Ministeri Toivakan puhe Agenda 2030 ja Suomi -tilaisuudessa
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakan puhe Musiikkitalolla 26.11.2015 tilaisuudessa "Agenda 2030 ja Suomi: kestävää kehitystä ja hyvinvointia – miten se tehdään?"
Hyvät kestävän kehityksen ystävät,
Globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma on hieno saavutus. Ensimmäistä kertaa historiassa meillä on yhteinen globaali visio siitä, miten köyhyys poistetaan ja hyvinvointia lisätään maapallon kantokyvyn puitteissa.
Jos ajatellaan neuvottelujen etenemistä ja lopputulosta, niin pidän erittäin myönteisenä sitä, että seksuaali- ja lisääntymisterveys ja lisääntymisoikeus ovat tavoitteiden joukossa. Samoin sitä, että koko toimintaohjelma on vahvasti ihmisoikeusperustainen. Toisaalta on todettava, että rauhaa ja turvallisuutta sekä demokratiaa koskevat kirjaukset jäivät loppuasiakirjassa toivomaamme heikommiksi, eikä seksuaalioikeuksia saatu mukaan ohjelmaan. Kokonaisuudessaan Suomen kansalliset neuvottelutavoitteet toteutuivat kuitenkin hyvin. Uskallan sanoa, että tavoitteet ovat kunnianhimoisempia kuin moni etukäteen uskoikaan.
Toimintaohjelmasta puhuttaessa painotetaan usein sen universaalia luonnetta. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteet koskevat jokaista maata, ja että kaikki maat ovat vastuussa tavoitteiden edistämisestä. Suomen kohdalla kyse on käytännössä siitä, että joidenkin tavoitteiden osalta meillä on tehtävää kotimaassa – esimerkkinä vaikkapa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, energiankäytön tehostaminen tai sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen. Joitakin agendan tavoitteita Suomi puolestaan edistää parhaiten kehittyvissä maissa kehityspolitiikan ja muiden, tavoitteen kannalta relevanttien, politiikkojen keinoin. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden poistaminen, globaalin ruokaturvan parantaminen, tai kehitysmaista ulos virtaavien verottamatta jääneiden rahavirtojen pysäyttäminen maiden omaan käyttöön.
Osittain nämä toimeenpanon ulottuvuudet kuitenkin myös limittyvät: esimerkiksi suomalaisten kulutus- ja tuotantotavoilla on materiaali- ja hankintaketjujen vuoksi vaikutuksia myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Toimintaohjelman laatiminen on ollut suuri ponnistus. On kuitenkin tärkeää muistaa, että se ei ole ainoastaan valtioiden laatima ohjelma. Hallitusten edustajien lisäksi yhteiskunnan erilaiset toimijat ovat olleet aktiivisesti mukana tavoitteiden valmistelussa. Suomen kannanmuodostuksen tukena oli neuvottelujen aikana laajapohjainen kansallinen valmisteluryhmä, jossa oli edustettuina sekä valtionhallintoa, kansalaisjärjestöjä että erilaisia etujärjestöjä. Monet kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat vaikuttaneet tavoitteiden valmisteluun myös omien eurooppalaisten tai globaalien kattojärjestöjensä kautta. Ja tietysti eri toimijat olivat vaikuttamassa myös paikan päällä itse neuvotteluissa.
Laajapohjaisen valmistelun merkitys korostuu nyt, kun siirrytään tavoitteiden määrittelystä niiden toimeenpanoon. Suomella on hyvät edellytykset toimintaohjelman toteuttamiseen, mutta hallituksen lihakset eivät tässä yksin riitä. Tarvitaan eri toimijoiden yhdessä tekemistä.
Onkin erittäin mukavaa huomata, että täällä on paikalla runsaasti osallistujia yhteiskunnan eri aloilta. Tällä joukolla on hyvä polkaista kansallinen toimeenpano käyntiin.
Toimeenpanon käynnistämiseen liittyy useita tärkeitä kysymyksiä, joita tullaan tänään käsittelemään seminaarin eri osioissa. Itse ajattelin keskittyä kahteen tärkeänä pitämääni kysymykseen: politiikkajohdonmukaisuuteen sekä koko yhteiskunnan osallistamiseen.
Hyvät kuulijat,
Olen viime kuukausina osallistunut useisiin uutta toimintaohjelmaa käsitteleviin tilaisuuksiin, ja politiikkajohdonmukaisuuden merkitys on noussut esille niistä jokaisessa. Ja hyvästä syystä. Agendan luonne – se että tavoitteet ovat linkittyneitä toisiinsa, ne edellyttävät usean alan yhteistyötä, ja yhden tavoitteen edistämisessä tulee huomioida toimenpiteiden vaikutukset muihin tavoitteisiin – menee politiikkajohdonmukaisuuden ytimeen. Kaikki globaaliin toimeenpanoon ja kehittyviin maihin liittyvät tavoitteet edellyttävät kehitystä tukevaa politiikkajohdonmukaisuutta.
Johdonmukaisuutta tarvitaan myös läpäisyperiaatteella sisällytettyjen elementtien toimeenpanoon, kuten tasa-arvoon sekä naisten ja tyttöjen asemaan ja voimaannuttamiseen. Toimeenpanossa ei saa sortua osaoptimointiin, vaan kokonaisuus ja kaikkien tavoitteiden edistäminen tulee pitää kirkkaana mielessä.
Kansallisessa toimeenpanossa politiikkajohdonmukaisuus edellyttää tiivistä yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä. Suomen kaltaisessa pienessä maassa yhteistyö on helppoa ja luontaisestikin tiivistä, ja yhteensovittamiseen on valtioneuvoston tasolla olemassa lukuisia vakiintuneita mekanismeja ministeritasosta virkamiestasoon. Näitä tulee hyödyntää täysipainoisesti politiikkajohdonmukaisuuden varmistamiseksi.
Myös hallituksen politiikkalinjauksissa johdonmukaisuuskysymykset tulee ottaa huomioon. Esimerkiksi tällaisesta sopii valmisteilla oleva hallituksen kehityspoliittinen linjaus. Siinä kestävän kehityksen toimintaohjelma toimii kehityspolitiikkaa ohjaavana globaalina viitekehyksenä, jonka puitteissa Suomi toteuttaa omaa kehityspolitiikkaansa.
Suomen kannalta aivan keskeistä on politiikkajohdonmukaisuuden toteutuminen myös Euroopan unionissa. EU on vahvasti sitoutunut kestävän kehityksen toimintaohjelman toimeenpanoon. On varmistettava, että uudet kestävän kehityksen tavoitteet tulevat huomioiduiksi EU:n käynnissä olevissa merkittävissä strategiapäivityksissä, kuten Eurooppa 2020-strategian päivityksessä sekä unionin ulkosuhdestrategian uudistuksessa.
Kansalaisyhteiskunnalla on merkittävä rooli politiikkajohdonmukaisuuden toteutumisen varmistamisessa ja epäjohdonmukaisen toiminnan esiintuomisessa. Eikä sovi unohtaa eduskuntaa, jolla on keskeinen rooli paitsi johdonmukaisuuden, myös koko agendan kansallisen toimeenpanon varmistajana.
***
Toinen kokonaisuus, johon haluan kiinnittää huomiota, on koko yhteiskunnan osallistaminen toimeenpanoon. Kuten alussa totesin, uusi toimintaohjelma laadittiin YK-mittapuiden mukaan ennennäkemättömän osallistavasti, ja toimintaohjelmassa korostuvat laaja-alaiset kumppanuudet paikalliselta kansainväliselle tasolle. Uskon että tämä osallistava valmisteluprosessi mahdollisti kattavan tavoitekehikon syntymisen. Nyt kun siirrytään toimeenpanoon, tämän saman osallistavan otteen tulisi jatkua.
Suomella on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna ainutlaatuinen mekanismi yhteiskunnan eri toimijoiden osallistamiselle. Ehkäpä aamukahvia juodessanne tutustuitte aulassa olleisiin ständeihin, joilla esiteltiin kestävän kehityksen toimenpidesitoumuksia. Nuo toimenpidesitoumukset – joita siis ovat antaneet useat paikalla olevat suomalaisyritykset ja muut organisaatiot – luovat linkin kansallisten kestävän kehityksen tavoitteiden ja yksittäisten toimijoiden konkreettisten tekojen välille. Tämän linkin luominen on äärimmäisen tärkeää, ja vastaavaa mekanismia ei ole – uskokaa tai älkää – käytössä missään muualla maailmassa.
Jos siis haluatte olla konkreettisesti mukana kestävän kehityksen edistämisessä ja samalla globaalin kehityksen etulinjassa, niin oman sitoumuksen tekemisellä on hyvä lähteä liikkeelle.
Muitakin osallistamistapoja tarvitaan. Kestävän kehityksen toimikunnalla ja kehityspoliittisella toimikunnalla on merkittävä rooli yhteiskunnan eri tahojen sitouttamisessa. Toimikuntien tiiviimpi yhteistyö on olennaista kestävän kehityksen tavoitteiden kansallisen ja globaalin toimeenpanon seurannassa. Toimikuntien jäsenet ovat avainasemassa suomalaisen yhteiskunnan osallistamisessa kestävän kehityksen edistämiseen, ja toivon heiltä jatkossakin aktiivista panosta.
Koko yhteiskunnan osallistamiseen tarvitaan kuitenkin myös uusia ajatuksia ja uusia tekemisen tapoja. Tässä haluaisin haastaa teitä paikallaolijoita: olen varma että teillä on hyviä ajatuksia siitä, miten yhteiskunnan eri osa-alueita voitaisiin nykyistä paremmin osallistaa kestävän kehityksen toteuttamiseen. Tuokaa näitä ajatuksia esille tämän seminaarin keskusteluissa, ja otan ideoitanne vastaan mielihyvin myös tämän tilaisuuden jälkeen.
***
Kuten tiedätte, Suomi juhlii tänä vuonna YK-jäsenyytensä 60 -vuotispäivää, samalla kun YK juhlii 70-vuotista olemassaoloaan. Olemme pitkään olleet kansainvälisen yhteisön jäsenenä kantamassa globaalia vastuuta, ja tulemme tekemään niin myös jatkossa.
Kestävän kehityksen toimintaohjelma sopii hyvin yhteen hallitusohjelman ja sen kehityspoliittisten kirjausten kanssa. Niiden mukaan edistämme kestävää kehitystä, rauhan rakentamista sekä naisten ja tyttöjen asemaa ja korostamme ihmisoikeuksia, demokratiaa ja hyvää hallintoa. Toimillamme pyrimme estämään ihmiskunnan suuria uhkia kuten ilmastonmuutosta, köyhyyttä sekä ruoka-, vesi- ja energiapulaa. Vahvistamme kehitysmaiden verotuskykyä ja niiden yksityistä sektoria. Niitä toimia, jotka on heikosti kirjattu globaaliin kestävän kehityksen toimintaohjelmaan, pyrimme edistämään omissa toimissamme sitäkin vahvemmin.
Uuden agendan myötä on luotu myös globaalit rakenteet toimeenpanon edistymisen seurannalle ja arvioinnille. Nämä mekanismit mahdollistavat sen, että heikko edistyminen toimeenpanossa jonkin tavoitteen osalta huomataan ajoissa, ja kyseiseen asiaan kiinnitetään jatkossa enemmän huomiota.
Yhtenä toimintaohjelman valmistelun mottona oli "leave no-one behind". Tämä motto – kaveria ei jätetä – tunnetaan hyvin Suomessakin. Pidetään siitä kiinni, ja toteutetaan kestävä kehitys yhdessä!
Kiitos.