Ulkomaankauppaministeri Jari Vilén: Suomen ja Venäjän taloussuhteet

Ulkomaankauppaministeri Jari Vilén: Suomen ja Venäjän taloussuhteet


Logistiikkapäivät
Kotka
20. marraskuuta 2002




Hyvät kuulijat,

On suuri kunnia ja ilo esittää Suomen ulkomaankauppaministerin katsaus tässä perinteisessä logistiikkapäivien tilaisuudessa. Suomen ja Venäjän taloussuhteilla on suuri merkitys alueenne talouselämälle ja yrityksille, erityisesti kuljetustoiminnan alalla.

Venäjä on Suomelle tärkeä naapuri. Meillä on yhteistä rajaa 1300 km. Venäjän kehityskulku vaikuttaa vääjäämättä myös Suomeen. On ilman muuta Suomen etujen mukaista, että Venäjä kehittyisi demokraattiseksi markkinatalousmaaksi. Venäjän politiikkaa tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että kysymyksessä on 145 miljoonan asukkaan maa, joka ulottuu yli yhdeksän aikavyöhykkeen.

Venäjän hallitus on sitoutunut taloudellisiin uudistuksiin. On annettava tunnustus Venäjän pyrkimyksille talouselämän vaatiman lainsäädännön ja menettelytapojen kehittämiseksi. Samanaikaisesti on muistettava, että todellinen testi on uudistusten toimeenpano. Mikäli suomalainen investoija voi lähteä rauhallisin mielin Venäjälle tai mikäli suomalainen kuljetusliike tietää voivansa luottaa kuorman perillemenoon, voidaan uudistusten katsoa onnistuneen.

Suomen ja Venäjän, Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden kehittäminen on Suomen hallituksen politiikan prioriteetteja. Maittemme välinen vierailuvaihto on vilkasta ja monipuolista joka tasolla. Presidentit ja pääministerit tapaavat säännöllisesti. Itse olin syyskuussa Moskovassa edistämässä Suomen tekstiili- ja vaatetusteollisuuden vientiä ja tammikuussa 2003 suunnitelmissa on osallistua UPM-Kymmenen uuden yksikön vihkiäisiin Novgorodissa.

Venäjän kauppa kiinnostaa ja vientimme kehitys on ollut suotuisaa. Vuoden 2002 tammi-elokuun kauppatilastojen mukaan vienti Venäjälle oli noin 2 mrd. euroa, kasvua oli 14% ja osuus kokonaisviennistämme 6.4%. Arvioiden mukaan kuluvana vuonna ylitettäneen vuoden 1997 viennin ennätysluvut noin 2.6 mrd. euroa (15.5 mrd. FIM). Vientimme jalostusaste on korkea, yli 40% on koneita ja laitteita, 20% valmiita tavaroita ja 12% kemiallisia tuotteita. Tuonnin arvo oli 2.3 mrd. euroa.

Tavaraviennin ohella Venäjä on tärkeä palveluviennin markkina. Tärkeitä palveluviennin sektoreita ovat mm. liikenne- ja logistiikkapalvelut, rakentaminen ja matkailu Venäjältä Suomeen. Palveluviennin arvoksi arvioidaan noin 30% tavaraviennin arvosta.

Venäläisten matkailijoiden määrä on edelleen kasvussa. Yöpymisillä mitattuna venäläiset ovat ruotsalaisten jälkeen toiseksi suurin kansallisuus, noin 600 000 yöpymistä. Suomen matkailutuloista venäläiset tuovat eniten eli noin 0.5 mrd euroa. Suosituin kaupunkikohde on edelleen Helsinki, mutta myös Itä-Suomen kaupungit ovat läheisen sijaintinsa takia suosittuja kohteita - erityisesti Lappeenranta.

Lapin matkailu on lisännyt myös suosiotaan, erityisesti Moskovan seudun asukkaat ovat kiinnostuneita Lapin tarjoamista mahdollisuuksista, jotka tarjoavat erilaisen elämyksen miljoonakaupungin asukkaille.

Joulun ja uuden vuoden matkailun näkymät vaikuttavat valoisilta. Ylimääräisiä junia on tulossa ainakin parisenkymmentä.

Korostaisin kuitenkin, että emme voi tyytyä olemassa olevaan tilanteeseen, vaan Suomen suosittuutta matkailukohteena mitataan joka vuosi erikseen. Meidän tulee varmistaa kilpailukykymme kestävyys.

Rajanylitysten määrä Suomen ja Venäjän välillä on vaikuttava: viime vuonna ylityksiä oli yli 6 miljoonaa ja luku kasvanee hieman kuluvana vuonna. Suomen Moskovan suurlähetystö ja Pietarin pääkonsulinvirasto antoivat viime vuonna yhteensä 300 000 viisumia ja samaan tai jopa hieman mittavampaan kokonaismäärään päästään myös kuluvana vuonna.

Suomalais-Venäläisen kauppakamarin mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset yritysedustajat uskovat Venäjän talouskasvun jatkuvuuteen ja viennin suotuisaan kehitykseen. Kuten tunnettua, suurimmat ongelmat liittyvät tullaukseen ja rajanylitykseen. Ongelmat ovat syntyneet Suomen ja Venäjän välisen voimakkaasti kasvaneen kaupan myötä. Infrastruktuuri varsinkaan Venäjän puolella ei vieläkään ole ajan tasalla. Itse kuvaisin asiaa sanalla kasvukipu.

Arvioiden mukaan vilkkaimpien rajanylityspaikkojen - Vaalimaan ja Nuijamaan - kautta kulkee tällä hetkellä noin 6000 - 7000 kuorma-autoa viikossa. Rajanylitykset ovat kansainvälisen logistisen ketjun kriittinen piste. Vuoden 1999 Euroopan liikenneministerikonferenssin hyväksymän asiakirjan mukaan tavoite olisi rajaylityksiin menevän ajan rajoittuminen enintään yhteen tuntiin. Maittemme rajalla ei vielä ole saavutettu tätä tavoitetta.

Haluan korostaa rajanylitystoiminnan ja tullauksen palveluluonnetta sekä tavoitetta helpottaa ulkomaankauppaa ja tavaravirtojen kulkua. Tämän tavoitteen tulisi olla myös Venäjän tavoite. Tämän päivän globaalissa maailmassa kaupan ja tavaroiden virtaa ei pidä eikä tule voida rajoittaa byrokraattisin menetelmin. Rikoksentorjunta on asia erikseen. Suomalaisviranomaisten toiminta rikollisuuden ehkäisemiseksi on aktiivista ja Suomi on valmis tarjomaan venäläisille kaiken tarvittavan yhteistyön.

Suomen ja Venäjän välinen raja on myös EU:n ja Venäjän välinen raja, joten sen toimivuus on kiinnostuksen kohteena niin Brysselissä kuin muissakin EU-maiden pääkaupungeissa.

Kuorma-autoliikenteen ongelmat ovat taas valitettavasti julkisuudessa. Muistuttaisin, että Suomen ja Venäjän välillä on edelleen voimassa maantieliikennesopimus. Sen soveltamisesta venäläisillä on valitettavasti eri käsitys kuin meillä. Neuvotteluja tilanteen ratkaisemiseksi on käyty pitkin syksyä virkamiestasolla. Tavoitteena ovat ministeritason neuvottelut vielä ennen vuoden loppua ja tuolloin ongelman lopullinen ratkaiseminen molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla: tasapuoliset toimintaehdot sekä suomalaisille että venäläisille liikennöitsijöille.

Suomen puuntuonti Venäjältä on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Pääosa raakapuusta kulkee rautateitse. Aikaisempi murheenkryyni, vaunujen puute, on saatu ratkaistuksi tyydyttävästi, mutta olemme jatkuvasti varuillamme. Varsinainen ongelma on ollut puunkuljetukset autoilla. Tällä hetkellä puunkuljetukset sallitaan myös tilapäisten rajaylityspaikkojen kautta.

Venäjän liikenneministeriön päätös kieltää puutavarakuljetukset federaation teillä yli 44 tonnin kokonaispainoisilla ajoneuvoilla on aiheuttanut ongelmia suomalaisille. Karjalan Tasavallassa ja Murmanskin alueella kuljetukset voidaan hoitaa alueiden tieverkolla, mutta Leningradin ja Viipurin alueella päätös on johtanut siihen, että puuta tuodaan vain 44 tonnin painoisilla venäläisillä yhdistelmillä. Leningradin alueen tiekomitea ei salli Viipuri-Svetogorsk-reitille enempää kuin 44 tonnia. Vain Svetogorskin ja Imatran välillä saadaan käyttää enintään 55 tonnin kokonaispainoisia ajoneuvoja.

Venäjän viranomaiset perustelevat päätöstään Venäjän tieverkon huonolla kunnolla, mikä sinänsä on ymmärrettävää. Kuitenkaan suomalainen 55 tonnin painoinen 7-akselinen täysperäyhdistelmä ei rasita tietä enempää kuin venäläisten käyttämä 5-akselinen 44 tonnin puoliperävaunuyhdistelmäkään.

Venäjällä ovat voimassa eurooppalaisista normeista poikkeavat akselipainoja ja akselivälejä koskevat vaatimukset. Ongelmallista on, että venäläisen byrokraattisen näkemyksen mukaan suomalaiset, eurooppalaisin normein varustetut autot - 50 mm pidempi akseliväli - autot joutuvat viranomaisen sakkohaaviin, mutta venäläisten kuljetusliikkeiden eurooppalaisvalmisteiset autot eivät. Suomalaiskuljettajat voivat toki anoa erikoislupia, mutta niiden käsittelyaika on pitkä ja venäläisviranomainen voi lopettaa niiden myöntämisen.

Viranomaiskeskusteluiden välituloksena avattiin marraskuun puolivälissä reitti Leningradin alueella raskaille puunkuljetuksille. Venäläisille annettiin myös muutama tuhat ylimääräistä lupaa. Suomalaisten kiintiössä lupia on vielä käyttämättä.

Logistiikan ja rajaylityspaikkojen kehittämiseksi on tehty viime aikoina paljon työtä. Imatra-Svetogorskin raja avattiin kansainväliselle liikenteelle heinäkuussa, Sallan raja-asema syyskuussa. Nuijamaa-Brusnitshnojen raja-aseman logistiikkaa kehitetään. Tässä Euroopan unionin rahoituksella tulee olemaan tärkeä osuus.

Teollisuudelle tärkeä teräsromu kulkee nyt myös Imatran kautta suoraan tehtaalle. Tavoitteenamme on saada Venäjä avaamaan romun rautatie- ja maantiekuljetukset myös kansainvälisten Niirala-Värtsilän ja Vartius-Lyttän rajanylityspaikkojen kautta. Niiden puute aiheuttaa suurta logistista haittaa Raahen ja Tornion terästehtaille.

Venäjän panostukset satamien rakentamiseen kiinnostavat suomalaisia. Uusia satamia ollaan rakentamassa ja entisiä laajentamassa (Primorsk, Baterrejna, Ust-Luga ja uusimpana Vysotsk eli Uuras). Joulukuisessa talouskomission puheenjohtajatapaamisessa pyrimme saamaan uutta tietoa mm. Uuraksen satamahankkeesta. On myös tärkeätä pyrkiä kehittämään Suomenlahden satamien välistä yhteistyötä.

Kaikki Venäjän kauppaa käyvät yritykset ovat kohdanneet tuotteiden sertifiointiin ja standardisointiin liittyvän byrokratian. Venäjän duumassa on parhaillaan käsittelyssä lakiesitys, jotka vähentäisi nykyisten standardien määrän noin kolmeensataan, nyt niitä on 22.000. Tavoitteena on myös siirtyminen kohti eurooppalaisia menettelytapoja. Huomauttaisinkin, että Euroopan unionin ja Venäjän yhteisesti sopima ajatus eurooppalaisen talousalueen kehittämisestä ei onnistu ilman yhteisiä näkemyksiä mm. standardeista ja sertifioinnista.

EU-Venäjä -huippukokous järjestettiin Brysselissä 11.11. Keskeinen kysymys oli Kaliningrad, jota koskeva logistinen ongelma ratkaistiin. Huippukokouksessa käsiteltiin myös taloudellisia ja kauppapoliittisia kysymyksiä. EU korosti Venäjän WTO-jäsenyyden merkitystä. On tärkeätä, että Venäjä saadaan mukaan maailman kauppaa säätelevään järjestöön täysivaltaiseksi jäseneksi. WTO antaa Venäjälle oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia.

Venäjän WTO-neuvottelut etenevät edelleen myönteisissä merkeissä, mutta jäsenyyden toteutumisaikataulua on vaikea ennustaa tässä vaiheessa. Venäjän on täytettävä järjestön asettamat kriteerit ja sen on oltava valmis myös sisäisesti. Mielenkiintoisen poliittisen virstanpylvään muodostavat Venäjän duuman vaalit joulukuussa 2003: onko Venäjä valmis jäsenyyteen ennen niitä - jäsenyys edellyttää tiukkoja lainsäädännöllisiä ja teollisuutta koskevia päätöksiä - vai lykkäytyykö jäsenyys niiden jälkeiseen aikaan.

Euroopan komissio neuvottelee jäsenmaiden puolesta, mutta jäsenmaiden antamalla mandaatilla. Suomelle ongelmallisia Venäjän WTO-tarjouksissa ovat edelleen mm. paperi- ja huonekaluteollisuuden tullit. Markkinoiden avaamisessa ulkomaalaisille toimijoille mm. rahoitus-, vakuutus- tele- ja jakelupalveluissa Venäjä on liikkunut nihkeästi.

Suomen ja Venäjän suhteet ovat monipuoliset. Poliittisia ongelmia ei ole, mutta käytännön ongelmia on, kuten jo olen tuonut esille. Suomalais-venäläinen yhteistyö on vilkasta eri tasoilla, oli sitten kyse viranomaisista, elinkeinoelämästä tai kulttuurista, valtiovallan tasosta tai alueiden ja kuntien välisestä yhteistyöstä.

Valtiovallan tavoitteena on poistaa yhteistyön tiellä olevia esteitä. Jatkamme mm. edelleen Suomen ja Venäjän kahdenvälisen investointien suojaa ja edistämistä koskevan sopimuksen neuvotteluja. Sopimus ei sinällään poista sijoittajan riskiä, mutta sen tavoitteena on antaa tasavertaiset toimintaedellytykset suomalaisille ja venäläisille sijoituksille niin Suomessa kuin Venäjällä. Teemme myös parhaamme logistiikan ongelmien minimoimiseksi

Kuten sanoin, Venäjä on jo kulkenut pitkän tien taloudellisen ja yhteiskunnallisen rakenteensa muokkaamiseksi, mutta tietä riittää vielä kuljettavaksi. Yritys- ja yhteiskuntafilosofiset näkemykset Suomen ja Venäjän välillä ovat vielä myös toisistaan poikkeavat. Vilkkaalla, avoimella kanssakäymisellä tätäkin eroavaisuutta voidaan kaventaa.

































































Venäjä