Oikeusministeri Tuija Braxin puhe "Naiset, rauha ja turvallisuus" -seminaarissa

Suomen kansallisen toimintaohjelman julkistus YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" täytäntöönpanemiseksi 19. syyskuuta 2008 Helsingin kaupungintalolla.

Oikeusministeri Tuija Braxin loppusanat

Arvoisa tasavallan presidentti, puheenjohtaja, hyvät kuulijat,

Tämä kansallinen toimintaohjelma tukee Suomen kansainvälistä linjaa myös ihmisoikeuspolitiikassa. On todella hieno asia, että toimintaohjelma on nyt tehty. Haluaisin esittää lämpimät kiitokseni työryhmälle aktiivisesta osallistumisesta ja ulkoasianministeriölle toimintaohjelman kokoamisesta. On ilo huomata, että yhteistyössä eri tahojen kanssa on saatu näin kattava toimintaohjelma kokoon.

On syytä korostaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 ja tämän kansallisen toimintaohjelman suositukset sitovat kaikkia kriisinhallintatehtävissä olevia niin sotilaita kuin siviilejäkin.

Kansainväliset sopimukset velvoittavat ryhtymään erityistoimiin naisten ja tyttöjen suojelemiseksi sukupuoleen perustuvalta väkivallalta kuten raiskauksilta, joita käytetään sodankäynnin keinona. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa naisia ja tyttöjä raiskattiin järjestelmällisesti. Yhteiskunnan eheyttämisen kannalta tilanne on kestämätön, jos tiedetään ketkä ovat syyllistyneet raiskauksiin ilman että asiaan kuitenkaan puututaan poliisin ja oikeuslaitoksen toimesta. Täytyy muistaa, että on kyse vakavasta rikoksesta, joten uskonto tai kulttuuriset tekijät eivät saa johtaa rankaisemattomuuteen.

Hallitusohjelman mukaisesti Suomi edistää valmiuksia osallistua kansainväliseen siviilikriisinhallintaan, missä Suomi on korostanut oikeusvaltioperiaatteen (Rule of Law) kunnioittamisen merkitystä.

Suomi katsoo, että perusoikeuksien suojeleminen, lain ja järjestyksen ylläpitäminen ja sotarikosten sekä räikeitten ihmisoikeusrikosten, joista valitettavan suuri osa kohdistuu juuri naisiin ja lapsiin, paljastaminen ja tutkinta kuuluvat siviilikriisinhallintaoperaatioiden suurimpiin haasteisiin.

Yhteiskunnan romahtamisen jälkeen kansainvälinen hallinto joutuu usein aloittamaan puolueettoman oikeuslaitoksen rakentamisen alusta - tilanteesta, jossa vanhat lait ovat olleet diskriminoinnin työväline, ja jossa pääsy oikeuslaitokseen on suljettu tietyltä väestöryhmältä. Esimerkiksi lainsäädäntö koskien perintöoikeutta, omaisuutta ja varallisuutta, perheoikeutta, työlainsäädäntöä jne. saattaa olla naisia syrjivää. Pysyvän rauhan saavuttamiseksi tarvitaan puolueettoman oikeuslaitoksen rakentamista, lainsäädännön kehittämistä ja yhteiskunnan rakenteiden luomista sellaisiksi, että myös naiset saavat mahdollisuuden tasavertaisesti päästä oikeuksiinsa ja päättää yhteiskunnallisista asioista.

Kriisinhallinnassa taistelu järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta vastaan on keskeinen lähtökohta, koska kriisi luo poikkeuksetta hyvät toimintaedellytykset järjestäytyneelle rikollisuudelle. Kriisialueilla valitettavan usein myös ihmiskauppa lisääntyy. Kansalaisjärjestöjen raporttien mukaan YK:n rauhanturvaajat ovat käyttäneet prostituoituja esimerkiksi Kongossa, Haitilla ja Kambodzassa. Eritreasta kotiutettiin eurooppalaisia rauhanturvaajia, koska heidän väitettiin seksuaalisesti hyväksikäyttäneen alaikäisiä lapsia.

Vuonna 2005 Suomessa hyväksyttiinkin ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma. Kansainvälisesti, erityisesti YK:ssa, on kehitetty lukuisia menettelytapoja, joilla pyritään puuttumaan ihmiskaupan syihin, nostamaan ongelma kansainväliseen tietoisuuteen ja puutumaan ilmiöön. Etyjin ihmiskaupan vastainen toimintasuunnitelma hyväksyttiin vuonna 2003. Myös YK:n ns. Palermon konvention lisäpöytäkirja käsittelee ihmiskauppaa.

Haluaisin korostaa, että oikeusvaltiokehitys on oleellinen osa sotilasoperaatioita ja erityisesti siviilihallintomissioita. Esimerkiksi poliisioperaation käynnistyessä tulee samanaikaisesti kehittää tuomioistuin-, syyttäjä- ja vankilalaitosta. Törkeät laiminlyönnit vankeinhoitokysymyksissä ovat ihmisoikeusrikkomuksia ja vähentävät oikeusjärjestelmän legitimiteettiä.

Todistajien suojeluun tulee kiinnittää erityistä huomiota juuri naisiin ja lapsiin kohdistuvien rikosten käsittelyssä.

Tässä toimintaohjelmassa naisia kannustetaan osallistumaan kriisinhallintaoperaatioihin. Oikeusalalla Suomessa on korkealuokkaista osaamista, jota on jo hyödynnetty eri missioissa. Siviilikriisinhallintatehtäviin valmennetuista suomalaisista tuomareista, syyttäjistä, oikeudellisista neuvonantajista ja vankeinhoidon asiantuntijoista yli kolmasosa on ollut naisia. Suomi on voinut tarjota naistuomareita ja vankilanjohtajia merkittäville paikoille; esimerkiksi Kosovon EU mission suunnitteluvaiheessa suomalainen naistuomari oli oikeussektorin vetäjänä, suomalainen nainen on ollut Kosovossa vankilanjohtajana kehittämässä vankiloita jo YK operaation alusta lähtien, ja myös Afganistanissa oli YK:n erityisneuvonantajana vankeinhoitokysymyksissä suomalainen nainen. Näin varmasti tulee olemaan oikeusalalla jatkossakin, mutta suurempana haasteena on saada lisää naispoliiseja ja naissotilaita kriisinhallintatehtäviin. Viime vuosina siviilikriisinhallintatehtävissä olleista suomalaisista siviiliasiantuntijoista yhteensä vain noin 20 % on ollut naisia.

Paljon on tehtävää myös EU:ssa. EU:n suurimman siviilikriisinhallintamission (EULEX Kosovo) 23 johtopaikasta vain 2 meni naisille. Toinen heistä on täälläkin paneelissa istuva Sirpa Rautio. EU:ssa hyväksyttiin kesällä 2007 toimintaperiaatteet ihmisoikeuksien ja naisten aseman parantamiseksi Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, mutta Kosovo-mission rekrytoinnit osoittavat, että EU:lla on vielä paljon työtä tehtävänään.

Se, että saadaan lisää naisia mukaan kriisinhallintatehtäviin, ei luonnollisestikaan riitä, vaan pitää saada aikaan parannusta kohdemaan naisten ja tyttöjen asemaan. Tässä korostaisin eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä. Suomalaisen kriisinhallintahenkilöstön tulee aktiivisesti edistää ihmisoikeuksia ja toimia kriisialueilla niin, etteivät he ole omalla toiminnallaan edistämässä ihmiskauppaa. Esimerkiksi prostituoitujen käyttäminen on ehdottomasti kiellettyä. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneita tulee auttaa ja todistajien suojeluun kiinnittää huomiota. Ihmiskaupasta ja sen ilmiöistä on olemassa hyviä koulutuspaketteja esimerkiksi YK:lla. Suosittelen kaikille kriisinhallintatehtäviin lähteville valmennukseen osallistumista, sillä ihmiskauppaan puuttuminen ei kansainvälisesti ole kovin helppoa ilmiön monimuotoisuuden vuoksi.

Oikeusvaltiokehityksen alalla yhteistyökumppaneita ovat kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen lisäksi yksityinen sektori ja siviiliyhteiskunta laajemmin. Erityisesti haluaisin korostaa paikallisten naisjärjestöjen roolia, jotta naisten ääni saadaan paremmin kuuluville ja jotta naiset pääsisivät vaikuttamaan paremmin yhteiskunnallisissa asioissa.

Myös rankaisemattomuuden torjumisessa Suomi tukee kansainvälisten rikostuomioistuimien työtä sekä kansalaisjärjestöjen toimintaa. Suomi tukee jatkossakin naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen ja ihmiskaupan lopettamiseen tähtääviä hankkeita YK:ssa, Etyjissä ja muissa järjestöissä.

Työ on kuitenkin nyt vasta alussa. Toimintaohjelman toteutukseen tulee tarttua ripeästi ja ohjelmassa mainitut vastuutahot vastaavat omalta osaltaan tarvittavista toimenpiteistä ja resursseista. Jokaisen toimintaohjelmassa mainitun tavoitteen yhteyteen on nimetty yksi tai useampia vastuuministeriöitä, jotka vastaavat tavoitteiden toteuttamisesta lueteltujen toimenpiteiden avulla. Toimintaohjelmassa korostetaan myös kansalaisjärjestöjen kanssa käytävän yhteistyön tärkeyttä.

Toimintaohjelma kattaa vuodet 2008–2011, jonka jälkeen ohjelmaa päivitetään. Ohjelman toteutumista ja tavoitteiden toimeenpanoa seurataan systemaattisesti sitä varten nimitetyn seurantaryhmän avulla.

Kiitos vielä kerran tehdystä työstä työryhmälle, ulkoministeriölle, sekä tämän juhlaseminaarin osanottajille arvokkaasta ja mielenkiintoisesta keskustelusta.