Ministeri Paula Lehtomäen puhe kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöseminaarissa

Ulkoministeriön järjestämä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöseminaari

Helsinki
25. maaliskuuta 2004





Hyvä kansalaisjärjestöväki,
hyvät yhteistyökumppanit,

Tämä jo perinteeksi vakiintunut seminaaripäivä hanketukikierroksen kynnyksellä on erinomainen tilaisuus vaihtaa kokemuksia ja näkemyksiä kansalaisjärjestöjen, virkamiesten, median ja muiden toimijoiden kesken sekä hakea yhteisiä linjoja tulevien vuosien työlle.

Yhä useampien eri puolilla maata ja erilaisissa kansalaispiireissä toimivien järjestöjen kiinnostus kehitysyhteistyötä kohtaan kertoo, että ruohonjuuritason kehitysyhteistyö ei ole mikään marginaalinen ilmiö. Se on osa yhä useamman suomalaisen lähipiiriä - ja vastaavasti suomalaisten järjestöjen työ näkyy ja tuntuu yli 70 maassa ympäri maailmaa.

Myös valtiovalta tunnustaa kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön arvon ja mahdollisuudet. Kansalaisten omaan aloitteellisuuteen, luovuuteen ja inhimilliseen kanssakäymiseen perustuva yhteistyö synnyttää ainutlaatuista ymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta. Globalisoituneessa maailmassa, missä puhutaan entistä enemmän myös kulttuurien välisestä yhteen törmäämisestä, ei voi väheksyä kansalaistason kontakteja yli maanosien rajojen. Yhteys luo ymmärrystä, mikä puolestaan tukee rauhanomaista yhteiseloa.

***

Valtioneuvosto hyväksyi helmikuun alussa uuden kehityspoliittisen periaatepäätöksen. Sen keskeistä sisältöä on uusi, entistä laajempi lähestymiskulma globaaleihin kehitystavoitteisiin.

Kehitystavoitteiden saavuttamiseksi on työskenneltävä kaikilla niillä politiikkalohkoilla, joilla on linkitys näihin kysymyksiin. Siinä työkalupakissa kehitysyhteistyö on yksi keskeinen, mutta kuitenkin vain yksi väline. Muita ovat mm. ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ihmisoikeuspolitiikka ja kauppapolitiikka.

Kehitystavoitteiden saavuttamisessa Suomi voi täyttää oman tonttinsa vain, mikäli myös kansalaiset, kansalaisyhteiskunta ja talouselämä ovat niiden takana. Hallitus kutsuu kaikkia toimijoita mukaan tähän yhteistyöhön ja on kehityspoliittisessa ohjelmassaan sitoutunut tukemaan eri tahojen osallistumismahdollisuuksia. Tämä merkitsee myös muun muassa kehitysyhteistyöjärjestöjen merkityksen tunnustamista kansalaisten mielipiteiden muokkaamisessa, koulutuksessa ja tiedotustyössä.

Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle varattujen määrärahojen kasvu on konkreettinen osoitus tästä arvostuksesta. Tämän vuoden budjettiin on kansalaisjärjestövaroja varattu yli 42 miljoonaa euroa. Hallitus suunnittelee kansalaisjärjestöjen osuuden tuntuvaa kasvattamista tulevina vuosina, mikä toteutuu paitsi kehitysyhteistyömäärärahojen yleisen kasvun myös suhteellisen osuuden kasvun myötä. Tämä voi kuitenkin toteutua vain siten, että me itse kukin huolehdimme kehitysyhteistyön laatutavoitteiden toteutumisesta.

Lisäksi hallitus on kehityspoliittisessa ohjelmassaan ilmaissut valmiutensa laskea kansalaisjärjestöjen omarahoitusosuuden hankkeissa nykyisestä 20 prosentista 15 prosenttiin. Tämä merkitsisi käytännössä sitä, että järjestöjen toiminnasta ei enää kuluisi kohtuutonta osaa varainhankintaan. Voimavarat tulee toki kohdistaa itse tavoitteeseen: laadukkaaseen kehitysyhteistyöhön. Erityisesti vammaishankkeiden kohdalla harkitsemme myös vapaaehtoistyön ja lahjoitusten laskennallisen arvon hyväksymistä niin, että varsinainen rahassa vaadittava omarahoitusosuus olisi vain 5 prosenttia.

***

Kaikista näistä myönteisistä päätöksistä huolimatta kansalaisjärjestökentästä kuuluu huomattavan paljon nurinaa. Olen miettinyt paljon sitä, mistä tyytymättömyydessä on kysymys. Haluan tässä nostaa esiin pari ajatusta, jotka tästä kritiikistä ovat syntyneet.

Ensinnäkin, viranomaisten, poliittisten päättäjien ja kansalaisjärjestöjen välisessä yhteistyössä ja kommunikoinnissa on aina omat kitkansa. Puhutaan eri kieltä, kuullaan eri tavoin mitä puhuja ajattelee puhuvansa ja edustetaan erilaisia intressejä. Toimiva yhteistyö lähtee kuitenkin siitä, että kukin arvostaa omaa ja toisen paikkaa ja että työnjako roolien kesken tunnistetaan ja tunnustetaan. Meillä kullakin on oma tonttimme hoidettavanamme. Kun hoidamme sen hyvin, voimme luottaa siihen että naapurikin hoitaa omansa. Kritiikkiäkin toki pitää voida esittää - ainakin jos naapurin piha rehottaa villinä. Kritiikin sävyn ja muodon voi sitten valita sen mukaan, onko tavoitteena meteli vai toivottu vaikutus.

Viranomaisella on omat, lakiin perustuvat velvollisuutensa. Sellaisia velvollisuuksia asettaa esimerkiksi valtionavustuslaki. Se että viranomainen hoitaa virkavelvollisuutensa, ei tee kenestäkään tunteetonta teknokraattia tai byrokratiaan rakastunutta konttorihiirtä. Päinvastoin.

***

Kansalaisjärjestömäärärahojen kasvu asettaa meidät kaikki uusien haasteiden eteen. Rahavarojen ja hankkeiden määrän kasvu luo edellytyksiä kehitystavoitteiden entistä parempaan toteutukseen, mutta ei tuota sitä automaattisesti. Myös toimintatavat kaipaavat uutta terävöittämistä.

Ulkoministeriön kehityspoliittinen osasto on luomassa uutta toimintamallia hankkeiden hallinnointiin. Suurten ja toiminnaltaan vakiintuneiden järjestöjen kanssa solmitut monivuotiset kehyssopimukset ovat jo osoittautuneet toimiviksi. Niiden puitteissa tapahtuvaa yhteistyötä ministeriön ja järjestöjen välillä on entuudestaan laajennettu ja syvennetty uusilla kumppanuussopimuksilla. Kumppanijärjestöt toteuttavat hankkeitaan ja kehitysohjelmiaan Suomen hallituksen päämäärien ja YK:n vuosituhattavoitteiden mukaisesti.

Uudet sopimukset ovat jo uudistaneet yli puolet hanketukihallinnosta, sillä kahdeksan kumppanijärjestön osuus jaettavasta määrärahasta on noin 50 prosenttia. Ministeriön rooli on näiden järjestöjen osalta muuttunut linjaavaksi ja saavutettuja tuloksia arvioivaksi.

Hallitus on kehityspoliittisessa ohjelmassaan erityisesti todennut, että pienten kehitysjärjestöjen toimintamahdollisuudet turvataan. Pienten järjestöjen hankerahoitukseen ollaankin nyt suunnittelemassa muutosta. Paraikaa asian juridisia ja hallinnollisia puolia tutkitaan. Asiassa on odotettavissa päätöksiä vuoden loppupuolella. Selvitys on osa laajempaa kokonaisuutta, missä arvioidaan koko kehitysyhteistyöhallinnon kenttää.

Hankehallinnon uudistuksessa pyritään muun muassa siihen, että ministeriö voisi suunnata rajalliset voimavaransa hallintorutiineista innovatiiviseen, linjaavaan ja arvioivaan työhön. Uudistuksella tavoitellaan laadukkaamman kehitysyhteistyön ohella myös rahoitushallinnon ja järjestöjen välisen kontaktipinnan kasvua tavalla, joka ei nykyisissä hallintorakenteissa voi toteutua.

Uudistustyössä tunnistetaan myös järjestöjen kipeästi kaipaama neuvonnan ja koulutuksen tarve, joten kyse ei ole vain valmiiden hakemusten käsittelymekanismista. Hankkeiden parantunut laatu olisi kaikkien etu - palaan tähän hieman myöhemmin.

Ministeriön suunnitelmat ovat herättäneet järjestöjen puolelta myös huolta rahoituksen jatkuvuuden ja riippumattomuuden toteutumisesta rahoitusrakenteen muuttumisen myötä. Haluan tässä yhteydessä vakuuttaa, että aihetta huoleen ei ole. Järjestöjen oikeusturva taataan myös muuttuvissa rakenteissa.

***

Kansalaisjärjestötyössä on ministeriöllä siis urakkansa hankehallinnon kehittämisessä. Toimintatapojen terästämisen vaatimus koskee kuitenkin myös järjestöjä. Ministeriön viime vuosina teettämät kansalaisjärjestöjen arvioinnit ja tilintarkastukset ovat paljastaneet puutteita järjestöjen toiminnassa.

Esimerkkeinä kehityshankkeiden sisältöpuolelta voidaan mainita, että valitettavan usein hankesuunnitelmista puuttuvat tasa-arvonäkökulmat sekä ympäristövaikutusten analyysit. Järjestöjen hallinto on niinikään usein heikkoa. Erityisesti taloushallinnon osaamattomuus on noussut esiin tarkastuksissa.

Siksi toteankin: vain hallintonsa kunnolla hoitavien järjestöjen kannattaa hakea valtion harkinnanvaraista kansalaisjärjestöille tarkoitettua kehitysyhteistyörahoitusta. Järjestöt, jotka eivät kykene hoitamaan kirjanpitoaan Suomen lakien mukaan, eivät voi olla tuen saajien joukossa. Suomalainen kirjanpitolaki ei ole kohtuuton, sen täyttäminen vaatii vain täsmällisyyttä ja tahtoa hoitaa asiat oikein.

Kehitysyhteistyömäärärahat ovat suomalaisilta veronmaksajilta kerättyjä resursseja. Verovarojen ohjaaminen järjestön käyttöön edellyttää, että varoja käytetään vastuullisesti ja että käytön lain- ja tarkoituksenmukaisuus on läpinäkyvää ja todennettavaa. Taloushallinnon puutteet syövät niitä sekä ministeriön että järjestöjen voimavaroja, jotka olisi parempi suunnata itse kehitysyhteistyöhön. Puutteiden seurauksista kärsivät järjestöt itse ja ne kehitysmaiden kansalaiset, joiden hyväksi varoja on suunniteltu käytettäväksi. Myös koko kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön uskottavuus on uhattuna, mikäli taloushallinnon ilmeisiä ongelmia ei saada hallintaan.

Vaikka suuri osa järjestöistä tietysti hoitaakin asiansa moitteettomasti, yhteinen etumme on, että Suomen kehityspoliittisissa tavoitteissa mainittu hyvä hallinto alkaa todellakin jo kotiovelta.

Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston kansalaisjärjestöyksikkö on kuluneen vuoden aikana kiinnittänyt erityistä huomiota näiden laatuvajeiden poistamiseen. Global-nettisivuille on valmistettu kansalaisjärjestöjä varten tasa-arvon virtuaalikoulutuspaketti. Kepan kanssa on sovittu lisäsatsauksista koulutukseen ja tähän on myös ohjattu lisää varoja. Kansalaisjärjestöyksikköä on vastikään vahvistettu taloushallinnon neuvonantajalla.

Uskomme, että kiinnittämällä yhteistä huomiota näihin kysymyksiin hankkeiden ja niitä hoitavien hallinnollisten järjestelmien laatu paranee.

***

Hallitus on uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassaan päättänyt suunnata kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä enemmän voimavaroja kahdeksaan pitkäaikaiseen kumppanimaahan ja samalla vähentää muiden kumppanimaiden lukumäärää. Samoin pyritään keskittymään entistä harvemmille aloille - sellaisille, missä suomalaisella toiminnalla on lisäarvoa annettavanaan.

Linjaus on herättänyt julkisuudessa huolta siitä, mikä on kansalaisjärjestöjen asema suhteessa periaatepäätökseen. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöllä on edelleen julkisen vallan yhteistyötä täydentävä rooli, jossa on enemmän toimintavapauksia. Ulkoministeriö arvostaa kansalaisjärjestöjen luovuutta ja mahdollisuutta osallistua kehitysyhteistyöhön monipuolisesti ja monessa maailman kolkassa.

On kuitenkin syytä muistaa, että myös kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä on periaatelinjaus otettava huomioon ja toimittava niin, että työ on samoilla linjoilla valtiovallan virallisen kehityspolitiikan kanssa. Toivon, että järjestöt kokevat linjauksen myönteisenä tukijalkana oman toimintansa suuntaamisessa.

Haluan kuitenkin rohkaista järjestöjä entistä tiiviimpään yhteistyöhön keskenään. Tässä olisi yksi vastaus pienten toimijoiden huoleen omasta selviytymisestään; etsikää hankekohtaisesti kumppaneita, liittoutukaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Selkeä järjestöidentiteetti kyllä kestää yhteistyön tekemisen - etenkin kun yhteistyöstä yleensä oppii jokainen osapuoli.

***

Meillä on paljon tehtävää. Resurssejakin siihen tulee entistä enemmän. Vastuullamme on olla luottamuksen arvoisia ja käyttää saavutettu arvostus oikein. Kehitysyhteistyötä on tehtävä tosissaan mutta ei "hampaat irvessä". Hyvä keskinäinen henki niin järjestökentän sisällä kuin eri toimijoiden välillä on korvaamaton voimavara, jonka vaalimisessa meillä kullakin on suuri vastuu.

Uskon, että tämä tilaisuus palvelee keskinäisen hengen luomisessa ja Ulkoministeriö omasta puolestaan - ministeriön johtoa myöten - jatkaa vuoropuhelua aktiivisesti.

Kiitos.