Sisäasiainministeri Anne Holmlundin puhe "Naiset, rauha ja turvallisuus" -seminaarissa
Suomen kansallisen toimintaohjelman julkistus YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" täytäntöönpanemiseksi 19. syyskuuta 2008 Helsingin kaupungintalolla.
Sisäasiainministeri Anne Holmlundin puheenvuoro
Rouva Tasavallan Presidentti,
hyvät ministerikollegat,
hyvät osanottajat
Hallitusohjelma osoittaa selkeästi, että tällä hallituksella on voimakas poliittinen tahto vahvistaa ja laajentaa siviilikriisinhallintaa. Ohjelmassaan hallitus myös painottaa, että naisten asemaan kiinnitetään erityistä huomiota konflikteissa ja kriisinhallinnassa. Tämä juhlaseminaari on esimerkki siitä, miten hallitusohjelmassa asetetut tavoitteet ovat toteutumassa.
Hallitus edellytti ohjelmassaan siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian laatimista. Asetin alkuvuodesta laajapohjaisen työryhmän valmistelemaan strategiaa ja ilokseni voin nyt todeta, että valtioneuvosto hyväksyi istunnossaan 28. elokuuta periaatepäätöksen siviilikriisinhallinnan kansalliseksi strategiaksi. Samanaikaisesti budjettiriihessä hyväksyttiin lisärahoitus siviilikriisinhallinnan laajentamiseksi eli mahdollisuudet lähettää vuositasolla noin 150 asiantuntijaa siviilikriisinhallintatehtäviin. Suomella on nyt todelliset kansalliset valmiudet vastata kansainvälisiin siviilikriisinhallintatarpeisiin. Ja näitä valmiuksia tarvitaan, kuten esimerkiksi Georgian tilanne viime viikkoina on osoittanut.
Strategiaa valmistellut työryhmä otti laajasti huomioon hallitusohjelmassa työlle esitetyt vaatimukset. Kansallinen strategia ja sitä laatineen työryhmän työ tukee valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelua ja ulkoasiainministeriön johtamaa kokonaisvaltaisen kriisinhallintastrategian laatimista. Strategian työskentelyssä huomioitiin myös vahvasti Suomen kansallisen 1325-toimintaohjelman sekä hallituksen tasa-arvo -ohjelman valmistelu.
Siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian vision mukaisesti Suomen tavoitteena on olla aktiivinen vaikuttaja ja edelläkävijä niin Euroopan unionin kuin kansainvälisten järjestöjen - kuten YK, Etyj ja Nato - siviilikriisinhallinnan toiminnassa ja kehittämisessä. Tässä korostaisin erityisesti EU:n roolia; EU panostaa voimakkaasti siviilikriisinhallintaan, ja kansallisen strategiamme mukaisesti Suomen tavoitteena on olla kaikin tavoin näkyvä toimija EU:n työssä. EU:ssa on siviilikriisinhallinnan puolella ”patisteltu” jäsenmaita laatimaan kansallisia strategioita, joten Suomi on edelläkävijä tässäkin suhteessa - onhan Suomen kansallinen siviilikriisinhallinnan strategia ensimmäinen siviilikriisinhallinnan kansallinen strategia EU-jäsenmaiden keskuudessa.
Kansallinen strategia määrittelee myös Suomen siviilikriisinhallintatoimintaa ohjaavat periaatteet ja arvot. Kaikkia siviilikriisinhallinnan toimintoja ohjaavia periaatteita ovat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden sekä kokonaisvaltaisuuden huomioiminen.
Muita toimintoja ohjaavia arvoja ovat avoimuus ja julkisuusperiaate, ammatillisuus ja luotettavuus, muutoskykyisyys sekä yhteistyökykyisyys, osallistuvuus ja ennakoiva vaikuttaminen. Tavoitteena on, että strategiassa määritellyt arvot huomioidaan kaikessa Suomen siviilikriisinhallinnassa; sekä kotimaan valmiuksissa että suomalaisten asiantuntijoiden toiminnoissa eri puolilla maailmaa.
Strategian mukaisesti Suomen kansallisesta 1325-toimintaohjelmasta pyritään saamaan työkalu, jolla voidaan parantaa naisten asemaa ja osallistumista sekä tasa-arvon toteuttamista myös siviilikriisinhallintaan liittyvissä tilanteissa ja tehtävissä. Tulemme kehittämään siviilikriisinhallintakoulutusta ja -tutkimusta ja myös etsimään uusia toimenpidemalleja ohjelman tavoitteiden pohjalta. Siviilikriisinhallinnan asiantuntijavalinnoissa huomioidaan tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden toteutuminen. Operaatioissahan henkilöstön tasapuolinen sukupuolijakauma, erityisesti sukupuolisensitiivisissä tehtävissä, antaa paremmat mahdollisuudet edistää myös ihmisoikeuksien toteutumista.
Arvoisa Rouva Presidentti, hyvät kuulijat
Laki siviiliväestön osallistumisesta kriisinhallintaan tuli voimaan vuonna 2005. Laki määrittelee sisäasiainministeriön vastuulle siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiudet. Kotimaan valmiuksilla tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla varmistetaan, että Suomi pystyy niin määrällisesti kuin laadullisestikin täyttämään sitoumuksensa siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden lähettämisestä EU:n ja kansainvälisten järjestöjen tehtäviin. Tämä edellyttää riittävää koulutusta, asiantuntevaa rekrytointia ja suunnitelmallista henkilöstö- ja materiaalihallintaa, näitä toimia tukevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä materiaalisiin, logistisiin ja tilannekuvan ylläpitoon liittyviä toimia.
Sisäasiainministeriön alaisen Kriisinhallintakeskuksen (CMC Finland) toimintaa vahvistettiin elokuussa 2008 siirtämällä siviilikriisinhallinnan tehtäviin tarvittavien asiantuntijoiden rekrytointi sisäasiainministeriöstä Kriisinhallintakeskukselle. Aiemmin Kriisinhallintakeskus on vastannut asiantuntijoiden koulutuksesta sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Kriisinhallintakeskus on osoittanut parin ensimmäisen toimintavuotensa aikana kykynsä muodostua todelliseksi siviilikriisinhallinnan osaamiskeskukseksi.
Kriisinhallintakeskus on ollut mukana Suomen 1325-toimintaohjelmaa valmistelleessa työryhmässä. Kriisinhallintakeskus on linjannut tietoisesti ja aktiivisesti toimintansa ja tavoitteensa niin, että ne noudattavat päätöslauselman 1325 suosituksia. Tämä koskee sisäistä ja ulkoista rekrytointia sekä omaa ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehtävää kriisinhallintakoulutusta ja tutkimusta.
Kriisinhallintakeskus on perustanut oman, laajapohjaisen 1325-ohjausryhmän tukemaan osaltaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 toteuttamista käytännössä. Ohjausryhmän perustamisella Kriisinhallintakeskus toteuttaa kansallisessa 1325- toimintaohjelmassa sille asetettua tehtävää. Ohjausryhmässä on edustettuna sisäasiain-, ulkoasiain- ja oikeus- sekä puolustusministeriö, Porin Prikaatin Kriisinhallintakeskus, Fincent, Maanpuolustuskorkeakoulu, Tampereen rauhan ja konfliktin tutkimuskeskus ja Suomen 1325-verkosto.
Ohjausryhmän tehtävänä on ohjata Kriisinhallintakeskusta niin, että päätöslauselma 1325 ja kansallinen toimintaohjelma otetaan huomioon kaikessa Kriisinhallintakeskuksen toiminnassa. Ohjausryhmä voi antaa suosituksia sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman huomioonottamiseksi kriisinhallintakoulutuksessa sekä tehdä suosituksia koulutusaiheista ja -tavoista, rekrytointiin liittyvistä sukupuoli- ja tasa-arvokysymyksistä sekä tutkimusaiheista ja -kohteista.
Hallituksen tasa-arvo -ohjelmassa on sisäasiainministeriön osalta kärkihankkeena ”Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen Kriisinhallintakeskuksen toiminnassa”. Hanketta toteutetaan suurelta osin edellä mainitun 1325-ohjausryhmän kautta. Tämän hankkeen kautta jo nyt, mutta yhä vahvemmin tulevaisuudessa, sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen näkyy Kriisinhallintakeskuksen käytännön toiminnassa; koulutuksessa ja sisäisessä ja ulkoisessa rekrytoinnissa.
Tätä valtavirtaistamista vahvistaa se, että siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian mukaisesti tavoitteena, että Suomi kiinnittää huomiota tasa-arvonäkökulmaan kansainvälisten järjestöjen siviilikriisinhallintatehtäviin lähetettävien suomalaisten asiantuntijoiden rekrytoinnissa ja että Suomi pyrkii lisäämään siviilikriisinhallintatehtäviin osallistuvien naisten määrää.
Kriisinhallintakeskus tuo tasa-arvonäkökulman osaksi toimintaa kaikilla toimintasektoreilla siten, että tulokset näkyvät sekä keskuksen omassa toiminnassa että toimintaan osallistumisen vaikutuksena kansainvälisissä operaatioissa suomalaisten asiantuntijoiden kautta. Tästä meillä on hyvä esimerkki tulevassa paneelissa, missä yhtenä osanottajana on siviilikriisinhallintatehtäviin lähettämämme ihmisoikeusasiantuntija Sirpa Rautio, joka on EULEX Kosovon ihmisoikeus- ja tasa-arvoyksikön päällikkö ja myös Kriisinhallintakeskuksen 1325-ohjausryhmän jäsen. Tällaisia ”käyntikortteja” meillä pitäisi olla maailmalla enemmän!
Rouva Tasavallan Presidentti, hyvät kuulijat
Tarve siviilikriisinhallinnalle kasvaa, ja samalla toimintaympäristöt ovat entistä haastavampia ja monitasoisempia, mikä vaatii yhä kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa ja toimintakykyä. Kouluttamalla siviilikriisinhallintatehtäviin lähtijöitä sisäistämään niin ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymykset, huomioiden
erityisesti naiset konfliktitilanteissa, voimme olla edelläkävijä kuten kansallinen siviilihallinnan strategia edellyttää.