Ministeri Vilén: Kotiseudun arvostamisesta syntyy myös suvaitsevaisuus

Ulkomaankauppaministeri Jari Vilénin avauspuhe "Identiteetti rajattomalla kalotilla" -seminaarissa Kotiseutupäivät 2002, Kemi 1. elokuuta 2002


Suomen kotiseutuliiton järjestämiä valtakunnallisia kotiseutupäiviä voidaan pitää kansallisen kulttuurin kesäisenä päätapahtumana. Olen erittäin iloinen, että nämä 54. kotiseutupäivät pidetään täällä perämerenkaaren pohjukassa ja saan näin ollen mahdollisuuden olla osaltani avaamassa näitä päiviä synnyinkaupungissani Kemissä.

Päivien teemaksi on valittu osuvasti "rajaton kotiseutu". Täällä Kemi-Torniossa ja Torniojokilaaksossahan rajattomuus on ollut osa jokapäiväistä elämää jo vuosisatojen ajan. Muu Suomi on pikkuhiljaa totuttelemassa samanlaiseen rajojen häviämiseen Euroopan unionin alueella.

EU:n tulevan laajentumisen myötä ihmisten, palveluiden ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden piiriin tulee jopa kymmenen uutta valtiota, minkä jälkeen rajattoman Euroopan vapauksien piiriin kuuluu noin 500 miljoonaa ihmistä, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin Yhdysvaltojen väkiluku.

Kotiseutupäivät aloitetaan "Identiteetti rajattomalla kalotilla" -seminaarilla. On kysytty, että voiko rajattomuus jopa hävittää ihmisten identiteetin. Mielestäni näin ei ole asian laita, sillä voimakas paikallinen ja kansainvälinen identiteetti voivat hyvinkin täydentää toisiaan. Ainakaan ne eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Itselläni pohjoinen, Lapin identiteetti yhtyy suomalaiseen ja eurooppalaiseenkin identiteettiin.

Identiteetti-käsite onkin muuttunut kansainvälistymisen myötä aiempaa monipuolisemmaksi. Vaikka kotiseutuun ja kansallisuuteen liittyvät identiteetit ovat epäilemättä yhä ihmisille voimakkaimmat, niin pikkuhiljaa esiin noussee myös EU:n kautta vahvistuva eurooppalainen identiteetti ja myös jonkinlainen käsitys maailmankansalaisuudesta, jossa valtioiden rajoilla on yhä vähemmän merkitystä ja jossa vastuu hyvinvoinnistamme on yhä enemmän jaettua.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita paikallisen identiteetin häviämistä rajattomuuden myötä. Itse asiassa vahvasta kotiseudun tuntemuksesta ja sen arvostamisesta nousee mielestäni se terve itseluottamus, jonka avulla voi arvostaa myös erilaisuutta. Erityisesti koulujemme vastuuta tasapainoisen alueellisen, kansallisen ja kansainvälisen identiteetin rakentamisessa ei voi väheksyä. Koulun ja kodin yhteistyöllä luodaan vahva pohja yhä monikulttuurisemman yhteiskuntamme välttämättä tarvitsemalle suvaitsevaisuudelle. Kun arvostaa ja ymmärtää itseään ja omaa taustaansa on helpompi arvostaa myös muita ihmisiä, alueita ja kulttuureja.

Erityisesti olisi pyrittävä siihen, että nuorille annetaan parhaat mahdolliset edellytykset arvostaa kotiseutuaan kaikkine sen erityisine ominaispiirteineen. Usein nurmi on sittenkin vihreintä juuri omien jalkojen alla. Mielestäni viime vuosina on tapahtunut merkittävää edistymistä alueiden oman arvostuksen saralla. Uskon, että Euroopan unionilla on ollut tässä keskeinen merkitys, sillä unionin taloudelliselle tuella on mahdollistettu monia keskeisiä hankkeita, joilla on voitu tukea alueiden ja niiden kulttuuristen erityispiirteiden säilyttämistä ja vahvistamista.

Tilaisuudet kuten kotiseutupäivät antavat meille erinomaisen mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi ja katsoa ympärillemme ja ymmärtää kuinka hienoa historiaa, ainutlaatuista kulttuuria ja arkkitehtuuriakin omilta kotiseuduiltamme löytyy.

Kansainvälinen menestyminen edellyttää omien vahvuuksien tuntemista ja kotiseudun arvostamista. Lähes puolet bruttokansantuotteestamme tulee suoraan viennistä, minkä uusi poliittinen ja taloudellinen rajattomuus on mahdollistanut. Jotta Suomi menestyisi jatkossakin kansainvälisessä kilpailussa, tarvitaan tervettä uskoa omaan osaamiseen ja vahvaa paikallista identiteettiä, joka luo pohjan avaraan elämänasenteeseen ja monikulttuurisuuden ja erilaisuuden arvostamiseen.

Toivotan teille erinomaista seminaaria ja menestyksekkäitä kotiseutupäiviä.


















kotipaikka
kulttuuri
rajanylityspaikat