Pekka Kujasalo ja Janne Taalas: Siviilikriisinhallinnan vaatimukset - nopeus ja yhteistyö
Suomen Etyj-suurlähettilään Pekka Kujasalon ja lähetystösihteeri Janne Taalaksen kirjoittama artikkeli on ilmestynyt Hämeen Sanomissa 28.4., Keskipohjanmaassa 27.4., Keski-Uusimaassa 30.4. ja Pohjolan Sanomissa 28.4.
EU, Nato ja muut kansainväliset toimijat estivät äskettäin ripeällä toiminnallaan Balkanin uusimman kriisipesäkkeen räjähdyksen Makedoniassa. Makedonian tapahtumat tuovat hyvin esiin nykyisen kriisinhallintatoiminnan kaksi keskeistä vaatimusta: reaktion täytyy olla nopeaa ja eri toimijoiden yhteistyön tulee sujua tehokkaasti. Useat kansainväliset järjestöt, kuten YK, Etyj ja EU, ovatkin viime vuodet pyrkineet parantamaan toimintaansa juuri näillä kahdella osa-alueella.
Pohjois-Makedonian tilanne kiristyi nopeasti maaliskuun alussa ja albaaniseparatistit tulittivat poliisia raketein Tetovon alueella. Aseistettujen albaanitaistelijoiden siirtyminen rajan yli Makedoniaan loi epävarmuutta koko Länsi-Balkanin alueella. Kriisi ei tullut yllätyksenä. Vuoteen 1999 saakka Makedonian ja Kosovon rajaa valvoi YK:n tuhatpäinen rauhanturvajoukko (UNPREDEP), jonka tehtävänä oli nimenomaan estää kriisien leviäminen Makedoniaan. Kiina kuitenkin esti joukon mandaatin uusimisen YK:n turvallisuusneuvostossa Makedonian Taiwanin-suhteiden vuoksi.
Kansainvälinen reaktio kriisiin oli nopea. Kosovon alueella toimivat kansainväliset Kfor-rauhanturvajoukot siirsivät voimiaan Makedonian raja-alueelle sulkeakseen rajan Kosovon puolelta. EU ryhtyi vahvistamaan alueella toimivaa tarkkailuryhmäänsä, ja Etyj lisäsi Skopjessa toimivan pienen kenttätoimistonsa vahvuutta kahdeksalla kokeneella tarkkailijalla. Kansainvälisten järjestöjen edustajia - EU:n korkea edustaja Javier Solana, Naton pääsihteeri George Robertson, Etyjin vähemmistövaltuutettu Max van der Stoel ja Etyjin puheenjohtajan edustaja Robert Frowick - sukkuloi kriisin aikana Skopjessa. Makedonian presidentti Boris Trajkovski osallistui Eurooppa-neuvoston kokoukseen Tukholmassa. Kaikissa yhteyksissä hallitukselle painotettiin pidättyvyyttä voimankäytöstä ja albaanien edustajille korostettiin tarvetta sanoutua irti aseellisesta toiminnasta. Tilanne rauhoittuikin maaliskuun loppua kohti.
Kriisinhallintaoperaatiot ovat aina vaatineet nopeutta. Perinteisesti sotilaiden siirtäminen kriisialueille on onnistunut jouhevasti. YK kunnostautui lokakuussa 1973 siirtämällä joukkoja Kyprokselta Siinaille rauhanturvatehtäviin alle vuorokaudessa! Makedoniassa Kfor pystyi hyvin nopeasti muuttamaan ryhmitystään ja sulkemaan raja-alueen albaanitaistelijoilta. Haasteellisinta sen sijaan on nykyisten operaatioiden runsaus ja vaativuus. Joukkoja tarvitaan yhä useampiin kohteisiin, ja niiltä vaaditaan yhä moninaisempia kykyjä. Vastauksena näihin ongelmiin EU on kehittämässä omaa sotilaallista ja siviilikriisinhallintakykyään.
Nopeuden kannalta todellisen ongelman muodostavat operaatiot, joissa tarvitaan siviiliosaamista, kuten poliiseja, vähemmistöasiantuntijoita tai tuomareita. Siviilien on usein vaikea irrottautua leipätyöstään ja siirtyä nopeasti kriisialueelle. Etyj on järjestöistä ehkä aktiivisimmin kehittänyt menetelmiä, joilla asiantuntijoiden nopea saatavuus voidaan varmistaa. Vuodesta 1999 valmisteltu järjestelmä mahdollistaa erilaisista asiantuntijoista koostuvien avustusryhmien kokoamisen, varustamisen ja siirtämisen kriisialueelle jopa muutamassa päivässä. Järjestelmä on ollut käytössä huhtikuun alusta.
Toinen nykykriisinhallinnan avainsana on yhteistyö. Viime aikojen kriisit ovat osoittaneet, ettei mikään järjestö tai toimija voi tehokkaasti yksin hoitaa koko operaatiota. Tarvitaan useiden alojen erityisosaamista. Kansainvälisten toimijoiden runsaus vaatii toiminnan yhteistä suunnittelua ja koordinoimista. Nykyisissä monimutkaisissa kriiseissä kaikille riittää kyllä tehtäviä, kunhan yhteispeli toimii.
Erityisesti Balkanin kokemuksista ponnistanut ja Etyjin Istanbulin-huippukokouksessa 1999 hyväksytty niinkutsuttu turvatarjotinmalli luo perustan kansainvälisten järjestöjen toisiaan täydentävälle yhteistyölle. Sen portaattomuuteen tähtäävän perusajatuksen mukaan kansainvälisessä kriisinhallintatoiminnassa tarvitaan useiden eri toimijoiden ja järjestöjen tietotaitoa. Makedonian tapauksessa voidaan tukeutua mm. Etyjin osaamiseen siviilipoliisien koulutuksessa, Etyjin vähemmistövaltuutettuun, Euroopan neuvoston asiantuntija-apuun vähemmistöihin liittyvien perustuslakimuutosten valmistelussa, EU:n taloudelliseen apuun ja Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen tuomaan alueelliseen ulottuvuuteen sekä Naton kokemukseen rauhanturvaamisesta. Erilaisten avustusjärjestöjen tehtävänä on helpottaa evakkojen ja siviiliväestön tilannetta. Myös kansalaisjärjestöille avautuu piakkoin mahdollisuuksia parantaa väestönryhmien suhteita erilaisten ruohonjuuritason hankkeiden avulla. Turvatarjottimelta voidaan poimia jokaiseen kriisiin sopivimmat “suolaiset ja makeat palat” ja koota toimivin “ruokalista” kyseiseen konfliktiin.
Kriisinhallinnan nopeus ja parempi koordinaatio ovat todellisia haasteita kansainväliselle yhteisölle. Makedonian tapauksessa molemmilla osa-alueilla pärjättiin paremmin kuin koskaan aikaisemmin Balkanilla: reaktio oli nopea, yhdenmukainen ja järjestöt toimivat yhteistyössä. Yhteistyön tulee toimia myös kriisin jälkihoidossa.
Erityisen haasteen siviilikriisinhallinnalle muodostaa EU:n kriisinhallintaroolin kehittyminen. EU:n kriisinhallintakykyjen kehittyessä nousevat vääjäämättä esille yhteistyösuhteet. Paljon puhuttanut EU:n sotilaallisen kriisinhallinnan ja Naton suhde on vain osa kriisihallinnan yhteistyöverkkoa. Vähemmälle huomiolle jäänyt yhteistyösuhde YK:n ja Etyjin kanssa on myös tärkeä. Esimerkiksi Etyjin nopean avun konsepti sekä Balkanin, Keski-Aasian ja Kaukasian “kipupisteet” kattava 22 kenttätoimiston verkko ja sen 4000 työntekijää tarjoavat pohjan sekä runsaasti yhteistyömahdollisuuksia niin konfliktien ehkäisemissä kuin itse kriisinhallinnassa.
EU:n on varmistettava kaikin keinoin, ettei sen kriisinhallintakyvystä kehity yksikseen rymistävää valkoista elefanttia, vaan joustavasti useiden eri organisaatioiden, kuten YK:n, Naton, Euroopan neuvoston ja Etyjin, kanssa erilaisia laumoja oikeaan suuntaan ohjaava viisas paimenkoira.