostaa kattava ja yrityksille helposti saatavilla oleva kokonaisuus niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Kansainvälistymistä pohtinut toimikunta näki kasvupotentiaalia erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten vientitoiminnan käynnistämisessä. Se onkin elintärkeää uusien työpaikkojen syntymistä ajatellen. Toimikunnan huomio kiinnittyy keskeiseen kysymykseen, sillä pk-barometrin mukaan vain 4 – 5 prosenttia pk-yrityksistä ilmoittaa päämarkkina-alueekseen muun kuin Suomen. Uskon, että tämän osuuden kasvattamiseen myös julkisen vallan toimilla on huomattavaa merkitystä. Kun vielä tiedämme, että suomalaiset ovat hyvässä kilpailukunnossa, rohkaisisin yrityksiä kokeilemaan vähän nykyistä rohkeammin rajojaan ja näyttämään tahtonsa menestyä. Se on myös koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta kriittinen kysymys.
Yritysten kansainvälistymisen yksi vähintäänkin psykologinen kynnys poistuu lopullisesti vuoden vaihteessa, kun eurosta tulee myös fyysisesti ainoa rahayksikkö 12 maassa. Yhtenäisvaluutta helpottaa käytännön maksuliikkeen hoitoa. Toistaiseksi vielä varsin vähäiselle huomiolle on jäänyt se seikka, että yhteinen raha tekee hintavertailut läpinäkyviksi euromaiden kesken. Sillä on kilpailua kiristävä ja piristävä vaikutus, josta ainakin kuluttajat voivat odottaa hyötyvänsä. Kaikki tällaiset muutokset voivat synnyttää sekä voittajia että häviäjiä. Parhaassa tapauksessa selviydymme kuitenkin kaikki voittajiksi, nekin meistä varttuneemmista kansalaisista, jotka minun tavallani tulevat hautaan saakka tekemään päässälaskuja sen selvittämiseksi, mitä mikin maksaa edesmenneissä markoissa.
Aluepolitiikkaan terävyyttä
Nykyisen hallituspohjan aikana aluepolitiikka on painottunut osaamiseen ja työllisyyteen. Edellä käsittelemäni tutkimuspanostus on siinä ollut keskeinen lähtökohta. Lisäksi hallituksessa on sovittu linjauksista tasapainoisen alueellisen kehityksen turvaamiseksi ja hyväksytty aluepoliittinen tavoiteohjelma. Tähän kytkettynä toteutetaan erillinen aluekeskusohjelma, johon on aluksi otettu mukaan 25 aluetta, joissa ohjelmaa toteutetaan. Myöhemmin voidaan ottaa mukaan uusia alueita. Tavoitteena on tukea alueiden omaa kehittämistyötä, mitä pidän erittäin tärkeänä. Ohjelma sisältää maakunnan kehittämisen tavoitteet ja strategiat, jotka laaditaan yhteistyössä eri tahojen kanssa. Niille alueille, jotka eivät nyt yltäneet mukaan, suunnataan jo olemassa olevia kehittämispalveluja.
Pohjois-Pohjanmaa on näyttänyt, että täällä on tarvittavaa kehityspotentiaalia ja voimavaroja. Huipputeknologian toimipaikkojen määrällä mitattunahan maakunta on kärjen tuntumassa ja tuotannon arvonlisäyskin on viime vuosina kasvanut ripeästi. Myös palkansaajien määrän ja työllisten määrän kasvun osalta olette kärkipäässä. Pohjois-Pohjanmaan yrityskanta on myös selvästi paremmassa kunnossa kuin sen neljän naapurialueen. Yritysten taloudellinen tilannekin on edelleen hyvä, vaikka se vuoden aikana onkin jonkin verran heikentynyt. Veturina on tietysti itse Oulun kaupunki, onhan sillä suurista kaupungeista Vantaan ohella suhteellisesti eniten vahvoja yrityksiä.
Korostan edelleen, että kuntien ja maakuntien idearikas ja innovatiivinen rooli oman alueensa kehittämisessä on keskeistä. Alueelliset strategiat antavat parhaan mahdollisen lähtökohdan. Esimerkiksi vastikään pääministerille luovuttamaansa puoli Suomea –strategiaan on Pohjois-Suomi sisällyttänyt haasteellisina erityisesti ympäristöteknologian ja bioteknologian yritykset. Linjaus on mielestäni hyvin perusteltu. Alueellisuus painottuu myös yrittäjyyshankkeessa, jossa alueorganisaatiot mahdollistavat joustavan lähestymistavan tarjota palveluja paikallisista lähtökohdista katsoen ja alueiden erilaiset toimialat ja näkökohdat huomioon ottaen. Erityisen tärkeää vakaan talouden kannalta on monipuolisen elinkeinorakenteen turvaaminen ja maakunnissa tehtävä yhteistyö.
Alueiden kehittymistä on voitu ja voidaan edelleen nopeuttaa teknologian keinoin kehittämällä muun muassa yhteistyöverkostoja alueiden omien vahvuuksien voimistamisessa ja tehostamalla teknologian siirtoa. Kilpailukykyä on edistettävä ottamalla käyttöön uusia teknologioita ja hyödyntämällä niitä. Tutkimuslaitosten ja yritysten väliset yhteishankkeet esimerkiksi tuotekehityksessä ovat olleet varsin menestyksellisiä. Suurten yritysten pitkien tuotantoketjujen päässä toimiminen tuo myös uutta osaamista ja tietotaitoa. Tehokasta kasvustrategiaa laadittaessa ei
kuitenkaan saa unohtaa infrastruktuurin merkitystä kasvua edistävänä tekijänä.
Yrittäjyyshankkeella tukea yrittäjyyteen
Yrityspolitiikkaa on tehostettu tällä hallituskaudella myös yrittäjyyshankkeella, jota on päätetty jatkaa hallituskauden loppuun. Hankkeen toimenpiteet, joita on runsaat sata, ulottuvat tietysti sitäkin pidemmälle. Yhteistyössä ovat mukana eri ministeriöiden lisäksi Suomen Kuntaliitto, TE-keskukset ja elinkeinoelämän sidosryhmät. Verkosto on toiminut hyvin, mistä ovat osoituksena ne lukuisat toimenpiteet, joita on jo toteutettu ja joista on jo valmiit suunnitelmat. Tavoitteena hankkeessa on uusien yritysten perustaminen sekä yritysten kasvun ja kilpailukyvyn edistäminen. Kansainvälisten selvitysten mukaanhan yrittäjäaktiivisuus on Suomessa heikompaa kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Yrittäjyyshankkeen keinovalikoimalla pyritäänkin poistamaan yrittäjien ja yrittäjiksi aikovien tieltä käytännön esteitä. Ilahduttavaa on, että hankkeen ensimmäinen vuosi on kaikin puolin käynnistynyt lupaavasti.
Yritysten liiketoimintaosaamiseen ja kansainvälistymiseen on panostettava. Myös koulutusjärjestelmää tulee kehittää yrittäjyyttä edistävämmäksi. PK-yritysten sukupolvenvaihdosten toteutumiseen on pyritty vaikuttamaan ja se on tärkeää etenkin täällä Pohjanmaalla, joka on tunnetusti yritteliästä aluetta. Uskon, että myös kaikin yrittäjyyttä edistävin keinoin voidaan osaltaan edistää työikäisen väestön pysymistä muuallakin kuin kasvukeskuksissa.
Yrittäjyyden tukemiseen liittyen on nostettava esiin myös yksi tulevaisuuden huolenaihe. EU:n nykyinen seitsenvuotinen rakennerahastokausi päättyy vuoden 2006 lopussa. Uuden suunnittelukauden valmistelua käynnistellään. Uuteen kauteen liittyy keskeisesti EU:n laajentuminen - näillä näkymin ensimmäisessä vaiheessa jo vuonna 2004. Vaikka laajentuminen on toki meidänkin kannaltamme yksiselitteisesti myönteinen ja turvallisempaa, vakaampaa ja vauraampaa Eurooppaa merkitsevä asia, tuottaa se meille myös sopeutumistarpeita. Kaikesta päätellen on nähtävissä, että Suomelle maksettavat tukiosuudet tulevat laskemaan huomattavastikin vuoden 2007 jälkeen. Kun näin tapahtuu, nousee puhtaasti kansallisten tukitoimien tarve keskusteluun aivan uudella tavalla. Eli silloin kysytään jälleen uusia elinkeino- ja aluepoliittisia linjauksia vastaamaan keskeisiin, koko yhteiskuntakehitystä koskeviin haasteisiin.
Arvoisa yleisö!
Talouden lievästä notkahduksesta huolimatta perusnäkymät Suomessa ovat edelleen sellaiset, että hyvinvointivaltion kehittämistä on mahdollista jatkaa kohti oikeudenmukaisempaa ja sosiaalisesti eheämpää yhteiskuntaa. Sellaisiin vuosikymmen taakse toteutettuihin julkisen talouden säästöihin, jotka kohdistuivat valitettavasti myös hyvinvointipalveluihin, ei ole tarvetta - eikä pidä mennä. Säästöt konkretisoituivat juuri kunnissa, jotka ovat palvelujen ensisijaisia toteuttajia. Viime vuonna voimaan tullut uusi perustuslaki on hyvinvointivaltion rakennustyön peruspilari. Yhteiskunnan tulee huolehtia, että nämä oikeudet ja tavoitteet toteutuvat. Kunnallisten peruspalveluiden saatavuuden ohella on otettava huomioon kuntien erilainen rakenne ja erilaiset palvelutarpeet. - On toki myönnettävä, että alueiden tasa-arvoisessa kehittämisessä riittää työsarkaa jatkossakin.
En voi tässä yhteydessä olla mainitsematta ikääntymisen tuomista uhkakuvista valtiolle ja kunnille. Onhan Suomen ”vanhenemisaste” nopeinta koko EU:ssa. Ikääntyminen koettelee julkista taloutta erityisesti eläkkeiden ja monipuolisten terveyspalvelujen lisätarpeina. Kun nostetaan lisäksi esiin jatkuva uhka nuorten työmotivoituneiden ”paosta” kasvukeskuksiin, niin koko maan asuttuna ja elinvoimaisena pitäminen vaatii vääjäämättä eri toimenpiteiden entistä terävämpää yhteensovittamista. Ikääntyvä väestö on kyettävä kouluttamaan uuden teknologian vaatimiin taitoihin. Toisaalta laaja teknologian hyödyntäminen antaa vastauksia moniin ikääntymiseen liittyviin haasteisiin, kuten hyvinvointipalvelujen kehittämistarpeisiin. Väestöpaon osalta voin tyydytyksellä todeta, että Pohjois-Pohjanmaan väkiluku on kasvanut selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tilastokeskuksen tuoreen tilaston mukaan Pohjois-Suomen väkiluku laskee 15 000:lla vuoteen 2010 mennessä. Sitäkin kauemmaksi tulevaisuuteen mentäessä vain Pohjois-Pohjanmaa kykenisi lisäämään tällä alueella väkimääräänsä, kun sen sijaan Kainuu menettäisi noin neljäsosan väkimäärästään ja Lappikin 15 prosenttia. Alueiden kehittymisen kannalta tämä on kiistämättä sellainen huoli, johon valtio-vallan taholta on haettava ja löydettävä tehokkaita keinoja, joilla muuttoliikkeelle löydettäisiin jarruja.
* * *
Jos Suomen menestystekijät pitäisi kiteyttää neljään asiaan, niin ne olisivat osaaminen, yrittäminen, yhteistyö ja kansainvälistyminen. Näistä olen jo käsitellyt kahta ensinmainittua. Yhteistyö on meidän erityinen voimavaramme, sillä varsinkin korkeaan järjestäytymisasteeseen perustuvien työmarkkinajärjestöjen yhteistyö julkisen vallan kanssa on tuottanut hyvää tulosta sekä tulopoliittisissa ratkaisuissa että työelämän kehittämisessä. Tätä useimmilta muilta mailta puuttuvaa vahvuutta tulee tulevaisuudessa vaalia.
Yhteistyö on tärkeä menestystekijä muissakin suhteissa, ei vähiten alueiden kehittämisessä, jossa kuntien yhteistyövalmiuksilla on keskeinen vaikutus vahvojen ja kilpailukykyisten seutukuntien syntymiseen.
Kansainvälistyminen, myös sen nykyisessä globalisaation muodossa, on voittopuolisesti myönteinen asia. Suomen kaltaiselle pienelle ja avoimen talouden maalle osallistuminen kansainväliseen työnjakoon on vaurauden ja hyvinvoinnin perusta. Me kuulumme globalisaatiossa ehdottomiin menestyjiin. Tästä huolimatta meilläkin tunnetaan haastavina ja jopa pelkoa herättävinä myös ne uudet ongelmat, joita globalisaatio on tuottanut. Vastaus niihin ei löydy eristäytymisestä, oli sitten kyse uusista turvallisuusuhkista, hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta tai nyt kasvavien tuloerojen kaventamisesta. Vastaus on paremmassa globalisaatiohallinnassa eli mahdollisimman laaja-alaisessa ja tehokkaassa monenkeskisessä kansainvälisessä yhteistyössä ja sen kaikenpuolisessa vahvistamisessa.
Toivon, että näillä kunnallispäivillä viriää rakentavia keskusteluja hyvässä hengessä ja että täällä löydetään myös uusia toteuttamiskelpoisia ideoita ja keinoja maakuntien kehittämiseksi. Seuraavat luennoitsijat ovat ainakin parhaasta päästä.
Toivotan valtiovallan puolesta kunnallispäiville mitä parhainta menestystä.
Kiitos!