Pääministeri Matti Vanhasen puhe ulkoministeriön 85-vuotisjuhlassa

Arvoisat kuulijat,

Ulkoasiainministeriö on toiminut 85 vuotta. Tänä aikana isänmaamme on ollut sekä rauhassa että sodassa, kahtia jaetussa ja yhdentyvässä Euroopassa, kahtia jaetussa maailmassa ja nyt uutta järjestystään etsivässä maailmassa. Näissä kaikissa vaiheissa ulkoasiainministeriö on ollut kotimaassa keskeinen toimija ja ulkomailla luotettu Suomen ja suomalaisten edustaja.

Suomi on itsenäisyytensä aikana joutunut vastatusten ympäristömme vahvojenkin muutosten kanssa. Nykyinen hyvinvointimme ja vakaa asemamme osoittaa sen, että muutoksiin on historiamme aikana kyetty sopeutumaan menestyksellisesti, vaikka useita kertoja tärkeät oikeutemme - ja sotien aikana olemassaolomme kansakuntana - ovat olleet uhattuina. Kun katsomme historiaamme voimme todeta, että Suomi ei ole ollut yksinomaan sopeutujan asemassa, vaan olemme samalla aina hakeneet välineitä joilla vaikutamme toimintaympäristöömme.

Kylmän sodan aikana ratkaisumme kahden suurvallan dominoimassa maailmassa oli puolueettomuus. Puolueettomuuspolitiikka turvasi ja vahvisti asemaamme. Puolueettomuuspolitiikka ei kuitenkaan merkinnyt toimettomuutta, vaan pyrimme omalla aloitteellisuudellamme toimimaan Euroopan turvallisuuden parantamiseksi. Näkyvä osoitus tästä puolueettoman maan aktiivisuudesta oli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi ETYK.

Kun kylmän sodan vastakkainasettelu päättyi, muuttui myös samalla puolueettomuuspolitiikkamme perustana ollut kansainvälinen tilanne. Kykenimme siinä tilanteessa nopeasti muodostamaan uuden perusratkaisun, jolla määritimme paikkamme Euroopassa. EU-jäsenyytemme vuonna 1995 yhdisti meidät uuteen kansainväliseen kokonaisuuteen ja siihen liittyen määritimme uudella tavoin turvallisuuspoliittisen linjamme: sotilaalliseksi liittoutumattomuudeksi ja itsenäiseksi puolustukseksi.

EU-jäsenyys merkitsi selkeää valintaa, jolla ankkuroiduimme entistä tukevammin läntiseen Eurooppaan. Tulimme osaksi poliittista liittoa.

Jäsenyytemme aikana EU:n toiminta ulkopolitiikassa ja erityisesti kriisinhallinnassa on huomattavasti vahvistunut. Samalla olemme tulleet näkemään myös sen kuinka kansainvälispoliittiset kiistat ulottuvat myös unionin sisälle. EU:n jäsenenä haluamme edelleen kehittää EU:n valmiuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sillä unionin on asteittain löydettävä paremmin ja paremmin keskuudessaan yhteinen eurooppalainen kanta kansainvälisiin kysymyksiin.

EU-jäsenyys oli Suomelle luonteva valinta ja voimme olla kokemustemme perusteella valintaamme tyytyväisiä. Jäsenyytemme EU:ssa on erinomainen väline toimintaympäristöömme vaikuttamisessa. Sen painoarvo on kasvanut koko ajan ja tuleva laajentuminen tekee siitä entistä vahvemman.

Euroopan unioni edustaa sitä myönteistä kehitystä kansainvälisessä politiikassa, joka on merkinnyt yhteisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen vahvistumista. On selvää, että valtiot nykyäänkin ajavat omaa etuaan. Monia ongelmiakin meillä on ollut enkä kiellä sitä tosiasiaa, että EU:ssakin on isoja ja pieniä, ylipäätään erilaisia jäsenmaita. Kansainvälisten järjestöjen myötä valtioiden pyrkimykset on kuitenkin entistä paremmin sidottu eri instituutioiden toimintaan ja isotkin joutuvat elämään yhteisten pelisääntöjen maailmassa. Tämä on selkeästi Suomen kaltaisen maan etu. Globalisoituvassa maailmassa tälle yhteistyön vahvistamiselle ei pitkän päälle ole kestävää vaihtoehtoa. Siksi olemme jatkossakin monenkeskisten järjestelmien, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien, kannattajia.

Arvoisat kuulijat,

Kylmä sota on päättynyt, mutta maailmamme ei muuttunut kertaheitolla ristiriidattomaksi onnelaksi. Yhteistyö ja vuorovaikutus ovat yhä tärkeämpiä rauhan, turvallisuuden ja vakauden edistämisessä. Tässä suhteessa Suomi on aktiivinen lähialueemme maiden yhteistyön lisäämiseksi kahdenkeskeisesti ja esimerkiksi EU:n pohjoisen ulottuvuuden kautta. Se tarjoaa meille myös erinomaisen mahdollisuuden edistää osaltamme meille tärkeää Venäjän ja laajenevan EU:n Itämeren alueen yhteistyötä.

Hyvät kahdenkeskeiset yhteistyösuhteet pohjoismaihin, Venäjään ja kaikkiin Itämeren maihin ovat jatkuvasti meille hyvin tärkeitä. Ruotsin kanssa meillä on erityissuhde, sitä luonnehtisin ajattomaksi. Jokaiselle maalle juuri naapureiden kanssa sekä mahdollisuudet että riskit ovat aina kaikkein suurimmat. Ulkopolitiikkaa harjoitetaan maan ja sen kansalaisten hyväksi. Juuri naapurisuhteiden kitkattomuuden turvaaminen ja myönteisten mahdollisuuksien luominen ovat kansalaisten kannalta tärkeintä.

Samalla on myös kiistatonta, että yhteistyön ohella myös kansainvälinen yleistilanne ja perinteinen tasapaino laajemmassa ympäristössä on pitemmässä katsannossa merkittävä tekijä Suomenkin ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Tässä mielessä nostaisin esiin kolme kysymystä.

Ensiksi, tänään ei tarvitse todistella, että jo kylmän sodan päätyttyä ja erityisesti 11/9 jälkeen suurten valtojen ja erityisesti Yhdysvaltojen ongelmien ja mielenkiinnon painopiste on alkanut siirtyä Euroopasta itään ja etelään. Koko ihmiskuntaa ja siten myös meitä koskettava suuri kysymys on lähivuosikymmeninä kehittyneiden maiden ja kolmannen maailman maiden suhteiden kehitys. Edessä voi olla vieläkin enemmän huolia kuin tänään näyttää.

Tästä syystä meidän suomalaisten on hyvä henkisesti varautua siihen, että meidän on jatkossa etsittävä lisää meille sopivia muotoja osallistumisessa sekä etelälle että pohjoiselle yhteisten kehitysongelmien ratkaisemiseen.

Toiseksi, on hyvä muistaa ja nyt yhteisestikin todeta, että Suomen asema ja viisas politiikka puolueettomana maana perustui tasapainoon kahden suurvallan välillä. Suomenkin kannalta keskeinen tekijä tässä tasapainossa on ollut Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Euroopassa ja sen pohjoisessa osassa. Edellä mainittuun yleistilanteen muutokseen liittyen Yhdysvaltojen voimavarojen uudelleen sijoittelusta käydään nyt maailmassa näkyvää keskustelua. Se on yksi tekijä toimintaympäristössämme ja meidän tulee seurata sitä.

Kolmanneksi, meidän on diplomaattisesti ja viisaasti luettava Euroopan ja Yhdysvaltojen suhteen kehitystä. Näihin suhteisiin kansainvälisen politiikan suhdanteet selvästi vaikuttavat, mutta nämä vaihtelut eivät saisi mielestäni liiaksi ohjata EU:n perusvalintoja. Tässä asiassa pelkät maailmaa kuvaavat sanavalinnatkin - kuten yksinapaisuus tai moninapaisuus - ovat tänään viestejä siitä, miten asemoituu ajankohtaisissa atlanttisissa tai eurooppalaisissa kysymyksissä, erityisesti turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alalla. Hallitusohjelmamme mukaisesti me tulemme olemaan sekä aktiivinen EU:n jäsen että hyvissä suhteissa yli Atlantin.

Suomen turvallisuuspoliittisten ratkaisujen on perustuttava selkeään analyysin perinteisen toimintaympäristömme ja siihen vaikuttavan globaalin ympäristön kehityksestä. Tämä tulee olemaan keskeinen osa vuonna 2004 annettavaa valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laatiminen kerran vaalikaudessa on mielestäni hyvä käytäntö, joka antaa eduskunnalle selkeän tilaisuuden turvallisuuspoliittisen toimintaympäristömme ja sen pohjalta tehtävien linjavalintojen arviointiin. Olen eri yhteyksissä korostanut, että sekin on valinta ja linjanveto jos emme kehitä tai muuta arvioitamme.

Ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset ovat esillä myös EU:n tulevaisuuskonventin esityksessä. Tämä ei suinkaan ole EU:n perustamissopimuksissa uusi asia. Yhteinen puolustus on kirjattu kaukotavoitteena jo pitkään. Toisin kuin joskus kuulee sanottavan, Suomi on ollut ja tulee olemaan erittäin aktiivinen Unionin tämänkin toiminnan kehittämisessä. Suomen puheenjohtajuuskaudella tehtiin merkittäviä päätöksiä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan edistämiseksi. Olemme myös tulevaisuuskonventissa aktiivisesti puoltaneet monia yhteisiä turvallisuus- ja puolustussektorin hankkeita.

Mielestäni on hallituksen oikeus ja velvollisuus etsiä tiettyihin kysymyksiin huolellisesti valmisteltuja ratkaisuja, jotka soveltuvat myös Suomen erityispiirteisiin. Hallitusten välisessä konferenssissa tarvitsemme turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa muotoiluja, jotka eivät sulje meiltä jatkossa pois vallinnanmahdollisuuksia. Suomen ulkopolitiikkaa on mielestäni aina pyrkinyt ohjaamaan yksi järkevä piirre: ulkopolitiikan on haettava Suomelle toimintatilaa ja valinnanmahdollisuuksia. Pussinperälle ei pidä koskaan vapaaehtoisesti ajautua.

Arvoisat kuulijat,

Totesin aiemmin, että teimme perustavanlaatuisen linjavalinnan liittyessämme EU:n jäseneksi. Olemme leirimme valinneet pysyvällä tavalla. Tästäkin syystä EU:n kehittäminen ja sen toiminnan tehostaminen on meille tärkeä asia.

Olemme EU:n kehittämisessä historiallisessa tilanteessa. Euroopan tulevaisuuskonventti sai heinäkuussa valmiiksi kokonaisvaltaisen esityksensä uudeksi perussopimukseksi, sopimukseksi perustuslaista. Konventin esitys tulee olemaan hallitusten välisen konferenssin työn pohjana, kun se aloittaa työnsä Roomassa lokakuun 4. päivänä.

Hallituksen kantojen valmistelu tulevaa HVK:ta varten alkoi heinäkuussa välittömästi konventin työn päättymisen jälkeen. Valmistelussa on lähdetty konventin työn analysoinnista, sen esityksen onnistumisista ja epäonnistumisista sekä Suomen aikaisemmista johdonmukaisista kannoista. Tämän analyysin pohjalta on mietitty, millaisin kannoin Suomen tulisi mennä HVK:hon. Analyysi konventin työstä sekä hallituksen näkemys HVK:sta sisältyvät valmisteilla olevaan selontekoon. Selonteko annetaan syyskuun alussa kokoontuvalle eduskunnalle heti istuntokauden alussa.

Kesän aikana on käynyt ilmi, että EU-mailla on varsin erilaisia käsityksiä siitä, miten tulevaisuuskonventin esityksiin tulisi suhtautua ja miten HVK:n työ tulisi järjestää. Eräät maat katsovat, että konventin esitys on kokonaispaketti, jonka sisältöön ei tulisi HVK:ssa enää puuttua. Näiden maiden mukaan konventin tulos on jo sellaisenaan tarkkaan punnittu kompromissi, jonka tasapaino järkkyy, jos se avataan edes joiltain osin. On hyvä muistuttaa, että puhuttu kompromissi syntyi konventin puheenjohtajistossa, jossa Suomelta ei ollut edustajaa. Toiset EU-maat taas katsovat, että konventti oli vain eräs tapa valmistella HVK:ta, jonka tehtävänä on neuvotella ja tehdä päätöksiä perussopimusten muutosta. Näiden valtioiden mielestä HVK:n on voitava avata konventin esitys niiltä osin kuin siihen katsotaan olevan tarvetta.

Suomi kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Meidän näkemyksemme mukaan tulevaisuuskonventti perustettiin uudenlaiseksi valmisteluelimeksi joka nimensä mukaisesti valmisteli. Tulevan HVK:n on oltava "oikea", normaali HVK, jossa perussopimusten muutoksista - tai tässä tapauksessa oikeammin kokonaan uudesta sopimuksesta - neuvotellaan. Konventin esitys on hyvä pohja HVK:lle, mutta se ei voi sitoa HVK:n käsiä siten, ettei kaikista tarpeellisista kysymyksistä voitaisi keskustella.

Yleisesti ottaen konventin lopputulos eli sen esitys uudeksi perustuslailliseksi sopimukseksi on huomattava saavutus. Jo se, että kaikki nykyiset sopimukset saatiin kootuksi yhdeksi asiakirjaksi, on valtava parannus nykytilanteeseen verrattuna. Myös konventin esityksen asiasisältö on suurimmalta osin onnistunut tai ainakin Suomen hyväksyttävissä. Hieman yleistäen voi sanoa, että konventti onnistui parhaiten niiltä osin kuin asioita käsiteltiin perusteellisesti ja hyvissä ajoin kaikille avoimissa työryhmissä. Sen sijaan niiltä osin, joita käsiteltiin vain täysistunnossa ja sielläkin vain aivan viime tingassa, esitys ei ole yhtä hyvä. Suurin osa asioista, joihin emme ole aivan tyytyväisiä, koskee tällä jälkimmäisellä tavalla käsiteltyjä kohtia konventin loppuraportissa.

Suomen hallituksen ja eduskunnan edustajat tekivät konventin kuluessa satoja muutosesityksiä. On selvää, ettei HVK:hon voida mennä niin monen muutosesityksen kanssa. Hallitus harkitsee parhaillaan, mitkä kysymykset ovat niin olennaisen tärkeitä, että ne tulee nostaa pöydälle HVK:ssa. Näiden kysymysten osalta on oltu ja ollaan jatkossakin yhteydessä muihin nykyisiin ja tuleviin EU-maihin niiden kantojen selvittämiseksi ja yhteistyön löytämiseksi.

Arvoisat kuulijat,

Suomen etu EU:ssa on toimiva ja toimintakykyinen unioni. Pienen kansainvälisestä kaupasta ja markkinoista hyvin riippuvaisen maan etu on se, että maailmaa saadaan sidottua yhteisiin pelisääntöihin. Unioni on meille tässä tavoitteessa vahva väline. Tästä intressistä seuraa se looginen johtopäätös, että Suomen etu on sitoa unionin päätöksenteko instituutioihin, jotka toimivat täsmällisillä ja jäsenmaiden tasavertaisuutta korostavilla säännöillä. Niissä asioissa, joissa unionille on luovutettu toimivalta on tämän toimivallan käyttö sidottava yhteisiin instituutioihin. Näistä perusperiaatteista johdetaan Suomen tavoitteet unionin sisäiseen vallanjakoon ja päätöksentekomuotoihin.

Toimielimet olivat eräs konventin pääaiheista ja ne ovat kärjessä myös niiden kysymysten joukossa, joihin Suomi toivoo muutoksia tulevassa hallitusten välisessä konferenssissa. Konventissa toimielinkysymyksiä ei valmisteltu kaikille avoimissa työryhmissä vaan suppeammassa piirissä. Konventin esitys sisältää eräitä Suomen ja muidenkin varsinkin pienempien jäsenmaiden kannalta ongelmallisia ehdotuksia.

Olennaista niiden suhteen on se, etteivät ne täytä Suomelle tärkeitä periaatteita eli toimielinten välisen tasapainon säilyttämistä sekä jäsenvaltioiden välistä tasa-arvoa. Toimielimiä koskevissa ehdotuksissa on myös jonkin verran tulkinnanvaraisia määräyksiä, joiden sisältöä tulee selventää. Haitallisinta on, jos tavoitteena olleen päätöksentekorakenteiden selkeyden sijasta lopputulos mutkistaisi päätöksentekoa ja vaikeuttaisi ymmärtämään unionin toimintatapoja. Kansanvallassa on yksi tärkeä perusedellytys: kansalaisten on tiedettävä ja nähtävä kuka päättää mistä. Siinä on hyvä ohje ja arviointiperusta HVK:n onnistumiselle.

Kuten aikaisemmin kerroin, hallitus päättää Suomen tavoitteista pian eduskunnalle annettavan selonteon muodossa, siksi en ennakoi tässä kantojamme. Tärkeää on pitää mielessä, että toimielinkysymyksissä kokonaisuus ratkaisee tulevan sopimuksen hyväksyttävyyden. Asioita ei ole järkevää tarkastella erillisinä kysymyksinä. Vasta kokonaisuudesta selviää, miten toimielimet toimivat ja miten ne palvelevat Suomen ja unionin etua.

Toimielinkysymysten ohella merkittävin ja luonnollisesti teitä erityisesti kiinnostava aihepiiri on unionin ulkopolitiikka sekä yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, joihin viittasin jo aiemmin puheessani. Konventin esitykset sisältävät niiden osalta huomattavaa edistystä, mutta myös ongelmallisia kohtia.

Pidän konventin esityksiä unionin kriisinhallintatehtävien tarkentamisesta lähtökohtaisesti hyödyllisinä. Erityisesti siviilikriisinhallintaa koskevat määräykset ovat kehittyneet Suomen toivomaan suuntaan, vaikka niitä voisi edelleen vahvistaa konventin esittämästä.

Sen sijaan en pidä toivottavana yhteisen puolustuksen ottamista unionin perustuslailliseen sopimukseen nykyisestä unionisopimuksesta poikkeavalla tavalla. Konventin esitys rakenneyhteistyöstä vaativampien tehtävien suorittamiseksi on ongelmallinen. Kriisinhallinta- ja voimavarayhteistyön tulee olla jäsenvaltioiden yhteistä toimintaa, joka perustuu yhdessä sovittuihin tavoitteisiin. Siltä osin kun ei ole kysymys kaikille yhteisestä toiminnassa on kaikissa tapauksissa sovellettava yleisiä tiiviimmän yhteistyön määräyksiä, ei erikseen räätälöityjä sääntöjä, joihin konventin esityksen mukainen pöytäkirja-malli näyttäisi johtavan.

EU-keskustelussa on yksityiskohtien rinnalla aina jaksettava nähdä metsä puilta. Tähän laajempaan perspektiiviin kuuluu tärkeä huomautus. Kritiikistämme huolimatta Suomen ehdottomaan intressiin kuuluu uuden sopimuksen syntyminen samalla kun unioni on saamassa kymmenen uutta aktiivista jäsentä.

Suomen intressi on toimintakykyinen unioni, joka kykenee vahvistamaan eurooppalaista kilpailukykyä ja luomaan omalta osaltaan ihmisoikeuksia ja rauhaa kunnioittavia arvoja maailmaan. Tämä kyetään toteuttamaan kunnioittamalla samalla jäsenmaiden kansallista identiteettiä, vahvaa kansallista kulttuuria ja itsemääräämisoikeutta.

Arvoisat kuulijat,

Ulkoasiainministeriö täyttää 85 vuotta. Se ja ministeriön palveluksessa palvelleet ovat tehneet töitä näiden tavoitteiden puolesta. Haluan kiittää ministeriötä tehdystä työstä ja samalla todeta, että työ jatkuu. Maailma ei ole valmis ja suomalaisten hyvinvointi edellyttää tehokasta edunvalvojaa maailmalla.













































































ulko- ja turvallisuuspolitiikka