Pietari-päivät Turussa –kutsuseminaari 12.9.2001

Pietari-päivät Turussa –kutsuseminaari 12.9.2001

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja: Mahdollisuudet valtion, alueiden ja kaupunkien yhteistyölle Pohjoisen ulottuvuuden ohjelman toteuttamisessa.

Arvoisat kuulijat,

Professori Esko Antola kuvasi edellä, tapansa mukaisesti ansiokkaasti ja asiantuntevasti, kaupunkien ja aluetason toimijoiden mahdollisuuksia osallistua Pohjoisen ulottuvuuden toteuttamiseen. Itselleni on osoitettu haasteellinen tehtävä pyrkiä selvittämään miten alueet ja kaupungit yhdessä hallituksen kanssa voivat osallistua PU:n edistämiseen ja Feiran Eurooppa-neuvostossa hyväksytyn toimintaohjelman toimeenpanoon. Sallinette minun aluksi hieman kerrata alueellisen yhteistyön historiaa.

Pohjoisella ulottuvuudella voidaan sanoa olevan alueelliset juurensa, jotka ulottuvat ns. kylmän sodan loppuvaiheille. Tällöin luotiin pohja uusille alueellisille yhteistyömuodoille mm arktisen ympäristöyhteistyön muodossa. Tästä syntyi vähitellen Arktinen neuvosto. Tämän jatkoksi syntyivät aloitteet Itämeren valtioiden neuvoston ja Barentsin euroarktisen neuvoston perustamiseksi. Tänään nämä hallitusten väliset yhteistyömuodot ovat vakiinnuttaneet asemansa alueellisina yhteistyöfoorumeina ja viettävät vuorotellen jo kymmenvuotisjuhliaan. Pohjoismaiden ministerineuvosto on myös seurannut aikaansa ja avannut nk tiedotustoimistonsa Baltian maissa ja Pietarissa.

Tämän ohella alueet, kaupungit ja kunnat yhdessä kansalaisjärjestöjen, ammatti-yhdistysten ja elinkeinoelämän järjestöjen kanssa ovat luoneet omat yhteistyöverkostonsa. Näin on välittynyt arvokasta tietämystä ja myös huomattavaa taloudellista tukea lähialueillemme.

Tähän yhteistyöraamiin Pohjoinen ulottuvuus ja sen tavoitteenasettelu sopii erinomaisen hyvin. Kun lähestymme asioita alhaalta ylöspäin varmistamme myös läheisemmät suorat kontaktit alueiden asukkaiden välillä. Monet organisaatiot ovat näin saaneet uusia impulsseja verkostua yli rajojen. Näenkin Pohjoisen ulottuvuuden tulevaisuuden yhä enemmän painottuvan alueelliseen ja rajat ylittävään yhteistyöhön. Tähän yhteistyöhön Euroopan unionillakin on olemassa erityiset rakenteet ja rahoitusinstrumenttit.

Näiden alueellisten yhteistyöaloitteiden rinnalla muut Pohjoismaat, Tanskan jo ollessa jäsen, lähestyivät Euroopan unionia. Kuten tiedämme Suomen ja Ruotsin jäsenyyden myötä Unioni sai luonnollisen pohjoisen ulottuvuuden. Tässä tilanteessa haluttiin kiinnittää muiden jäsenmaiden huomio siihen, että pohjoisessa on yhteistyöalueita, jotka tulevaisuudessa hyödyttävät kaikkia jäsenmaita. Venäjä Unionin naapurina herättää sekä uteliaisuutta että pelkoja. Suomi teki aloitteen Pohjoisesta ulottuvuudesta vuonna 1997 ja Unioni sai PU-politiikkansa Kölnin Eurooppa-neuvoston hyväksyttyä PU-suuntaviivat vuonna 1999.

Tänään voitaneen todeta, että Suomi jatkaa kansallista ja kansainvälistä työtään Pohjoisen ulottuvuuden vakiinnuttamiseksi osaksi Unionin ulkosuhde- ja rajat ylittävää politiikkaa. Paljon on jo aikaansaatu lyhyessä ajassa. Tästä Suomelle on eri tahoilta annettu myös tunnustusta. Pohjoista ulottuvuutta ei mielletä enää yhden maan ajamaksi politiikaksi. Suomi on tyytyväinen Pohjoisen ulottuvuuden etenemiseen Ruotsin puheenjohtajakaudella. Komission on jatkossakin kannettava vetovastuu PU-toimintaohjelman toimeenpanossa ja se on myös osoittanut halukkuutensa näin tehdä. Merkittävänä haasteena on ylläpitää aktiivista toimintaa Ruotsin puheenjohtajakauden jälkeen. EU:n pohjoisten jäsenmaiden tiiviimpi yhteistyö on avainkysymys erityisesti laajentuvassa Unionissa. Myös kumppanimaat ml Venäjä tulisi sitouttaa entistä selkeämmin Pohjoisen ulottuvuuden kehittämiseen.

Hyvät kuulijat,

Pohjoisen ulottuuvuuden toteuttaminen ei onnistu pelkästään EU:n komission ja jäsenmaiden toimilla. Alueellista yhteistyötä voidaankin pitää ensiarvoisen tärkeänä.

Alueelliset neuvostot, kuten Itämeren valtioiden neuvosto, Barentsin Euroarktinen neuvosto ja Arktinen neuvosto, jonka puheenjohtaja Suomi tällä hetkellä on ja on vielä vuoden eteenpäin, voivat tarjota asiantuntemustaan EUn käyttöön ja identifioida prioriteettitoimintoja ja hankkeita ko alueilla. Näin on myös tapahtunut. Itämeren valtioiden neuvosto on viimeisen vuoden aikana edistänyt Pohjoista ulottuvuutta Saksan puheenjohdolla. Meidän tulee tehostaa alueellisten toimijoiden välistä yhteistyötä ja pyrittävä välttämään päällekkäisiä toimintoja mm vähentämällä ministeritason tapaamisia voidaksemme varmistua mm komission korkean tason osanotosta. Suomi teki tätä koskevan esityksen Murmanskin Barentsin euroarktisen neuvoston ministerikokouksessa maaliskuun puolivälissä. Esityksemme sai vastakaikua ja nyt Ruotsi johtaa Barentsin neuvostoa yhden vuoden sijasta kaksi vuotta eteenpäin.
Barentsin euro-arktinen neuvosto antoi oman kontribuutionsa huhtikuussa Luxemburgissa pidetylle PU-ulkoministerikokoukselle keskittyen lähinnä tulli- ja metsäyhteistyöhön.

Arktisen neuvoston puheenjohtajana Suomi painottaa komission ja Arktisen neuvoston välisen yhteistyön kehittämisen tärkeyttä. Suomi esitteli Arktisen neuvoston virkamieskomitean puheenjohtajan nimissä Luxemburgissa Pohjoisen ulottuvuuden arktisen agendan otsikolla ”The Arctic Window of the Northern Dimension”. Tanska tulee tästä jatkamaan omalla puheenjohtajakaudellaan järjestämällä korkean tason virkamieskokouksen Grönlannissa heinäkuussa 2002.

Venäjä on nyt ensimmäistä kertaa puheenjohtajana Itämeren neuvostossa. Uskomme, että Saksan kaudella hyvin aloitettu työ Pohjoisen ulottuvuuden edistämiseksi jatkuu. Toivottavasti tämä haaste johtaa myös siihen, että tuntemus Unionin Pohjoisen ulottuvuuden politiikasta lisääntyy Venäjällä ja myös ohjelman laajuus tulee tunnetuksi. Suomella on edelleen oma vastuunsa aloitteen tekijänä edistää aktiivisesti Pohjoisen ulottuvuuden toimeenpanoa ja sen sisällön kehittämistä myös alueellisella tasolla.

Suomesta tulee Venäjän jälkeen ensi kesänä Itämeren neuvoston puheenjohtaja. Kansalaisjärjestöjen merkityksen korostaminen tulee olemaan yksi Suomen puheenjohtajakauden prioriteeteista. Suomi tulee keväällä 2003 isännöimään Itämeren alueen kansalaisjärjestötapaamisen jatkoksi Lyypekissä tänä keväänä pidetylle tapahtumalle. Suomen kansallisessa Pohjoisen ulottuvuuden työssä kansalaisjärjestöjen yhteistyön edistäminen on tärkeällä sijalla. Lähialueyhteistyöhön varattu budjettimääräraha muodostaa kansallisen PU-instrumenttimme. Kansalaisjärjestöjen osuutta tästä määrärahasta lisättiin tämän vuoden jaossa ja sen merkitys rajat ylittävässä yhteistyössä korostuu myös jatkossa.

Suomi on Göteborgin Eurooppa-neuvoston PU-konkluusioiden hengen mukaisesti valmis tukemaan kansalaisjärjestöille ja elinkeinoelämälle suunnattujen PU-foorumeiden järjestämistä säännöllisin väliajoin. Valtioneuvosto asetti kesäkuussa virallisen valmisteluryhmän tätä tarkoitusta varten. Ensimmäinen kansallinen foorumi pidettiin tammikuussa Oulussa. Seuraava nyt jo kansainvälisellä tasolla pidettävä foorumi järjestetään Lappeenrannassa 22-23.10.2001. Foorumin tavoitteena on koota yhteen keskeisiä vaikuttajia ja toimijoita keskustelemaan Euroopan Unionin tavoitteista ja toimintamahdollisuuksista Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman toteuttamiseksi. Lappeenrannassa tarkastellaan Pohjoisen ulottuvuuden kehittymistä Ruotsin EU-puheenjohtajakauden jälkeen.

Tässä yhteydessä haluan mainita myös Lappeenrannan kaupungin kehittämisyksikön laatiman ”Kaakkois-Suomen Pohjoisen ulottuvuuden strategian”, jossa kirjataan alueen mahdollisuudet ja haasteet edistää Kaakkois-Suomen yhteistyötä rajanaapureidensa ml Pietarin kanssa. Tällaiset paikalliset selvitykset vievät mielestäni Pohjoista ulottuvuutta eteenpäin juuri sillä tasolla, jolla syntyy eniten konkretiaa. Kuten tiedämme, muodostaa Suomen ja Venäjän välinen raja Euroopan syvimmän elintasokuilun bruttokansan-tuotteemme ollessa kahdeksankertainen naapurimme vastaavaan verratuna. Aluetasolla tehty kehittämistyö luo pohjan uusille yhteisille hankkeille, joista on hyötyä molemmin puolin rajaa.

Hyvät kuulijat,

Ruotsi korosti puhenjohtajuuskaudellaan myös alueellisten toimijoiden merkitystä sekä tarvetta tehostaa toimijoiden välistä yhteistyötä ja välttää päällekkäisyyksiä. Nykyisellä puheenjohtajamaa Belgialla ja myös seuraavalla pj-maalla Espanjalla ei luonnollisestikaan ole vastaavaa kansallista tarvetta pitää Pohjoista ulottuvuutta esillä. Olisi kuitenkin toivottavaa, että PU-tapahtumia ajoittuisi myös näille puheenjohtajakausille, jottei syntyisi mielikuvaa, että Pohjoista ulottuvuutta edistetään ainoastaan pohjoisten EU-maiden puheenjohtajuuskausilla. Yksi tällainen aloite on komission vetovastuulla syntynyt Pohjoisen e-ulottuvuuden toimintaohjelma, jonka Itämeren neuvoston maiden IT-ministerit hyväksyvät ensimmäisessä kokouksessaan Riiassa 28.9.2001. Aloitetta johtaa nyt Latvia ja Viro yhdessä komission kanssa. Pohjoinen e-ulottuvuus pyrkii täydentämään Euroopan unionin e-Europe ja e-Europe+ ohjelmia alueellisella näkökulmalla, joka mahdollistaa myös Luoteis-Venäjän osallistumisen.


Saksan Itämeren neuvoston puitteissa suorittamaan PU-hankekartoitukseen myös alueen kaupungeilla oli mahdollisuus osallistua työhön ja hankkeiden esittämiseen UBC:n (Union of The Baltic Cities) kautta. Tilaisuutta käytti hyväkseen vain 14 kaupunkia. Niukan osallistumisen kerrotaan johtuneen kaupunkien vaikeuksista ja kokemattomuudesta luoda ja toteuttaa yhteisiä hankkeita. Mikäli näin on, lienee Pohjoisen ulottuvuuden antamissa raameissa syytä lisätä hankekoulutusta myös kaupunkien osalta. Yksi UBC:n tutkimuksen keskeinen havainto oli, että kysyntää on erityisesti pienistä ja keskisuurista hankkeista, joiden rahoitus on tällä hetkellä puutteellista. Ongelmaksi koetaan unionin rahoitusinstrumenttien valmius rahoittaa vain suuria hankkeita.

Kuten tunnettua, ”Pohjoinen ulottuvuus” ei ole oma rahoitusohjelma esimerkiksi EU:n ulkoisen avun ohjelmien Taciksen ja Pharen tapaan. Pohjoisen ulottuvuuden sateenvarjon alla identifioiduilla yhteistyötarpeilla ja mahdollisuuksilla on kuitenkin merkitystä esimerkiksi juuri edellämainittujen Taciksen ja Pharen hankkeista päätettäessä. Pohjoinen ulottuvuus on nyt otettava näissä ja muissa Unionin ohjelmissa asianmukaisella tavalla huomioon. Pidemmällä tähtäimellä tämä varmasti lisää myös suomalaisten toimijoiden mahdollisuuksia esimerkiksi rajat ylittävissä yhteistyöhankkeissa. Olemme omalta osaltamme pyrkineet vaikuttamaan Unionin sisällä siihen, ettei pienten ja keskisuurten hankkeiden merkitystä ja toimintaedellytyksiä unohdeta, vaikka pääpaino olisikin ns. suurissa hankkeissa.

Kaupunkien välisessä yhteistyössä nk twinning-ohjelmilla on keskeinen merkitys. Ystävyyskaupunkien välinen yhteistyö on juuri sitä ruohonjuuritason yhteistyötä, jota myös Pohjoisessa ulottuvuudessa tarvitaan. Turun läheinen yhteistyö Pietarin kanssa on tästä erinomainen esimerkki. Presidentti Putinin valtiovierailu osoitti pitkäaikaisten läheisten ystävyyssiteiden merkityksen alueiden ja kaupunkien välisessä yhteistyössä. Tavatessaan vierailun yhteydessä turkulaisia vaikuttajia hän myös osoitti, että siteet pysyvät vaikka oma asema hierarkiassa muuttuu.

Pietarin 300-vuotisjuhlallisuudet antavat meille uusia mahdollisuuksia lisätä jo läheistä yhteistyötämme ja toivottavasti antaa meille myös uusia virikkeitä pohjoisen ulottuvuuden toteuttamisessa. Kävin keväällä itse paikan päällä Pietarissa tutustumassa mm pääkonsulaatin uuteen rakennushankkeeseen. Suomi tulee panostamaan erityisellä tavalla Pietarin juhlallisuuksiin.

Turun kaupungilla on läheiset suhteet myös pohjoismaisiin ”kummikaupunkeihin”, Göteborgiin, Århusiin ja Bergeniin. Nämä varsinkin ruotsalaisten kanssa jo Talvisodan aikana luodut läheiset suhteet muodostavat myös verkoston, josta uskon olevan hyötyä uudentyyppiselle Unionin sisällä tapahtuvalle yhteistyölle.

Haluaisin tässä tilaisuudessa esittää Turun kaupungin johtajille haasteen laajentaa tätä kaupunkien välistä yhteistyötä käsittämään myös Kaliningradin kaupungin. Kaliningradin kaupungin johto lähetti viime syksynä kirjeen ulkoministeriölle pyytäen apua löytää Suomesta ystävyyskaupunki voidakseen mm toteuttaa yhdessä nk twinning-ohjelmia. Ulkoministeriö lähetti kirjeen edelleen Suomen Kuntaliitolle, jonka yritykset löytää partneri eivät ole toistaiseksi tuottaneet tulosta. Käydessäni helmikuussa Kaliningradissa minulle jäi itselleni vaikutelma, että alue ja sen asukkaat innokkaasti pyrkivät kehittämään toimintojaan ja tekevät sitä lähinnä yhdessä Ruotsin ja Tanskan alueiden kanssa. Suomi on toistaiseksi osallistunut lähialuevaroin HIV/AIDSin torjuntaan vastaiseen työhön. Turun yliopistolla on läheiset suhteet Kaliningradin yliopistoon opinto-ohjelmien toteutuksessa. Kanssakäyminen kanaslaisten tasolla on alueidemme välillä kuitenkin olematonta. Suomi on viimeisessä hallituksen hyväksymässä lähialuestrategiassa ottanut mukaan Kaliningradin uutena alueena perinteisten lähialueyhteistyöalueiden rinnalle.

Kaliningradin tilanne oli Ruotsin EU-puheenjohtajakauden pääprioriteetteja. Komission tammikuussa antama tiedonanto luo hyvän pohjan Unionin ja Venäjän väliselle dialogille. Samanaikaisesti on Unionin pidettävä alueen naapurimaat Puola ja Liettua hyvin informoituna dialogin etenemisestä.

Hyvät kuulijat,

Göteborgin Eurooppa-neuvoston konkluusiot muodostavat pohjan Pohjoisen ulottuvuuden tulevalle kehittämiselle lähivuosina. Suomi pitää jatkossakin PU-työssä pidettävä esillä omat prioriteettinsa. Meidän tulee kehittää Pohjoista ulottuvuutta ja sen toimintaohjelmaa eri sektoreilla, kuten energia, tietoyhteiskunta, tarttuvat taudit, ympäristö, ydinturva ja erityisesti ydinreaktoriturvallisuus, metsäyhteistyö ja taistelu järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Hankkeista Pietarin lounaiseen jätevedenpuhdistamohankkeeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota ja se on Suomen kärkihanke. Pohjoista ulottuvuutta on kehitettävä Kaliningradin ohella myös muualla Luoteis-Venäjän alueella.

Kansainvälisten rahoituslaitosten roolin lisääminen entisestään yhdessä komission ja donor-maiden kanssa on Pohjoisen ulottuvuuden kehittämisessä avainkysymys. Kansainvälisten rahoituslaitosten roolia PU-hankkeiden rahoituksessa tulee edelleen vahvistaa varsinkin suurten hankkeiden valmistelun osalta. Komission viime kevään toimenpiteet EUn rahoitusinstrumenttien yhteensovittamiseksi ovat myös oikeansuuntaisia ja toimenpiteitä tulee jatkaa luomalla säännökset Pharen ja Tacis-instrumenttien paremmalle yhteensovittamiselle. Näin helpotettaisiin rajat ylittävää yhteistyötä laajentuvan Unionin ja Venäjän rajoilla. Pidämme erittäin merkittävänä Eurooppa-neuvoston päätöstä, jonka mukaan Euroopan Investointipankki (EIB) voi osallistua ympäristöhankkeiden luototukseen Venäjällä. EBRD:n ja NIB:n kaavailema ympäristökumppanuus on merkittävä mahdollisuus tehostaa kansainvälisten rahoituslaitosten, komission ja kansallisten donoreiden rahoitusyhteistyötä PU-alueella. Tätä koskeva rahoituskokous pidetään Brysselissä marraskuun lopulla komissaari Pattenin johdolla. Pohjoisen ulottuvuuden kehittämisen kannalta kumppanimaiden ml Venäjän aktiivisempi osallistuminen hankkeisiin on välttämätöntä.

Euroopan Unionin tuleva laajentuminen lisää entisestään vakautta ja taloudellisen yhteistyön mahdollisuuksia PU-alueella, joka määritelmän mukaisesti ulottuu Karanmereltä Itämeren eteläosiiin. Pohjoinen ulottuvuus on erikoispiirteiltään ainutlaatuinen antaen alueen ei-unionijäsenmaille tilaisuuden yhteistoimiin ja mahdollisuuden vaikuttaa Unionin rajat ylittävään politiikkaan. Toivon että myös Pietarin kaupunki käyttää tätä tilaisuutta hyväkseen.