Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki: Katse konventtiin
Tiedote 117/2003 22.5.2003 Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen avauspuheenvuoro valtioneuvoston EU- konventti -aiheisessa toimittajaseminaarissa Helsingin säätytalolla 22. toukokuuta.
Runsas vuosi sitten työnsä aloittaneen konventin työ on nyt loppusuoralla. Tammikuusta asti konventti on luonnostellut uuden perustuslaillisen sopimuksen tekstejä luku kerrallaan. Edessä on vielä viiden viikon puserrus, jonka aikana tämän valmistelukunnan aikomuksena on saada aikaan uusi, kaksi- tai kolmeosainen sopimus, joka tulee korvaamaan kaikki nykyiset perussopimukset.
Tavoite ei ole helppo. Edelleenkin on auki se, millaisen muodon lopullinen konventin asiakirja tulee saamaan. On odotettavissa, että ainakin konventin puheenjohtaja tulee vaatimaan mahdollisimman yhtenäistä loppuasiakirjaa, joka saavutettaisiin vaikka sitten konventin aikataulua pidentämällä.
Me - monien muiden jäsenvaltioiden tavoin - pidämme kuitenkin tärkeänä, että konventti pysyy jo jatketun määräaikansa puitteissa. Sen siis tulisi luovuttaa lopullinen ehdotuksensa perustuslailliseksi sopimukseksi Thessalonikin Eurooppa-neuvostossa juhannuksena.
Konventti tai sen johto ei ole parhaalla mahdollisella tavalla onnistunut kuuntelemaan ja huomioimaan eriäviä mielipiteitä. Konventissa on käyty reipasta keskustelua ja tehty muutosesityksiä vielä reippaammalla kädellä - kovin harva niistä on kuitenkaan päätynyt ainakaan vielä puheenjohtajiston esitykseen. Tälläinen menettelytapa ansaitsee huomion siksi, että unionin legitimiteetti ja kansanvaltaisuus syntyy avoimen vuorovaikutuksen kautta.
Konventin, valmistelukunnan, tulisi nimensä mukaisesti valmistella seuraavaa hallitusten välistä konferenssia (HVK). Varsinaiset päätökset tehdään myöhemmin alkavassa HVK-prosessissa. Luonnollista on, että mitä kauemmas Suomen tavoitteista konventin loppuasiakirja jää, sitä voimakkaammin Suomen hallituksen on panostettava näkemystensä läpivientiin HVK:ssa.
Kun Kansallinen nuorisokonventti kokoontui toiseen istuntoonsa Eurooppapäivän alla, sen julkilausuma alkoi näkemyksillä EU:n perusarvoista ja tavoitteista. Nuoret nostivat esiin monikulttuurisuuden, hyvinvoinnin, rauhan ja demokratian. Näitä perusasioita pitäisi muistaa pitää esillä: mitkä ovatkaan ne paljon puhutut yhteiset eurooppalaiset arvot ja mikä on paras tapa niiden edistämiseen. Keskustelu instituutioiden välisestä toimivaltajaosta ei saa hämärtää käsitystä siitä miksi ylipäätään olemme liikkeellä. EU sinänsä ei ole arvo, vaan väline.
Suomen kannalta keskeistä on turvata jäsenvaltioiden tasa-arvo, toimielinten väliset tasapainoiset valtasuhteet sekä yhteisömetodin toimivuus. Tavoitteenamme on toimivampi, avoimempi ja läpinäkyvämpi unioni, joka kykenee tehokkaasti toteuttamaan sille asetettuja tehtäviä. Tähän ei tarvita uusia toimielimiä (presidentti, kansojen kongressi) vaan ennemminkin nykyjärjestelmän trimmaamista etenkin unionin rakenteiden, päätöksentekomenettelyjen ja lainsäädäntövälineiden osalta.
Vauhtisokeus ei saisi vallata konventissa eikä etenkään HVK:ssa. Muutoskin on vain väline; muutoksia kannattaa tehdä vain niihin kysymyksiin, joissa yhteisesti nähdään korjaamisen varaa.
Paljon puhuttu pienten maiden yhteistyö on ollut Suomen kannalta erittäin hyödyllistä. Sen pyrkimyksenä on ollut tuoda vastapainoa keskusteluun ja edesauttaa kaikkien kannalta hyvän lopputuloksen syntymistä. Yhteistyötä ei vastakkaisista väitteistä huolimatta ole suunnattu ketään vastaan. Tavoitteena on ollut tuoda esille niiden maiden intressit, joille yhteisömetodin säilyttäminen ja jäsenvaltioiden tasa-arvo on kaikkein tärkeintä. Suomen tulee jatkossakin etsiä yhteistyötä myös muiden maiden kanssa pragmaattisesti ja asiakohtaisesti.
Unohtaa ei sovi sitä, että vaikka keskustelut konventissa ja sen liepeillä ovat viime aikoina keskittyneet toimielinuudistuksiin ja ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, on konventissa jo nyt saavutettu useita sellaisia uudistuksia, jotka sekä selkeyttävät unionin toimintaa että parantavat yksilön oikeusasemaa.
Uusi sopimusrakennelma mahdollistaa sen, että unionin perusratkaisut ovat helpommin ymmärrettävissä. Samoin normijärjestelmän uudistukset helpottavat unionin lakien ja päätöksentekomenettelyjen ymmärtämistä.
Edelleen samaan kategoriaan kuuluu unionin yhden yhtenäisen oikeushenkilöllisyyden luominen. Yksityisen henkilön oikeusturvan kannalta merkityksellinen on se konventin saavuttama uudistus, jonka mukaan perusoikeudet tulevat täysimääräisesti turvatuksi myös yksilön suhteessa unioniin. Lisäksi paljon puhutun demokratiavajeen täyttäminen toteutuu ainakin osittain.
Konventti on siis jo osoittanut hyödyllisyytensä merkittävien uudistusten äitinä, mutta vasta nämä viimeiset viikot tulevat osoittamaan, voidaanko sitä vuosienkin päästä pitää suurena menestyksenä. Nyt jos koskaan konventin työtä kannattaa seurata tarkkaan, sillä tulevien viikkojen aikana ratkaistaan pitkälti se, millaisessa unionissa tulevaisuudessa elämme.
Myös varsinaisen konventin ulkopuolella käydään aktiivista EU-keskustelua. Suomalaisille on tärkeää olla valppaana, tuoda aktiivisesti omia kantojamme esiin kaikilla mahdollisilla foorumeilla, mutta myös kuunnella avoimesti muiden maiden esityksiä. Vain kuuntelemalla muita voimme saada kuulijoita omille ajatuksillemme.
Suomen hallitus haluaa turvata riittävän ajan kansalliselle valmistautumiselle HVK:hon. Siksi konventin työn loppumisen ja HVK:n alkamisen väliin on varattava riittävä aika. Hallituksen vastuulla on myös hyvän kuulon harjoittaminen kansalaiskeskustelussa - tälle vuorovaikutukselle on varattava riittävästi foorumeita ja aikaa. Todellinen haaste EU:n kehittämisessä on se, miten kansalaisten ja unionin suhteita pystytään lähentämään.
Konventin työn seuraamisessa ja sen kommentoimisessa tiedotusvälineillä on ollut ja edelleen on aivan keskeinen rooli. Hallitus tekee parhaansa tiedon välittämiseksi, mutta ilman mediaa kansalaiset eivät koskaan voi saada riittävästi tietoa, jonka perusteella he voisivat osallistua unionin tulevaisuudesta käytävään keskusteluun.