Ministeri Lehtomäki: Viennin edistäminen ja kaupanesteet

Vientimarkkinoiden avoimuus ja kaupanesteet -seminaari ulkoministeriössä 9. toukokuuta 2006

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen puheenvuoro:
Viennin edistäminen ja kaupanesteet

Hyvät naiset ja herrat,






Suomen vienti kasvaa ja muutkin suomalaisyritysten kansainvälistymisponnistelut tuottavat hedelmää. Vientimme oli viime vuonna 7 %:n kasvussa huolimatta tärkeän vientisektorimme metsäteollisuuden vuoden takaisesta työtaistelusta. Erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset kasvattivat osuuttaan huomiota herättävän paljon.

Viranomaisten rooli viennin ja kansainvälistymisen edistämisessä

Kunnia vientimenestyksestämme kuuluu tietysti yrityksille, jotka ovat kehittäneet tuotteensa ja onnistuneet markkinoimaan niitä yhä tehokkaammin ja yhä uusille markkinoille. Se, mitä julkinen valta voi tehdä on antaa apuaan siinä, millä ehdoilla näille vientimarkkinoille päästään. Se voi myös tarjota arvovaltaansa ja tietopalveluitaan yksityissektorin käyttöön.

Nämä "tuotteet" saattavat kuulostaa kuivakkaalta virkamieslatinalta, joilla ei ole mitään tekemistä yritysten päivittäisen toiminnan kannalta. Niiden takana on kuitenkin konkreettisia toimenpiteitä, joiden tehostaminen on vuonna 2004 hyväksytyn kansallisen viennin ja kansainvälistymisen edistämisstrategian (ns. VKE-strategian) seurauksena ulkoasiainministeriön ja muiden VKE-toimijoiden keskeisimpiä tavoitteita.

Viranomaiset eivät luonnollisestikaan pysty toteuttamaan VKE-strategiassa tehtyjä linjauksia yksin. Tähän tarvitsemme jatkuvaa ja tehokasta vuoropuhelua yksityissektorin kanssa. Meidän on ymmärrettävä yritysten tarpeet ja ongelmat ja muokattava omia toimintatapojamme niiden mukaisiksi.

On myös tärkeää, että yritysten tasolla VKE-toiminta ymmärretään sellaiseksi konkreettiseksi palveluksi, joka todella on yritysten käytettävissä. Itse olen konkreettisesti yritysten käytetävissä muun muassa vienninedistämismatkoilla; lisäksi otan usein vastaan yritysdelegaatioita ja kuuntelen, mitä yrityksillä on sanottavaa.

Palasin vajaa viikko sitten viimeisimmältä matkaltani, joka suuntautui Etelä-Amerikkaan. Matkalla oli mukana n. 15 suomalaisen yrityksen edustajia. Näillä matkoilla otan tarvittaessa esille myös yritysten kohtaamia kaupanesteitä. Tällä matkalla esillä olikin näkyvästi yksi tavallista isompi sellainen, nimittäin huomattavaa julkisuutta saanut Argentiinan ja Uruguayn kiista Metsä-Botnian sellutehtaasta. Se ei kuitenkaan liity varsinaisesti tämän päivän teemaan. Matkan aikana järjestetyissä ministeri-tapaamisissa ja viranomaiskeskusteluissa nostettiin esille muun muassa paikallisia veroja ja valuuttamääräyksiä, jotka yritykset olivat kokeneet epätasa-arvoisiksi.

Tarpeelle käydä yritysten kanssa vuoropuhelua on olemassa selvä syy: kansainvälisen kaupan verkostot ja erilaiset kauppapoliittiset järjestelyt – WTO-neuvottelukierroksesta kahdenvälisiin vapaakauppasopimuksiin – ovat tehneet kauppapoliittisesta agendasta ennennäkemättömän laajan. Jotta Suomi voi selviytyä näissä verkostoissa niihin sotkeutumatta, viranomaisten on tunnettava entistä paremmin suomalaisen elinkeino-elämän edut.

Vastaavasti elinkeinoelämän on pystyttävä nykyistä paremmin tunnistamaan tilanteet, joissa se voi kääntyä viranomaisten puoleen. Viranomaiset on nähtävä muinakin kuin pelkkinä hallintobyrokraatteina, ja esimerkiksi UM on näissä asioissa myös palveluorganisaatio. Vain yhteistyössä yksityissektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa pystymme asettamaan kauppapoliittiset tavoitteemme oikein.

Tämä on tärkein syy tämän seminaarin järjestämiselle: haluamme kertoa, mitä me voimme tehdä ja saada toivottavasti palautetta, kiitosta, kritiikkiä ja uusia ehdotuksia vastineeksi. Haluamme toimia entistä tehokkaammin suomalaisen hyvinvoinnin lisäämiseksi kauppapolitiikan keinoin.

Tavoitteena kilpailukyvyn parantaminen

Hyvät naiset ja herrat!

Valotan seuraavaksi niitä yleisiä tavoitteita, joita Suomella on viennin ja kansainvälistumisen edistämistyössä sekä eräitä ajankohtaisia kysymyksiä, joiden eteen olemme työskennelleet Suomen EU-puheenjohtajuuskauden lähestyessä.

Jos katsotaan ensin asian aatteellista perustaa, sen voi täsmentää sanaan kilpailukyky. Kilpailukyvyllä on monet kasvot ja monta ulottuvuutta. Puhun seuraavassa kilpailu-kyvyn ulkoisista ulottuvuuksista.

Euroopan ulkoisen kilpailukyvyn kannalta esimerkiksi sisämarkkinoiden mahdollisimman pitkälle viety toimivuus on tärkeää. Kansallisen tason toimenpiteet taas ovat tärkeitä esimerkiksi koulutus- ja innovaatiopolitiikassa, verotuksessa tai työmarkkina- ja sosiaalisektoreilla.

EU on maailman suurin tavaroiden ja palvelujen viejä sekä kansainvälisten investointien lähde. Kilpailukykykeskustelussa on siksi tärkeää kiinnittää huomiota myös olosuhteisiin Euroopan ulkopuolella. Ulkomaisten markkinoiden toiminnassa havaitaan säännöllisesti tekijöitä, jotka heikentävät eurooppalaisten yritysten asemaa.

Kyse voi olla esimerkiksi jonkin maan viranomaisten tietoisista toimenpiteistä, jotka vaikeuttavat maahan pyrkivien tai siellä toimivien yritysten asemaa. Kyseessä voi olla myös yleisempi kehityskulku, joka johtaa eurooppalaisten yritysten kannalta huonoon tulokseen. Tällaisia ovat esimerkiksi alueellisen yhteistyön kautta syntyvä ulkoperäisten tuotteiden syrjintä, kilpailun vääristymät, vääränlainen tai puutteellinen lainsäädäntö ja tarpeettoman mutkikkaat tai syrjivät tekniset standardit. Näihin ongelmiin voidaan puuttua kauppapolitiikan, tai laajemmin ottaen taloudellisten ulkosuhteiden, keinoin.

Kauppapolitiikan roolia kilpailukyvyn parantamisessa sivuttiin vuoden 2004 "Suomi maailmantaloudessa" -selvityksessä, jonka oheisraportti nimeltään "Maailman kasvu-markkinat" sisälsi katsauksen tähän aiheeseen. Kilpailukykynäkökulma oli keskeisessä asemassa myös valtioneuvoston syyskuussa 2005 hyväksymässä Suomen kauppapoliittisessa ohjelmassa, joka valmisteltiin ulkoministeriössä. Sen mukaan kauppapoliittisilla toimenpiteillä vahvistetaan juuri Suomen talouden kilpailukykyä vaikuttamalla elinkeinoelämän toimintaympäristöön maan rajojen ulkopuolella ja turvaamalla tuonnin sujuvuus.

Toteutimme viime vuonna laajan selvityksen suomalaisyritysten kilpailukyvylle vahingollisten kaupanesteiden selvittämiseksi. Haluaisin tässä yhteydessä kiittää kaikkia yhteistyötahoja, niin yrityksiä, järjestöjä kuin viranomaisiakin tähän yhteiseen harjoitukseen osallistumisesta. Selvityksen tuloksista ja sen perusteella tehdyistä toimenpiteistä kuullaan vielä tarkemmin tässä seminaarissa.

EU:n tasolla keskustelu kilpailukyvystä lähti käyntiin viime syksynä. Seuraavaksi odotetaan laajempaa kauppapolitiikan ja kilpailukyvyn suhdetta käsittelevää tiedon-antoa, jonka komissio on luvannut valmistuvan Suomen puheenjohtajuuskauden alkupuolella. Ajoitus on Suomen kannalta mainio, sillä kilpailukykytematiikka on myös yksi Suomen puheenjohtajuuskauden keskeisimmistä "punaisista langoista" EU:n kauppapoliittisen agendan kehittämisessä.

Haluaisinkin peräänkuuluttaa kilpailukykyteeman sisällyttämistä entistä tehokkaammin EU:n kauppapoliittiseen ajatteluun. Protektionismille ei tule antaa jalansijaa nyky-Euroopassa. Suomen ja koko EU:n tulevan kilpailukyvyn kannalta on keskeistä, että kauppapoliittinen säännöstö mahdollistaa niin vienti- kuin tuontitoiminnan häiriöttömän sujumisen.

Tuontipolitiikan tehostaminen ja kehitysmaatuonnin edistäminen

Kilpailukykyteema mahdollistaa siis myös tuontipolitiikkaa koskevien linjausten uudistamisen. Suomen peruslähtökohta tämän asian osalta on selvä: Rajoituksia tulee ylläpitää ainoastaan erityisen perustelluista syistä. Tällaisia ovat esimerkiksi ympäristö-, kehitys- tai aluepoliittiset syyt. Tuontijärjestelmän avaamista eivät saa sanella kauppapoliittis-matemaattiset laskelmat, vaan ohjenuorana tulee käyttää kilpailukyvyn parantamista.

Tuontipolitiikan linjausten uudistamisella ei ole positiivisia vaikutuksia pelkästään suomalaisyrityksille: EU:n markkinoiden avoimuus tukee merkittävällä tavalla myös kehitysmaiden kaupallisia etuja. Seuraavaksi muutama sana tästä aihepiiristä.

Kauppapolitiikka ei toimi umpiossa, vaan sillä pystytään toimeenpanemaan erityyppisiä politiikkatavoitteita. Kilpailukykytavoitteiden lisäksi kaupan ja kehityksen välinen suhde on noussut yhä keskeisemmäksi teemaksi kauppapoliittisessa keskustelussa. Kehitys-tavoitteet ovat myös eräs keskeisimmistä WTO:n niin sanotun Dohan kierroksen painopisteistä.

Olisi kuitenkin väärin sanoa, että kehityspolitiikka olisi ottamassa niskalenkkiä kauppapolitiikasta tai päinvastoin, tai että kilpailukykyä koskevat tavoitteemme heikentäisivät mahdollisuuksiamme ottaa huomioon kehitysmaiden taloudellisia etuja. Laaja kaupan vapauttaminen – mieluiten WTO:n kaltaisella monenvälisellä ja sääntöihin perustuvalla areenalla – tuo lisää mahdollisuuksia erityisesti kehitysmaiden yrityksille.

Tasapainoisen tuloksen varmistamiseksi on kuitenkin syytä pitää mielessä se, että yksistään EU:n yksipuoliset myönnytykset kauppapolitiikassa eivät ole avain kehitysmaiden taloudellisten etujen aikaansaamiseen. Myös Brasilian, Intian ja Kiinan kaltaisten nopeasti kehittyvien maiden on oltava valmiita avaamaan markkinoitaan, jotta köyhemmät kehitysmaat voisivat hyötyä luonnollisten kasvumarkkinoiden niille tarjoamista mahdollisuuksista. Jos WTO-kierroksen tulokset jäävät vaatimattomiksi, ensimmäisinä kärsijöinä ovatkin juuri kehitysmaat.

Suomalaisyritysten ja kehitysmaayritysten välisen yhteistyön edistäminen ei kuitenkaan ole pelkästään WTO-kierroksen varassa. Olemme uudistamassa tätä yhteistyötä tänä keväänä julkistetulla ulkoasiainministeriön liikekumppanuusohjelmalla (Finnpartnership). Finnfundin hallinnoiman ohjelman tavoitteena on parantaa kehitysmaatoimijoiden ja suomalaisen elinkeinoelämän välistä kumppanuuden muodostamista ja johtaa sellaiseen pitkäjänteiseen yhteistyöhön, josta molemmat osapuolet hyötyvät. Tämä yhteistyö voi olla joko vientiä kehitysmaasta Suomeen tai suomalaisyritysten pitkäjänteisiä vienti- tai investointihankkeita kehitysmaiden suuntaan.

Suomalaisyrityksillä näyttäisikin olevan yleisesti parantamisen varaa verkottumisessa kehitysmaayritysten kanssa, kun tilannetta verrataan esimerkiksi muiden Pohjoismaiden yrityksiin. Odotan liikekumppanuusohjelman tuovan parannusta tilanteeseen. Kehottaisin yritysten edustajia tarkastelemaan huolellisesti, millaisia uusia liiketoimintamahdollisuuksia tämä ohjelma voisi tarjota.

Liikekumppanuusohjelman rinnalla olemme ulkoasiainministeriössä muutenkin tehostamassa tuontipolitiikkaan liittyviä palvelujamme. Perinteisen viennin markkinoillepääsyä edistävän työn lisäksi olemme kesäkuun aikana lisäämässä resursseja tuonnin helpottamiseksi. Tavoitteena on varmistaa, ettei tuonnille, erityisesti kehitysmaista Suomeen tulevalle tuonnille, aseteta tarpeettomia esteitä.

Toivon, että tämä seminaari auttaa osaltaan uudenlaisen kauppapoliittisen keskustelukulttuurin viriämistä Suomessa. Kauppapolitiikan tekemisen kuva saattaa olla sekava siksi, että toimijoita ja foorumeita on useita. Tehtävät päätökset tuntuvat kaukaisilta, yksityisen yrityksen vaikutusmahdollisuudet näyttävät olemattomilta ja toimintaympäristö muuttuu joskus tuskastuttavan hitaasti. Tämä seminaari on onnistunut, jos se on voinut piirunkaan verran kääntää pessimismiä optimismiksi.

Haluamme parantaa vuoropuhelua yksityissektorin kanssa. Viranomaiset voivat aivan varmasti tehdä enemmän kauppapolitiikan tavoitteiden ja vaikutusten konkretisoimiseksi. Tavoittelemme tosissamme sellaisten instrumenttien aikaansaamista, joilla markkinoillepääsyn esteisiin voitaisiin puuttua nopeammin – niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.

Lopuksi on syytä huomauttaa, että vaikka joidenkin kaupanesteiden poistamiseen voisi mennä vuosi, viisi vuotta tai kymmenenkin vuotta, ei mikään yrityskään toimi lyhyellä tähtäimellä. Siksi olenkin varma, että viranomaisten ja yritysten yhteistyötä pitkäjänteisesti kehittämällä voimme saavuttaa merkittäviä tuloksia tärkeimmässä tehtävässämme – suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämisessä.

Haluan kiittää teitä osallistumisesta tähän tilaisuuteen ja toivottaa samalla antoisaa seminaarin jatkoa.