Toimitusjohtaja Johannes Koroma: Onko WTO:sta vetoapua globalisaatiolle ja teollisuuden kilpailukyvylle?
WTO:n merkitys teollisuudelle
EU:n ja EMU:n jäsenyys on liittänyt Suomen kiinteästi Euroopan ytimeen. Suomen kauppapoliittinen asema on vahvistunut EU:n jäsenenä myöskin globaaleilla markki-noilla. Suomen talouden ja hyvinvoinnin suuri riippuvuus yritysten kansainvälistymi-sestä ja siten maailmankaupan säännöistä on entistä suurempi. Siksi myös kaupan va-pauttamiseen tähtäävien sopimusten merkitys on kasvanut ja siinä WTO:llä on hyvin keskeinen rooli.
Menestyksellisen toiminnan edellyttämä yrityskoko, kyky tuottavuuden jatkuvaan nos-tamiseen, erikoistuminen sekä uuden teknologian kehittäminen ja hyödyntäminen pa-kottavat yritykset hakeutumaan laajemmille markkinoille ja uusille alueille.
Suomen suuri riippuvuus ulkomaankaupasta on tosiasia. Vienti oli koko 1990-luvun Suomen talouskasvun tärkein vauhdittaja. Viennin suhde bkt:hen on kaksinkertaistunut 90-luvun alun lamasta ja noussut yli 40 prosenttiin. Ilman kansainvälistymisessä me-nestyneitä suomalaisia yrityksiä taloudellinen kehitys olisi Suomessa jäänyt heikom-maksi. Vientimenestys on myös turvannut Suomen korkeatasoisen hyvinvointijärjes-telmän rahoituksen.
Hyvinvoinnin rahoitus edellyttää edelleen lisääntyvää kansainvälistymistä ja vientiä. Ellei viennin osuutta saada kasvamaan 50 prosenttiin kokonaistuotannosta kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä, on hyvinvoinnin rahoituksen edellyttämää keski-määrin kolmen prosentin talouden vuosikasvu vaikea saavuttaa.
Ulkomaantoimintojen yhteenlaskettu osuus suomalaiskonsernien liikevaihdosta on 70 prosenttia ja teollisuuskonsernien osalta peräti 80 prosenttia. Yritysten ulkomaisen lii-ketoiminnan arvo on jo yhtä suuri kuin suora vienti. Kansainvälisen liiketoiminnan ai-kaansaaminen edellyttää etabloitumista ja verkottumista, joihin liittyy monenlaisia ris-kejä.
Juuri näistä syistä WTO:lla on hyvin keskeinen merkitys. Varsinkin pienten maiden yrityksille on tärkeää, että WTO:n kauppasäännöt varmistavat tasapuoliset kilpailuolo-suhteet eri maiden markkinoilla. Yritykset hyötyvät selkeistä, läpinäkyvistä ja vakaista kansainvälisen kaupan säännöistä.
WTO:lla on tärkeä merkitys laaja-alaisena yhteistyöfoorumina, jonka odotetaan hallin-noivan tekemiään sopimuksia tehokkaasti ja kehittävän uusia kansainvälisiä kauppa-sääntöjä yritysten tarpeita varten. Lisäksi se on ainoa kansainvälinen jäsenmaiden kauppakiistojen ratkaisija.
WTO:n riitojen ratkaisujärjestelmä on kuitenkin yritysten näkökulmasta auttamattoman hidas ja tehoton, vaikkakin lopulta tuloksia tuottava. Teräskonflikti ja kiista USA:n ul-komaanmyyntiyritysten verokohtelusta (FSC) todistavat selvästi järjestelmän kehittä-mistarpeista. Sellaisia voisivat olla mm. sovittelumahdollisuuksien ja päätösten toi-meenpanon tehostaminen sekä prosessin olennainen nopeuttaminen.
Kauppakiistat tulee ratkaista niin, etteivät ne vaikeuta yritystoimintaa ja houkuttele suo-jatullien väärinkäyttöön. Juuri tämä murentaa vakavasti luottamusta WTO:n riitojenrat-kaisun toimivuuteen. Vastaavasti rankaisutullien käytöstä tulisi luopua ja siirtyä kaup-paa vapauttaviin tullimyönnytyksiin tai valtioiden välisiin korvauksiin. Rankaisutullit ovat WTO:n tavoitteiden vastaisista ja osuvat usein kiistan ulkopuolisiin yrityksiin. On hyvä, että uudella WTO-kierroksella paneudutaan järjestelmän tehokkuuden parantami-sesta.
Jos käyntiin saatettu monenkeskinen kauppaneuvottelukierros hidastuu, lisääntyvät paineet alueellisten sopimusjärjestelmien laajentamiseen. Alueelliset hankkeet puolta-vat Suomen teollisuuden mielestä hyvin paikkaansa, koska ne samalla myötävaikutta-vat kaupan vapauttamisen edistymiseen myös WTO-vetoisesti.
Kaupan vapauttamiseen kytketään aina globalisaatio. Sen arvostelijat unohtavat mielel-lään kaupan vapautumisen hyödyt niille maille, jotka ovat avanneet talouttaan ja mark-kinoitaan. Esimerkkejä hyötyä saaneista maista ovat etenkin monet Aasian kehitysmaat, joissa maan talouskasvu sekä väestön tulotaso ja elinolosuhteet ovat olennaisesti kohentuneet. Vastaavasti ulkopuolelle jättäytyneiden maiden yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys on jäänyt huomattavaksi heikommaksi kuin avoimien talouksien. Siitäkin on konkreettisia esimerkkejä.
Teollisuuden päätavoite on neuvottelujen onnistunut päättäminen aikataulun mukaisesti v. 2005 mennessä. Olemme hyvin tietoisia siitä, että onnistumisen esteiksi voivat muo-dostua liian laaja asialista, kehitysmaiden erityistarpeet, maatalousneuvottelujen ristirii-taiset asetelmat sekä uusien aiheiden kuten investointi-, kilpailu- ja ympäristökysymys-ten mukaanotto neuvotteluihin, mistä päätetään vuoden kuluttua.
EU:n tiukasti ajama laaja asialista antaa aiheen kysyä, vaarannetaanko EU:n taloudelli-sen kasvun ja kilpailukyvyn parantaminen defensiivisen maatalouspolitiikan vuoksi. Neuvottelutaktisesti tämä on lähtötilanteessa ymmärrettävää, mutta loppusuoralla täy-teen ladattu asialista saattaa jumiuttaa tuloksiin pääsyn. EU:n ei pitäisi ainakaan olla kuin vanhojen tavaroiden osto- ja myyntiliike, jossa tarjolla on lähes kaikkea. Sen on panostettava WTO-neuvotteluissa unionin kestävien kasvuedellytysten aikaansaami-seen ja yritysten kilpailukykyä parhaiten edistäviin toimenpiteisiin.
Neuvotteluissa ei olisi varaa epäonnistua myöskään kansalaisjärjestöjen kriittisen WTO-asenteen vuoksi. Suomessakin kansalaisten asiallinen valistaminen ja informointi kaupan vapauttamisen hyödyistä on ensisijaisesti poliittisen johdon ja virkamieskunnan haasteellinen tehtävä. Julkisessa kansalaiskeskustelussa elinkeinoelämän järjestö- ja yritysjohtajien rooli on tukea sitä. Kansalaisjärjestöjen suoraa osallistumista päätöksen-tekoon en voi ymmärtää, sillä poliittiset päättäjät ovat kansalaisten valitsemia tähän tehtävään. Jos tämän järjestelmän demokraattisuutta epäillään, silloin kyse on jo paljon vakavammasta luottamuksen puutteesta.
Kehitysmaiden intressi osallistua rakentavasti WTO-prosessiin paranee, jos kaupan hyötyjen nähdään jakautuvan nykyistä tasaisemmin. Silti kehitysmailta itseltäänkin tu-lee vaatia toimia oman kehityksensä käynnistämiseksi ja taloutensa kehittämiseksi. Te-ollisuuden mielestä EU näyttää antavan keskeisten kahitysmaiden dominoida WaTO:n kehittämistä.
Suomen teollisuuden tavoitteet Dohan-kierroksella ovat tiivistettynä seuraavat.
Teollisuustuotteiden markkinoillepääsyn parantaminen erityisesti nopeasti kehittyvi-en kehitysmaiden huipputulleja alentamalla on teollisuudelle edelleen keskeinen tavoi-te. Yleisesti ottaen tulleilla on kuitenkin huomattavasti pienempi merkitys ulkomaan-kaupassa kuin aikaisemmin.
Palveluiden osuus kokonaistuotannosta ja työllisyydestä kasvaa ja ne ovat jo viidennes koko maailmakaupasta. Monissa kehittyvissä maissa palvelusektori on yhä pitkälti sul-jettu ulkomaiselta kilpailulta ja toiminta säädelty. Esimerkiksi suomalainen konepa-jayritys joutuu käyttämään Intiassa paikallista vakuutusyhtiötä ja maksamaan nelinker-taiset vakuutusmaksut Euroopan tasoon verrattuna. Palvelukaupan liberalisointi ja avaaminen kilpailulle synnyttääkin todella merkittävää taloudellista hyötyä.
Teollisuus pitää myös tärkeänä monenkeskisten investointien perussääntöjen aikaan-saamista WTO:n piirissä. Suorien investointien esteetön markkinoillepääsy ja tasaver-tainen kohtelu paikallisiin ja muihin ulkomaisiin investoijiin nähden on keskeisen tär-keää. Nykyinen kahdenkeskisten sopimusten järjestelmä ei takaa tasavertaista kohtelua ja suojaa eri maiden yrityksille. Investointisäännöt parantaisivat myös pääomien ny-kyistä tehokkaampaa allokaatiota kehitysmaiden hyväksi.
Tullimenettelyjen yksinkertaistaminen ja yhtenäistäminen maailmanlaajuisesti merkit-see kaikille säästöjä. Mittavia etuja toisi sähköiseen tullaukseen siirtyminen.
Teollisuudelle on lisäksi tärkeää on saada kunnolla neuvottelupöytään myös kauppa ja kilpailu, julkisten hankintojen läpinäkyvyys sekä kauppa ja ympäristö.
Lisäksi on välttämätöntä lisätä luottamusta WTO-järjestelmään kokonaisuutena, ei vain neuvottelujen sujumiseksi vaan myös globalisaation tehokkaan hallinnan varmistami-seksi. Yrityksille on tärkeää, että kansainvälisessä kilpailussa olevat yritykset voivat toimia samalta lähtöviivalta ja yhdenmukaisin pelisäännöin. Kansalaisyhteiskunnan tu-lee voida vakuuttua siitä, että WTO myötävaikuttaa osaltaan tehokkaasti talouden, ym-päristön ja yhteiskunnan sosiaalisen kehityksen edellytysten kehittämiseen kaikkialla. Kehitysmaidenkin kannalta on tärkeää poistaa suorien sijoitusten riskejä, jotta etabloi-tuminen etenisi ripeämmin ja hyödyt siitä koituisivat näille maille.
Suomalaiset yritykset pitävät tärkeänä, että kaikki maat saadaan WTO:n jäseniksi. Näin voidaan varmistua siitä, että kansainvälisen kaupan pelisäännöt ovat mahdollisimman selkeitä, toimeenpannaan asianmukaisesti ja koskevat yhtälailla kaikkia kilpailijamaita.
Kiinan jäsenyyttä yritykset pitävät erittäin suurena potentiaalina suomalaiselle teolli-suudelle ja tärkeänä myös WTO:lle. Kiinan mukaantulo vaikuttaa koko maailmantalou-teen positiivisesti ja parantaa Kiinan politiikan ja markkinoiden ennakoitavuutta. Yri-tysten asioiden hoito kiinalaisten viranomaisten kanssa helpottuu, koska jäsenyys antaa selkeät raamit businekselle ja ehkäisee jo ennakolta mahdollisia ongelmia.
Kiinan liittyminen toimii hyvänä mallina myös Venäjälle, jonka liittymistä WTO:hon pidetään erittäin tärkeänä. Venäjä tulisi ottaa jäseneksi heti kun sen jäsenyysehtojen ta-loudelliset kriteerit on riittävästi ratkaistu. Nämä ratkaisut saattavat edellyttää ehkä mit-taviakin siirtymäaikajärjestelyjä. Näin on mahdollista vaikuttaa Venäjän lainsäädännön uudistusprosessin tehostumiseen. Päinvastainen tilanne on suomalaisyritysten kannalta huono vaihtoehto, sillä maan yritysympäristö pysyisi jatkuvasti epävakaana ja ulko-maisten yritysten ongelmat vain jatkuisivat.
Lopuksi
Vaikka WTO:n toimintaa ja sen työn tuloksia pidetäänkin suomalaisyritysten piirissä tärkeinä, näyttää WTO olevan organisaationa kaukana käytännön yritystoiminnan to-dellisuudesta. Se on byrokraattinen, kyvytön nopeisiin ratkaisuihin ja vaikeasti avautu-va asiantuntijavetoinen järjestelmä.
Pääasia on, että yritysten näkemykset ja toimenpide-ehdotukset läpäisevät byrokratian ja nämä voidaan sovittaa kauppapoliittisen sopimustekniikan muottiin asiansa osaavien virkamiesten toimesta ja teollisuuden asiantuntijoiden avulla.
Kauppaviranomaisten sekä elinkeinoelämän järjestöjen ja yritysten välinen yhteistyö ja tiedonvaihto on Suomessa yleisesti ottaen toiminut hyvin ja avoimesti. TT arvostaa suuresti hyviä kontakteja kansallisiin kauppaviranomaisiimme. Teollisuuden ja kaup-paviranomaisten välisen yhteistyön ja keskinäisen informoinnin tulee vieläkin syven-tyä, sillä niin WTO-neuvotteluissa kuin EU-jäsenmaiden näkemysten sovittamisessa yhteiseksi kauppapolitiikaksi on kysymys Suomen kansallisista eduista ja elinkei-noelämän kilpailumahdollisuuksien turvaamisesta globaalisti.
TT:n WTO-poliittiset päälinjaukset voidaan yhteenvetona kiteyttää seuraavasti:
1. WTO-neuvotteluprioriteetit: huipputullien alentamien,
palvelukaupan vapauttaminen, investointisopimus
2. Riitojenratkaisujärjestelemän tehostaminen
3. WTO-prosessin edistäminen alueellisten sopimusten avulla
4. Kehitysmaapainotuksen kohtuullinen mitoitus
5. Kansalaisjärjestöjen vaikutusvallan kasvun hillitseminen