Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lehtomäen puheenvuoro edustustonpäällikköpäivillä
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen puhe edustustonpäällikkökokouksessa 23.8.2005
Muutosvarauksin
Hyvät suurlähettiläät, arvoisat päällikköpäivien kuulijat
Jokavuotinen ilomme on näillä päivillä kohdata kollegamme ympäri maailman ajankohtaisten asioiden tiimoilta. Hyvistä perinteistä kannattaa pitää kiinni - perinteiden vaaliminen tapahtuu kehittäen. Päivien monipuolinen ohjelma antaa hyvän kuvan siitä, miten moninaisten asioiden parissa edustustomme toimivat maailmalla.
Edustustot ovat nimenomaan Suomen edustustoja ulkomailla - toimintakenttää ja asiakaskuntaa luovat kaikki hallinnonalat, kansalaiset ja elinkeinoelämä. Multiosaajille, monitoimihenkilöille, edustustonpäällikkön tehtävät tarjoavat erityislaatuisen paikan käyttää koko osaamiskapasiteettiaan Suomen hyväksi.
Puolestapuhujia ja lipun kantajia ja edusmiehiä kotimaamme edelleen maailmalla kaipaa. Talouden globalisoitumisen piti tehdä politiikasta historiaa. Takavuosina hoettiin sitä, että talous elää omaa elämäänsä eikä siihen voida politiikalla vaikuttaa. Politiikka - ja valitettavasti te ministeriön virkamiehinä siinä samassa veneessä - asetettiin tuottavuuden ja eurojen kannalta siis varsin merkityksettömään asemaan. Tälläinen ajattelutapa on nyt onneksi takana ja vallalla on entistä voimallisemmin ymmärrys siitä, että yhteiskunnallinen viitekehys joko luo tai on luomatta olosuhteita menestykselliselle taloudelliselle toimeliaisuudelle, elinkeinoelämälle. On hyvä, että talouden ja muun yhteiskunnan monisyinen linkittyminen toisiinsa tunnistetaan - ei ole toista ilman toista.
Suomalainen ja eurooppalainen kilpailukyky on yhteinen haasteemme toimimmepa sitten yksityisellä tai julkisella sektorilla. Kilpailukyky-termistä on tullutkin lähes muotitermi, jonka nimiin vannotaan ja jota tulkitaan monin hyvin eri tavoin. Itse koen suomalaisen kilpailukyvyn vahvasti koko kansakunnan yhteisenä tehtävänä - kyseessä on laaja paketti, jonka alle mahtuu niin ajatuksellinen uudistumiskyky kuin tuottavuuteen kannustava talouspolitiikkakin - ja kaikki siltä väliltä.
Suomen hallitus on osaltaan toiminnallistanut eurooppalaisen kilpailukyvyn projektia, nimittäin Lissabonin prosessia, jo hyvässä etunojassa. Hallituksen teettämässä Suomi maailmantaloudessa -selvityksessä kilpailukykyä tarkasteltiin laajasti poikkihallinnollisena haasteena. Olin iloinen kuultuani, että Euroopan komissiota myöden on annettu tunnustusta Suomelle myös siitä, että sisällytimme omaan strategiaamme myös kauppapolitiikan. Kauppapolitiikka on osa kilpailukyvyn kokonaisuutta, jonka kautta Ulkoministeriö on vahvasti mukana turvaamassa suomalaista ja eurooppalaista kilpailukykyä.
Kuluva vuosi on kauppapoliittisesti merkityksellinen vuosi. Valmistautuminen joulukuussa pidettävään WTO-ministerikokoukseen Hong Kongissa, suomalaisiakin yrityksiä suoraan koskettavat Kiinan tekstiilituontikiintiöt sekä kehitysmaiden sokerituonnin sääntelyn vaikutus kotimaisille juurikasviljeijöille - tässä vain muutama esimerkki niistä lukuisista kauppapoliittisista kysymyksistä, joilla on suora vaikutus kotimaiseenkin politiikaan ja arkeen.
Tässä puheenvuorossani haluan keskittyä erityisesti yhteen kauppapolitiikan osaan, nimittäin ulkomaankauppaan ja oman talomme rooliin siinä.
Hyvät kuulijat,
Suomen kansantalous on tunnetusti riippuvainen ulkomaankaupasta. Kansainvälisillä markkinoilla toimiminen merkitsee teknologisen kehityksen ja talouden globalisaation myötä haastetta myös julkiselle viennin ja kansainvälistymisen edistämiselle.
Uskon että ulkoasiainministeriössä sekä täällä Helsingin päässä että edustustoissakin on aitoa halua ottaa vienninedistämistyöhön entistäkin vahvempi ote. Hyvää perustaa tälle on luotu uusilla viennin ja kansainvälistymisen edistämisen strategioilla, joita on tehty niin kansallisella kuin Ulkoministeriönkin tasolla. Talomme oman linjan kirjaamisella on haluttu selkiinnyttää ulkoasianhallinnon rooli, tavoitteet ja tehtävät tässä työssä. Tämä selkiinnytys on jo nyt kirkastanut itsellemme omaa rooliamme samalla kun se on täsmentynyt myös sidosryhmillemmekin.
Minulla on monia myönteisiä kokemuksia siitä, miten edustustoissamme tehdään hyvää työtä suomalaisen elinkeinoelämän eteen. Tehdyn työn ja palveluiden kehittämisen ohella meidän tulisi huolehtia aina myös siitä, että edustustojen mahdollisuudet auttaa yritysten kansainvälistymisessä olisivat mahdollisimman monen yrityksen tiedossa. Pidänkin hyvinkin tärkeänä, että uusi strategia pyrkii tekemään ulkoasiainhallinnon tarjoamaa potentiaalia tunnetuksi. Ei riitä, että me tiedämme palveluistamme elleivät palveluja tarvitsevat tahot niistä tiedä.
Viime viikolla pidimme Sloveniaan ja Kroatiaan suuntautuneen vienninedistämismatkan palautetilaisuutta yhdessä matkalle osallistuneiden yritysten kanssa. Eräs globaalin yrityksen suomalainen toimija toi esiin huomionarvoisen seikan: yritysten henkilökunnan kansainvälistyessä ei ole lainkaan selvää, että ymmärrettäisiin pitää yrityksen kotimaan edustustoa voimavarana. Toisaalta, jos yrityksen nimi on englanninkielinen ja ulkomailla olevat työntekijät paikalta palkattuja, ei tarkkaavaisinkaan lähetystökään välttämättä huomaa yritystä suomalaiseksi. Silloin jäävät itsenäisyyspäiväjuhlan kutsut lähettämättä ja edustuston tarjoamat palvelut antamatta.
Tämä pieni esimerkki kuvaa sitä, miten yritysten kansainvälistyminen tuo uusia näkökulmia niin kauppapolitiikkaan kuin vienninedistämiseen. Paletti on värikkäämpi ja kupletissa enemmän juoniketjuja kuin silloin, kun vientimme rakenne oli suoraviivainen ja taatusti kotimaiseksi tunnistettavissa. Tähän samaan tematiikkaan –talouden rakenteen ja selkeän kotimaisuuden erityimiseen toisistaan – törmäsimme myös laatiessamme Kauppappoliittista ohjelmaa, jonka viimeistely on juuri menossa. Omistusrakennetta olennaisempi tarkastelukulma suomalaisen intressin kysymykseen on se, miten jokin yritys on tukemassa suomalaisen hyvinvoinnin syntyä. Niukallakin kotimaisella omistuspohjalla voi olla laajakantoisia hyvinvointivaikutuksia suomalaisten arkeen.
Hyvät päällikköpäivien osallistujat,
Haluan palata vielä niihin tapoihin, joilla Ulkoministeriö on turvaamassa suomalaisen hyvinvoinnin kehittymistä. Olemme hahmottaneet viennin ja kansainvälistymisen edistämisessä kohdaltamme kolme pääpilaria.
Ensimmäinen pilari keskittyy ulkomaiseen liiketoimintaympäristöön, esimerkiksi kaupan esteisiin vaikuttamiseen. Yhdessä suomalaisten yritysten kanssa identifioidaan kaupan esteitä ja toimitaan esteiden poistamiseksi. Tässä pohjana on ulkoministeriön tuore selvitys kaupan esteistä. Yrityskyselyihin perustuva kartoitus osoitti, että viranomaisapua merkitseviä tarpeita on etenkin voimakkaiden kasvumahdollisuuksien markkinoilla. Tarvittaessa ongelmien ratkaisemiseksi käännytään Euroopan unionin komission puoleen.
Toinen pilari on promootiotoiminta, joka kuuluu ulkoasiainhallinnon perinteisempään toimialaan. Tässä ovat avuksi niin tiedostusmateriaalit kuin promootiotilaisuudetkin. Edustustot auttavat yrityksiä yhteyksien luomisessa mm. asemamaan viranomaisiin ja yrityskenttään. Te voitte avata ovia yrityksille viranomaisiin päin. Ohjauksessanne toimivat kunniakonsulit voivat myös auttaa yrityksiä tarvittavien liikeyhteyksien löytämiseksi.
Tämä on sitä perinteistä ja edelleen tarvittavaa arvovaltapalvelua, jonka painoarvo luonnollisesti vaihtelee asemapaikasta toiseen. Itse pidän lisäksi erittäin tärkeänä, että niin ministeri- kuin ylemmän tason virkamiesvierailuihinkin sisällytetään VKE-näkökulma aina kun mahdollista ja luontevaa on.
Kolmas pilari kattaa puolestaan tietopalvelut, joiden avulla pyritään mm. saattamaan edustustojen asiantuntemusta entistä laajempaan käyttöön. Kun edustustot raportoivat asemamaansa poliittista ja taloudellista kehitystä, on tärkeätä, että tietoa asemamaastanne ja sen kehityksestä välittyy myös yritysten käyttöön. Edustustot voivat lisäksi esittää yrityksille omia näkemyksiään toimintaympäristön uhkakuvista, riskeistä ja mahdollisuuksista. Suomalaisanalyysillä höystetylle paikallistuntemukselle on varmasti kysyntää.
Tämän kaiken tulee tapahtua tietenkin tiiviissä yhteistyössä muiden VKE-toimijoiden kanssa. Tarkoitus on, ettei jokaisessa asemapaikassa tarvitsisi keksiä pyörää uudelleen, vaan hyödynnetään koko verkoston asiantuntemusta. Keskeisimpiä kumppaneitamme VKE-työssä on Finpro, jonka kanssa sujuva yhteistyö on aivan olennaista. Ministeriön vastuulla on huolehtia esimerkiksi kouluttamalla siitä, että edustustoilla on riittävästi kapasiteettia tehdä tätä tärkeää työtä.
Uuden strategiamme toimeenpanon alkuvaiheessa teiltä edustustoissa on jo saatu paljon hyviä ideoita ja esimerkkejä VKE-työn kehittämiseksi. Nämä kaikki kentän palautteet ovat tärkeitä siksikin, että saisimme tasalaatuisempaa palvelua kautta linjan – tällä erää palvelujen sisällössä on ehkä vielä liian paljon eroja.
Kauppapoliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Jari Gustafsson ja Ankaran suurlähettiläämme Maria Serenius valottavat tässä suhteessa ajatuksiaan alustukseni jälkeen ennen yleistä keskustelua.
Hyvät kuulijat,
kaupasta on hyvä siirtyä vielä kehitykseen. Kuluva vuosi on nimetty myös kehityksen supervuodeksi. Kehityskysymykset ovatkin olleet esillä kenties enemmän kuin koskaan. Maaliskuussa juhlistimme suomalaisen kehitysyhteistyön 40-vuotista taivalta. Päivää juhlittiin yhdessä kehitysyhteistyö veteraanien kanssa. Moni asia on muuttunut noiden 40 vuoden aikana, mutta edelleen äärimmäinen köyhyys on voittamatta ja humanitääriset kriisit ravistelevat maailmaa niin tsunamin kuin pitkittyneen nälänhädänkin muodossa.
Julkinen keskustelu kehityskysymyksistä on ollut laajaa ja keskustelijoiden piiri on laajentunut. Voi melkein jo sanoa, että kehityskysymykset ovat valtavirtaistumassa poliittiseen keskusteluun. Tällaista kehityssuuntaa on varmasti voimistanut se, että esim. kansainvälisten velkahelpotusten ja uusien rahoitusmuotojen osalta EU-tasolla toimijoina ovat olleet valtionvarainministerit. Samoin se että Britannia otti kehityskysymykset G8-kautensa ytimeen osoittaa sitä, että kehityskysymyksistä on tullut ”kovaa politiikkaa”.
Suomessa kehityskysymysten laaja-alaisuus on jo hyvin ymmärretty. Ulkoministeriössä on yhdistetty kehitysyhteistyö- ja yleisurat sillä ajatuksella, että näin voimistetaan kehitysyhteistyön asemaa osana ulkopolitiikan kokonaisuutta.
Vasta nimetty Puolustusministeriön kansliapäällikkö kenraaliluutnantti Kari Rimpi totesi, että kriisinhallinta on parasta kehitysapua. Rimpi on oikeassa siinä, että ilman rauhaa ei kehityksellä ole edellytyksiä.
Kehityspoliitikot katsovat asiaa kuitenkin vielä perusteellisemmalta kannalta; vakaa, demokraattinen yhteiskunta ja kaikki yhteiskuntaryhmät huomioiva yhteiskuntapolitiikka vähentää riskejä sisäisiin konflikteihin. Samoin, panostaminen kehitysmaiden maaseudun kehittämiseen ja esimerkiksi säähavaintojen hyödyntämiseen ehkäisevät hallitsemattomia muuttoliikkeitä ja luonnonkatastrofeja. Pitkäjänteinen, laajakantoinen kehityspolitiikka onkin parasta kriisien ennaltaehkäisyä. Tämä lähtökohta oli hyvin sisäistetty uusimmassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.
Arvoisat edustustojen päälliköt ja muut kuulijat,
vuonna 2006 meillä on yksi haaste yli muiden – Euroopan unionin puheenjohtajuuden hoitaminen. Kyseessä on meille kova haaste niin tehtävien vaativuuden kuin niiden määränkin suhteen.
Hallitus tulee keskustelemaan huomenna alkavassa budjettiriihessä EU-kauden henkilöstötarpeista. Oletettavaa on, että Ulkoministeriö joutunee hoitamaan kauden pienemmillä resursseilla, kuin mitä se itse toivoo. Tällainen tilanne edellyttää rohkeaa tehtävien priorisointia, vahvaa johtajuutta. Samanlaista mutta vielä rajumpaa priorisointia Ulkoministeriökin joutuu tekemään tulevina vuosina, kun valtionhallinnon henkilöstömäärää supistetaan tuottavuuden nimissä. Arvoja ja perustehtäviä kirkastava strategiatyömme antaa tähän hyvän pohjan.
Oman salkkuni kannalta puheenjohtajuuskausi tulee merkitsemään aiempaa voimakkaampaa keskittymistä EU-tehtävien hoitamiseen. Tämä on huomioitu matkakalenterissani, jossa kaukomatkat ovat painottuneet alkukauteen.
Puheenjohtajakauden hoitaminen on kuitenkin samalla myös mahdollisuus hoitaa meille annettu tehtävä enemmän kuin hyvin. Edellisestä puheenjohtajuudestamme olen kuullut eurooppalaisilta kolleegoilta ja virkamiehiltä pelkkää hyvää. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, ettemmekö pystyisi vähintään yhtä hyvään suoritukseen tälläkin kertaa. Kyseessä on paitsi miellyttävä velvollisuutemme, myös ammatillisen kehittymisen mahdollisuus itse kullekin.
Teidän ja minun suhteeseessani on parin viikon sisällä alkamassa äitiysloman mittainen erätauko. Tarkoituksenani on palata, mikäli pääministeri ja presidentti niin suovat, hoitamaan nykyistä tehtävääni kevättalvella. Asiat elävät tietenkin koko ajan ja tarkoituksenani on seurata Ulkoministeriönkin toimintaa ainakin aktiivisen kansalaisen silmin äitiyslomanikin ajan.
Kiitos.