Ministeri Soinin puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa
Ulkoministeri Timo Soinin puhe eduskunnan ajankohtaiskeskustelussa kansainvälisestä sääntöpohjaisesta järjestelmästä 12. kesäkuuta 2018, eduskunnan täysistunnossa.
Maamme turvallisuus ja hyvinvointi ovat perustavalla tavalla riippuvaisia kaikille yhteisistä pelisäännöistä ja niiden noudattamisesta. Järjestelmää haastetaan nyt monesta suunnasta. Sitä horjuttavat niin valtioiden muuttuneet voimasuhteet kuin suurvaltadynamiikan kehitys.
Yhdistyneet Kansakunnat perustettiin toisen maailmansodan jälkeen ”ei koskaan enää” – hengessä. Ihmisoikeusnormisto, taloudellinen järjestelmä sekä laaja sopimusverkosto ovat osoittautuneet suhteellisen kestäviksi.
Mutta ongelmiakin on:
Järjestelmän rakenteellinen epätasapaino on korostunut kehitysmaiden vaurastuttua. Turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet noudattavat luomiaan kansainvälisiä pelisääntöjä valikoivasti. Ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltiokehityksen osalta kuva on kirjava. Monin osin on tapahtunut taantumista. Useat valtiot haastavat järjestelmän perusteita.
YK:n kehittyminen monimutkaiseksi ja raskassoutuiseksi koneistoksi on heikentänyt sen tuloksellisuutta. Kentällä tapahtuneet väärinkäytökset eivät helpota tilannetta.
Taloudellinen integraatio on edennyt, mutta hyvinvointi ei ole jakautunut tasaisesti. Muutos on ollut suuri ja moni on pudonnut kelkasta. Tämä on tuottanut uutta liikehdintää ja myös yllättäviä vaalituloksia – niin lännessä kuin muualla.
Suurvaltapolitiikka on palannut. Tämä vaikuttaa vahvasti kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän toimintaan. Voimapolitiikka ja kansallinen etu ovat ilmeisiä niin Yhdysvaltojen, Kiinan kuin Venäjän toiminnassa. Tästä muutama sana.
Yhdysvaltain vetäytyminen eräistä kansainvälisistä sopimuksista ja järjestelyistä ja monenkeskisen järjestelmän kyseenalaistaminen on ollut Euroopalle kova pala. Lännen- yhteistyö näyttää saavan uusia kolhuja kokous-kokoukselta. Tämä on antanut tilaa ennen kaikkea Kiinalle mutta myös Venäjälle. Euroopan unionilta odotetaan nyt vahvempaa roolia ja sen yhtenäisyyden merkitys korostuu.
Yhdysvaltain nykyhallinto on turvautunut enenevässä määrin yksipuolisiin kauppatoimiin. Yhdysvallat katsoo, että se pystyy paremmin ajamaan omia etujaan kahdenvälisesti. Suhtautuminen monenväliseen yhteistyöhön on muuttunut hyvin kriittiseksi. Yhdysvaltain uudella kauppapolitiikalla on todennäköisesti suuri vaikutus maailman talouskasvuun ja avoimen kaupan tulevaisuuteen. Myös Pariisin ilmastosopimuksesta irtautuminen, suurlähetystön siirto Jerusalemiin sekä Iranin ydinohjelmasopimuksesta eroaminen ovat osoituksia "Amerikka ensin" politiikasta.
Yhdysvallat on myös entistä varauksellisempi ihmisoikeussopimusten ja YK:n ihmisoikeuselinten suhteen. Sekä Kiina että Venäjä vastustavat perinteisesti ihmisoikeuksien universaalisuutta ja nyt ne pyrkivät yhä aktiivisemmin luomaan vaihtoehtoista tulkintaa ihmisoikeuksista ja demokratiasta. On tärkeää, että EU toimii aktiivisesti ihmisoikeuksien puolestapuhujana.
Suomen kannalta on oleellista, että Yhdysvallat on jatkossakin sitoutunut Euroopan turvallisuuteen. Amerikka ensin – politiikalle on monia pidäkkeitä hallinnon sekä kongressin taholta, eikä kuva Yhdysvalloista ole yksiselitteinen. Kysehän on pitkälti Yhdysvaltojen itsensä johdolla rakennetusta järjestelmästä. Yhdysvaltojen kanssa onkin tärkeää jatkaa vuoropuhelua, jotta länsimaiden yhteistyölle ei aiheuteta korvaamatonta vahinkoa. Helppoa tämä ei tule olemaan, mutta diplomatia ei ole pelkkää glooriaa.
Länsimaisen yhteistyön ongelmista hyötyy tällä hetkellä erityisesti Venäjä. Avautunut pelitila on käytetty esimerkiksi Syyriassa. Venäjä näyttäytyy tällä hetkellä isompanakin maailmanpoliittisena toimijana, kuin mihin sen todellinen resurssipohja oikeuttaisi.
Samalla Venäjä käyttää ei-sotilaallisia resursseja päämääriensä saavuttamiseksi uudella tavalla. Erityisesti pohditaan hybridioperaatioihin ja informaatiovaikuttamiseen vastaamista, vaikkei pidäkään ajatella niin, että näitä keinoja käyttäisi vain Venäjä.
Neljä vuotta sitten Venäjä liitti laittomasti Ukrainalle kuuluvan Krimin itseensä. Kyseessä on ilmeisesti ensimmäinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun valtio pyrkii siirtämään itse tunnustamiaan kansainvälisiä rajoja voimakeinoin.
Venäjä suhtautuu ajoittain varsin omintakeisesti kansainvälisen yhteisön pyrkimyksiin selvittää asioita On tärkeää toimia niin, että tiedon ja faktojen olemassaoloa ei aleta myös länsimaissa kyseenalaistamaan yleisemminkin.
Kiina suhtautuu kriittisesti kansainväliseen järjestelmään, jota se pitää länsivaltojen luomuksena. Kiina haluaa muokata kansainvälistä järjestystä vastaamaan paremmin sen kasvanutta painoarvoa, intressejä ja näkemyksiä. Kiina tekee tätä mm. omilla uusilla aloitteillaan ja luomalla uusia käsitteitä omista lähtökohdistaan. Kiina pystyy myös mobilisoimaan tukea tavoitteilleen taloudellisilla keinoilla. Tähän kehitykseen on Suomenkin kiinnitettävä yhä enemmän huomiota.
Suomen turvallisuuden tärkeä peruspilari on toimiva sääntöpohjainen järjestelmä, joka pyrkii ehkäisemään ennalta kriisien syntymistä sekä ratkaisemaan niitä rauhanomaisin mekanismein.
Järjestelmän murtuminen ja sen myötä ennakoimattomuus ja sääntelemätön voimankäyttö horjuttaisivat vakavasti Suomen turvallisuutta. Suurvaltojen vastakkainasettelu ja voimapolitiikka ovat jo nyt muuttaneet lähialueemme tilannekuvaa monta sävyä synkemmäksi. Ydinpelote - jopa ydinaseen ensikäyttö ovat olleet jälleen esillä. Yleinen epävarmuus on lisääntynyt.
Suurvallat ovat toistaiseksi noudattaneet ydinaseita koskevia sopimuksia kuten ydinsulkusopimusta sekä Yhdysvaltain ja Venäjän välistä strategisten aseiden rajoittamista koskevaa sopimusta. Ydinalan turvallisuutta on onnistuttu lisäämään epävirallisilla aloitteilla kuten Suomen koordinoimalla ydinterrorismin torjuntaa koskevalla ohjelmalla.
Olemme järkyttyneinä todistaneet kemiallisen aseen kieltosopimuksen rikkomuksia. Eniten uhreja aiheuttavat kuitenkin tavalliset aseet. Olen tyytyväinen siitä, että Suomella on ollut vahva rooli asekauppasopimuksen toimeenpanossa. Suomi on etulinjassa myös kun etsitään vastauksia uuden teknologian kuten autonomisten asejärjestelmien asettamiin haasteisiin.
Globaalit turvallisuusuhat edellyttävät globaaleja ratkaisuja. Ilmastonmuutos, köyhyys ja eriarvoisuus, hallitsemattomat muuttoliikkeet ja terrorismi ovat haasteita, joita yksikään valtio ei yksin pysty ratkaisemaan. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä.
Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän puolustaminen ja edistäminen on yksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan strategisista painopistealueista. Jotta tässä onnistutaan, Euroopan unionin yhtenäisyys on välttämätöntä.
Mutta meidän on nähtävä, että elämää on myös EUn ulkopuolella. Kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän vahvistaminen edellyttää yhteistoimintaa samanmielisten kumppanien kanssa. Aasiassa, Latinalaisessa - Amerikassa. Afrikassa. Keskustelin juuri viime viikolla useiden afrikkalaisten kollegojeni kanssa yhteistyön vahvistamisesta YKn ja sääntöpohjaisen järjestelmän tukemiseksi. Moni oli huolestunut niin Yhdysvaltojen kuin Kiinan toimista. Moni toivoi EUlta suunnannäyttäjän roolia.
Meidän on jatkettava vuoropuhelua myös kansalaisjärjestöjen, yritysten ja muiden toimijoiden kanssa. Heillä on asiantuntemusta ja intoa toimia niin ilmaston ja ihmisoikeuksien puolesta sekä hybridiuhkien torjumiseksi.
YK on kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän selkäranka. Euroopan unionin ja Suomen on entistäkin aktiivisemmin sekä tuettava YK:ta että oltava uudistamassa sitä. Myös Eurooppalaisilla järjestöillä, ETYJ:llä ja Euroopan neuvostolla on oma tärkeä roolinsa.
Suomen eduskunnalla ja sen edustajilla ja eduskuntapuolueilla on vaikuttavat kansainväliset yhteistyömekanismit ja verkostot. Näiden merkitys on tärkeä kansainvälisen järjestelmän vahvistamisessa. Parlamentaarikkojen kansainväliset tapaamiset eri järjestöissä ja konferensseissa antavat tilaisuuden vuoropuheluun ja ajatustenvaihtoon.
Kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä on puolustamisen arvoinen. Suomi on etulinjassa sen puolustamisessa.