Ministeri Lehtomäki: Suomi ja globalisaatio eli miten rakennamme parempaa maailmaa
Lyhennelmä
Globalisaatioon, laajaan ja monimuotoiseen aiheeseen voidaan tarttua lukemattomin eri tavoin lähes yhtä monesta näkökulmasta. Eroistaan huolimatta yhteistä näille kaikille on sen toisasian tunnustaminen, että globalisaatio, eli maailmanlaajuinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen yhdentyminen eri tasoilla ja eri muodoissa lieveilmiöineen, tulee vääjäämättä jatkumaan.
Poliittisten päätöksentekijöiden katsantokannassa kyse on yksinkertaistettuna pyrkimyksestä maksimoida globalisaation myönteiset ja minimoida kielteiset vaikutukset. Kunnianhimoisempi tahtotila on pyrkiä hallitsemaan globalisaatiota ja globaaleja ongelmia.
Pienen Suomen kokoaan painavampi asema kansainvälisesti ei ole sattumaa, vaan johdonmukaisen työmme tulos. Poliittisen vaikuttamisen käytännön tasolla kyse on ennen kaikkea politiikkojen yhteensovittamisesta. YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin pyrkimistä äärimmäisen köyhyyden vastaisessa taistelussa, otamme huomioon ja toimimme varsinaisen kehitysyhteistyön lisäksi kaikilla relevanteilla politiikkasektoreilla tämän tavoitteen hyväksi.
Omalla esimerkillämme ja rakentavalla yhteistyöllä voimme myös vaikuttaa kansainvälisten yhteistyörakenteiden kehittämiseen tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Sovelsimme tätä toimintatapaa hyvin onnistuneesti viime joulukuussa pidetyssä maailman tietoyhteiskuntahuippukokouksessa.
Globalisaatiossa kaupalla ja säännöstelyn vapauttamisella on keskeinen rooli. Siitä syystä pidän erittäin tärkeänä, että WTO:n Dohan kehityskierroksen nimellä kulkevat neuvottelut viedään päätökseen.
Monenkeskisen kauppajärjestelmän sääntöjen vahvistaminen on kaikkien valtioiden, mutta erityisesti pienimpien, heikoimpien ja köyhimpien etujen mukaista. Yhteiset päätökset voivat syntyä vain keskinäisen yhteisymmärryksen ja huomioonottamisen pohjalta.
Suomen kannalta keskeisen globalisaation hallinnan välineen muodostaa YK-järjestelmä. YK:n valmiutta ja kapasiteettia vastata nykymaailman uhkiin - sekä koviin että pehmeisiin - pohditaan pääsihteerin asettamassa korkean tason paneelissa. Se tekee vuoden loppuun mennessä suosituksensa YK:n pääsihteerille YK:n kehittämisestä nykyisten uhkakuvien edessä. Toivon, että paneeli tekee rohkeita ja ennakkoluulottomia esityksiä. Suomi pyrkii vaikuttamaan tähän suuntaan sekä pohjoismaiden että EU:n kautta.
Suomen välineenä myös kansainvälisessä yhteistyössä on Euroopan Unioni. Euroopan unioni on jo nyt vahva globaali toimija. Esimerkiksi kehitysyhteistyössä unioni on maailman suurin avun antaja. Unioni tarvitsee edelleen vahvistusta yhteiseen ulkopolitiikkaansa, mutta se ei onnistu, ellemme opi sopimaan ulkopolitiikkamme hoidosta yhdessä. Yhtenäistä linjaa, yhtä ääntä kaivataan, jotta painoarvomme maailmalla kasvaa.
Miten luomme parempaa maailmaa? Kysymys on haasteellinen. Talouden globalisoituminen etenee joka hetki ja meillä on haaste luoda sellainen demokraattinen hallinto, joka myös pysyy tämän kehityksen perässä.
Puheenvuoro kokonaisuudessaan
Suomi ja globalisaatio: Miten rakennamme parempaa maailmaa
Arvoisa tasavallan presidentti, hyvät läsnäolijat.
Globalisaatioon, laajaan ja monimuotoiseen aiheeseen voidaan tarttua lukemattomin eri tavoin lähes yhtä monesta näkökulmasta. Eroistaan huolimatta yhteistä näille kaikille on sen toisasian tunnustaminen, että globalisaatio, eli maailmanlaajuinen taloudellinen ja yhteiskunnallinen yhdentyminen eri tasoilla ja eri muodoissa lieveilmiöineen, tulee vääjäämättä jatkumaan.
Poliittisten päätöksentekijöiden katsantokannassa kyse on yksinkertaistettuna pyrkimyksestä maksimoida globalisaation myönteiset ja minimoida kielteiset vaikutukset. Jos globalisaation asettamiin haasteisiin halutaan todella tarttua kiinni, edellyttää tämä voimakasta tahtotilaa.
Kunnianhimoisempi tahtotila on pyrkiä valjastamaan globalisaatio palvelemaan poliittisia ja taloudellisia tavoitteita ja hieman vaatimattomampi tavoite on pyrkiä hallitsemaan globalisaatiota ja globaaleja ongelmia. Hallitusohjelmassa tämä tahtotila ja tavoite näkyy: ohjelmaan on kirjattu hallituksen tavoite jatkaa globalisaatio-haasteen ratkomista.
Suomi pyrkii vahvaan panokseen kansainvälisillä areenoilla. Pienen Suomen kokoaan painavampi asema kansainvälisesti ei ole sattumaa, vaan johdonmukaisen työmme tulos. Samalla kun pyrimme venyttämään omaa yhteiskuntaamme muutoksien edellyttämään uuteen asentoon, pyrimme entistä voimallisemmin vaikuttamaan siten, että globalisaation myönteiset vaikutukset jakautuisivat maailmanlaajuisesti tasapuolisemmin.
Poliittisen vaikuttamisen käytännön tasolla kyse on ennen kaikkea politiikkojen yhteensovittamisesta. Haluan avata ja konkretisoida tätä keskeistä prosessia esimerkin kautta. Kun pyrimme omalta osaltamme toiminnallistamaan YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin pyrkimistä äärimmäisen köyhyyden vastaisessa taistelussa, otamme huomioon ja toimimme varsinaisen kehitysyhteistyön lisäksi kaikilla relevanteilla politiikkasektoreilla tämän tavoitteen hyväksi.
On selvää, että YK:n vuosituhattavoitteiden ja kehitysyhteistyön huomioon ottaminen kaikilla politiikkalohkoilla ei ole kaikilta osin ongelmatonta. Joissain kysymyksissä joudutan etsimään tasapainoa kansalliseen etuumme perustuvan ja laajemman näkökulman välillä.
Politiikkojen yhteensovittaminen ja toiminnan johdonmukaisuus on edellytys sille, että suomalainen Suomi on pitkäjänteisesti ja laaja-alaisesti panostanut koordinaation tehostamiseen esimerkiksi YK:n ja sen alajärjestöjen sekä Bretton Woods -instituutioiden välillä. Ohjenuoranamme on ollut vaikuttaa aktiivisesti siten, että monenkeskinen yhteistyö perustuu selkeiden ja mahdollisuuksien mukaan myös sitoviin pelisääntöihin. Uskomme vakaasti tällaisen järjestelmän olevan kaikkien edun mukaista.
Hyvät kuulijat,
Kuten juuri presidentin toimesta esitelty ILO:n maailmankomission raportti globalisaation sosiaalisista ulottuvuuksista toteaa, on globalisaation hallinnan keskeisin toimija edelleen kansallisvaltio. Tai raportin sanoin 'globalisaation hallinta alkaa kotoa'. Muutaman vuoden takaiset odotukset siitä, että kansallisvaltioiden rooli vähentyisi globalisaation kiihtyessä ja tiivistyessä, eivät ole toteutuneet. Tosiasiassa on käymässä päinvastoin ja kansallisvaltioiden toiminnan keskeisyys korostuu. Näin on käymässä myös Euroopan Unionissa.
Suomen kaltaisella maalla, jonka hallintokoneisto on suhteellisen pieni ja toimintakulttuuri kurinalainen, on hyvät lähtökohdat tehdä johdonmukaista politiikkaa, jonka valmisteluun ja toteutukseen kaikki tarvittavat hallinnonalat, mutta myös etu- ja kansalaisjärjestöt osallistuvat.
Omalla esimerkillämme ja rakentavalla yhteistyöllä voimme myös vaikuttaa kansainvälisten yhteistyörakenteiden kehittämiseen tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Sovelsimme tätä toimintatapaa hyvin onnistuneesti viime joulukuussa pidetyssä maailman tietoyhteiskuntahuippukokouksessa ja sen valmisteluissa, joihin viranomaisten lisäksi niin yrityssektori kuin kansalaisyhteiskuntakin näkyvästi ja kiitosta ansainneella tavalla osallistuivat.
Globalisaation hallitseminen ja etujen tasapuolinen jakautuminen edellyttää kollektiivista poliittista tahtoa kansainväliseltä yhteisöltä. Vuonna 2000 YK:ssa hyväksytty vuosituhatjulistus antoi selkeän poliittisen viitekehyksen globaaliongelmien hallinnalle.
Huomionarvoista on myös se, että vuosituhatjulistus esittää integroidun näkemyksen rauhan, turvallisuuden ja kehityksen välisestä yhteydestä, joka perustuu yhteisille arvoille ja jonka edistämiseksi tarvitaan vahvaa kansainvälistä järjestelmää. Realismin nimissä on todettava julistuksen toimeenpanon laahaavaan jäljessä tavoiteaikataulusta.
Globalisaatiossa kaupalla ja säännöstelyn vapauttamisella on keskeinen rooli. Siitä syystä pidän erittäin tärkeänä, että WTO:n Dohan kehityskierroksen nimellä kulkevat neuvottelut viedään päätökseen. Toivon, että tämä suvantovaihe neuvotteluissa käytetään aidosti kehitysmaiden näkökantojen kuuntelemiseen.
Monenkeskisen kauppajärjestelmän sääntöjen vahvistaminen on kaikkien valtioiden, mutta erityisesti pienimpien, heikoimpien ja köyhimpien etujen mukaista. Yhteiset päätökset voivat syntyä vain keskinäisen yhteisymmärryksen ja huomioonottamisen pohjalta.
WTO:ta ei voida korvata kahdenvälisten tai edes alueellisten vapaakauppajärjestelyiden kautta. WTO-järjestelmän ainutlaatuinen sääntöjen sitovuus ja riitojenratkaisumenettely ovat sen kiistattomia etuja. Mutta järjestelmä ei voi toimia, jos se ei tasapuolisesti hyödytä kaikkia sen jäsenmaita. Sanelupolitiikka ja ohjailu eivät WTO-järjestelmään sovi, dialogia ja yhteistyötä eri kehitystasolla olevien maiden kesken tarvitaan.
Arvoisat läsnäolijat,
Globalisaatio tuo pääasiallisesti paikallisista ja alueellisista konflikteista kumpuavan terrorismin vaikutukset etäisten maiden rajoille uskomattoman nopeasti. Terrorismin vastainen taistelu on luonut uusia haasteita monenkeskisyyttä korostavan kansainvälisen yhteistyön ja unilateraalisesti ajettavien kansallisten etujen välisen tasapainon löytämiseen.
Sekä globalisaation hallinnan, että turvallisuusuhkiin vastaamisen osalta multilateraalista toimintaa täytyy tehostaa. Kansainvälisen kollektiivisen järjestelmän tulee ainakin pyrkiä sellaiseen toimintaan, että se on ensisijaisena toimintavaihtoehtona kaikkien sen jäsenmaiden osalta.
Rajoilla on yhä vähemmän merkitystä. Niiden yli kulkevat niin hyvät kuin huonotkin asiat vaivatta. Uhkien torjunta edellyttää siten mahdollisimman laajaa monenkeskistä yhteistyötä.
Suomen kannalta keskeisen globalisaation hallinnan välineen muodostaa YK-järjestelmä, kuten kävi ilmi ulkoasiainministeriön eduskunnalle vuonna 2001 antamasta 'Globalisaation hallinta ja Suomi' -raportista. Valtioneuvostossa on käynnissä laaja selvitystyö, jolla pyritään vahvistamaan Suomen mahdollisuuksia pärjätä kiihtyvän globalisaation maailmassa ja vahvistamaan Suomen vaikutusmahdollisuuksia globalisaatiota koskevissa kansainvälisissä keskusteluissa. Selvitystyön eri osat muodostavat tasavallan presidentinkin perään kuuluttaman Suomen kansallisen globalisaatiostrategian.
YK:n valmiutta ja kapasiteettia vastata nykymaailman uhkiin - sekä koviin että pehmeisiin - pohditaan pääsihteerin asettamassa korkean tason paneelissa. Se tekee vuoden loppuun mennessä suosituksensa YK:n pääsihteerille YK:n kehittämisestä nykyisten uhkakuvien edessä. Toivon, että paneeli tekee rohkeita ja ennakkoluulottomia esityksiä. Suomi pyrkii vaikuttamaan tähän suuntaan sekä pohjoismaiden että EU:n kautta.
Suomen välineenä myös kansainvälisessä yhteistyössä on Euroopan Unioni. EU:n ulkoisen toiminnan vahvistaminen on keskeistä myös globalisaation hallinnassa. Euroopan unioni on jo nyt vahva globaali toimija. Esimerkiksi kehitysyhteistyössä unioni on maailman suurin avun antaja. EU:n painoarvo YK:ssa on vertaansa vailla, varsinkin jos Unioni esiintyy yhtenäisenä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa mukaisesti.
Unioni tarvitsee edelleen vahvistusta yhteiseen ulkopolitiikkaansa, mutta se ei onnistu, ellemme opi sopimaan ulkopolitiikkamme hoidosta yhdessä. Yhtenäistä linjaa, yhtä ääntä kaivataan, jotta painoarvomme maailmalla kasvaa. Euroopan unionille globalisaation hallinnan rooli tulee luontevasti, onhan koko unioni perustettu kumppanuudelle ja sellaisten arvojen, kuten demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.
Samalla kun mietimme Suomen näkökulmasta omaa selviytymisstrategiaamme globalisaation pyörteissä, tulee meidän panostaa myös EU-tasolla oikeiden politiikkavalintojen ja yhteensopivuuden löytämiseksi.
Globalisaation hallintaan haluavat osallistua ne, jotka kokevat olevansa sen vaikutuksille alttiita. Näihin kuuluu yhä laajeneva joukko kansalaisjärjestöjä. Globalisaatio on ollut panemassa liikkeelle globaalia kansalaisyhteiskuntaa. Sen ääntä on hallitustenkin kuultava. Suomi haluaa panostaa globalisaation hallintaan ja demokratian edistämiseen myös omine aloitteineen ns. Helsinki-prosessin kautta.
Prosessi koostuu korkea-arvoisesta Helsinki-ryhmästä ja kolmesta teemaryhmästä. Näihin on kutsuttu jäseniä henkilökohtaisesta ominaisuudessaan, mutta koko prosessi perustuu avoimuuteen ja osallistuvuuteen. Erityisesti prosessiin yritetään saada mukaan niitä ääniä, joita ei muutoin kuulla kansainvälisissä keskusteluissa ja foorumeilla
Tavoitteena on vuonna 2005 järjestettävässä toisessa Helsinki-konferenssissa saada vastauksia kysymykseen "Mikä maailmassa on vialla ja miksi; mitä sen korjaamiseksi on tehty ja mitä tulee tehdä; ja miten se tehdään". Tavoitteena on, että ainakin prosessiin osallistuneet hallitukset ja muutkin tahot päättävät ajaa näitä aloitteita eteenpäin omissa suhteissaan ja kansainvälisessä järjestelmässä. Helsinki-prosessi edistää osaltaan myös sitä tavoitetta, että demokratia ulottuu myös globalisaation hallintaa koskevaan päätöksentekoon.
Miten luomme parempaa maailmaa? Kysymys on haasteellinen. Talouden globalisoituminen etenee joka hetki ja meillä on haaste luoda sellainen demokraattinen hallinto, joka myös pysyy tämän kehityksen perässä.
Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomission raportti (suomennos)