Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen puhe viennin tilasta muuttuvassa EU:ssa

Puhe Osuuspankkiryhmän vuosikokouksessa

Finlandia-talo
31. maaliskuuta 2004




Hyvä osuuspankkiväki, arvoisat naiset ja herrat

Maaliskuun viimeisenä päivänä 2004 Suomi elää mielenkiintoisessa tilanteessa, kuten tietysti niin usein ennenkin historiansa aikana. Yhteiskunnallisessa tilanteessa olisi tietenkin runsaastikin ruotimisen varaa - pankkiväkeä kuitenkin kiinnostanee lähinnä talouden tilanne ja kehitysnäkymät.

Siltä osin elämme tietynlaista kaksoistodellisuuden tilaa: yhtäältä Suomi on saanut viime aikoina korkeita rankkauksia niin kilpailukyvyn, koulutustason, yrittäjyysedellytysten kuin korruption vähäisyydenkin mallimaana. Toisaalta elävä elämä nykyhetkessä osoittaa, että isänmaan menestymiseksi ja suomalaisen työn ja toimeentulon turvaamiseksi nyt ja jatkossa, myös globaalin talouden oloissa, riittää tehtävää. Sitkeästi korkeissa luvuissa pysyttelevä työttömyys on tästä yksi esimerkki, tämän hetken investointien vähäisyys kotimaahan toinen.

Suomen talouden ja elinkeinoelämän kannalta viime vuosien keskeisin muutos on ollut todellinen toimintaympäristön globalisoituminen, maapalloistuminen, joka on muuttanut talouden toiminnan peruspuitteita ratkaisevalla, kenties pysyvällä tavalla.

Verrattuna globalisaation aikaisempiin vaiheisiin uuden teknologian vaikutukset ovat antaneet omintakeisen leiman globalisaation nykyvaiheelle. Aika ja paikka eivät sido meitä enää samalla tavalla kuin ennen. Tiedon, ihmisten, tavaroiden ja pääoman siirtämiseen liittyvät kustannukset ovat huomattavasti laskeneet. Maailmanlaajuinen kommunikaatio on halpaa ja silmänräpäyksessä tapahtuvaa. Tämä on mahdollistanut huikeasti lisääntyneet maailmanlaajuiset taloudelliset liiketoimet. Markkinat ovat maailmanlaajuiset ja kattavat yhä lisääntyvän määrän tavaroita ja palveluja.

Joskus kysytään, ovatko suomalaiset yritykset valmiita globaaleihin olosuhteisiin ja muuttuneeseen tilanteeseen. Se kysymys on turha: olemme osa talouden maailmanlaajuista kehitystä, maa, joka on hyötynyt kansainvälistymisestä paljon, ja meidän on yksinkertaisesti opittava pelaamaan niillä säännöillä, jotka näillä pelikentillä ovat voimassa.

Suomalaisen talouselämän muuttuviin olosuhteisiin liittyy globaalikysymysten lisäksi oma kotimarkkinamme, joka sekin on tuntuvassa, perinpohjaisessa muutostilanteessa. Sisämarkkinamme Euroopan unioni laajenee kuukauden kuluttua 25 maan yhteisöksi, jossa on 450 miljoonaa kansalaista. Uudet unioniin liittyvät jäsenmaat ovat taloudeltaan, elintasoltaan ja myös kulttuuritaustaltaan varsin erilaisia kuin unionin nykyiset jäsenet.

Uusien jäsenmaiden vanhoja jäseniä ripeämpi talouskasvu, sitoutuminen yhteisiin pelisääntöihin ja voimakkaat panostukset mm. infrastruktuuriin antavat kuitenkin kasvusykäyksen koko unionin alueelle. Kasvavat kotimarkkinat tarjoavat kaiken kaikkiaan houkuttelevia uusia mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille, vaikka myös kilpailupaine monin paikoin kasvaa.

Se pelikenttä, jolla suomalaisen talouselämän joukkueen taitoa ja kilpailukykyä mitataan, on siis monin tavoin muutostilassa. Ei se mitään - Suomen kaltaisen pienen ja notkean kansantalouden etu ja mahdollisuus voi hyvinkin piillä taipumisessa alati muuttuviin oloihin. Se edellyttää meiltä kuitenkin vahvaa tahtoa ja siitä syntyvää kykyä löytää muutoksista mahdollisuus - ei uhka.

Arvoisa vuosikokousväki,

Suomi luo omaa politiikkaansa ja menestysstrategiaansa paitsi toimintaympäristön muutosten antamassa kehyksessä, myös siinä päiväkohtaisessa tilanteessa, jossa maailmantalous tällä hetkellä on.

Kansainvälinen taloustilanne on viime vuoden epävarmuuden jälkeen osittain selkiintynyt. Taloudelliset näkymät ovat kohentuneet ja kasvu näyttää olevan tukevammalla pohjalla kuin useaan vuoteen. Erityisesti Aasian kasvunäkymät ovat erinomaiset.

Yhdysvalloissa kasvu on rakentunut elvyttävän rahapolitiikan varaan, Euroopassa on oltu varovaisempi. Euroopassa veropoliittista liikkumavaraa rajoittavat suurimpien euromaiden Saksan ja Ranskan budjettivajeet, jotka ylittivät jo toisena vuotena peräkkäin kasvu- ja vakaussopimuksen mukaisen kolmen prosentin rajan.

Yhdysvalloissa talouskasvu oli viime vuoden alkupuolella lähes täysin yksityisen kulutuksen varassa, jota tukivat hallituksen veroleikkaukset sekä poikkeuksellisen alhainen korkotaso. Vuoden loppua kohti myös teollisuustuotanto elpyi, mutta uusia työpaikkoja ei syntynyt odotetusti.

Maailmantalouteen kohdistuu nyt merkittäviä pitkän aikavälin epävarmuustekijöitä. Näistä kenties keskeisin on Yhdysvaltojen talouden kolmoisalijäämä: kotitalouksien, liittovaltion ja koko kansantalouden vaje.

Pieni Suomi Euroopan unionin jäsenenäkin on hyvin riippuvainen kansainvälisistä suhdanteista, erityisesti ulkomaankaupan kautta. Suomen talouskasvuun on kaksi tietä: viennin kasvu ja kotimainen kysynnän vahvistaminen. Perinteisesti taloudessamme vauhdikasta kasvua ei ole aikaansaatu ilman tuntuvaa viennin vetoa.

Suomen viennin arvo jäi viime vuonna 2 prosenttia edellisvuotista pienemmäksi. Suomen ulkomaankaupan vaihtosuhde heikkeni tullihallituksen torstaina julkistamien yksikköarvo- ja volyymi-indeksien mukaan viime vuonna noin seitsemän prosenttia. Vaihtosuhteen heikkeneminen johtui ennen muuta euron ja dollarin kurssikehityksestä.

Viennin toivottua heikompi veto juontaa juurensa lähinnä kahdesta seikasta: ensinnäkin tärkeimmät kauppakumppanimme, Saksa etunenässä, ovat niin ikään hyvin hitaan kasvun vaiheessa eikä niiden taloustilanne ruoki kysyntää suomalaiselle vientiteollisuudelle. Toinen tekijä on euro-valuutan vahvistunut arvo, joka osaltaan heikentää vientiteollisuuden hintakilpailukykyä.

Sinänsä siis Suomenkin etu on vahvasti lisätä koko euroalueen kilpailukykyä ja talouskasvua, jotta saisimme oman tärkeän vientimarkkinamme vetämään. Olennaisempaa viennin kehityksen kannalta kuitenkin on kiinnittää huomiota sen sisältöön: tosiasiaan siitä, että viennin arvo suhteessa volyymiin laskee. Kaikista osaamis- ja tutkimuspanostuksistamme huolimatta siis viennin ilme kääntyy kohti ns. "bulkkitavaraa". Viennin jalostusasteen nostamiseksi onkin tehtävä kaikki mahdollinen.

Kotimaisen politiikan mahdollisuudet vaikuttaa vientiteollisuuden vetoon ovat kuitenkin rajalliset. Siksi hallituksen toimenpiteet talouskasvun vauhdittamiseksi ovat kohdentuneet nimenomaan ja erityisesti kotimaisen kysynnän lisäämiseen.

Kotimaisen kysynnän näkymät ovatkin nyt kaikkiaan entistä suotuisammat, sillä kulutus kasvaa yhä ripeästi, asuinrakentaminen on vilkasta ja tuotannollisten investointien kaksi vuotta kestänyt alamäki päättyy, jos osaan ennusteista on luottamista. Arvioita on luonnollisesti monia, mutta Suomen talouden arvioidaan kasvavan viime vuodesta noin 2,7 prosenttia.

Veroratkaisujen ja nimellispalkkojen nousun seurauksena palkansaajien ostovoima vahvistui viime vuonna kaksi prosenttia ja samanlaista kasvua odotetaan myös tälle vuodelle. Myös kuluvana vuonna hallitus pyrkii vahvistamaan kotimaista taloutta niin veroratkaisuin kuin myös kohdennetuin työvoimakustannusten alennuksin.

Tavoitteenamme on 75 prosentin työllisyysaste seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Nyt, kun tavoitteen saavuttaminen näyttää käyvän yhä haasteellisemmaksi, on ryhdytty kyselemään, mikä on tämän tavoitteen asetannan realismi. Onko kaukana olevaa maalia turha tavoitella? Tämä on väärä kysymys. Suomi on tilanteessa, jossa ei niinkään pitäisi kysellä tavoitteen oikeellisuuden perään vaan sitä, tarvitaanko sen saavuttamiseksi vielä uusia työkaluja?

Vastatakseen niihin haasteisiin, joita isänmaa kohtaa väestön ikääntymisen myötä globaalin talouden puristuksessa, Suomi yksinkertaisesti tarvitsee tuntuvasti useamman työikäisen ja työkykyisen töihin.

Työllisyyden kohentaminen on hallituksen ykkösasia. Kaikkia talous- ja veropolitiikan ratkaisuja on tarkasteltava ensisijassa tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta. Muiden tavoitteiden arviointi tulee vasta työllisyyden jälkeen.

Arvoisat kuulijat,

Menestyäkseen maailmalla suomalaisen osaamisen ja tuotannon on oltava maailmalla kilpailukykyistä. Kilpailukyky taas rakentuu monesta tekijästä. Siihen kuuluu muun muassa toimiva infrastruktuuri ja tietoliikenneyhteydet, turvalliset ja vakaat yhteiskuntaolot, koulutettu, terve ja työkykyinen kansa, toimivat hyvinvointipalvelut. Valtioneuvoston piirissä hahmotellaan paraikaa strategiaa siitä, miten suomalainen työ ja toimeentulo voidaan turvata ja sitä kehittää myös globaalin talouden oloissa.

Me emme pysty kilpailemaan tuotantokustannuksilla, varsinkaan työvoimakustannuksilla. Tämän oivalluksen tavoittamiseksi ei tarvitse lähteä Kiinaan asti - 18 minuutin Suomenlahden ylitys riittää. Kustannustekijöitä toki pitää koko ajan tarkastella kriittisesti. Kansainvälisesti täysillä kilpailuun heittäytyminen edellyttäisi kuitenkin sellaista veroasteenkin muutosta, joka romuttaisi sen yhteiskuntamallin, jota Suomessa on viime vuosikymmeninä rakennettu. Se ei ole oma kilpailustrategiamme tie.

Työpaikkarakenteen muutos on kohdannut meitä jo, ja on valmistauduttava siihen, että se jatkuu. Tästä esimerkkeinä toimivat mm Salcomp Kemijärveltä ja Wärtsilä Turusta. Olennaisinta on kiinnittää yhä kasvavaa huomiota siihen, miten nämä työpaikkamenetykset voidaan Suomessa korvata.

Tässä tilanteessa huomio kiinnittyy välittömästi siihen, että palveluyhteiskuntana Suomi on edelleen varsin kehittymätön, verrattuna vaikkapa Ruotsiin tai Isoon-Britanniaan. Palvelusektorilla on meillä kärjistetysti sanoen runsaasti tyhjää. Täällä piilee luultavasti Suomen merkittävin työllisyyden lisäämisen potentiaali.

Suomalaiset ovat tottuneet ja oppineet itsepalveluun. Se ei kuitenkaan ole kansantalouden tehokkuuden kannalta välttämättä tehokkain mahdollisin toimintamalli. Esimerkiksi kotitalouksissa on meillä runsaasti sellaista työtä, jolla voidaan työllistää myös ulkopuolisia. OP-ryhmän tuoreimman suhdanne-ennusteen mukaan kotitaloudet ovat kuitenkin lisänneet palvelujen kulutusta vain runsaan prosentin verran vuodessa, siis tuntuvasti vähemmän kuin niiden ostovoimankin kehitys olisi antanut myöten. Tämän kysynnän vauhdittamiseksi on edelleen tarkasteltava myönteisessä hengessä myös kotitalousvähennyksen kasvattamista. Kotitaloustyön edesauttamisella on myös merkittävä tasa-arvonäkökulma.

Palvelusektori kaiken kaikkiaan tarvitsee uutta kasvusykäystä kehitykseensä. Joissakin EU-maissa palveluista on onnistuttu kehittämään talouden uusi kivijalka, kun tuotannollista työtä on siirtynyt halvemman kustannustason maihin. Suomessa myönteinen kehitys edellyttää erityisesti palvelujen sääntelyn keventämistä, kilpailun lisäämistä ja joustavampaa suhtautumista julkisten ja yksityisten palveluiden rajanvetoon.

Palvelukauppa on kansainvälisen kaupan nopeimmin kasvava sektori. Suomessa kuitenkin palveluiden viennin osuus suhteessa kokonaisvientiimme on huomattavasti pienempi verrattuna läntisiin ja pohjoisiin EU-maihin. Palveluviennin kasvattamisessa ja monipuolistamisessa tehokkaat, avoimet ja kilpailukykyiset kotimarkkinat ovat perusedellytys.

Ne kuitenkin tarvitsevat, kuten muutkin vientisektorit, kotimaista referenssiä ja kriittistä massaa viennin vauhdittamiseksi. Sen vuoksi monissa julkisten palveluiden sektoreissa tarvitaan nykyistä rohkeampaa ajattelua siitä, kuka palveluita tuottaa ja miten niitä kilpailutetaan. Ilman kotimaista kiihdytysrataa palveluvientikään ei pääse kunnon vauhtiin kiitääkseen myös rajojemme ulkopuolella.

Hyvät kuulijat,

Globaalin talouden oloissa meillä katsotaan usein puheissa ja teoissa itään - Kiinan tulevaisuus on maailmantalouden suuri huomion kohde ja kysymysmerkki. Suomalaisten pitäisi kuitenkin kohdistaa katseensa tuohon suuntaan katsoessa myös lähemmäs: naapurimaa Venäjä tarjoaa elinkeinoelämämme kannalta yhden lähivuosien lupaavimmista lähimarkkinoista.

Suomen ja Venäjän taloussuhteissa on merkittävä potentiaali niin kaupassa kuin investoinneissakin. Tähän pohjaa luo Venäjän vahva makrotalouden tila: talouskasvu on jatkunut maassa jo viisi perättäistä vuotta, viime vuonna noin 7 prosentin kasvuvauhtia. Kasvun taustalla on ennen kaikkea yksityisen kysynnän myönteinen kehitys, öljyn korkea hinta sekä lisääntyneet investoinnit.

Maidemme välinen kauppa on kasvanut viime vuosina, erityisesti viennin kasvuluvut ovat olleet vahvoja, 11 prosentin tasolla viime vuonna. Kaupan kokonaisarvo oli viime vuonna 6,7 miljardia euroa. Näillä luvuilla Venäjä on meille viidenneksi tärkein vientimaa ja toiseksi tärkein tuontimaa. Taloussuhteiden kehittyminen alkaa hiljalleen näkyä myös suorissa investoinneissa Venäjälle.

Viisaan odota ja katso vaiheen jälkeen erityisesti metsäteollisuus on aktivoitumassa investoimaan Venäjälle. Tuotannollisen yhteistyön osalta naapuri tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia, sillä hyvää koulutustasoa ja kotimaata alhaisempia tuotantokustannuksia ei tässäkään tapauksessa tarvitse kalastella merta edempänä. Investointien kasvun kannalta Venäjän talouden toimintaympäristön vakaus ja ennakoitavuus ovat luonnollisesti avainasemassa, mutta investointeja edesauttaisi varmasti myös maidemme välillä pitkään neuvotteluissa olleen investointisuojasopimuksen solmiminen.

Venäjä käy parhaillaan myös Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsenyysneuvotteluja. Suomi tukee jäsenyyttä voimakkaasti, mutta sen on luonnollisesti tapahduttava jäsenyyskriteerien täyttämisen ja kaikkia koskevien pelisääntöjen kunnioittamisen kautta.

WTO:n jäsenyys vahvistaisi varmasti Venäjän kauppapolitiikan uskottavuutta ja ennustettavuutta, sekä poistaisi joukon käytännön epävarmuustekijöitä joita maidemme väliseen kauppaan tällä hetkellä liittyy. Kiina on hyvä esimerkki siitä, että jäsenyys sinänsä ei tee autuaaksi. Venäjänkin kohdalla suurin koetinkivi tulee olemaan se, kuinka se pystyy käytännössä soveltamaan WTO:n sääntöjä.

Arvoisa pääjohtaja, hyvät vuosikokouksen osallistujat,

Suomalaisen elinkeinoelämän ja yhteiskunnan kehityskysymyksiä 2000-luvun alkuvuosina voi hyvällä syyllä kutsua haasteellisiksi. Maailmantaloudessa on epävarmuutta ja koko taloutemme toimintaympäristö on muuttunut tavalla, jonka sisäistäminen on meillä vielä kesken. Silti epävarmuuteen tai epäluottamukseen ei ole syytä.

Suomessa on viimeisten vuosien ja vuosikymmenten kuluessa luotu sellainen yhteiskunnallinen pohja, jolla kansakunnan tulevaisuuttakin voi luottavaisin mielin rakentaa. Tämä maan vahvuutena on ollut ja on koulutus ja osaaminen, turvallinen ympäristö, joustava ja jouheva
muutoskyky ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Pieni kansakunta voi jatkossakin pärjätä vain, jos se kykenee rekrytoimaan yhteiseen työhön kaikki resurssinsa.

Tulevaisuusajattelu pitää tänään, viimeisenä päivänä maaliskuuta 2004, ulottaa kauemmaksi kuin yksi vaalikausi yltää. Perspektiivinä pohdintoihin voi olla vaikkapa vuosi 2020, jolloin suomalaisen yhteiskunnan perusrakenne on hyvin erilainen kuin tänään. Ja silti se voi, ja sen pitää pärjätä omin voimin ja kyvyin myös tuolloin.

Politiikkastrategioiden, ohjelmien, toimenpidesuunnitelmien ja ennusteiden lisäksi me tarvitsemme myös tulevaisuususkoa ja luottamusta, oikeaa asennetta edessä oleviin haasteisiin. Suomen ja suomalaisten voimat kantavat - jos vain halua siihen riittää. On selvää, että se edellyttää jatkuvaa ponnistelua niin yksilöiltä kuin koko yhteiskunnaltakin, mutta meillä on siihen ponnisteluun hyvät edellytykset ja kokemusta myös vaikeammista ajoista selviämisestä.