Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lehtomäen puhe Kainuun maakunnallisessa veteraanijuhlassa

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen puhe Kainuun maakunnallisessa veteraanijuhlassa Kuhmossa 27. huhtikuuta 2005

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät Kuhmoon kokoontuneet juhlavieraat

Olisin enemmän kuin mielelläni osallistunut henkilökohtaisesti yhteisen juhlapäivämme viettoon tänään Kuhmossa. Tänään, vain parin tunnin kuluttua, vastaan koko hallituksen puolesta opposition jättämään välikysymykseen kehitysyhteistyöstä. Tämä painava parlamentaarinen toimi pakottaa minut pysymään tänään Helsingissä. Toivon, että tämä ohjelmanmuutos ei häiritse juhlapäivänne onnistunutta viettoa, onneksi tekniikka mahdollistaa tervehdyksen esittämisen edes näin sähköisen väylän kautta.

Arvoisa Juhlaväki,

Suomen viime sodista on kulunut 60 vuotta. Ihmiselämässä se on pitkä aika, mutta kansakunnan historiassa vain lyhyt pyrähdys. Sodan kokenut, nähnyt ja elänyt sukupolvi on vielä luonamme. Vaikka sodista on kauan, niiden muistot ja yhteiset kokemukset ovat yhä vahvasti läsnä.

Sodan jälkeiset vuosikymmenet ovat sisältäneet erilaisia vaiheita suhtautumisessamme sotatapahtumiin ja kyvyssämme käsitellä erilaisia sotahistoriaan liittyviä puolia. Myös sen sukupolven, jonka raskas velvollisuus oli uhrata parhaat nuoruusvuotensa taisteluun isänmaan tulevaisuuden puolesta, yhteiskunnallinen rooli on kokenut tuntuvia muutoksia. Tänään sotiemme muistoa ja niiden tuomaa opetusta tarkasteltaessa korostuu kunnioittava ja arvostava suhtautuminen veteraanipolveen sekä selvä tarve kerrata ja selkiinnyttää kansakunnan yhteistä kokemusta.

Pyöreiden vuosikymmenten täyttyminen on tarjonnut hyvän mahdollisuuden kerrata niin sotaan kuin siitä ulospääsyynkin johtaneita historiallisia tapahtumia ja myös avata uudenlaista näkökulmaa yksittäisiin ratkaisutaisteluihin. Viime syksynä lehdistössä käsiteltiin ilahduttavan monipuolisesti jatkosodan ratkaisutaisteluita, ja erityisen arvokas näkökulma oli linkittää historiatapahtumat yksittäisten rintamamiesten kokemuksiin ja myöhempään elämään.

Historiantulkinnat siitä, mikä johti mihinkin ja mikä oli erillissotaa mikä ei, tullevat jatkossakin olemaan ainakin joidenkin tarkastelussa kiistanalaisia. Sen sijaan on varmaa, että omakohtaisten kokemusten oikeutta ja väkevyyttä ei voi kyseenalaistaa. Ne omat kokemukset, joita Teillä, arvoisat veteraanit on, ovat kullanarvoinen ydin Suomen sotahistorian kokonaisuudessa.

On hyvä, että sotiemme historiasta on tullut entistä enemmän pohdittua, kirjallista tutkimusta. Se on arvokas lisä yhteiseen kansalliseen muistiimme. Mutta vielä arvokkaampaa on välittää muistoja, omakohtaisesti koettua historiaa, suullisesti. Siksi kannustankin teitä kaikkia antamaan tämän arvokkaan lahjan nuorille sukupolville. Kertokaa kokemuksianne, näkemyksiänne ja antakaa perspektiiviä nykypolvelle. Yhteisen historiamme tuntemus, myös ja erityisesti sen inhimilliseltä kannalta, historian merkityksen ymmärtäminen yksilön ja hänen elämänpolkunsa osana, on keskeinen ainespuu myös kansakuntamme tulevaisuutta rakennettaessa.

Arvoisa juhlaväki,

Valtiovalta on viime aikoina pyrkinyt löytämään uusia, entistä parempia ratkaisuja tukemaan ikääntyvän veteraani- ja sotainvalidipolven selviämistä vanhuutensa päivistä. Viime elokuussa, osana tämän vuoden talousarvion valmistelua, valtioneuvosto päätti merkittävistä veteraanipoliittisista linjauksista. Vuositasolla valtion budjetista osoitetaan sotainvalidien ja rintamaveteraanien erityisetuuksiin noin 460 miljoonaa euroa eli lähes kolme miljardia vanhaa markkaa. Merkittävimmät etuudet ovat sotilasvammakorvaukset, erityiseläkkeet sekä kuntoutus.

Viimesyksyisen niin sanotun veteraanipaketin keskeisinä osina ovat lisärahat kuntoutukseen ja sotainvalidien avopalveluihin. Kaikilla kuntoutusta haluavilla rintamaveteraaneilla on mahdollisuus päästä vuosittain kuntoutukseen. Näin toteutuu jo pitkään esillä ollut uudistustarve. Veteraanitunnusten ulkopuolisten ryhmien, kuten miinanraivaajien pääsyä kuntoutukseen helpotetaan lisäämällä määrärahaa. Uusina ryhminä kuntoutukseen oikeutetuiksi tulevat itärajan partisaanihyökkäysten uhrit, jotka ovat saaneet kertakorvauksen, sekä karjan evakuointitehtäviin osallistuneet miehet.

Veteraanien, kuten muidenkin ikäihmisten kannalta on tärkeää myös hallituksen panostukset sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Erityisen tärkeää palvelujen turvaaminen on pienituloisten eläkeläisten kannalta, koska he eivät voi useinkaan lähteä näitä palveluja ostamaan yksityisiltä tarjoajilta. Hoidon ja hoivan turvaamiseksi hallitus on palveluiden lisäksi parantanut myös omaishoitajien asemaa, ottanut käyttöön palvelusetelit ja on laajentanut kotitalousvähennystä myös vanhustenhuollon suuntaan. Kotitalousvähennys voidaan nyt myöntää myös työstä, joka tehdään hakijan tai hänen puolisonsa vanhempien kotona.

Veteraani-ikäluokkien elämäntaipale suomalaisessa yhteiskunnassa on kallistumassa iltaan. Keskuudessamme elää kuitenkin edelleen 100 000 viime sodat läpikäynyttä veteraania - miestä ja naista. Naisia tästä luvusta on noin 35 000. Asteittaisista parannuksista huolimatta tarvitaan edelleen määrätietoista työtä, jolla lähivuosikymmenien tarpeet voidaan hoitaa. Uskon, että tähän haasteeseen vastaaminen on suomalaisten yhteinen tahto.

Hyvä juhlaväki,

Maassamme on käynnistymässä vaalikamppailu, joka väistämättä tuo julkisen keskustelun keskiöön maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Tasavallan Presidentin keskeisin tehtävä on johtaa Suomen ulkopolitiikkaa, yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Julkinen keskustelu maamme linjasta ei ole pahasta, sillä kuten muukin toimintaympäristömme, myös turvallisuuspoliittinen ympäristömme on nopeasti muuttunut ja muuttuu edelleen.

Valtioneuvosto antoi viime syksynä eduskunnalle selonteon Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Se käsittelee kattavasti myös turvallisuuteemme vaikuttavia ns. uusia uhkia, joita ovat mm terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus ja ilmastolliset ääri-ilmiöt. Niihin vastaaminen vaatii laaja-alaista turvallisuusajattelua, ja uudenmuotoista, ennakkoluulotonta kansainvälistä yhteistyötä.

Sotilaallinen liittoutumattomuus, ja itsenäinen uskottava puolustuskyky säilyy edelleen Suomen puolustuksen perusratkaisuna. Liittoutumattomuus ei terminä kuitenkaan laajemmin kuvaa Suomen ulkopoliittista linjaa. Suomi on Euroopan unionin aktiivinen ja pitkäaikainen jäsen. Olemme unioniin liittymisestämme lähtien olleet poliittisessa liitossa Euroopan unionissa. Tässä katsannossa emme siten ole puolueettomia, emmekä sitoutumattomia. Sotilaallinen liittoutumattomuus kuvaakin ennen muuta puolustuksemme perusratkaisua.

Puolustusratkaisua ei pidä sekoittaa Euroopan unionin piirissä tiivistyvään turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön eikä EU:n kriisinhallintajoukkoihin, joihin Suomi on molempiin sitoutunut osallistumaan täysipainoisesti. Olemme sitoutuneita eurooppalaiseen solidaarisuuteen auttaa unionin jäsenmaata, jos se joutuu vakavan turvallisuusuhkan kohteeksi. Tällaisen yhteistyön kohteena myös me, tilanteen tullen, olisimme. EU:n kriisinhallintajoukot on ensi sijassa tarkoitettu vastaamaan unionin ulkopuolisiin haasteisiin, esimerkiksi kansanmurhien ehkäisyyn tai pitkien poliittisien kriisien synnyttämien levottomuuksien ratkaisuun.

Suomella on pitkä ja kunniakas kokemus toimimisesta YK:n rauhanturvaoperaatioissa eri puolilla maailmaa. Tämän perinteen hengessä olemme sitoutuneet myös EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Meidän, niin kuin muidenkin unionimaiden, on kyettävä kansainväliseen vastuunkantoon YK:n periaatteiden mukaisesti.

Arvoisat sotiemme veteraanit,

Sotahistoriastamme, tai ainakin veteraanien käytössä olleista ilmauksista, "sloganeista", monet ovat jääneet elämään voimakkaasti osaksi nykyaikaista suomalaista kielenkäyttöä. Ehkä puhuttelevin on lause: Kaveria ei jätetä. Se liittyy mielissämme moniin kiperiin tilanteisiin, mutta sopii erinomaisesti kannustamaan myös meitä nuoren polven suomalaisia vastuunkantoon lähimmäisestämme.

Suomen kaltaisen pienen maan voimavara on ollut, ja on se, että kaikki ovat samassa veneessä. Että kansakuntaa pitää koossa yhteisöllisyyden voima, joka mahdollistaa kaikkien resurssien hyödyntämisen. Kaikkien panosta tarvitaan jatkossakin jotta maa menestyisi. Kaikki kaverit on pystyttävä pitämään mukana, ja kaikkien on myös haluttava tuoda oma panoksensa yhteiskunnan kehittämiseen. Yksi tulevaisuutemme ydinkysymyksiä on, kykenemmekö pitämään kiinni tästä yhteisöllisyyden perinteestä, vai kohtaako Suomea sisäinen eriytyminen, jollaisen voi nähdä tapahtuneen monissa, monissa länsimaissa.

Kaveria ei jätetä sopii hyvin kuvaamaan myös sukupolvien välisen yhteistyön henkeä. Pitäkäämme huolta tämän maan eri sukupolvista, niin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kuin me itse kukin omassa arkielämässämme.

Saloissa hulmuava siniristilippu symboloi tänäänkin sitä, etteivät menneiden sukupolvien uhrauksen isänmaan tulevaisuudelle ole menneet hukkaan. Viime vuosikymmeninä tehty työ luo kotimaallemme myös perustan, jolle on hyvä rakentaa 2000-luvun Suomen menestystä, toisenlaisissa, mutta tiukoissa haasteissa.

Haluan toivottaa teille mitä parahinta veteraanipäivän juhlaa kotikunnassani Kuhmossa, ja iloista, voimistuvaa kevään henkeä arkemme askareissa.