Suomen Unifemin ja 1325-verkoston pj. Päivi Mattilan puhe "Naiset, rauha ja turvallisuus" -seminaarissa
Suomen kansallisen toimintaohjelman julkistus YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" täytäntöönpanemiseksi 19. syyskuuta 2008 Helsingin kaupungintalolla.
Suomen Unifemin vpj. ja 1325-verkoston puheenjohtajan Päivi Mattilan puheenvuoro
Muutosvarauksin
Arvoisa Tasavallan Presidentti, hyvät läsnäolijat,
Minulla on kunnia esittää tässä arvokkaassa tilaisuudessa kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden muodostaman 1325-verkoston viesti. Haluan onnitella Suomen hal-litusta ja viranomaisia lämpimästi kansallisen 1325-toimintaohjelman valmis-tumisesta. Verkostomme on ollut valmisteluprosessissa tiiviisti mukana. Kii-tämme ulkoministeriötä ja muita mukana olleita erinomaisesta yhteistyöstä. Näkemyksiämme on sekä pyydetty että hyödynnetty, ja olemme olleet mukana tasaveroisina, mikä on myös YK:n päätöslauselma 1325 hengen mukaista.
Verkoston ja siinä mukana olevien järjestöjen – Amnestyn Suomen osasto, Ih-misoikeusliitto, Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU, Naisjär-jestöjen keskusliitto, Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i Sa-marbete NYTKIS ry, Suomen Unifem, Suomen YK-liitto ja Väestöliitto - puo-lesta tuon teille terveiset: olemme sitoutuneet yhteistyöhön myös toimintaoh-jelman toteutumiseksi.
Ja tuore ohjelma on hyvä. Ei se täydellinen ole - onhan valmistelussa ollut mu-kana lukuisia erilaisia toimijoita - mutta se tarjoaa vahvan lähtökohdan uusiin toimenpiteisiin ja vanhojen käytäntöjen muokkaamiseen. Mikäli ohjelmassa olevat toimenpiteet toteutetaan vuoteen 2011 mennessä, Suomen kriisinhallin-tatyön laatu kohentuu merkittävästi.
Esimerkiksi näin: vuonna 2011 jokainen kriisinhallinnan ja humanitaarisen avun tehtävissä toimiva suomalainen nainen ja mies omaa perustiedot suku-puolten tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksistä. Hän tunnistaa myös tilanteet, joissa tarvitsee lisätukea naisten – ja ihmisoikeuksien asiantuntijoilta ja esimer-kiksi suomalaisilta tai paikallisilta naisjärjestöiltä. Vuonna 2011 johtotehtävissä olevat miehet ja naiset vaikuttavat aktiivisesti EU-missioiden mandaatteihin tasa-arvokysymysten osalta. Seksuaaliterveys ja -oikeudet sekä toimintaohjel-massa vähälle maininnalle jäänyt naisten taloudellinen voimistuminen ovat osa kestävää jälleenrakennustyötä. Puistattavista asenteista naisia kohtaan missioil-la ei enää kuulla edes yksittäisiä esimerkkejä. Paikallista nais- ja miesväestöä kunnioitetaan. Naisten ja tyttöjen oikeuksia edistetään aktiivisesti.
Verkostomme pitää tavoitteena, että Suomi käyttää siviilikriisinhallintaan tuol-loin suhteessa sotilaalliseen kriisinhallintaan nykyistä enemmän rahaa.
Hyvät läsnäolijat, älkäämme jääkö julkaisemisen aiheuttamaan ylpeyden tun-nelmaan liian pitkäksi. Työ jatkuu, kuten muutkin ovat täällä tänään todenneet. Valmistelussa kertynyttä tietoa ja uusia yhteyksiä on hyödynnettävä nyt kun työ on vauhdissa.
Suomi on puhunut päätöslauselma 1325:n toimeenpanon puolesta kiitettävästi kansainvälisissä yhteyksissä. Sitä vaikuttamista kannustamme jatkamaan. Olemme iloisia, että työtä rankaisemattomuuden lopettamiseksi tehostetaan. YK:n turvallisuusneuvoston uusi päätöslauselma 1820 koskien seksuaalisen väkivallan lopettamista konfliktitilanteissa ja päätöslauselma 1325 yhdessä an-tavat tähän mahdollisuuden ja velvoitteen. Mikään ei saa enää oikeuttaa naisiin kohdistuvien systemaattisten rikosten tekijöiden syyttämättä jättämistä.
Suomi ei kuitenkaan voi olla vaatimassa konfliktimailta sellaisia, esimerkiksi väkivaltaa koskevia toimenpiteitä, joita se ei ole itsekään toteuttanut.
Tässäpä haastetta: toisaalta haluamme, että naisia ei esitetä ja kohdella vain konfliktien uhreina, sillä toimijoita he ovat. Toisaalta naiset ja tytöt kuitenkin usein ovat raa’an ja systemaattisen väkivallan sekä piinallisen ylenkatsomisen uhreja. Inhimillistä kärsimystä on vaikea mitata, mutta usein kaikkein köy-himmät ihmiset, erityisesti köyhät naiset ja tytöt, kärsivät eniten väkivallasta ja syrjinnästä. Köyhien naisten työllistymisen ja perheiden arjen tukeminen on jälleenrakennustyötä. Naisten järjestöjen välinen yhteistyö on tärkeä mahdolli-nen kanava keskinäisten kuilujen ylittämiseen. On hienoa, että Suomi jo rahoit-taa tätä työtä joissain maissa.
Ohjelmassa mainitaan sen seurantaa varten perustettava seurantaryhmä. Nä-kisimme ryhmän pikemminkin ohjausryhmänä, jolla on selkeä mandaatti. Pi-dämme tärkeänä, että viranomaistahot nimeävät nopeasti ohjelman vastuuhen-kilöt. Sen pohtiminen, mitä uutta pitää tehdä, ei kokemuksemme mukaan hoidu ylimääräisenä työnä kaiken muun ohella.
Ohjelman on nyt aika siirtyä puhujakorokkeelta arkiselle tasolle. Näemme oman 1325-verkostomme sekä laajemman kansalaisyhteiskunnan roolin kah-della tapaa. Ensinnäkin tulemme jatkamaan meille kuuluvassa vahtikoiran roo-lissa. Voitte luottaa siihen, hyvä seminaariväki, että verkostomme seuraa, että rahat ohjelman toteuttamiseen löytyvät. Minkä tahansa ohjelman siirtymisestä paperilta käytäntöön kertoo paljon se, onko uutta korvamerkittyä rahaa käytet-tävissä.
Toiseksi, näemme kansalaisjärjestöillä roolin ohjelman toteuttajina. Ohjelmaan on kirjattukin järjestöille osavastuu ohjelmasta tiedottamisesta. Tätä työtä jat-kamme mielellämme, ja oletamme, että ministeriöiltä löytyy tähän jo ensi vuot-ta varten rahallista tukea. Tiedottamisen lisäksi verkostomme voi tarjota asian-tuntemustaan niin koulutuksen kehittämiseen kuin sen miettimiseen, miten toimintaohjelmaa lähdetään viemään eteenpäin niissä maissa ja operaatioissa, joissa Suomi on tällä hetkellä mukana.
Arvoisa Tasavallan Presidentti, hyvät kuulijat,
Haluan lopuksi muistuttaa, että mitä tahansa teemme ohjelmassa esitettyjen ajatusten eteenpäinviemiseksi, työn tulee lähtökohtaisesti olla rauhan työtä.