Ulkoasiainministeri Kanervan puhe eduskunnan lähetekeskustelussa

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanervan puheenvuoro eduskunnan lähetekeskustelussa 13 marrakuuta 2007.

Arvoisa puhemies,

kriisinhallinnasta on tullut eräs kansainvälisen yhteisön tärkeimmistä haasteista. Nykymaailmassa ei voida ajatella, että kaukaisetkaan kriisit jätetään roihuamaan ilman hillintäpyrkimyksiä. Omaa turvallisuuttamme on yhä vaikeampi irrottaa muiden turvallisuudesta. Paikallisen kärsimyksen lisäksi konfliktit säteilevät epävakautta alueellisesti ja väliin maailmanlaajuisestikin. On selvää, ettemme voi vain kuljeskella maailman markkinaosuuksia valtaamassa ilman, että kannamme samalla vastuumme myös ongelmien hoitamisesta. Kriisinhallinnassa onkin kyse niin kansainvälisestä velvollisuudesta kuin myös omasta edustamme.

Kriisinhallinta on nykyään niin YK:n, EU:n kuin Natonkin ydintoimintaa. YK:n rauhanturvatehtävissä palvelee noin 85 000 henkilöä. Maailmanjärjestö on käynnistämässä historiansa laajinta operaatiota Darfurissa. Sotilaallinen ja siviilikriisinhallinta on EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) nopeimmin kehittyviä alueita. Naton rooli kriisinhallinnassa on puolestaan kylmän sodan jälkeen noussut erittäin vahvaksi.

Tämän päivän kriisinhallinta on erilaista kuin perinteinen rauhanturvaaminen, jossa valvottiin valtioiden välisten rauhansopimusten noudattamista. Nyt osapuolina ovat usein myös ei-valtiolliset toimijat, kapinallisliikkeet ja terroristit. Konfliktien muuttuminen näkyy kaikissa operaatioissa niin Afganistanissa kuin Darfurissakin eikä tässä suhteessa voida tehdä eroa Naton, YK:n tai EU:n tehtävien välillä. Suomella on vankka ja arvostettu rauhanturvaamisperinne. Sen varaan on hyvä rakentaa, kun vastataan uudenlaisiin haasteisiin.

Kriisinhallinta ei ole vain operaatioita ja välittömästi konfliktiin liittyviä toimia. Sillä on paljon laajemmat kytkentänsä. Oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia, demokratiaa tai kestävää kehitystä on vaikeata aikaansaada ilman riittävän turvallisia olosuhteita. Kriisinhallinta luo edellytyksiä muille, myös samanaikaisille, toimille, joiden avulla yhteiskuntia autetaan rauhanomaisen ja vakaan kehityksen poluille.

Hallitusohjelman mukaisesti Suomi pyrkii antamaan merkittävän panoksen kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön.

Arvoisa puhemies,

Suomi osallistuu ensi vuoden alkupuoliskolla EU:n nopean toiminnan joukkojen valmiusvuoroon. Ruotsin johtamassa taisteluosastossa suomalaisia sotilaita on yhteensä 221. Taisteluosastossa mukana ovat myös Viro, Irlanti ja Norja.

Kyse on Suomen toisesta päivystysvuorosta. Ensimmäinen valmiusvuoro yhdessä Saksan ja Hollannin kanssa päättyi kesäkuun lopussa. Valmiuden aikana ei käynnistetty operaatiota.

Kokemukset taisteluosastoihin valmistautumisesta ja osallistumisesta ovat olleet myönteisiä. Puolustusvoiminen kansainvälinen tietotaito on parantanut ja mukana olleen henkilöstön koulutustaso kohentunut. Voimme hyödyntää taisteluosastossa palvelleita muissa operaatiossa. Esimerkiksi Tshadiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan lähetettävät joukot kootaan pääosin Saksan johtamassa taisteluosastossa palvelleista sotilaista.

Suomi on ollut aktiivisesti mukana EU:n taisteluosastokonseptin kehittämisessä. On selvää, ettei kahdelle päivystävälle taisteluosastolle aina tule tehtäviä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tarvetta nopealle toiminnalle olisi. Päinvastoin katsomme, että nopean toiminnan valmiuksien luominen parantaa kansainvälisen yhteisön kykyä puuttua kriiseihin ajoissa ja estää näin konfliktien laajeneminen.

Norjan osallistuminen samaan taisteluosastoon Ruotsin ja Suomen kanssa vahvistaa pohjoismaista otetta kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Meillä on yhteistoimintaa myös Nato-operaatiossa Afganistanin pohjoisosissa. Kolmen maan ulkoministereiden kokouksessa Norjan Bodössa sovittiin yhteisen pohjoismaisen kriisinhallinnan lähestymistavan valmistelusta. Uskon tälle osaamiselle olevan tarvetta. Monessa paikassa pohjoismaiset rauhanturvaajat ovat onnistuneet saamaan toiminnalleen paikallisen väestön tuen.

Selonteossa muistutetaan myös jo edellisen hallituksen ilmaisemasta kiinnostuksesta osallistua Naton nopean toiminnan valmiuksien kehittämiseen, ns. NRF-yhteistyöhön. Jo alkuvuodesta tarjoukseen päätettiin yhdessä Ruotsin kanssa vastata alustavan myönteisesti. Naton kutsu on edelleen voimassa. Samoin kuin EU:ssa, myös Natossa nopean toiminnan valmiuksien kehittämistä pidetään tärkeänä. Naton puitteissa kehitetään sotilaallisen kriisinhallinnan standardeja, jota myös EU hyödyntää. Olisikin silkkaa tuhlausta luoda päällekkäisiä menettelytapoja. Suomen kaltaiselle maalle on tärkeää olla mukana harjoituttamassa kriisinhallintakykyään Naton puitteissa yhdessä myös EU:n taisteluosastoissa mukana olevien maiden kanssa.

EU on YK:n pyynnöstä päättänyt käynnistää sotilaallisen kriisinhallintoperaation Tshadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. YK on jo pitkään toivonut EU:n osallistumista Darfurin kriisistä johtuvan epävakauden torjumiseen Sudanin naapurimaissa. Tshadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa on yhteensä 200 000 Darfurista tullutta pakolaista. EU-joukkojen tehtävänä on varmistaa pakolaisleirien turvallisuus ja toimia yhteistyössä YK:n poliisioperaation kanssa. YK-poliisit valvovat järjestystä itse leireillä. Yhteisvoimin pyritään luomaan edellytyksiä pakolaisten paluulle. Tämä riippuu tietenkin Darfurin tilanteen rauhoittumisesta sekä YK:n ja Afrikan unionin rauhanturvaoperaation onnistumisesta.

Operaation johtoon on valittu irlantilainen komentaja. Joukkojen kokoamisprosessi on parhaillaan käynnissä. Suomi tarjoaa 50-60 hengen suojausosaston. Näillä näkymin mukaan lähtee 15 jäsenvaltiota. Arviolta noin puolet joukoista tulee Ranskasta. On syytä korostaa, että kyseessä on puolueeton, itsenäinen ja monikansallinen operaatio. Toiminta halutaan käynnistää jo marraskuussa. Operaation on määrä saavuttaa alustava toimintakykynsä vuoden loppuun mennessä. Tehtävän odotetaan kestävän vuoden.

Operaatiolla on hyvin haastava suojelutehtävä. Sen tulee turvata vaarassa olevia siviileitä ja pakolaisia, edesauttaa humanitaarisen avun perillepääsyä sekä suojata YK:n henkilöstöä. Olosuhteet ovat vaikeat. Kuljetusmatkat ovat pitkiä ja infrastruktuuri puutteellista. Vihamielinen aseellinen toiminta voi olla summittaista ja kohdentua sekä siviileihin että operaatiojoukkoihin. Operaatiota voidaan pitää sotilaallisesti erittäin vaativana. Tämän vuoksi hallitus on sisällyttänyt operaation selontekoon.

EU-operaatio tukee YK:n ja AU:n yhteisoperaatiota Darfurissa. Lähettämällä joukkoja Tshadiin Suomikin antaa panoksensa Darfurin rauhoittamiseksi. Yhteis- operaatiossa tarvittavien joukkojen kokoaminen on meneillään. Valtaosa tulee Afrikasta tai Aasiasta. Euroopasta on toistaiseksi otettu mukaan vain Hollannin kenttäsairaala. Suomen tarjoamista poliiseista noin 10 on hyväksytty mukaan.

Arvoisa puhemies,

useissa EU-maissa käydään keskustelua Afganistanista ja osallistumisesta Nato-johtoiseen ISAF-operaatioon. ISAF on suurin YK:n mandatoima sotilasoperaatio, sen joukkojen vahvuus on yli 40 000. Eurooppalaisten panos on merkittävä, sillä yli puolet joukoista tulee EU-maista. Muut pohjoismaat satsaavat vahvasti Afganistaniin. Ruotsilla on ISAF:issa noin 340, Tanskalla 450 ja Norjalla runsaat 500 sotilasta. Kyse onkin mitä suurimmassa määrin eurooppalaisesta ja pohjoismaisesta vastuunkannosta.

Suomalaisten joukkojen määrä on pysynyt pitkään samana, noin sadassa. Suomalaiset on keskitetty Ruotsin johtamaan jälleenrakennusryhmään Afganistanin pohjoisosassa. Pohjoisessa turvallisuustilanne on pysynyt kohtuullisena, vaikka pommi-iskut ovat levinneet sinnekin. Viime viikolla tapahtunut yli 50 afganistanilaisen siviilin hengen vaatinut itsemurhaisku osoittaa, että vahvan sotilaallisen läsnäolon jatkaminen myös maan pohjoisosissa on välttämätöntä.

Afganistanissa on monella sektorilla tapahtunut myönteistä kehitystä ulkomaisen avun myötävaikutuksella. Afganistanin jaloilleen saaminen ei tietenkään tapahdu vain sotilaallisin keinoin. Tarvitaan laaja-alaista toimintaa: siviilikriisinhallintaa, jälleenrakentamista ja kehitysyhteistyötä. Ei tule unohtaa myöskään poliittista prosessia ja kansallisen sovinnon pyrkimyksiä.

Afganistan tarvitsee kansainvälisen yhteisön selkeää sitoutumista vakauden palauttamiseksi maahan. Lyhytaikaiset käypäläiset ja lipunnäyttäjät eivät juuri Afganistania ja sen raskaita koettelemuksia kestänyttä kansaa auta. Suomen tuleekin varautua pitkäaikaiseen läsnäoloon maassa.

Sotilaallisella puolella tarkoituksemme on osallistua Afganistanin armeijan kouluttamiseen yhdessä muiden maiden kanssa. Ruotsi ja Norja ovat jo koulutustoiminnassa mukana. Ensivaiheessa koulutustehtäviin eli OMLT-toimintaan osallistuminen merkitsisi noin 10 sotilaan lisäystä. Selvitämme myös suuremman vastuun ottamista jälleenrakentamista koskevassa PRT-yhteistyössä (Provincial Reconstruction Team).

Nyt käsillä oleva selonteko keskittyy sotilaallisiin toimiin. Eduskunta saa myöhemmin Afganistanista kokonaisvaltaisemman selvityksen, joka kattaa myös siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön.

Arvoisa puhemies, hyvät kansanedustajat,

hallituksen selonteko puhuu selvää kieltä siitä, että osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan on olennainen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Hallitus haluaa, että Suomi on tulevaisuudessakin eturivin maita niin sotilaallisessa kuin siviilikriisinhallinnassa. Olemme aktiivisesti ajaneet kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja siviili-sotilaskoordinaation vahvistamista kriisinhallinnassa. Menestyksekäs toiminta edellyttää kouluttautumista ja harjaantumista sekä uusien toimintatapojen hallitsemista. Nopea toiminta on päivän sana kaikissa järjestöissä. Tärkeintä on kuitenkin varsinainen vastuunkanto eli valmius lähettää joukkoja operaatioihin. Kun vastuuta ja siihen väistämättä liittyviä kustannuksia kannetaan, on hyvä muistaa, mitä se toinen vaihtoehto merkitsisi. Riskialttiimpaa, epävakaampaa ja kyynisempää maailmaa.