Ministeri Lehtomäki: Suomen rooli EU:ssa globaalin kehityksen edistäjänä
Hyvät kuulijat,
Suomalaiset muistelevat mielellään maamme ensimmäistä EU- puheenjohtajuutta vuonna 1999. Olimme silloin vielä jäsenmaiden nuorikkojen sarjaa, EU-toiminnassa oli paljon uutta ja hohdokasta ja pienen Suomen näyttämishalu oli kova. Suomi suoriutuikin tehtävästä kunnialla ja odotusarvo tulevaa puheenjohtajuuttammekin kohtaan on viritetty - niin muiden kuin omienkin silmissä.
Kiertävä neuvoston puheenjohtajuus on merkittävä instituutio unionin toimielinten palapelissä. Puolivuosittain vaihtuva puheenjohtajuus ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että EU-kysymykset jotenkin vaihtuisivat radikaalisti puheenjohtajuuksien rytmissä. Eurooppalainen yhteistoiminta on täynnä pitkiä, jopa pitkittyviä prosesseja yhtä lailla kuin ennustamattomia tilanteitakin. Näistä kummatkaan eivät juuri noudattele puheenjohtajuuskausien rytmitystä.
Tällaisella orientaatiolla Suomikin on suuntaamassa kaikkien aikojen toiseen puheenjohtajuuteensa; otamme olemassa olevan EU-agendan työskentelymme pohjaksi ja orientoidumme siihen, että mikä tahansa sisäinen tai ulkoinen tapahtuma voi mullistaa koko EU-agendan yhdessä yössä. Olemme laatineet yhdessä nykyisen puheenjohtajamaan, Itävallan, kanssa yhteisen vuosiohjelman - meille vuosiohjelman toteuttamisesta jää kaikki se, mitä ei ehditä saattaa maaliin ennen kesäkuun loppua eli Itävallan kaudella.
Meillä on kaikkien muiden puheenjohtajien tavoin kuitenkin omat painotuksemme ja tavoitteemme. Kehityskysymyksistä haluan tässä nostaa esiin kaupan ja kehityksen yhteyden ja yleisemminkin politiikkajohdonmukaisuuden. Kauppa ja kehitys - tematiikan nouseminen etenkin WTO:n joulukuisen kokouksen tiimoilta kansainvälisen kehityskeskustelun ytimeen on meille suomalaisille myönteinen asia; teema on ollut meillä kansallisen politiikkamme tavoitteissa korkealla ja olemme mielissämme että asian edistäminen EU-tasolla ajoittuu juuri meidän puheenjohtajuusvuoteemme. Oman ministerinsalkkuni kokonaisuus luo tälle politiikkajohdonmukaisuuden edistämiselle otollisen perustan.
Hyvät kuulijat,
Yksi pohdintatauolla olevan EU:n perustuslakiuudistuksen keskeisimpiä tavoitteita oli Euroopan unionin ulkoisen toiminnan kehittäminen. Tarve ulkoisen toiminnan kehittämiselle ei ole kadonnut minnekään, vaan työtä pyritään nyt tekemään nykyisten perussopimusten antamissa rajoissa. Jotta EU:n kansainvälinen asema vahvistuisi ja sanoma olisi yhdenmukainen, Euroopan unionin edustautumista kansainvälisissä järjestöissä, elimissä, kansainvälisissä kehitysrahoituslaitoksissa ja neuvotteluprosesseissa tulisi kehittää. Yksi Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteita onkin löytää käytännön ratkaisuja sille, miten unionin ulkoisen toiminnan vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta voidaan parantaa.
Kansainvälinen kehityspoliittinen keskustelu on ollut harvinaisen vilkasta viimeisten parin vuoden aikana. Keskustelijoiden piiri on myöskin laajentunut perinteisempien kehitysyhteistyötoimijoiden ulkopuolelle. Globaalia tietoisuutta hätkähdyttäneet luonnonkatastrofit ja YK:n vuosituhattavoitteiden karkaaminen käsistä ovat esimerkkejä niistä kimmokkeista, jotka ovat tuoneet kehityskysymykset aiempaa enemmän julkiseen keskusteluun ja sitä kautta väistämättä myös ns. yleispoliitikkojen pöydälle. Esimerkiksi EU:n valtiovarainministerit käsittelevät Ecofinin kokouksissa tavan takaa kehitysrahoituskysymyksiä, ja Iso-Britannia otti Afrikan G8-puheenjohtajuutensa ytimeen viime vuonna.
Kehityskysymysten valtavirtaistuminen osaksi yleistä poliittista keskustelua on nähtävä politiikkajohdonmukaisuuden ponnahduslaudaksi ja siksikin tätä kehityskulkua on meidän tervehdittävä ilolla.
Politiikkajohdonmukaisuudesta puhuttaessa yksi politiikkapari on globaalitalouden olosuhteissa ylitse muiden, siis kauppa ja kehitys. Myös Kehityspoliittisen toimikunnan työssä kaupan ja kehityksen johdonmukaisuus on ollut keskeinen kysymys toimikunnan mandaatista alkaen. Kaupan ja kehityksen keskinäinen yhteys tulee esiin niin perinteisissä kehityspöydissä kuin kauppapoliittisissa neuvotteluissakin.
Suomi aikoo järjestää osana lokakuun yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokousta kauppa- ja kehitysministereiden yhteisistunnon. Tämän yhteisistunnon keskeisin tavoite tullee olemaan Hongkongin kokouksen myötä tehtyjen poliittisten Aid For Trade -sitoumusten operationalisointi EU–tasolla. AKT-maiden kanssa EU:n Aid for Trade -toiminta konkretisoituu jatkossa neuvottelun alla olevien EPA-sopimusten kautta. Eli kun tavoitteenamme on lokakuussa ottaa askelia Aid for Trade hankkeen toiminnallistamiseksi EU:n tasolla, syntyy linkki myös EPA-prosessiin vääjäämättömästi. Tämä kertoo osaltaan siitä, että kyseessä on moniulotteinen kokonaisuus. Kuten niin usein uusien ajattelutapojen yhteydessä, tämäkin työ on aloitettava yhteisen käsitteistön luomisella, jotta keskustelun eri osapuolet keskustelisivat todella samasta asiasta.
Onnistuessaan kauppa- ja kehitysministereiden yhteisistunto ja sieltä annettavat neuvoston päätelmät kauppaa tulevasta kehitysavusta ovat uusi askel koherenessin konkretiassa. Toivomme että onnistunut dialogi EU:n kauppa- ja kehitysministereiden kesken voi myös edistää koko Aid For Trade -hankkeen uskottavuutta, erityisesti kehitysmaiden näkökulmasta.
Eräs tärkeä avainkysymys on kauppaan liittyvän avun linkki (ja sen vahvuus) WTO:n menossa oleviin kauppaneuvotteluihin. Linkki on luonnollisesti olemassa - tapahtuihan koko aloitteen lanseeraaminen WTO:n ministerikokouksssa. Tärkeää on kuitenkin löytää optimaalinen tasapaino aloitteen ja varsinaisten kauppaneuvottelujen välillä. Kauppaa tukeva apu on olennaista taloudellisen kasvun ja köyhyyden vähentämisen kannalta täysin riippumatta Dohan neuvottelukierroksen tuloksista. Aid for Trade voi tukea kauppaneuvottelujen "kovassa ytimessä" ydinneuvotteluissa saavutettavia tuloksia - kehitysmaiden kannalta heikkoa neuvottelutulosta paketti ei kuitenkaan voi kompensoida. Tarvitaan siis prosessien itsenäistä etenemistä toinen toisensa rinnalla.
EU:lle on jostain syystä päässyt syntymään todellista luonnettaan huonompi kansainvälinen maine etenkin kauppapolitiikassa. Haukkaamatta nyt mitenkään liian suurta kakkua tekisi mieli pohtia sitä, mitä tällaisen asiantilan eteen olisi tehtävissä. Miksi EU:lle niin helposti sovitetaan kansainvälisten kauppaneuvottelujen syntipukin viittaa ja toisaalta, miksi olemme olleet haluttomia tai kyvyttömiä kommunikoimaan syntyneen kuvan kumoon?
Varmastikin meillä kaikilla jäsenmaiden poliitikoilla ja muilla toimijoilla on petrattavaa siinä, että muistaisimme mainita myös unionitason teoista tavatessamme kolmansien maiden toimijoita. Kovin harvoin EU saa kiitosta esimerkiksi siitä, että se on maailman suurin kehitysavun antaja. Komissio ei yksin ole riittävä unionin puolestapuhuja tai unionin kasvot, kyllä siinä on työsarkaa meille jäsenmaillekin. Euroopan unioni olemme me.
Hyvät seminaariin osallistujat,
olen puheenvuorossani keskittynyt lähinnä Suomen puheenjohtajuuskauteen ja sitä kautta kuluvan vuoden jälkipuoliskoon. Suomen rooli EU:ssa globaalin kehityksen edistäjänä ei tietenkään rajoitu vain puheenjohtajuuteemme vaan vaikuttamistyön haaste on jatkuva ja vaikuttamispaikat eivät rajaudu Brysseliin ja Strasburgiin. Olennainen osa esimerkiksi EU:n kehityspoliittisesta toiminnasta tapahtuu kehitymaissa paikan päällä. EU-maiden keskinäisellä tehokkaalla koordinaatiolla voidaan saavuttaa konkreettisia vaikutuksia nopeastikin.
Unionin kansalaisetkin suhtautuvat myönteisesti siihen, että unionilla olisi voimakkaampi ja yhtenäisempi ulkopoliittinen ääni. Tällainen kansalaisten tuki on vaalimisen arvoinen tuki ja selusta aikana, jolloin integraatiota ja globalisaatiota kohtaan on muutoin paljon epäilyksiäkin (viime päivinä olemme kuulleet suomalaisten kasvaneista epäluuloista unioni kohtaan).
Hyvät kuulijat,
toimikunnan varapuheenjohtaja Katja Syvärinen totesi avaussanoissaaan että meidän on tunnettava Euroopan unioni ja meidän tulee vaikuttaa siihen. Tänä vuonna Suomella on poikkeuksellinen mahdollisuus vaikuttaa Euroopan unionissa. Voin vakuuttaa teille, että me tahdomme vaikuttaa Ministeri Lehtomäki: Kehityksen vääntövuosi (global.finland.fi)(Linkki toiselle web-sivustolle.)