Ulkoministeri Erkki Tuomioja eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa ihmisoikeuksista 3.10

Ulkoministeri Halosen ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa vuonna 1998 kirjattiin ensimmäisen kerran Suomen ihmisoikeuspolitiikan periaatteet, tavoitteet, toimintatavat ja painopisteet. Uusi selvitys vahvistaa nämä periaatteet ja asettaa uusiakin tavoitteita. Samalla se toimii ensimmäisen selonteon seuranta-asiakirjana. Keskeinen päämäärä on lisätä ihmisoikeuspolitiikan avoimuutta sekä kehittää vuoropuhelua eduskunnan ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Ihmisoikeuksien vahvistuminen ei ole vain suomalainen ilmiö. Ihmisoikeuksien asema kansainvälisessä yhteistyössä on korostunut kylmän sodan päätyttyä. Ihmisoikeuksien rooli turvallisuuden edistämisessä ja kriisien ennaltaehkäisyssä on osa turvallisuuskäsitystämme. Ihmisoikeuksilla on myös itsenäinen, turvallisuusnäkökohdista riippumaton arvo ja merkitys. Suomen hallituksen ihmisoikeuspolitiikan lähtökohtana onkin ihmisoikeuksien universaalisuus. Vaikka kulttuuriset, historialliset tai uskonnolliset erot voidaan ottaa huomioon oikeuksien toteuttamistavoissa, ne eivät koskaan voi oikeuttaa ihmisoikeusloukkauksiin.

Ihmisoikeuspolitiikkamme kohtaa koko ajan uusia haasteita, kuten ihmisoikeuksien suhde sekä krisiinhallintaan että globalisaatioon. Ihmisoikeusnäkökohdat on nostettava pohdittavaksi myös merkittävissä ajankohtaisissa kysymyksissä, ei vain tiukasti rajatussa ihmisoikeus- politiikassa.

Ihmisoikeudet ovat heijastuneet myös kriisinhallinnan kehittämiseen. Kriisinhallintaan osallistuvan henkilöstön on sekä kunnioitettava ihmisoikeuksia omassa toiminnassaan että toiminnallaan edistettävä ihmisoikeustilannetta. Kriisinhallinnan kehittäminen ei saa merkitä sotilaallisten näkökohtien korostumista kansainvälisen yhteisön toiminnassa.

Ajankohtainen terrorismikriisi korostaa demokratian ja ihmisoikeuksien merkitystä. Samalla, kun pyrimme entistä tehokkaammin turvaamaan valtioiden ja yksilöiden turvallisuuden, joudumme tarkoin huolehtimaan siitä, etteivät turvatoimet johda ihmisoikeuksien loukkauksiin tai rasistisiin ilmiöihin. Uskon, että ajan mittaan korostuu monenkeskinen, kansainvälisen oikeuden kehittämiseen sitoutuva lähestymistapa. Sen rakentamisessa meillä on varmasti annettavaa.

Globalisaatio on monitahoinen haaste ihmisoikeuksille, ja keskustelu esimerkiksi vastuukysymyksistä on vasta alkamassa. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset sitovat valtioita, mutta eivät suoraan ei-valtiollisia toimijoita, kuten yrityksiä. Esimerkiksi kansainvälisten yritysten toiminnasta aiheutuvien ihmisoikeusloukkausten vastuunalaisuussuhteet vaativat selvittämistä. Siihen pyrimme yhdessä ihmisoikeustutkijoiden kanssa. Avoin vuorovaikutus hallitusten ja yhä tehokkaammin toimivien ja verkottuvien kansalaisjärjestöjen välillä on keskeistä globalisaation hallinnassa.

Euroopan unioni on keskeinen kanava ihmisoikeuspoliittisten tavoitteittemme ajamiseen. Suomi on korostanut sitä, että EU:n ihmisoikeuspolitiikan tehokkuus edellyttää eri toimintamuotojen ja instrumenttien sitomista nykyistä johdonmukaisemmaksi kokonaisuudeksi. Globalisaatio, kriisinhallinnan kehittäminen ja terrorismin torjunta edellyttävät kaikki koherenttia lähestymistapaa. Ihmisoikeuspolitiikkaa ei EU:ssa - sen enempää kuin kansallisestikaan - voi erottaa omaksi erityisalueekseen. Millä tahansa yhteiskunnan lohkolla on tunnistettava toiminnan vaikutus ihmisoikeuksiin.

Ihmisoikeuspolitiikkamme painopisteitä ovat edelleen naisten, lasten, vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen oikeudet. Näitä ihmisiä syrjitään eri puolilla maailmaa helpommin kuin muita, ja se on hyvä peruste jatkossakin kiinnittää heidän oikeuksiinsa erityistä huomiota. Vammaisten asema rinnastuu Suomen perinteisiin painopistealoihin, ja vammaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen kiinnitetäänkin erityistä huomiota. Suomella on näissä kysymyksissä huomattavaa asiantuntemusta sekä asiantunteva kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeustutkijoiden verkosto, joka osallistuu aktiivisesti politiikan kehittämiseen.

Rasismin vastainen työ liittyy painopistealoihimme. Julkisuudessa turhan kielteisesti kohdellussa YK:n rasismin vastaisessa maailmankonferenssissa saavutettiin, osin Suomen sitkeän työn tuloksena, selviä edistysaskelia juuri näissä kysymyksissä. Romanien ihmisoikeuskysymykset saatiin ensimmäistä kertaa globaalin huomion kohteeksi, alkuperäiskansojen oikeuksissa edettiin ja monenperustainen syrjintä nousi vahvasti esille.

Kansalaisjärjestöjen ja ihmisoikeustutkijoiden merkitystä ihmisoikeuspolitiikan vahvistamisessa ei voi liioitella. Kansalaisyhteiskunta seuraa sekä kansainvälisesti että kansallisesti tarkoin hallitusten ihmisoikeuspolitiikkaa ja asettaa ihmisoikeuksien kunnioittamiselle tavoitetason. Eduskunnan ja kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus takaavat osaltaan sen, että ihmisoikeudet myös todellisuudessa otetaan huomioon kaikilla ulko- ja turvallisuuspolitiikan osa-alueilla. Esimerkiksi kaupan ja ihmisoikeuksien suhde edellyttää vielä jäsentyneempää ajattelua.

Hallitus haluaa edistää ihmisoikeuksien kunnioittamista kaikkialla maailmassa. Samalla olemme vastuussa ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa. Yhdenkään maan ihmisoikeustilanne ei ole täydellinen, ja myös meidän ihmisoikeuspolitiikkamme kaipaa edelleen vahvistamista. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on esittänyt kansallisen tason evaluaatiotoimintaa ja viitannut Pariisin periaatteisiin. Tämä vastaa hyvin omia pohdintojani tarpeesta vahvistaa kansalaisyhteiskunnan roolia ihmisoikeuksien alalla. Oikeusasiamiesjärjestelmän rinnalle voitaisiin mielestäni harkita itsenäistä ja riippumatonta kansallista instituutiota, joka olisi vahvempi kuin nykyinen kansainvälisten ihmisoikeusasiain neuvottelukunta. Asiasta on tarkoitus käynnistää selvitystyö, jossa otetaan huomioon myös pohjoismainen kokemus.


Hallituskauden päätteeksi on tulossa selvitys, eräänlainen tilinteko tai yhteenveto, hallituskauden ihmisoikeuspolitiikasta. Jatkossa on paikallaan
- eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan kannanoton mukaisesti - sekä laajentaa selonteon tai selvityksen kattavuutta että harkita sen ajoitusta. Luontevalta tuntuisi, että hallitus esittäisi ihmisoikeuspolitiikkansa linjaukset ja tavoitteet kautensa alussa. Näin saavutukset voitaisiin asettaa kauden lopuksi avoimesti niin eduskunnan kuin kansalaisyhteiskunnankin tarkasteltaviksi.























ihmisoikeudet