Ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasin puhe edustustonpäällikkökokouksessa

Eduskunta 22.8.2001

Katsaus keskeisiin kauppapoliittisiin aiheisiin

TALOUS JA GLOBALISAATIO

· viime vuonna pidetyn suurlähettiläskokouksen jälkeen on tapahtunut paljon. Vuonna 2000 Suomen vienti tahkosi uusia ennätyslukuja. Ulkomaankaupan arvo kasvoi ennätyksellisen suureksi. Viennin arvo oli 293,7 mrd. mk ja kasvu edellisestä vuodesta 26 %. Vastaavasti tuonnin arvo oli 218,2 mrd. mk ja kasvu 24 %. Kauppataseen ylijäämä nousi (86) 75,5 mrd. mk. Viime vuonna viennin osuus maamme bruttokansantuotteesta oli yli 42 %. Samalla viennin rakenne on monipuolistunut ICT-sektorin menestymisen myötä.

· pienen avoimen talouden riippuvuus viennistä on taloudellisen kasvun vallitessa menestystekijä, joka laskusuhdanteessa voi muuttua riskitekijäksi. Kotimaisen kysynnän positiivinen vaikutus on pienillä markkinoilla tärkeä – joskin rajallinen. Suomen bkt:n kasvuennusteet vaihtelevat nyt 2-3 %.n välillä ja erilaisia luottamusindeksejä ja –indikaattoreita – niin meiltä kuin muualta - tutkitaan tavallista tarkemmin.

- viimeaikaiset uutiset globaalin talouden näkymien synkkenemisestä, ns. internet-kuplan puhkeamisesta sekä epävarmuustekijöiden lisääntymisestä erityisesti Euro-alueella lisäävät paineita myös ulkoasiainhallinnolle tukea ja edistää vientiä sekä samalla työskennellä kansainvälisen kaupan vapauttamiseksi. Tässä vaiheessa on panostettava yritysten kilpailukykyyn ja sitä tukeviin toimiin.

- ulkoasiainhallinnon haasteita 2000-luvun alussa koskeva selvitys on annettu Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle – tältä osin keskustelu on vasta alkamassa. Mielestäni selvityksessä annetaan varsin kattava kuva kauppapolitiikan tehtävistä, haasteista ja merkityksestä. Voitaneen perustellusti väittää kauppapolitiikan olevan Suomen hyvinvoinnin etulinja maailmassa.

· kauppapolitiikalla on olennainen rooli maailmaamme muokkaavissa prosesseissa. Taloudelliset ja poliittiset kysymykset kytkeytyvät yhteen monessa suhteessa uudella tavalla, kun suvereenit valtiot pyrkivät löytämään vastauksia uusiin haasteisiin – kuten globalisaatiokehitykseen sekä tieteen ja tekniikan innovaatioiden mukanaan tuomiin uusiin tapoihin tuottaa, kuluttaa ja käydä kauppaa.

· useissa yhteyksissä on todettu kansallisen kauppapolitiikan merkitsevän aktiivista vaikuttamista globalisaatiokehitykseen toimimalla rakentavasti eri foorumeilla - EU:ssa, kansainvälisissä järjestöissä, kahdenvälisissä neuvotteluissa. Eri kysymyksiä on yhä vaikeampi erottaa toisistaan ja kauppapolitiikoilta odotetaan vastauksia mm. ympäristöä ja työelämän perusnormeja koskevin kysymyksiin Kehitysmaille kauppa on kehityskysymys siinä missä teollistuneet maat katsovat toimivien markkinoiden edellyttävän demokraattista ja hyvää hallintoa.

· tässä tilanteessa kauppapolitiikan hoito on olennainen osa kokonaisvaltaista Suomen etujen ajamista suhteessa muihin toimijoihin. Ulkoasiainhallinto voi toimia eri prioriteettien ja näkökulmien punnitsijana – globalisaation poliittiseen haasteeseen tulee vastata noudattamalla koherenttia politiikkaa. WTO:lla on keskeinen asema globalisaation taloudellisten ulottuvuuksien hallinnassa. Maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston tehtävänä on vastaavasti pääomamarkkinoiden hallinnan kehittäminen.

· globalisaation tuomitseminen suoralta kädeltä joko hyväksi tai pahaksi on kestämätön lähtökohta. Tämä ”etäisyyksien kuolema” – niin henkisten kuin fyysistenkin - lisää ihmisten ja kansakuntien välistä vuorovaikutusta ja osaltaan vähentää konfliktien mahdollisuutta. Taloudellinen vaihdanta on yksi parhaimpia tapoja lisätä keskinäistä riippuvuutta.

· talouskasvu on huomattavasti suurempaa maissa, jotka suhtautuvat myönteisesti talouksiensa avaamiseen. Protektionistisessa ympäristössä edut jakautuvat harvojen kesken. Toimivassa kansalaisyhteiskunnassa ja markkinataloudessa hyödyt ja vastuut jakautuvat tasapainoisesti. Yhtä lailla kansainvälisessä taloudessa ja kaupankäynnissä on pyrittävä samaan tasapainoon – vapaus toimia ei tarkoita vapautta vastuusta.

· vapaa maailmankauppa lisää talouskasvua ja hyvinvointia luomalla uusia työpaikkoja. On tärkeää saada sovituksi maailmankaupalle yhteiset pelisäännöt. Vain näin voidaan varmistaa oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus. WTO on ehdottomasti paras foorumi näiden sääntöjen luomiselle, koska siellä asioista päätetään 142:n jäsenvaltion kesken konsensuksella.

· ulkoasiainhallinnon tehtävänä on tulkita nykyistä, arvioida tulevaa sekä toimia tehtyjen johtopäätösten pohjalta. Peruslähtökohtamme – avoin ja kilpailukykyinen kansantalous – sanelee politiikkavalintamme, joka on monenkeskisen kauppajärjestelmän toimintakyvyn turvaaminen ja vahvistaminen edelleen. Tuemme WTO:n monenkeskisen sääntöjärjestelmän kehittämistä ja kaupan tasapainoista vapauttamista tavalla, joka myös vastaa ihmisten perusteltuihin huoliin kuluttaja- ja ympäristönsuojelun sekä ihmis- ja työelämän perusoikeuksien huomioonottamisesta.

· yhtä lailla kannatamme kansainvälisen kauppajärjestelmän kehittämistä mm. tukemalla kehitysmaiden valmiuksia osallistua täysipainoisesti ja tasa-arvoisesti kauppajärjestelmän hyödyntämiseen. Pienet taloudet ja kehitysmaat hyötyvätkin suhteellisesti ottaen enemmän yhteisten sääntöjen luomisesta.


WTO

· WTO:n uuden kauppaneuvottelukierroksen valmistelu kulminoitui heinäkuun lopulla Genevessä pidettyyn yleisneuvoston kokoukseen, ns. ”todellisuustestiin.” Valmisteluissa on pyritty yksimielisyyteen niistä elementeistä, jotka tarvitaan neuvottelujen aloittamiseen ja karttamaan neuvottelemista jo ennakolta. Neuvottelut tulee jättää käytäviksi neuvottelukierroksella. Seattlen kokous osoitti, ettei lyhyt kokousaika ole riittävä, mikäli avoinna olevia asiakysymyksiä on liian paljon.

· heinäkuun ”todellisuustesti” sujui yllätyksittä. Kokouksen yhteydessä tarjoutui mahdollisuus kartoittaa eri maiden neuvottelupositiot, joissa ei kuitenkaan – odotetusti – ollut tapahtunut suurta muutosta. Syksy tulee olemaan valmistelujen kannalta erittäin kiireinen. EU-kauppaministerit kokoontuvat epäviralliseen ministerikokoukseen syyskuun alussa. Meksiko isännöi syyskuussa ns. miniministerikokouksen teollisuus- ja kehitysmaiden eräille osallistujille. WTO-sihteeristö työskentelee jatkuvasti tarkoituksena jakaa uusi, ns. elementtipaperi syyskuun lopulla, jonka pohjalta laaditaan Dohan kokouksen ministerideklaraatio.

· EU:n neuvottelupositio rakentuu edelleen Suomen puheenjohtajakaudella laadittujen ja hyväksyttyjen konkluusioiden (lokakuu 1999) varaan siten kuin niiden soveltamista on tarkennettu joulukuussa 2000 hyväksytyssä strategiapaperissa.

· neuvottelut on aloitettu maataloudessa ja palvelukaupassa Uruguayn kierroksella sovitun mukaisesti. Neuvottelujen jatko on kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta ilman laajempaa neuvottelukierrosta. Suurimmat näkemyserot koskevat neuvottelujen laajuutta, erityisesti ns. uusien aiheiden mukaan ottamista.
· EU on edelleen vahvin laajan kierroksen kannattaja ja pitää tärkeänä että seuraavalla kierroksella sovitaan tietyistä kilpailua ja investointeja koskevista perussäännöistä. Ympäristön osalta EU pyrkii selventämään nykysääntöjä, erityisesti kauppasääntöjen ja monenkeskisten ympäristösopimusten välistä suhdetta, ns. ennaltavarautumisperiaatteen soveltamista ja merkintämääräysten käyttöä. Työelämän normeista ei siten näyttäisi, toisin kuin Seattlessa, olevan muodostumassa kierroksen aloittamisen kannalta ratkaisematonta kysymystä.

· Yhdysvaltain ja EU:n välinen yhteydenpito on tiivistynyt ja kauppaedustaja Zoellickin ja komissaari Lamyn välinen keskusteluyhteys toimii hyvin. USTR:n ja komission välisissä kannoissa on tapahtunut lähentymistä erityisesti aiemmin mielipiteitä jakaneissa kilpailussa, investoinneissa ja ympäristössä. Ehkäpä myös maataloudessa jännitettä on ollut vähemmän sen jälkeen kun Yhdysvallat on joutunut vastaamaan Cairns-kumppaniensa kasvaneeseen kritiikkiin Yhdysvaltain erityisesti ns. hätäavun muodossa kasvaneesta maataloustuesta.

· Yhdysvallat ja EU pitävät tärkeänä kauppaneuvottelukierroksen käynnistämistä. Yhdysvallat ei varmaankaan tule aktiivisesti ajamaan ns. uusien aiheiden saamista neuvotteluagendalle, mutta näyttäisi olevan valmis tukemaan EU:n pyrkimyksiä, edellyttäen että EU kykenee nykyistä selkeämmin esittämään tarpeensa

· EU:n ja Yhdysvaltain välinen yksimielisyys ei kuitenkaan riitä neuvottelujen käynnistämiseen. Suurin osa WTO:n jäsenmaista on kehitysmaita ja neuvottelujen aloittamisesta päättäminen edellyttää yksimielistä päätöstä. Kehitysmaiden vaatimukset kohdistuvat ennen kaikkea ns. implementointiin – Uruguayn kierroksen neuvottelutuloksen täytäntöönpanoon - ja ne odottavat ainakin joitakin konkreettisia tuloksia jo ennen ministerikokousta tai viimeistään kokouksessa. Monet implementaatiokysymyksistä edellyttävät kuitenkin sopimusten avaamista ja ovat siten ainoastaan kauppaneuvottelujen yhteydessä ratkaistavia. Kehitysmaiden intressien huomioonottaminen on ensiarvoisen tärkeää kierroksen aloittamiselle sekä onnistuneen lopputuloksen saamiseksi.

· Suomen prioriteettina on kauppaneuvottelukierroksen käynnistäminen Dohassa. Epäonnistuminen Dohassa rapauttaisi vakavasti monenkeskistä kauppajärjestelmää. Huolimatta siitä, että WTO:n sääntömääräiset toiminnot, ml. riitojenratkaisu, ovatkin toimineet myös Seattlen jälkeen, vaarana on että ilman neuvotteluja monenkeskisen kauppajärjestelmän kehittyminen jää riitojenratkaisujärjestelmän varaan. Näkemyksemme mukaan järjestelmän kehittämisen olisi tapahduttava jäsenkunnan neuvottelujen kautta, joka mahdollistaa myös uusien tarpeiden huomioimisen. Tällä tavoin järjestelmä säilyttää elinvoimaisuutensa ja kykenee vastaamaan todellisiin, sekä liike-elämän että kansalaisyhteiskunnan järjestelmälle asettamiin vaatimuksiin.

· eräiden arvioiden mukaan uusi laaja kierros ei ole realistinen tavoite. Uskon kuitenkin sen mahdollisuuksiin. Uudesta kierroksesta päättäminen edellyttää kuitenkin poliittista tahtoa sekä kehitys- ja teollisuusmaiden valmiutta joustaa omista lähtökohdista. Tämä prosessi on edelleen kesken.

VENÄJÄ

· Suomen ja Venäjän kahdenkeskisen kanssakäymisen tiivistyminen on näkynyt erityisesti kaupallisissa suhteissa. Tätä kehitystä on mielestäni tuettava viranomaistoimin edelleen luomalla mahdollisuuksia kauppaan sekä ratkomalla mahdollisia ongelmia.

· Suomi pitää Venäjän WTO-jäsenyyttä erittäin tärkeänä askeleena Venäjän integroitumisessa maailmantalouteen. Jäsenyys helpottaisi useita sekä Suomen ja Venäjän että EU:n ja Venäjän välisen kaupan ongelmia. Venäjän WTO-jäsenyys luo myös edellytyksiä EU:n ja Venäjän väliselle vapaakauppasopimukselle, joka on EU:n ja Venäjän suhteiden perustan muodostavan yhteistyö- ja kumppanuusopimuksen (PCA) päätavoitteita.

· WTO-jäsenyyden toteutuminen edellyttää, että Venäjä pystyy sopimaan WTO:n ja sen jäsenmaiden kanssa liittymisehdoista sekä tulleista ja palvelujen markkinoillepääsystä. Jäsenyys edellyttää laajaa talouslainsäädännön uudistamista, mihin Venäjän hallitus on ryhtynyt. Useille tarvittavista lakimuutoksista on tarkoitus saada duuman hyväksyntä jo tämän vuoden aikana.

· Suomalaisyritysten kiinnostus Venäjän markkinoihin on vahvassa kasvussa. Venäjä on nyt Suomen kolmanneksi suurin tuontimaa reilun 10 prosentin osuudellaan. Vuonna 2000 tuonti Venäjältä oli 20,5 miljardia markkaa (+61 %) ja vienti 12,8 miljardia markkaan (+36%). Myönteinen kehitys jatkuu.

Keskeisimpiä kahdenvälisiä kaupallis-taloudellisia kysymyksiä ovat mm. seuraavat:

- Suomalaisyritysten investoinnit Venäjällä ovat noin 1,5 miljardia markkaa. Suomalaisyritysten osaamisesta kertoo myös se, että ne ovat välttyneet suuremmilta epäonnistumisilta Venäjällä. Neuvottelut uudesta investointisuojasopimuksesta ovat jatkuneet puolitoista vuotta.

- Vuoden lopulla valmistuu uusi Koiviston öljyterminaali Karjalan kannakselle. Lisääntyvän alusliikenteen onnettomuusriskien pienentämiseksi Suomen, Viron ja Venäjän viranomaiset suunnittelevat Suomenlahden laivaliikenteelle ohjausjärjestelmää.

- Kaupan lisäksi matkailu maidemme välillä kasvaa jatkuvasti. Tämä vaatii meitä parantamaan raja- ja tulliyhteistyötä ja lisäämään liikenteen kapasiteettia. Svetogorskin ja Sallan rajanylityspaikat avataan lähiaikoina. Liikenteen ongelmana ovat erilaiset maksut ja viranomaistoimien ennakoimattomuus. Finnairin lisävuorot ovat olleet esillä 90-luvun puolivälistä alkaen.

- Venäjän uuden kaasunvientiputken rakentamisen Itämeren kautta Keski-Euroopan markkinoille odotetaan vauhdittavan Barentsinmeren kaasuvarojen hyödyntämistä.

EU JA BELGIAN PUHEENJOHTAJUUSKAUSI – SUOMEN TAVOITTEITA

· Belgian toimiessa EU-puheenjohtajana valmistaudutaan euron käyttöönottoon ja rakennetaan kehikko sille, miten unionin tulevaisuuskeskustelua hallitusten välillä lähivuosina käydään. Valmisteluissa ja aiheiden valinnassa on keskeistä, että kansalaisia tullaan vastaan.

· Laajentumista viedään määrätietoisesti eteenpäin Ruotsin hyvin valmistamalta pohjalta, vaikka neuvoteltavat aiheet käyvät yhä vaikeammiksi. Kansalaisten tuntemia huolia niin jäsenmaissa kuin hakijamaissakin on voitava avoimella tiedottamisella hälventää neuvotteluvauhtia hidastamatta.

· Suomi tulee Belgian kaudella toimimaan aktiivisesti - yllä mainittujen asioiden lisäksi - myös oman puheenjohtajakautensa perinnön vaalimisessa:

· Tampereen päätelmien täytäntöönpanoa on nopeutettava. Poliittisen etenemistahdon on välityttävä käytännön työryhmätyöhön neuvostossa: jos lakeja tai käytäntöjä joudutaan joiltakin osin tarkistamaan, se tehtäköön.

· Myös neuvoston toiminnan tehostamisesta on pidettävä ääntä. Ministerien Bryssel-kokoukset on valmisteltava neuvostossa niin että ministeritason kokouksissa syntyy päätöksiä. Myös ministerien tulee matkata kokouksiin sellaisin valtuuksin, että asioissa edetään. Eurooppa-neuvoston kokouksissa tulee puolestaan keskittyä vain keskeisimpiin poliittisiin linjauksiin eikä tehdä ministerineuvostolle kuuluvaa lainsäädäntötyötä.

· Suomi on myös huolissaan siitä, että nykyvauhdilla unionista ei tule maailman kilpailukykyisintä taloutta vaikka tähän on Lissabonin strategiassa selvin ja juhlituin sanoin sitouduttu. Barcelonan Eurooppa-neuvoston on oltava käännepiste. Suomi tulee aktiivisesti vaikuttamaan Belgian kaudelle ajoittuvaan kokouksen valmisteluun siten, että eri sektoreille asetetuissa uudistusaikatauluissa pysytään. Markkinoita on vapautettava edelleen ja komission valvottava tehokkaasti markkinoiden toimintaa. Myös bioteknologian tuomiin mahdollisuuksiin on tartuttava.

· Belgialaiset painottavat unionin ulkoisen esiintymisen johdonmukaisuutta. Tämän pitäisi olla meillekin tärkeää. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että monet ministeriöt katsovat Suomen ajavan etujaan parhaiten, mikäli kaikki 15 jäsenmaata käyttävät omat puheenvuoronsa. Itse näen kyllä niin, että unionin yhdellä äänellä esiintyminen on "pitkässä juoksussa" tehokkaampi tapa vaikuttaa ulospäin kuin eri suuntiin vetävät kansalliset puheenvuorot.

· En ole vielä keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi elintarvikeviraston sijoittamisesta Helsinkiin ei voitaisi tehdä päätöstä jo valtioiden ja hallitusten päämiesten kokouksessa Gentissä.