Osastopäällikkö Antti Kuosmanen ulkomaankaupan merkityksestä Suomelle

Ulkoministeriön avoimien ovien päivä
12. kesäkuuta 2003
Merikasarmi



Kauppapoliittisen osaston osastopäällikön Antti Kuosmasen yhteenveto ulkomaankaupan merkityksestä Suomelle

Miksi tarvitsemme ulkomaankauppaa ja miksi tarvitsemme investointeja?

1. Pienet markkinat. Viisi miljoonaa kuluttajaa ei riitä kannattavaan toimintaan monillakaan aloilla. Näyttää, että kannattavan liiketoiminnan vaatima minimikuluttajamäärä on koko ajan kasvamassa. Muutama kymmenen miljoonaakaan kuluttajaa ei enää riitä, vaan tarvitaan maanosan laajuisia markkina-alueita.

2. Raaka-ainevarojen rajallisuus. Suomessa ei ole öljyä, ei kivihiiltä, ei moniakaan metalleja. Vain puuta on runsaasti. Siksi tuonti on myös elintärkeää, ei vain vienti.

3. Kilpailu. Voi tuntua oudolta, mutta vain kilpailu kansainvälisillä markkinoilla pitää yritykset maailman huipulla ja tuottaa korkean jalostusasteen tuotteita, josta saadaan niin hyvä hinta, että niitä kannattaa tehdä korkean elintason maassa, jossa palkat ja työnantajan sivukulut ovat Suomen luokkaa.

4. Neljä markkaa kymmenestä tulee viennistä. Ulkomaalaisten omistamissa yrityksissä on yli 150.000 työpaikkaa Suomessa. Suomalaisten investoinnit ulkomaille ovat luoneet työpaikkoja sinne. Voidaan kysyä, olisivatko ne voineet luoda niitä enemmän Suomeen kuin ovat tehneet, mutta joka tapauksessa on selvä, että ylivoimainen valtaosa ei missään tapauksessa olisi syntynyt Suomeen, koska markkinat ovat kansainväliset. Itse asiassa vientiosuus on Suomessa lian pieni: meihin verrattavissa kehittyneissä maissa se on yleisesti yli 50 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Miksi tarvitsemme kauppapolitiikkaa?

1. Kauppapolitiikka on yhtä kuin julkisen vallan puuttuminen ulkomaankaupan ehtoihin, oli kyse yksipuolisista toimista tai neuvotteluista muiden maiden kanssa ja niiden kanssa tehtyjen sopimusten soveltamisesta. Näitä sopimuksia on monenlaisia, kahdenvälisiä, alueellisia, yleismaailmallisia, vapaakauppa-alueita, tulliliittoja, muita. Ennen kauppapolitiikka rajoittui tarkoitti vain tavaroiden kauppaa, nykyisin myös palveluja, teollisoikeuksia ja paljon muuta.

2. Valtiot ovat kautta aikojen puuttuneet ulkomaankauppaan, milloin tiukemmin, milloin lievemmin. Entisaikoina valtion tulojen hankinta oli yksi pääsyistä, koska tuonnista oli helppo kerätä veroja. Kehitysmaille se on todellisuutta tänäänkin.

3. Kauppasodat olivat entisaikoina oikeitakin sotia. Vientiä on suosittu eri keinoin ja tuontia estetty. Näin tehdään nykyisinkin, ja syynä voi olla sekä silkka omien suosiminen eli protektionismi että ihmisten, eläinten ja kasvien suojelu, siis oikeutetut syyt. Myös ns. epäreilut kauppatavat voivat antaa aiheen suojatoimiin.

4. Ulkomaankaupan vapauden suosiminen pohjautuu samanlaiselle ajattelulle kuin elinkeinovapaus yksittäisissä maissa 1800-luvulta lähtien: sen uskotaan kasvattavan hyvinvointia. Ja niin se on tehnytkin.

5. Kauppapolitiikan kaksi pääperustetta ja kaksi päälohkoa ovat tätä taustaa vasten nämä: 1) yhteiset säännöt, joihin sidotaan kaikki, myös suuret maat ja maaryhmät, 2) kaupan vapauttaminen yhteisin päätöksin, vastavuoroisesti, joskin kehitysmaiden osalta lievemmin ehdoin.

6. EU:lla on yhteinen kauppapolitiikka, joten me emme neuvottele itse kauppapoliittisia sopimuksiamme, vaan sen tekee EU:n komissio. Lopulliset päätökset niin sopimuksista kuin yksipuolisista toimenpiteistä tekee kuitenkin EU:n neuvosto, jossa me käytämme ääntämme. Siksi tarve tehdä kauppapolitiikkaa ei ole kadonnut EU:n mukana.

7. EU:n toimivalta ei kata investointeja, tiettyjä palveluja eikä vienninedistämistä, joten siksikin tarvitsemme kansallista kauppapolitiikkaa.

8. Ulkoasiainministeriö on kauppapolitiikasta vastaava viranomainen. Ministeriössä tätä varten kauppapoliittinen osasto, ja kahdenvälisiä ja alueellisia kaupallis-taloudellisia suhteita varten alueosastot, yhteensä neljä.

Miksi meillä on kaupan vapautta suosiva kauppapoliittinen linja?

1. Edellä olevat Suomen taloudelliset lähtökohdat ulkomaankaupan suhteen. Tarvitsemme vapaita markkinoita viennille, tarvitsemme tuontitavaroita. Tarvitsemme myös kilpailua. Nykyisin tarvitsemme enenevässä määrin investointeja, niin Suomeen kuin Suomesta.

2. Tarvitsemme vakautta ja yhteisiä sääntöjä. Pieniä maita kuten Suomea tällaiset säännöt, jotka korvaavat suurten maiden mielivallan, hyödyttävät eniten. Siksi kannatamme maailman kauppajärjestössä WTO:ssa vahvistettua sääntöjärjestelmää ja haluamme kehittää sitä eteenpäin.

3. Uskomme, että kaupan vapauttaminen hyödyttää myös kehitysmaita, vaikka ne tarvitsevat myös muuta tukea, mukaan lukien kehitysapua, tullakseen täysin velvollisuuksien mukaan kansainväliseen talouteen. Niiltä vaadittavat sitoumukset pitää suhteuttaa niiden kantokykyyn, mutta peruslähtökohtana täytyy olla niidenkin aikanaan tapahtuva osallistuminen kauppajärjestelmään täysin oikeuksin ja velvollisuuksin. Sisäiset valmiudet on niinikään luotava, muuten on vaarana, että kaupankaan avulla syntyvä vauraus ei johda tasapuoliseen yhteiskunnalliseen kehitykseen, vaan hyöty keskittyy pienelle yläluokalle ja hukkaantuu korruptioon jne.

4. Meillä on omiakin suojatarpeita. Tuotteiden turvallisuusvaatimuksista ei voida tinkiä, ei edes kehityssyistä. Polkumyyntiin on voitava puuttua, samoin muihin epäreilun kilpailun muotoihin, ja joskus voi tulla tilanteita, joissa myös vakaviin markkinahäiriöihin on pakko puuttua.

5. Maatalous on oma lukunsa. EU:n maatalouspolitiikka muodostaa sitä koskevan kauppapolitiikankin raamit. Emme pääse mihinkään siitä, että niissä - melko harvoissa - tuoteryhmissä, joista maataloustuotanto Suomessa koostuu, sitä on pakko suojella, jotta mitään ylipäätään voitaisiin tuottaa. Siksi meidän liikkumavaramme tässä on varsin rajallinen.

Miksi edistämme vientiä ja yritysten kansainvälistymistä?

1. Valtio ja virkamiehet eivät tee kauppaa. Kehittyneissä maissa ministereiden ja virkamiesten rooli viennin edistämisessä ylipäätään aika vaatimaton, paitsi joissakin tapauksissa, esim. puolustustarvikkeiden osalta, joissa poliittiset näkökohdat voivat olla painavia.

2. On kuitenkin paljon maita, joissa valtion ote talouselämästä on vielä vahva ja joissa toimintaympäristö on epävakaa. Samoin on Suomen tuntemus heikkoa. Niissä ministerin poliittinen arvovalta ja ylipäänsä valtion näkyvä tuki yritysten ponnisteluille avata markkinoita ja laajentaa niitä on merkittävä. Niihin me eniten satsaammekin.

3. Suomella on oma vienninedistämisorganisaatio, entinen ulkomaankauppaliitto, nykyinen Finpro, joka tuottaa yrityksille markkinatutkimuksia jne., joita viranomaispalveluina ei tuoteta. Olemme sen kanssa läheisessä yhteistyössä useissa kymmenissä maissa. Meillä on toimiva työnjako sen kanssa. Omat viranomaispalvelumme, ennen kaikkea edustustoissamme ympäri maailmaa, ovat nähtävissä esitteestämme ja myös nettisivuiltamme. Maassa on myös muita ei-valtiollisia vienninedistämisorganisaatioita, joiden kanssa olemme myös yhteistyössä.