Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin puhe edustustonpäälliköille

Helsinki 23.8.2000


Arvoisat edustustojen päälliköt, hyvät kuulijat,

Viime vuonna edustustojen päälliköiden tapaamista leimasi EU-puheenjohtajuutemme. Tänään voimme ylpeinä todeta, että pystyimme vastaamaan meille asetettuihin haasteisiin ja odotuksiin. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman perusteellista valmentautumista ja asioiden osaamista niin kotona kuin asemapaikoilla. Kiitos hyvästä työstä lankeaa kaikille teille ja johtamillenne edustustoille.

Kuluva kesä merkitsi muutoksia EU-asioiden hoitamisessa kun Ulkoministeriössä toiminut EU-sihteeristö muutti Valtioneuvoston kansliaan. Samalla Ulkoministeriössä aloitti toimintansa uusi yleisten EU-asioiden linja.

EU:n laajentuminen

Yleisesti ottaen laajentumisessa on meneillään työntäyteinen, mutta rauhallinen jakso. Päivittäisen neuvottelurutiinin ohella Ranska on nostanut käsittelyyn kaksi horisontaalista erityiskysymystä, ydinturvan ja siirtymäajat. Ydinturvakysymyksessä on lähdetty ripeästi liikkeelle. Neuvoston alainen laajentumistyöryhmä antoi atomiryhmälle tehtäväksi selvittää asiaa vuoden loppuun mennessä. Siirtymäaikojen osalta keskustelut on tarkoitus aloittaa heti syyskuussa. Pyrkimyksenä on luoda yhteneväiset periaatteet, joilla hakijamaiden esittämiä siirtymäaikapyyntöjä voidaan arvioida.

Luxemburgin ryhmän maiden (Puola, Unkari, Tshekki, Slovenia, Viro ja Kypros) kanssa liittymisneuvotteluissa on edetty vaiheeseen, jossa kaikki neuvotteluluvut lukuunottamatta institutionaalisia kysymyksiä on avattu. Neuvotteluja jatketaan kaikkien maiden kanssa sellaisissa vaikeissa neuvotteluluvuissa kuin ympäristö, verotus ja palvelujen vapaa liikkuminen.

Helsingin ryhmän maiden (Latvia, Liettua, Slovakia, Malta, Romania ja Bulgaria) kanssa liittymisneuvottelut avattiin virallisesti 15.2.2000. Näiden maiden kanssa lukuja avattiin Portugalin kaudella viidestä kahdeksaan. Kaikkien maiden kanssa neuvoteltiin mm. ulkosuhteista sekä yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Syksyllä neuvottelulukuja tullaan avaamaan maasta riippuen neljästä yhdeksään.

Maiden erilainen kehitystaso näkyy avattavien lukujen määrässä, lukujen valinnassa ja myös siinä, miten niitä pystytään alustavasti sulkemaan. Kuten tälläkin foorumilla on useaan otteeseen todettu, on Suomi alusta asti korostanut, että kaikilla hakijamailla on oltava oikeus edetä neuvotteluissa omaan tahtiinsa. Kaikkia hakijamaita arvioidaan niiden omien ansioiden mukaan; erinäköisistä ryhmittelyistä on vähitellen päästävä eroon. Kiinniottomahdollisuuden ja eriytymisen tulee toteutua myös käytännössä. Hakijamaiden kyky panna toimeen ja valvoa tarvittavaa lainsäädäntöä ratkaisee maan edistymistahdin. Prosessin on oltava oikeudenmukainen ja vailla oikoteitä.

Suomi kannustaa Ranskaa pitämään kiinni Eurooppa-neuvoston sopimista kunnianhimoisista tavoitteista laajentumisprosessin edistämisessä. Neuvoston olisi keskusteltava laajentumisesta jo alkusyksystä, mistä tuntuu jo vallitsevan yhteisymmärrys. Näin komission suosituksia voidaan ohjata oikeaan suuntaan, kun se valmistelee raporttia Nizzan Eurooppa-neuvostolle.

Vaikka Suomi kannattaa laajentumisprosessin ripeää etenemistä, ei varsinaisten liittymispäivämäärien asettamiselle edelleenkään näytä olevan edellytyksiä - ei myöskään Nizzan huippukokouksessa tämän vuoden joulukuussa. Summa summarum: hakijamaille tulee kentällä antaa selkeä viesti siitä, että Suomi kannattaa ripeää edistymistä, ja että tämä edistyminen on kiinni hakijamaiden valmiuksista toimeenpanna ja valvoa lainsäädäntöä.

Turhien lupauksien ja illuusioiden luominen on vaarallista, se ei edistä prosessia eikä hyödytä ketään. Tuskin hakijamaatkaan haluavat liittyä taloudellisesta tai poliittisesti epäuskottavaan unioniin. Tässä työssä te, arvoisat kolleegat, olette avainasemassa.

Toisaalta on syytä seurata julkisen mielipiteen kehittymistä niin hakijamaissa kuin jäsenmaissakin. Sisäinen turvallisuus on EU-kansalaisten tarkassa seurannassa. Lisäksi, kun neuvotteluissa aletaan keskustella maataloutta sekä alue- ja rakennepolitiikkaa koskevista kysymyksistä, nousevat väistämättä esille laajentumisen taloudelliset vaikutukset. Niitä koskevia selvityksiä tehdään parhaillaan jäsenmaissa (ml. Suomi).

Yksi keskeinen kysymys syksyllä tulee olemaan liittymistä valmistelevan strategian laatiminen Turkille. Komission on tarkoitus julkistaa ehdotuksensa Turkin kumppanuusohjelmaksi marraskuussa. Lainsäädännön analyysiä on ryhdytty valmistelemaan Helsingin päätelmien mukaisesti. Komissio tulee myös antamaan esityksen rahoitusasetukseksi, jolla koordinoidaan unionin Turkille antama liittymistä valmisteleva taloudellinen tuki. Feiran päätelmissä todetaan Turkilta odotettavan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota koskevia toimenpiteitä.

Sisämarkkinat

Euroopan unionin sisämarkkinoiden toimivuus on suomalaisten yritysten kannalta ensiarvoisen tärkeää. Periaatteessahan tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoilla toteutettu, mutta käytännössä näin ei kaikilta osin ole. Vireillä olevista lainsäädäntöehdotuksista voi esimerkkinä mainita julkisia hankintoja koskevien direktiivien uudistuksen, jolla pyritään nykyistä tehokkaammin avaamaan julkisten hankintojen markkinat muista jäsenvaltiosta tulevalle kilpailulle.

Toinen merkittävä hanke on asetusehdotus Eurooppa-patentista, jonka tavoitteena on luoda järjestelmä, missä yhdellä patenttihakemuksella saa patenttisuojan koko EU:n alueella. Myös monilla muilla sektoreilla sisämarkkinoiden toteuttamiseen tarvittava lainsäädäntötyö on kesken. Lainsäädännön ohella Suomi korostaa säännösten täytäntöönpanon ja
oikean soveltamisen merkitystä.

WTO

Saimme suurimman osan EU-puheenjohtajuuskautemme kauppapoliittisesta agendasta perinnöksi edeltäjiltä. WTO:n kolmannen ministerikokouksen valmisteluissa onnistuimme pyrkimyksissämme saada aikaan selvät ja riittävät neuvoston päätelmät - ja näin pystyimme luomaan pohjaa EU:n johtavalle asemalle WTO-keskusteluissa. Ensi kertaa EU:lla oli selkeä neuvottelupositio ennen multilateraalisen kauppaneuvottelukierroksen alkua.

Seattlen ministerikokouksensa jälkeen viime vuoden marras-joulukuussa WTO ei ole jäänyt toimettomaksi. Vaikka etenkin EU:n ajamaa päätöstä laaja-alaisen kauppaneuvottelukierroksen aloittamisesta ei tehty, vuoden alusta ovat olleet käynnissä Uruguayn kierroksen päätöksiin perustuvat ns. built-in agenda -neuvottelut maataloudessa, palveluissa ja teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyen maantieteellisille alkuperämerkinnöille luotavasta rekisteristä. Todellisiin neuvotteluihin tosin päästäneen vasta ensi vuoden puolella ja tänä vuonna käydään saman tapaista keskustelua kuin ennen Seattlen ministerikokousta.

Seattlessa suuri osa kehitysmaista oli haluttomia aloittamaan uusia laajoja neuvotteluja, johtuen niiden vaikeuksista panna toimeen jo Uruguayn kierroksen velvoitteita. Lisäksi ne katsoivat, ettei niiden kantoja/etuja oltu tarpeellisessa määrin huomioitu. Näihin huoliin pyrittiin osittain vastaamaan ns. minipaketilla, joka sisälsi mm. vapaaehtoisen, vähiten kehittyneille maille myönnettävän markkinoillepääsyaloitteen sekä ehdotuksen toimeenpanohuolien käsittelystä WTO.n yleisneuvoston erityisistunnoissa. Jälkimmäinen prosessi on nyt käynnissä, ja se jatkuu seuraavaan ministerikokoukseen, joka säännönmukaisesti pidettäisiin vuoden 2001 lopussa. Vähiten kehittyneiden maiden (Least Developed Countries, LDC) markkinoillepääsyyn liittyen odotamme komission ehdotusta siitä, mitä "käytännössä kaikki tuotteet" -termi käytännössä tarkoittaa. Suomelle ei olisi ollut ongelmallista antaa 0-tullikohtelua kaikelle LDC-maista tulevalle tuonnille.

G7:n ja Venäjän kokouksessa, Okinawassa 21.-23.7. esitettiin edelleen tavoite uutta neuvottelukierrosta koskevasta päätöksestä vielä tänä vuonna. Kuitenkin jopa kauppakomissaari Lamy, joka on yhtenä innokkaimmista työskennellyt päätöksen puolesta, on jo todennut mahdollisuuksien olevan vähäiset.

WTO:ssa oli kesäkuussa 137 jäsentä. Lisäksi WTO:n yleisneuvosto hyväksyi heinäkuussa Kroatian ja Albanian jäseniksi. Eli huolimatta kansalaisjärjestöjen WTO:hon kohdistamasta arvostelusta, järjestön jäsenyys on edelleen hyvin haluttu. Merkittävin jäsenyydestään edelleen neuvotteleva maa on Kiina, joka optimistisimpien arvioiden mukaan voisi tulla jäseneksi vuoden 2001 alusta. EU:n ja Kiinan kahdenväliset markkinoillepääsyneuvottelut saatiin päätökseen 19.5.2000 ja olemme tulokseen tyytyväisiä. Yrityksillemme Kiinan saaminen monenvälisten kauppasääntöjen piiriin on markkinoillepääsyn ja teollisoikeuksien suojan kannalta erittäin tärkeää.

Sama pätee luonnollisesti Venäjään. EU:n ja Venäjän välillä käytiin viimeksi bilateraalineuvotteluja WTO:sta kesäkuussa. Keskusteluissa tavara- ja palvelukaupassa sekä henkisen omaisuuden suojelussa edettiin. Lisäksi pyrittiin tekemään selväksi, että WTO-sopimus on juridis-tekninen sopimus, jolla on poliittisia aspekteja, ei poliittinen sopimus. Optimistisimpienkin arvioiden mukaan Venäjä voisi tulla WTO:n jäseneksi vasta vuosien kuluttua.

Sitten pari sanaa vielä WTO-riidoista. Jo aivan liian pitkään jatkuneessa kiistassa USA:n ja Latinalaisen Amerikan banaanituottajien kanssa, komissio on lopulta tullut siihen tulokseen, ettei neuvotteluratkaisua banaanien tuontilisenssien jakamisesta kaikkien riidan osapuolten kesken saada aikaan, joten komission oli annettava oma ehdotuksena. Sen ytimenä on, että banaanien tuonnissa siirrytään puhtaasti tullipohjaiseen järjestelmään mahdollisimman pian tai viimeistään 1.1.2006.

Hormoneilla kasvatetun lihan tuontikieltoa koskevassa kiistassa USA ei edelleenkään pidä komission uusia tieteellisiä selvityksiä riittävinä, ja jatkaa vastatoimia. Suomalaiset yritykset eivät toistaiseksi ole juurikaan joutuneet kärsimään USA:n (ja hormoneissa myös Kanadan) vastatoimista kummassakaan kiistassa.

USA:n rangaistustullit EU:n tuonnille jäävät suhteessa kuitenkin todella pieniksi verrattuna tilanteeseen, jossa USA:n WTO:ssa häviämässä kiistassa koskien sen ulkomaankauppayhtiöitä (Foreign Sales Corporations, FSC) joudutaan turvautumaan vastatoimiin. FSC:t todettiin WTO:ssa kielletyksi vientitueksi, jonka EU:lle aiheuttaman vahingon arvoksi on arvioitu jopa USD 26 miljardia. USA:lla on 1.10.2000 saakka aikaa muuttaa järjestelmäänsä. Sen ensimmäistä muutosehdotusta EU piti edelleen WTO:n vastaisena ja toista ehdotusta odotetaan parhaillaan. USA:n vaikeudet muuttaa järjestelmäänsä vaalivuonna on ymmärretty myös EU:ssa eikä ilmapiiriä ole turhaan haluttu kiristää. Jos EU joutuu laatimaan listan vastatoimien kohteeksi joutuvasta amerikkalaisesta tuonnista, tehtävä tulee olemaan erittäin vaikea myös EU:n sisäisesti, puhumattakaan sen vaikutuksista EU:n ja USA:n väliseen kauppaan.

EU:n transatlanttiset suhteet

EU:n transatlanttiset suhteet eivät ole pelkästään WTO-riitojen käsittelyä USA:n kanssa. Portugalin puheenjohtajuuskauden huippukokoukset Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa olivat rakentavia ja tulevaisuuteen katsovia. Tietoyhteiskunta ja ns. uusi talous puhuttivat osallistujia molemmissa tapaamisissa. Yhdysvaltain kanssa päästiin askel eteenpäin sähköisen kaupan säännöstön kehittämisessä sopimalla tietosuojaongelman ratkaisusta henkilötietojen siirrossa. Kanadan kanssa tätä ongelmaa ei ole esiintynyt, joten sen kanssa sovittiin jo astetta käytännöllisemmistä tavoitteista. Voinemme uskoa Ranskan olevan aktiivinen EU:n profiilin ylläpitämisessä tässä Suomelle tärkeässä aihepiirissä.

Bioteknologia on toinen ajankohtainen aihe. Yhdysvaltain kanssa asetettiin erityyppisistä asiantuntijoista koostuva hallituksista riippumaton foorumi, jonka on määrä tuottaa raporttinsa - väliraportti tai lopullinen - joulukuun huippukokoukselle. Tässä siis tarkastellaan myös eettisiä, terveydellisiä ja kuluttajan näkökohtia tuotannollisten, kaupallisten ja markkinoillepääsyä koskevien näkökohtien ohella. Samalla jatketaan hallitustenvälistä keskustelua virkamiesten ja ministereiden tasolla. Kanadan kanssa on puolestaan tarkoitus käydä keskustelua elintarviketurvallisuudesta.

Syksyn mittaan arvioidaan jälleen, miten hyvin WTO-työtä täydentävät EU:n transatlanttiset kauppapoliittiset toimintaohjelmat on kohdennettu, mihin niistä pitäisi keskittyä, ja millaisia muutoksia olisi syytä pyrkiä tekemään. Mainitun EU-Yhdysvallat transatlanttisen talouskumppanuusohjelman TEP:n ja EU-Kanada kauppa-aloitteen (EU-Canada Trade Initiative, ECTI) sisällöt eli kaupan regulatoorisen säännöstön kehittely, kaupan teknisten esteiden poistaminen ja vastavuoroisten tunnustamissopimusten kehittely ovat alati ajankohtaisia ja niitä pitäisi pyrkiä toteuttamaan. Työskentelyn tehostamisessa ja kokousten tihentämisessä tulee käyttää moderneja välineitä kuten videotekniikkaa.

Venäjä

Venäjän talous jatkaa devalvaation ja raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen siivittämää nousuaan. BKT:n ennustetaan kasvavan tänä vuonna noin 4 prosenttia. Viennin lisäksi vilkastunut kotimainen kysyntä on auttanut talouden elpymistä.

Venäjän johto näyttää ymmärtävän, ettei makrotalouden tasapaino ole riittävä edellytys talouskehitykselle. Tarvitaan myös rakennemuutoksia. Ensimmäisenä toimena oli verojärjestelmän uudistus, jonka on määrä tulla voimaan ensi vuoden alusta. Samoin alueiden johtomiesten valtaa on vähennetty.

Toistaiseksi ulkomaiset investoinnit Venäjälle ovat olleet Keski- Euroopan transitiomaihin verrattuna vähäisiä. Runsas kolmannes ulkomaisista investoinneista on tullut EU-maista. Suomalaiset ovat investoineet lähinnä Venäjän kulutustavaratuotantoon ja pakkausteollisuuteen. Neuvottelut Suomen ja Venäjän välisen investointisuojasopimuksen uudistamisesta jatkuvat. Uskon, että uusi sopimus tulee merkittävästi parantamaan suomalaisen investoijan asemaa.

EU:n ja Venäjän välinen Kumppanuus- ja yhteistyösopimus (PCA) säätelee EU:n ja Venäjän välisiä taloussuhteita. Tämä laaja raamisopimus sisältää tavara- ja palvelukaupan lisäksi määräyksiä EU:n ja Venäjän välisen yhteistyön kehittämisestä eri aloilla. Sopimuksessa Venäjä on sitoutunut lähentämään talouslainsäädäntöään EU:n säädöksiin, mutta useissa tapauksissa se ei näytä ottavan todesta sitoumuksiaan ja kauppaongelmiin ei ole löytynyt pitkällisistä neuvotteluista huolimatta ratkaisua.

PCA-sopimus muodostaa Unionin ja Venäjän suhteiden perustan lähivuodet. Sopimuksen tavoitteiden joukossa pidemmällä tähtäyksellä merkittävin on EU:n ja Venäjän välinen vapaakauppasopimus. Tämän toteuttaminen vie aikaa ja edellyttää Venäjän jäsenyyttä WTO:ssa.

Venäjän uusi hallitus on korostanut WTO-jäsenyyden merkitystä. Vielä tämä ei ole ehtinyt näkyä jäsenyysneuvotteluiden nopeutumisena. Jäsenyys edellyttää mm. nykyisen tullitason puolittamista ja monien ulkomaankauppaan liittyvien menettelyiden yksinkertaistamista. Nämä tavoitteet eivät ole helppoja kun otetaan huomioon ne edut, joita nykyinen järjestelmä voi erilaisten väärinkäytösten kautta monille jakaa.

EU:n Venäjä-strategia hyväksyttiin vuosi sitten Saksan puheenjohtajakaudella. Ranska on Suomen ja Portugalin lailla laatinut työohjelman Venäjä-strategian toimeenpanolle. Ranska korostaa toimia, joilla edistetään lainkäytön varmuuden ja ennustettavuuden tehostamista– Rule of Law. Työohjelmalla on tarkoitus tukea lisäksi pankkijärjestelmän, maanomistusta säätelevien lakien- ja investointisäännösten kehittämistä sekä tulli- ja terveydenhoitojärjestelmän uudistamista.

Kaakkois-Eurooppa

Haluaisin nyt kiinnittää huomiota siihen alueeseen, joka Euroopan taloudellisesta yhdentymiskehityksestä keskusteltaessa ei tule ensimmäisenä ole mieleen. Samalla kuitenkin näiden alueiden taloudellinen kehittäminen ja integrointi on mantereen poliittiselle ja taloudelliselle kehitykselle tärkeää.

Entisen Jugoslavian hajoamisprosessista johtuva epävakaus koko Kaakkois-Euroopan alueella on ollut esteenä normaalille taloudelliselle kanssakäymiselle alueen maiden kanssa. Useiden tämän alueen maiden siirtymävaihe markkinatalouteen on edelleen kesken, hidastaen taloudellista elpymistä. Kauppakumppanit ja investoijat ovat varovaisia suurten riskien vuoksi. Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt vakauttamaan aluetta kokonaisvaltaisesti ja pidemmällä aikavälillä pääasiassa kahdella instrumentilla: EU-vetoisella Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksella ja EU:n omalla Länsi-Balkanin kattavalla vakautus- ja assosiaatioprosessilla.

Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen avulla noudattamaan kokonaisvaltaista ja pidemmän aikavälin lähestymistapaa. Perusajatuksena on alueen maiden ja kansainvälisen yhteisön molemminpuolinen sitominen alueen vakauttamiseen. EU:lla on johtava rooli vakaussopimuksen toteuttamisessa.

Vakautus- ja assosiaatioprosessi on EU:n kahdenvälinen instrumentti, jolla tähdätään uudentyyppisten vakautus- ja assosiaatiosopimusten solmimiseen niiden alueen maiden kanssa, joihin ei ole vielä sopimuksellisia suhteita. Kyseessä ovat vapaakauppa-alueen luomiseen tähtäävät preferenssikohtelun myöntävät sopimukset, jotka kattavat osapuolten poliittiset, taloudelliset ja kaupalliset suhteet. Sopimukset tarjoavat myös Länsi-Balkanin maille realistisen EU-jäsenyysperspektiivin. Tässä suhteessa ne tavallaan vastaavat nykyisten ehdokasmaiden Eurooppa-sopimuksia.

Edellämainittuun EU:n vakautus- ja assosiaatioprosessiin liittyvät niinikään epäsymmetriset markkinoille pääsyä koskevat myönnytykset Länsi-Balkanin maille. Suomen hallitus suhtautuu niihin myönteisesti. Asetuksen hyväksyminen - ehkä jo syksyllä antaisi vahvan signaalin sekä Länsi-Balkanin maille, että kolmansille maille EU:n vahvasta sitoutumisesta alueen ongelmien ratkaisemiseen.

Vaikka perinteiset taloudelliset yhteistyön edellytykset alueen maiden kanssa ovat rajoitetut, tarjoavat erilaiset jälleenrakennusohjelmat elinkeinoelämälle moninaiset mahdollisuudet toimituksiin. Vakaussopimuksen piirissä yksin Komissio aikoo käyttää useita miljardeja euroja vuoteen 2000 mennessä. Äskeinen alueellinen rahoituskonferenssi antoi maksulupaukset 2,4 miljardin euron edestä pikaisesti toteutettaville hankkeille. Alueella olevien edustustojen, sekä myös kansainvälisiin rahoituslaitoksiin akkreditoitujen edustustojen tulee seurata tarkoin jälleenrakentumisen edistymistä ja sen piiristä tarjoutuvia toimintamahdollisuuksia. Samasta syystä pyrimme seuraamaan tarkoin komission jälleenrakennusviraston toimintaa johon olemme myös saaneet myös suomalaisen keskeiseen asemaan. Olemme antaneet edustustoille ohjeen vakaussopimukseen liittyvien hankkeiden seurannasta.

Vienninedistäminen

EU- puheenjohtajakausi merkitsi aika monessa asemamaassa tilannetta, jossa edustusto joutui ymmärrettävästi keskittymään ensi sijassa koko Unionia koskevien asioiden hoitoon ja Suomea itseään koskeva promootiotoiminta jäi normaalia vähemmälle. Poikkeuksia varmasti oli - ja EU- puheenjohtajuuden varjolla ja avulla tuotiin monessa maassa nykyaikaista Suomea esille, erityisesti IT- ja tietoyhteiskuntaosaamistamme. Kun nyt on palattu normaaliin tilaan , niin Suomi- promootioon ja viennin edistämiseen ja tukemiseen on paremmin aikaa.

Globaalistumiskehityksen myötä yrityksemme ovat entistä kovemmassa kansainvälisessä kilpailussa. Siksi edustustojen aktiivinen ja ammattitaitoinen tuki niille on erittäin tärkeää. Kuten tiedätte käytettävissä olevat välineet ovat moninaiset: korkean tason lobbaus, seminaarit, haastattelut, puheet, jne. Teillä on myös laajat kontaktiverkot, jotka voivat palvella yrityksiemmekin intressejä. Edustustojen asemamaaseuranta ja monipuolinen paikallistuntemus voivat olla yrityksille monesti hyvinkin hyödyllisiä, ei vähiten esimerkiksi liiketoiminnan ja investointien riskejä arvioitaessa. Korkean tason vierailuilla voidaan monessa paikassa edelleen vaikuttaa positiivisesti Suomi- kuvan terävöittämiseen ja yritystemme spesifistenkin etujen ajamiseen. Vierailujen ohjelmasuunnittelu kaipaa lyhyen kokemukseni perusteella kuitenkin kehittämistä. Innovaatioille on edelleen tilaa. Suomen tulisi voida erottua kilpailijoistamme myönteisellä tavalla. On tärkeää, että meillä on vielä nykyistäkin kirkkaammin mielessä, millaista Suomea olemme tuomassa esille. Viranomaisten tapaamiset yksistään eivät usein myöskään riitä täysipainoisen ja vaikuttavan vierailun aikaansaamiseksi.

Minusta on tärkeää myös huolehtia ulkoasiainhallinnon palvelukyvyn kehittämisestä ulospäin. Edustustojemme on oltava valmiita kertomaan näkemyksensä ja arvionsa asemamaansa poliittisesta ja taloudellisesta tilanteesta, näkymistä ja riskeistä, kun yritykset sitä haluavat tehdessään mm. strategisia päätöksiä investoinneista ja muusta liiketoiminnasta. Tämä on luonnollisesti jo tänä päivänä osa monien edustustojemme arkipäivää. Haluan vain korostaa, että tämän toiminnon ja sen kehittämisen tärkeyttä. Valmiutemme neuvonpitoon tulee olla entistä paremmin yritystemme tiedossa. Edustustojemme asiantuntemus on tuotava lähemmäksi yritysmaailmaa.

Suomi ICT:n kärjessä

ICT:n eli tietotekniikan ja viestintäteknologiaosaamisemme ja tietoyhteiskuntakehityksemme saatua viime vuosina runsaasti julkisuutta maailmalla olemme nyt tilanteessa, ettei Suomi ilmeisesti koskaan ole ollut yhtä tunnettu. Kiinnostus Suomea kohtaan on ennen näkemätön kansainvälisessä mediassa. Tätä rautaa on taottava. Kyseessä ei ole vain lippulaivamme Nokia vaan paljon muuta langattoman internetin kehityksen käydessä kaikkein kuumimpana. ICT- toimialan ja suomalaisen tietoyhteiskuntakehityksen osaaminen ja selittäminen ovat teillekin ja muille suomalaisdiplomaateille haaste asemapaikoissanne. Samalla se on kuitenkin myös suuri mahdollisuus tuoda Suomea esille ja hyödyntää saavutettu tunnettuus ja menestys myös muillakin aloilla.

Näillä edustustonpäällikköpäivillä on tarjolla rautaisannos aiheesta ICT ja tietoyhteiskunta Suomen brändinä. Lisää valistusta on saatavissa myöhemmin syksyllä. Korostan kuitenkin, että perustiedot pitää jokaisella teistä olla pian hallussa, elleivät jo ole. ICT muodostaa jo kolmanneksen Suomen viennistä. Alan eräänlaisena "suurvaltana" suomalaisen diplomaatin tulisi olla keskimääräistä huomattavasti parempi ICT:n tuntija. Oletan norjalaisten ja islantilaisten kollegojenne tuntevan vastaavasti kalastusasiat muita paremmin.

Kun Suomi- promootiolle on nyt tavallista paremmat lähtökohdat, niin rohkaisen teitä aktiiviseen esilletuloon sopiviksi harkitsemillanne tavoilla. On varmasti myös paikallaan kussakin edustustossa käydä kollegojenne kanssa läpi koko kaupallis- taloudellisten asioiden hoito edustustossa, mitä edustusto tekee sillä rintamalla ja ei vain kauppapoliittisella puolella vaan promootion osalta, millaisia suhteet ja kontaktit suomalaiseen ja paikalliseen talouselämään ovat, miten yhteistyö ja tiedon vaihto vientikeskuksen kanssa on järjestetty, jne ja miltä osin toimintaa pitäisi kehittää ja lisätä jos siihen on mahdollisuuksia.

Vienninedistämisen kehittäminen edelleen

Olen hyvin tietoinen yhteistyön tehostamisen tarpeesta kentällä Finpron kanssa. Siltä osin näillä päivillä on omat esityksensä. Totean kuitenkin olevani itse sitä mieltä, että Suomen intressissä on, että UH ja Finpro ovat läheisessä yhteistyössä sekä Helsingissä että maailmalla. Suurelta osin näin onkin. Tilanteen selkeyttämiseksi ja korjaamiseksi sovittiin jo tammikuussa eräistä selvityksistä. Ne ovat jo osin valmistuneet. KTM on laatinut selvityksen kansainvälistymis- ja markkinointitukirahojensa jakautumisesta eri toimijoiden välillä kattaen myös tuen tavoitteet ja painopistealueet ja arvioinnin tuloksista. Ulkoasiainministeriö on laatinut selvityksen eräiden muiden maiden vienninedistämisjärjestelmistä. Finpro on tilannut konsulttitutkimuksen, jossa tarkastellaan vientikeskusverkostoa kansallisena voimavarana ja laaditaan sille kehitysstrategia. Viimeksimainittu valmistunee syyskuun loppupuolella.

Oma ajatukseni on edelleen, että samalla tavalla kuin olemme Suomessa laittaneet tutkimus- ja tuotekehittelyn ja innovaatiopolitiikan esimerkilliseen kuntoon kansainvälisestikin katsoen meidän tulisi tehdä samoin viennin ja yritysten kansainvälistymisen edistämisen suhteen. On katsottava muun muassa, millaisella kokonaisrahoituksella ja millä kaikilla eri tavoilla valtio osallistuu kyseiseen toimintaan, palveleeko nykyjärjestelmä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisella tavalla yritysten tarpeita, mikä on Finpron tarkoituksenmukainen rooli - julkisen peruspalvelun tarjoaja vai yksityisten yrittäjien kanssa kilpaileva konsultti vaiko molempia - sekä mitä ulkoasiainhallinnolta odotetaan yritysten etujen ajamisessa, jos FINPROn rooli säilyy nykyisellään ja siitä vielä supistuukin esimerkiksi ulkomaanverkon suhteen.

On välttämätöntä, että Suomessa tarkastellaan viennin ja yritysten kansainvälistymisen edistämisen kenttää kokonaisuutena. Yritystemme selviytyminen kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa sekä useiden selvitysten osoittamat ilmeiset puutteet ketjun loppupäässä eli markkinoiden tuntemisessa ja hallinnassa korostavat kehittämistyön merkitystä. Siksi on välttämätöntä, että syksyllä asetetaan työryhmä laatimaan Suomelle laaja ja kokonaisvaltainen kansallinen viennin ja yritysten kansainvälistymisen edistämisen strategia.

Ymmärrän hyvin kauppapoliittisen osaston johdon huolta, että nykyisessä tilanteessa, jossa työnjaosta ja yhteistyöhalusta UH:n ja Finpron välillä vallitsee epätietoisuus, on hyvin vaikeaa kehittää oman hallintomme tietoja, ammattitaitoa ja valmiuksia saatikka rohkaista ja opastaa teitä kentällä. Siinä strategiatyössä, jonka toivon alkavan noin kuukauden sisällä, meidän on itsekin ulkoasiainhallinnossa oltava valmiit panemaan pöydälle oma osaamisemme ja valmiutemme: miten me neuvomme, tuemme ja palvelemme yrityksiä. Sanon tämän täysin tietoisena siitä, että edustustoissa on paljon muitakin tehtäviä. Olen kuitenkin vakuuttunut, että missä tahansa tehtävien tärkeysvertailussa kaupalliset etumme pärjäävät hyvin. Niin ainakin pitäisi olla. Niin varmasti myös Suomessa laajalti ajatellaan onhan vienti 35% bruttokansantuotteestamme.

Toivon myös, että uusiutunut MEK löytää edustustoistanne yhteistyöhaluisen partnerin silloin, kun se sitä tarvitsee. Tiedän että kaikki teistä eivät ole olleet kovin tyytyväisiä tehtyihin uudistuksiin ja supistuksiin. Matkailu on Suomelle tärkeä - ehkä kasvavakin tärkeä - elinkeino. Ulkomaisten matkailijoiden houkuttelun on oltava ammattimaista, mutta myös tehokasta. MEK:in toimintatapoja on oltava valmis katsomaan uudelleen, jos tulokset eivät ole tyydyttävät.

Samaa yhteistyövalmiutta ja kiinnostusta toivon teidän osoittavan Invest in Finland Bureau´ ta kohtaan, joka myös on käynyt läpi toimintatapojensa uudelleenarvioinnin. Merkittäviä muutoksia ei katsottu tarpeellisiksi. Samalla kun rahoituspohjaa pyritään laventamaan lisärahoituksella ja yhteistyöllä muiden organisaatioiden kanssa selektiivisyyttä maavalinnoissa ja toimialoissa vähennetään, joten uskon IFB:ltä löytyvän resursseja jonkinlaiseen yhteistyöhön teistä aikaisempaa useamman kanssa.

Ulkomaiset suorat investoinnit ovat lisääntyneet EU- jäsenyytemme aikana huomattavasti. Teknologian siirron, pääoman sekä markkinointi- ja jakelukanavien takia Suomi tarvitsee lisää ulkomaisia investointeja Tavallisesti sen luoma lisäarvo mm. työpaikkojen muodossa on huomattava. Harvoin vaihtoehtona olisi ollut suomalainen uus- tai laajennusinvestointi. Vaihtoehto olisi pikemminkin ollut, ettei mitään olisi tapahtunut. On tietysti selvää, että valtiovallan tulee talous- ja elinkeinopolitiikallaan edistää kehitystä, joka mahdollistaa sen, että suomalainen raha menee pääomasijoituksiin, myös riskisijoituksiin. Vain siten luodaan edellytyksiä uudelle yritystoiminnalle uuden talouden ja muilla aloilla.

On hyvin vaikeaa ajatella, että elinkeinopoliittisia tukia lisättäisiin valtion budjetissa. Sen sijaan on mahdollista tarkastella, onko nykyisen tukimäärän jakaantuminen eri kohteisiin ja käyttötavat tarkoituksenmukaista. Siltä osin on syytä olla avoin ja valmis perusteltuihin muutoksiin.

Aion tehdä esityksen, että voisimme vuosittain yhdessä talouselämän kanssa valita vienninedistämisessä ja vastaavassa toimissa ansioituneen edustuston päällikön ja huomioida jollain tavoin hänen suorituksensa. Koska samaa henkilöä ei varmaankaan valittaisi kahdesti - hyvästäkään suorituksesta huolimatta - niin uskon, että monelle teistä aukeaa mahdollisuus tulla huomionosoituksen kohteeksi.

Ulkoasiainhallinnon organisaatio kehittyy - vienninedistämistarpeet tarkastelussa

Edellä mainitun strategiatyön lisäksi ulkoasiainhallinnossa arvioidaan parhaillaan myös vuoden 1998 organisaatiouudistuksen vaikutuksia vienninedistämistehtävien hoitoon ulkoasiainministeriössä ja ulkomaanedustuksessa ja mahdollisia tähän liittyviä kehittämistoimenpiteitä. On keskusteltu mm. mahdollisuuksista kehittää vienninedistämisen asiantuntemusta aluelinjoilla. Kauppapolitiikan johtoryhmässä on päätetty, että mandaattinsa mukaisesti vienninedistämispainotteisia ministerivierailuja seuraavan, edistävän ja koordinoivan ns. MUKO-työryhmän (muun maailman kaupan ohjausryhmä) puheenjohtajuus siirtyy kauppapoliittiselle osastolle. Tämän työryhmän toimintaa tullaan tehostamaan ja sen mandaattia laajentamaan sekä maantieteellisesti että kattamaan myös pääministerin ja tasavallan presidentin vienninedistämispainotteiset vierailut. Ryhmän uusi työnimi on VEKO - vienninedistämisen koordinointi- ja ohjausryhmä.

OECD

OECD:n tämän vuotinen ministerikokous järjestettiin 26.-27.6.2000 ja sen teemana oli globalisaation hallitseminen, shaping globalisation. Kokouksen puheenjohtajana toimi Australian valtiovarainministeri Peter Costello ja Kanadan kollegan lisäksi toimin toisena varapuheenjohtajana. Ministerikokous käsitteli ajankohtaisia asioita kuten kasvua ja uutta taloutta sekä hyväksyi monikansallisten yritysten käyttäytymissäännöt. Samaan aikaan rinnan ministerikokouksen kanssa järjestettiin ensimmäistä kertaa tilaisuus, Forum 2000, johon osallistui kansalaisyhteiskunnan ja yritysten edustajia. Uskon että globalisaatiokehityksen analysointi ja hallinta, teknologinen kehitys, uusi talous ja kestävä kehitys tulevat perinteisen makro- ja rakennepoliittisen työn ohella olemaan keskeisesti järjestön agendalla tulevina vuosina. Siinä mielessä jäsenmaiden taholta kohdistuu OECD:hen suuria odotuksia.

OECD:n piirissä tehty lahjonnanvastainen työ on saanut viime aikoina lisääntyvää huomiota.
Helmikuussa 1999 tuli kansainvälisesti voimaan kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskeva yleissopimus. Lahjontayleissopimus edellyttää sopijapuolilta lainsäädännössään tehokasta, suhteellista ja riittävää rangaistusta niille, jotka syyllistyvät lahjontarikoksiin. Myös oikeushenkilöille (yritykset yms) tulee luoda siviili-oikeudellisen vahingonkorvausvastuun lisäksi rikosoikeudellinen vastuu lahjonnasta tai ainakin sitä korvaavat tuntuvat (esim liikevaihtoon sidotut) sakkoseuraamukset. Eräiden muiden lahjontateemojen osalta yleissopimuksen tarkistamisneuvottelut todennäköisesti tulevat alkamaan lähitulevaisuudessa.

Yleissopimus on saavuttanut kansainvälisesti suurta huomiota ja se on selvästi koettu erittäin tärkeäksi. Kaikki 34 työryhmän jäsenvaltiota allekirjoittivat sopimuksen 17.12.1997. Sopimuksen on ratifioinut ja implementoinut tällä hetkellä (1.8.2000) 21 maata. Suomen rooli on työryhmässä ollut jokseenkin näkyvä. Suomi ratifioi yleissopimuksen kuudentena valtiona, mikä herätti runsaasti myönteistä huomiota. Suomi selvisi ensimmäisen vaiheen evaluoinnista varsin hyvin, ehkä parhaiten tähän mennessä tutkituista valtioista. Meillä on kansainvälisesti hyvä maine yhtenä maailman vähiten korruptoituneista valtioista ja tätä käsitystä tukevat mm. OECD:n ja Transparency Internationalin tutkimukset.

Huoltovarmuus

Euroopan poliittisen ja taloudellisen integraation syventymisen myötä Suomessa ryhdyttiin pohtimaan mahdollisuuksia vahvistaa huoltovarmuuttamme laajemman kansainvälisen yhteistyön kautta. Luonnollisen viiteryhmän löytämisessä ei ollut vaikeuksia. Suomi esittikin viime vuoden lopulla EU-kumppaneilleen aloitteen huoltovarmuusasiantuntijoiden seminaarin järjestämisestä Helsingissä keväällä 2000.

Huolellisesti pohjustettu seminaari onnistui hyvin. Osallistujia oli kaikkiaan 13 EU-maasta, komissiosta, neuvoston sihteeristöstä sekä NATO:sta. Seminaarissa korostui huoltovarmuuden uusi konteksti - markkinoiden deregulaatio, mm. globalisoitumisesta aiheutuva liiketoiminnan logiikan muutos sekä unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehitys. Eräänä keskeisenä kysymyksenä seminaarin osanottajat pitivät yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeiden viesti- ja logististen järjestelmien turvaamista, kun järjestelmien operaattorit ovat yhä enenevässä määrin yksityisiä yrityksiä.

EU:lle nähtiin seminaarissa merkittävä rooli rauhan ajan kriiseihin liittyvissä toimintahäiriöissä ja yleisissä huoltovarmuuskysymyksissä. Erityisesti Ranska ja Saksa asettuivat selkeästi tukemaan EU-tason huoltovarmuustoimien tutkimista. Seminaarin konkluusioissa tuettiin puheenjohtajan ehdotusta huoltovarmuutta kokonaisvaltaisesti kartoittavan tutkimuksen tekemisestä EU:ssa. Ranska ilmoitti myös ottavansa huoltovarmuuskysymykset esille puheenjohtajakaudellaan.

Myös Suomen ja muiden EU- sekä Pohjoismaiden kahdenvälinen huoltovarmuusyhteistyö on aktivoitunut viime vuosina merkittävästi. Suomella on ollut vuodesta 1992 sopimus Ruotsin kanssa kahdenvälisestä huoltovarmuusyhteistyöstä kriisitilanteessa. Neuvottelut Norjan kanssa vastaavasta sopimuksesta ovat myös edistyneet hyvin.

Huoltovarmuuden merkitys kauppapoliittisella agendalla tulee epäilemättä kasvamaan lähivuosina. Neuvotteluvastuu huoltovarmuuden alaan liittyvien sopimusten osalta on kauppapoliittisella osastolla.

Globalisaatio

Hyvät kuulijat, esitykseni ei olisi täydellinen ilman muutamaa sanaa globalisaatiosta - itse asiassa edellä käsiteltyjä kysymyksiä voitaisiinkin perustellusti pitää tämän kehityksen eri ilmentyminä.

Kaikki voimme olla yhtä mieltä siitä, että globalisaation ymmärtämisessä ja ennenkaikkea sen monien sivuilmiöiden ymmärtämisessä on vielä paljon tehtävää. Maailmantalouden eri osa-alueilla kehitys kulkee eri tahtiin - missä pääomavirrat liikkuvat reaaliajassa ja kehitys on ollut nopeinta, ovat hyödykemarkkinat globalisoituneet periaatteessa jo kymmenien vuosien ajan. Tosin suhteellisista kilpailueduista johtuvaa perinteisen tuotannon keskittymistä ei ole kutsuttu globalisaation nimellä.
Lisäksi globalisaatiokehitykseen on tullut mukaan uusia käsitteitä ja arvoja - mittareita joilla pyritään arvioimaan ekologisesti tai eettisesti kestävää kehitystä.

Globalisaatio ei ole "valmis tuote" - siihen vaikuttavat valtioiden, kansainvälisten organisaatioiden ja erityisesti markkinoiden toiminta ja tekemät valinnat. Valtiot ovat pyrkineet sopimaan universaaleista järjestelyistä useilla sektoreilla (WTO, finanssimarkkinat), jotta kaikki pelaisivat samoilla säännöillä. Seattlen epäonnistuminen oli taka-isku globalisaation hallintaa ajaville tahoille - globalisaatio jatkuu nyt ilman, että WTO:ssa aloitettaisiin neuvotteluja mm. ympäristön ja kaupan välisen suhteen selventämiseksi kauppapolitiikassa.

Erilaiset alueelliset järjestelyt, jotka alunperin on voitu luoda omien markkinoiden suojaksi - voivat nyt toimia välineinä, joilla globalisaation vaikutuksia pyritään kontrolloimaan ja lievittämään. Eräänä keskeisenä ongelmana on eräiden valtioiden - tai jopa kokonaisten maanosien - erilaiset edellytykset sopeutua globalisaatioon. Tässä kuilu valitettavasti kulkee teollistuneiden maiden ja kehitysmaiden välillä. On teollistuneen maailman intressissä, että myös kehitysmaat pääsevät nauttimaan globalisaation hyödyistä. Keskinäisen riippuvuutemme kasvaessa myös yhteistyön ja kansainvälisen yhteisön vastuu ja tuki korostuvat. Mutta viime kädessä riippuu jokaisesta valtiosta itsestään, kykeneekö se hyödyntämään globalisaation antamia mahdollisuuksia.

Mielestäni Suomi on reagoinut globalisaation haasteisiin oikealla tavalla. Tietotekniikan kehittämisen ja soveltamisen osalta olemme eturivin maita. Samoin olemme ymmärtäneet terveen talouspolitiikan ja vahvojen taloudellisten rakenteiden merkityksen sopeutumis- ja varautumiskeinoina. EU- ja EMU-jäsenyytemme ovat aivan keskeisiä tekijöitä ja välineitä Suomen tulevaisuuteen vaikuttamisessa ja tulevaisuutemme rakentamisessa.