Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki: Ympäristöliiketoiminnasta uusi Nokia?
Hyvät naiset ja herrat,
Nokian positiivisen ja elinkeinoelämäämme terästäneen esimerkin seurauksena Suomessa on muodostunut missio löytää uusi "nokioita" milloin miltäkin sektorilta. Ympäristöliiketoiminta on ala, jolla tietotaitomme on maailman mitassa tarkasteltuna edistyksellistä ja jolla olemme kansainvälisesti kilpailukykyisiä - siis kenties hyvinkin potentiaalista "nokia-materiaalia"?
Ministeriön vienninedistämismatkoilla mukanani on ollut useita suomalaisia ympäristöalalle erikoistuneita yrityksiä. Niiden vastaanotto eri maissa on ollut poikkeuksetta hyvä. Esimerkiksi viime syksyisellä matkallani Kiinassa ympäristöalan yritykset olivat erityinen painotus, joka valtuuskunnan kokoonpanoon otettiin. Ala on siis minulle jonkin verran tuttu, mutta kiitän mahdollisuudesta tulla tähän seminaariin kuulemaan alasta lisää.
Ympäristösektori on kasvava toimiala. Teollisuustuotanto ja liikenne lisääntyvät, samoin kansainväliset kuljetukset. Myös yleinen ympäristötietoisuus lisääntyy eri puolilla maailmaa ja tämän yhtälön seurauksena ympäristöteknologian maailmanlaajuiset markkinat näyttäisivät tarjoavan merkittäviä kasvumahdollisuuksia yrityksille, jotka pystyvät vastaamaan ajankohtaisiin ympäristöhaasteisiin.
Voimme Suomessa olla ylpeitä osaamisestamme, ei vain teknisessä tai taloudellisessa mielessä, vaan myös sitä kautta, että ympäristöliiketoiminnassa kiteytyvät monet niistä asioista, joita suomalaiset arvostavat: luonnon kunnioittaminen, energian ja luonnonvarojen kestävä käyttö.
Ympäristöalan suomalaisesta huippuosaamisesta voidaan mainita prosessiteknologinen osaaminen esimerkiksi metsä- ja metalliteollisuudessa, bioenergian hyödyntäminen, jätteiden käsittely, mittausteknologiat sekä ympäristöpalvelut.
Ympäristöliiketoiminnan luonteessa on viime vuosina tapahtunut merkittävää kehitystä. Se on hyvä esimerkki siitä, miten tavara ja palvelu ovat osa kokonaispakettia. Ympäristöpalvelujen tarjoajat luovat toiminnallaan markkinoita teknologioille ja päinvastoin.
Ympäristöala on siitä mielenkiintoinen, että siinä innovaatiota ja palvelua ei tule niin selkeästi erottaa toisistaan. Myös palvelualan vientinä ympäristöliiketoiminnassa on paljon potentiaalia. Suomalaisia palveluviejiä on jo saatu maailmalle, mutta palveluiden suhteen EU:n sisämarkkinat eivät vielä toimi parhaalla mahdollisella, tai edes avoimella tavalla. Siksi seuraammekin tarkkaan, kuinka kiistellyn palveludirektiivin käy.
Toinen merkittävä kehityskulku on ollut se, että enää emme tyydy korjaamaan jo tapahtunutta vahinkoa tai arvioimaan sen suuruutta, vaan päästöjen minimointi, prosessien valvonta ja hyvä energiatehokkuus toteutetaan osana valmistusprosesseja ja tuotteiden ja toimintojen suunnittelussa ympäristöystävällisyys on yhä keskeisempi kriteeri. Olemme siis siirtyneet "piipunpääratkaisuista" kohti integroituja järjestelmiä.
Olisikin vanhanaikaista puhua sektorista toisten joukossa, sillä kyse on enemmän ajattelutavasta kuin ryhmästä tietyn tyyppisiä tuotteita. Ympäristötoimialaa ei siis oikeastaan ole olemassakaan ja toisaalta se on läsnä - tai sen ainakin pitäisi olla läsnä - kaikessa tuotannollisessa toiminnassa. Viranomaisten niin Suomessa, EU-tasolla kuin maailmanlaajuisestikin tulisi toimia tämä ajatus ohjenuoranaan.
Hyvät kuulijat,
Suomalaisen ympäristöliiketoiminnan laajentuminen ei ole ollut ehkä niin ripeää kuin voitaisiin toivoa. Asia on kuitenkin hyvä laittaa oikeisiin mittasuhteisiinsa: jo nykyisellään toimiala on kooltaan samaa luokkaa esimerkiksi perusmetalliteollisuuden kanssa.
Potentiaalia on kuitenkin selvästi enempäänkin. Alan kasvua ovat hidastaneet mm. sen sirpaleisuus ja yritysten puutteelliset resurssit. Ympäristöbisneksessä mukana olevat yritykset ovat usein pieniä, innovatiivisia ja kasvutavoitteisia yrityksiä. Niiden kotimarkkina on kapea ja vientiponnistelujen onnistuminen on näin ollen hyvin tärkeää niiden tulevaisuuden näkymien kannalta.
Julkisen vallan tukitoimenpiteillä kuten esimerkiksi rahoitusratkaisuilla, joita tällä hetkellä mietitään mm. EU-tasolla, on konkreettista merkitystä juuri tällaisille yrityksille. Eräistä muista toimenpiteistä kuulemme tarkemmin myöhemmissä alustuksissa.
Omalla vastuusektorillani ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä ympäristöliiketoiminta näkyy kahdella tavalla:
Kehitysyhteistyössämme ympäristöprojektit ovat jo pitkään olleet yksi leipälajeistamme ja suomalaisella ympäristöosaamisella on pystytty saamaan aikaan merkittäviä tuloksia kumppanimaissamme. Ympäristö on yksi keskeinen teema kehitysyhteistyömme tavoitteissa. Se on osa köyhyyden vastaista työtä. Monessa kehitysmaassa köyhyys- ja ympäristökysymykset nivoutuvat yhteen ja köyhyysongelman ratkaiseminen kestävällä tavalla edellyttää myös ympäristötekoja.
Kauppapolitiikassa ympäristökysymykset ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden sisällä toden teolla yhdeksi ajankohtaisimmista ja myös kiistellyimmistä aihepiireistä. Meneillään olevalla Maailman kauppajärjestö WTO:n neuvottelukierroksella pyritään sopimaan mm. ympäristötuotteiden ja -palvelujen kaupan vapauttamisesta, eli siis tullien ja muiden esteiden poistamisesta WTO:n jäsenmaiden välisessä kaupassa.
Suomi on aktiivisena aloitteentekijänä pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että suomalaisen ympäristöliiketoiminta-ajattelun keskeiset teesit näkyisivät EU:n neuvottelutavoitteissa mahdollisimman hyvin. Kattava kaupan vapauttaminen osana WTO-neuvotteluja toisi merkittäviä hyötyjä sekä vientiteollisuudellemme että myös ympäristöteknologiaa hyödyntäville maille.
Pitäisin erityisen tärkeänä sitä, että nopeasti teollistuvat maat, kuten Kiina sekä eräät Kaakkois-Aasian ja Latinalaisen Amerikan maat avaisivat nykyistä systemaattisemmin markkinoitaan ympäristöteknologialle ja -palveluille. Näiltä markkinoilta, EU:n uusien jäsenmaiden ja itäisen Euroopan lisäksi, voidaan odottaa suurinta kasvua ympäristöliiketoiminta-alalla toimiville yrityksille. On elintärkeä kysymys, miten suomalaisyritykset pääsevät osallisiksi näistä kasvavista markkinoista.
Hyvä seminaariväki,
Lopuksi takaisin "nokia-kysymykseen": Onko ympäristöliiketoiminnasta löydettävissä yrityksiä, jotka voisivat nousta näkyvien kansainvälisten suuryritysten kastiin? Silläkin uhalla, että päätän puheeni antikliimaksiin, tyydyn sanomaan, ettei kysymys oikeastaan ole kovinkaan olennainen.
Siinä, missä Nokia toimii loppujen lopuksi aika kapealla sektorilla, ympäristöliiketoiminnassa kyse on tietynlaisesta ajattelu- ja toimintatavasta, joka kattaa tuotannollista toimintaa hyvin laajalla rintamalla. Ei olisi realistista odottaa, että yksi yritys voisi hallita koko kenttää samalla suvereenisuudella kuin Nokia jyrää telepuolella.
Lisäksi pienillä toimijoilla, joita Suomessa on suurin osa alan yrityksistä, ei ole samanlaisia rahkeita kuin suuryrityksillä satsata globaalien markkinoiden valloittamiseen. Omalla erikoisosaamisalueellaan ne kuitenkin voivat kehittyä maailman johtaviksi yrityksiksi. Tällaisista on jo rohkaisevia esimerkkejä.
Realiteetit huomioon ottaen peräänkuuluttaisinkin vaihtoehtoista "pieni on kaunista" -lähestymistapaa maailmanvalloitukseen: erikoistumista, reagointiherkkyyttä, verkottumista ja synergiaetujen hakemista suomalaisyritysten kansainvälistymisponnisteluissa.
Yhteistyön ja verkostoitumisen kautta syntyvillä pienillä puroilla voidaan hyvinkin muodostaa sellainen yhteinen voima, jonka työllisyysvaikutukset ovat yhtä suuret kuin Nokian.
Yritysten ja viranomaisten yhteisponnisteluilla voimme saavuttaa tuloksia, jotka tuovat maallemme taloudellista vaurautta samalla kuin ne levittävät ympäristön kannalta kestäviä taloudellisen toiminnan muotoja myös maamme rajojen ulkopuolelle.
Kiitän mielenkiinnostanne ja toivotan mielenkiintoista seminaaripäivää!