Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe "Naiset, rauha ja turvallisuus" -juhlaseminaarissa
Suomen kansallisen toimintaohjelman julkistus YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" täytäntöönpanemiseksi 19. syyskuuta 2008 Helsingin kaupungintalolla.
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puheenvuoro
”1325 sotilaallisessa kriisinhallinnassa”
YK:n pl 1325 ”naiset, rauha ja turvallisuus”
Arvoisa tasavallan presidentti, hyvät naiset ja herrat,
Kriisinhallintaoperaatiossa sotilaiden tehtävänä on luoda siviileille turvallinen toimintaympäristö. Jälleenrakentaminen voi toden teolla alkaa vasta kun vihollisuudet on saatu loppumaan. Sotilaallinen kriisinhallinta ja siviilikriisinhallinta täydentävät ja tukevat toisiaan.
Suomalainen rauhanturvaamisen osaaminen rakentuu monen eri pilarin varaan. Olemme kartuttaneet sotilaallisessa kriisinhallinnassa tarvittavia tietoja ja taitoja jo vuodesta 1956. Vuosien saatossa on Suomeen luotu kokemuksiimme perustuva koulutusjärjestelmä. Se hyödyntää erinomaisella tavalla puolustusratkaisumme tuomia etuja. Operaatioihin osallistuva henkilöstö edustaa laaja-alaisesti yhteiskunnan eri ammatillisia ryhmiä. Syvällinen kokemus elämän eri sektoreilta antaa erinomaiset avaimet operaatioissa olevien ongelmatilanteiden ratkaisuun. Monet tilanteet on elämänkokemuksen turvin voitu ratkaistu ennen kuin ne ovat eskaloituneet väkivaltaisiksi. Useat maat ovat vuosien saatossa hakeneet kriisinhallinnan oppia ja esimerkkiä Suomesta.
Toimiva koulutusjärjestelmä antaa hyvän pohjan kehittää edelleen ihmisoikeus ja tasa-arvokysymyksiin liittyvää osaamista. Kuten toimintaohjelma edellyttää, on henkilöstöllämme oltava selkeät ohjeet ja toimintatavat. Operaatioissa toimitaan roolimalleina. Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen ja sisäasiainministeriön alaisen Kriisinhallintakeskuksen syvenevä koulutusyhteistyö on edistysaskel. Se parantaa joukkojemme koulutuksellisia valmiuksia.
Koulutusyhteistyön lisäksi on aivan keskeistä kehittää kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan konseptia. Naisten mahdollisuudet toimia konfliktien ratkaisussa paranevat merkittävästi, kun useammat tahot otetaan mukaan. Suomella on valtavasti annettavaa opetuksen- ja kasvatuksen, sosiaalitoimen, oikeusvaltion toiminnan, maa – ja metsätalouden ja ympäristönsuojelun saralta muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Suomi tarvitsee tehokkaan työkalun eri hallinnonalojen kriisinhallinnan toimien koordinoimiseksi. Suomen resurssit ja osaaminen on järkevä keskittää. Tällöin eri hallinnonalat voivat tukea toistensa toimintaa paremmin kentällä.
Hyvät naiset ja herrat,
Sotilastarkkailijatehtävät ja perinteiset rauhanturvaajatehtävät ovat kaikki sukupuolineutraaleja. Ne soveltuvat tasapuolisesti sekä naisille että miehille. Naiset ja miehet valitaan tehtäviin samojen pätevyysvaatimusten perusteella, samaa hakuprosessia hyödyntäen, eikä tehtäviin ole sukupuolikiintiötä.
Kriisinhallintajoukkoihin hakeutui viime vuonna 95 naista eli prosentuaalisesti paljon enemmän kuin asepalveluksen suorittaneista miehistä. Pääosa sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävistä vaatii sotilaallisia perustaitoja ja siten asepalveluksen suorittamisen.
Kriisinhallintajoukoissa on myös asiantuntijatehtäviä, joihin asepalveluksen suorittaminen ei ole välttämätöntä. Neuvonantajatehtävät ja eräät lääkintätehtävät ovat näistä hyviä esimerkkejä.
Naisten osuutta kriisinhallinnan johtotehtävissä voidaan lisätä kokonaisvaltaisen lähestymistavan periaatteiden mukaisesti. Siviilikriisinhallinta ja sotilaallinen kriisinhallinta ovat yksi kokonaisuus. Puolustushallinnon on omalta osaltaan löydettävä keinot, joilla voimme lisätä naisten osaamista ja kiinnostusta sotilaallisen kriisinhallinnan tehtäviin. On varmistettava, että tieto naisten mahdollisuuksista hakeutua on helposti saatavilla. Palvelussuhteen ehtojen on oltava kilpailukykyisiä. Ensimmäiset naisupseerit ovat tällä hetkellä kapteenin arvossa ja aikaa myöten heidän panoksensa näkyy ylemmissä tehtävissä.
Naisten osallistuminen kriisinhallintatehtäviin lisää oman joukon toimintakykyä. Huomioimalla naisnäkökulman edistämme operaatioissa paikallisen väestön tuen saamista. Naisten erityisosaamista tarvitaan.
Kriisinhallintatehtävistä saadut kokemukset ovat usein laadultaan sellaisia, että niistä on hyötyä siviiliuraa ajatellen. Tämä viesti on saatava kotimaassa työnantajien kuuluville. Palvelus ulkomailla on opettava kokemus, jota niin työntekijät kuin työnantajatkin voivat hyödyntää monessa työelämän tilanteessa. Merkityksellisen työ ulkomailla palkitsee tekijänsä.
Arvoisat kuulijat,
Kuten kansallisessa toimintaohjelmassa todetaan, lisää naisten osallistuminen rauhanrakentamiseen kestävän rauhan mahdollisuuksia. Meillä suomalaisilla on tästä omakohtaisia kokemuksia sotavuosilta.
Lottien toimintaa tutkinut Annika Latva-Äijö on mielenkiintoisesti kiteyttänyt näkemyksiään suomalaisten naisten itsenäistymisestä. Hänen mukaansa maaseutuvaltaisessa Suomessa vallinnut kulttuuri vastusti naisten itsenäistä toimintaa yhteiskunnassa. Lotta Svärd – järjestön toiminta muutti tätä asetelmaa. Naisten toiminta yhteiskunnassa muuttui entistä hyväksytymmäksi.
Lotta Svärdin toiminnan myötä naisille avautuivat paremmat mahdollisuudet työskennellä kodin ulkopuolella. Lotat olivat osaltaan tasoittamassa tietä nykypäivän suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle, jossa naisten tasavertainen osallistuminen työelämään ja yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen ja päätöksentekoon nähdään täysin luonnollisena ja välttämättömänä asiana. Se, että Lotat ja kotirintaman naiset kantoivat aikanaan niin valtavan vastuun Suomen itsenäisyyden säilymisestä, on muokannut yhteiskuntaamme tasa-arvoisemmaksi.
Hyvät naiset ja herrat,
Olen vakuuttunut siitä, sama perusperiaate toimii myös muualla. Toiminnassa on toki huomioitava eri kulttuureiden asettamat erot. Vain määrätietoisella ja pitkäjänteisellä työllä saavutetaan kestävää kehitystä. Naiset ja miehet on saatava yhdessä ratkomaan kriisejä ja jälleenrakentamaan kriisien murtamia yhteiskuntia.