Ulkomaankauppa-ja kehitysministeri Paavo Väyrynen Tekesin vesiseminaarissa
10.9.2008
Hallitusohjelma korostaa, että "Suomi painottaa kehityspolitiikassa aiempaa vahvemmin ilmasto- ja ympäristökysymyksiä, kriisien ennalta ehkäisyä ja rauhanprosessien tukemista". Tämän toteuttaminen kiteytetään kehityspoliittisessa ohjelmassa: "Kohti oikeudenmukaista ja kestävää ihmiskuntapolitiikkaa" . Tätä lähellä oleva hallituksen energia- ja ilmastostrategian on tarkoitus valmistua tänä syksynä.
Kehityspoliittisen ohjelman tavoitteena on köyhyyden poistaminen ja luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistäminen YK:n vuosituhatjulistuksen mukaisesti. Suomi vaikuttaa kehityspolitiikallaan siihen, että maailman kaikki kehitys olisi luonnontaloudellisesti kestävää. Pyritään luonnontaloudellisesti kestävien tuotanto- ja kulutustapojen aikaansaamiseen sekä teollisuus- että kehitysmaissa.
Suomi pyrkii myös siihen, että eri foorumeilla tehtävä työ luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistämiseksi, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi, ilmastonmuutoksen torjumiseksi, maaperän köyhtymisen ja aavikoitumisen estämiseksi sekä elinympäristön suojelemiseksi kootaan yhteen ja huolehditaan siitä, että se vaikuttaa tehokkaasti kaikkeen kehitykseen sekä teollistuneissa että kehitysmaissa.
Luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistämisessä ovat avainasemassa ympäristön suojelu ja luonnonvarojen kestävä käyttö, ilmastonmuutoksen hillintä, kestävä metsätalous ja energiatalous sekä kestävä maaseudun kehitys ja vesitalous.
Veden keskeinen rooli kehitykselle muodostaa yhden kehityspoliittisen ohjelman peruspilareista. Vedellä on luonnonvarana, ekosysteemien toimintaa ylläpitävänä tekijänä ja talousvetenä kriittinen merkitys luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistämisessä. Vesi ja sen käyttö vaikuttavat globaaleihin muutoksiin kuten ruokaturvaan, terveyteen, energian tuotantoon ja ympäristölliseen kestävyyteen. Tätä kautta vedellä on myös kriittinen, poikkileikkaava rooli sekä turvallisuuden lisäämisessä että köyhyyden vähentämisessä.
Useat globaalit muutosvoimat kuten ilmastonmuutos, väestönkasvu, kaupungistuminen, teollistuminen ja kulutustapojen muutokset sekä tarve ruoka- ja energiaturvan varmistamiseen vaikuttavat myös veden käyttöön ja saatavuuteen. Lisäksi vesi on merkittävä terveydellinen tekijä. Toimiva talousveden saanti, hyvin hoidettu sanitaatio sekä riittävä hygienia vähentävät sairauksista johtuvaa kuolleisuutta ja aliravitsemusta sekä lapsilla että vastustuskyvyltään heikentyneillä.
Veden kytkös ilmastonmuutokseen on monitahoinen. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kuten kuivuudet, tulvat ja ilmastolliset ääri-ilmiöt välittyvät yhteiskunnan toimintoihin ennen kaikkea veden kiertokulussa tapahtuvien muutosten kautta. Kaiken kaikkiaan ilmastonmuutoksella tulee olemaan huomattavia, pääosin negatiivisia vaikutuksia vesistöihin eri puolilla maailmaa. Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa onkin kyse ennen kaikkea veden kierron ja siihen kohdistuvien muutosten ymmärtämisestä. Ennusteiden mukaan ilmastonmuutoksen vaikutukset ja siihen sopeutumisen haasteet tulevat olemaan suurimmat kehittyvissä maissa sekä arktisilla alueilla.
Vedellä on keskeinen merkitys turvallisuudelle. Väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän veden ja muiden luonnonvarojen saatavuuteen liittyviä konflikteja. Haastavien rajavesikysymysten ohella veteen liittyvät jännitteet ja ristiriidat ovat todennäköisiä myös maiden sisällä. Veden niukkuudella tai tulvilla on läheinen kytkös myös muuttoliikkeisiin ja pakolaisvirtoihin. Lisäksi veden saatavuudella on yhä tärkeämpi rooli ravinnon ja energian saannin varmistamisessa. Nykyisestä uusiutuvan energian tuotannosta huimat 96% on läheisessä kytköksessä veteen joko vesivoiman tai bioenergian tuotannon kautta. Pyrkimys mahdollisimman suureen omavaraisuuteen sekä ruoan että energian tuotannossa tarkoittaa lisääntyviä paineita sekä veden että maankäytölle näiden yhä useammin kilpaillessa samoista, rajallisista resursseista.
On lisäksi huomattava, että biopolttoaineiden ja uusiutuvien energiamuotojen raaka-aineiden tuontannolla on ennalta arvaamattomattomia vaikutuksista. Tuotannon ja tuotannontekijöiden hiilijäljen (carbon footprint) selvittämiseksi tarvitaan huomattavasti enemmän tietoa ja selkeyttä.
Vesikysymykset ovat yhä näkyvämmin esillä sekä ympäristöön että kehitykseen kytkeytyvissä kansainvälisissä prosesseissa.Yhteistä näille prosesseille on, että niiden lähestymistavoissa korostuvat kokonaisvaltaisuus, tarve- ja ongelmalähtöisyys sekä veden poikkileikkaava luonne. Samalla ne kiinnittävät erityistä huomiota veteen kytkeytyviin sosiaalisiin ja poliittisiin kysymyksiin sekä eri toimijoiden osallistamiseen veteen liittyvässä suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Suomen vesialan kansainvälinen toiminta rakentuu pitkäkestoisille ja tasavertaisille kumppanuuksille. Kumppaneidemme kapasiteetin ja omistajuuden vahvistaminen ovat keskeisessä roolissa erityisesti kehittyvissä maissa. Kansainvälinen toiminta pohjautuu eri tahojen väliselle läheiselle yhteistyölle kotimaassa. Kumppanuutta korostotetaan myös Suomen vesiohjelmassa ja Suomen vesialan kansainvälisessä strategiassa, joiden laadinnassa myös Tekes ja UM ovat olleet mukana.Kumppanuuksia edistämään on käynnistetty sitä tukevia ohjelmia kuten vesiklusterin kehittäminen UM:ssä ja sen hyödyntämistä vesiohjelman yhteydessä muiden jo käytössä olleiden rinnalle..
Kehitysyhteistyön onnistumisen edellytyksenä on tasavertainen kumppanuus. Siihen liittyy yhdessä tekemisen lisäksi molemminpuolinen oppiminen ja kapasiteetin vahvistuminen. Kumppanuudet auttavat myös tunnistamaan sekä globaaleja että paikallisia muutoksia ja luovat siten mahdollisuuksia sekä muutosten ennakoinnille että uudenlaiselle toiminnalle. Verkostoituminen ja kansainvälistyminen monipuolistavat myös toiminnan rahoitusmahdollisuuksia ja edesauttavat yhteistyötä.
Suomen kehitysyhteistyö vesialalla kohdistuu erityisesti; kokonaisvaltaiseen vesivarojen hallintaan, vesi-instituutioiden kehittämiseen, ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vesistöihin ja ilmastomuutokseen sopeutumiseen, vesistöjen suojeluun ja kunnostukseen, ml. veden laatuun liittyvät kysymykset sekä veteen liittyviin turvallisuuskysymyksiin kuten rajavesistöt ja niiden yhteinen hallinta; maiden sisäiset konfliktit sekä muuttoliikkeiden kytkökset veteen; veden ja terveyden väliset kytkökset; veteen liittyvät oikeudelliset kysymykset; vesidiplomatian hyödyntäminen. Kaikissa näissä tärkeää on kokonaisvaltaisuus, moni- ja poikkitieteisyys sekä soveltavuus; näitä tulee siis pitää yllä kuvattujen painopistealueiden poikkileikkaavina teemoina.
Kehittyvät taloudet, erityisesti Kiina ja Intia, ovat peräänkuuluttaneet teknologian siirtoa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmaisseet tarvitsevansa ulkoista rahoitusta energiatehokkuuden edistämiseen ja uusiutuviin energialähteiden kuten biopolttoaineet ja vesivoima lisäämiseen. Ympäristöpoliittisten toimien ei kuitenkaan haluta jarruttavan talouden kehitystä tai vääristävän kilpailua.Teknologian siirrossa yksityisoikeudelliset tekijänoikeudet ovat tärkeässä asemassa. Niin kauan kuin yksimielisyyttä ei ole, kauppajärjestelmä kohtaa erilaisia riskejä, joiden kustannusvaikutuksista nimenomaan kehitysmaat voivat kärsiä.. Vähentämällä kaupan vääristymiä ja lisäämällä markkinoiden avautumista edistetään ratkaisuja myös energia-elintarvike -dilemaan. Tähän tulee pyrkiä kannustimia ja läpinäkyvyyttä käyttäen, ei-perusteltavissa olevia kaupan rajoituksia välttäen. Tässä WTO:lla on merkittävä rooli.
WTO:n palvelukauppaa koskevan yleissopimuksen puitteissa WTO:n jäsenillä on lisäksi mahdollisuus avata ympäristöpalvelujen markkinoita ulkomaiselle kilpailulle, säilyttäen kuitenkin kansallisen sääntelyoikeuden. Ulkomaisten investointien avulla voidaan osaltaan kompensoida rajallisten resurssien ongelmaa ja edistää tietotaidon leviämistä kehitysmaihin. Ilmastonmuutoksen uhan torjuminen tarjoaa uusia markkinoita ja uutta ympäristöystävällistä teknologiaa tarvitaan nopeasti. Tulisi myös pyrkiä siihen, että kehityttävät maat voivat vältää teollistuneiden maiden virheet ottamalla käyttöön suoraan parempaa teknologiaa ja hyppäämällä turhien kehitysvaiheiden yli. ( ns. leap frogging)
Huippuosaamisella Suomen elinkeinoelämä tarjoaa kilpailukykyistä ja energiatehokasta puhtaan teknologian tuotteita ja palveluja kehittyvien maiden vesialalle. Meneillään on useita hankkeita, joilla puhtaan veden tarjontaa edistetään kierrätyksellä, jäteveden käsittelyllä ja ympäristön monitoroinnilla.
Keinot ja rahoituskanavat kehityspoliittisen ohjelman toiminnalistamiseen poliittisen dialogin lisäksi myönnetyn rahoituksen puitteissa ovat pääasiassa: kahden- ja monenvälinen tuki, korkotuki, Finnpartnership, Finnfund, klusterit , kansalaisjärjestöt ja instituutioiden välinen yhteistyö.