Ministeri Lehtomäki: Suomen menestyksen strategiset kulmakivet
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki puhui torstaina 11. marraskuuta Leaders' Forum -seminaarissa Finlandia-talolla Helsingissä aiheesta Suomen menestyksen strategiset kulmakivet.
Hyvät kuulijat,
Mukava huomata, ettei suurimittaisempaa ulosmarssia tapahdu, vaikka tätä foorumia ei olekaan avaamassa ennakkotietojen mukaisesti Paavo Lipponen vaan allekirjoittanut. Aihe on kuitenkin sama, "Suomen menestyksen strategiset kulmakivet".
Aihehan on mitä ajankohtaisin nimenomaan tällä viikolla, kun Suomi maailmantaloudessa -loppuraportti luovutettiin pääministerille. Raportti ja sen valmisteluprosessi toimivat luontevina sytykkeinä julkiselle keskustelulle, joka onkin vellonut kiitettävästi. Olen toki varma, että yleisön edustaessa suomalaista huippujohtoa, kysymystä kilpailukyvystä ei ole jätetty odottamaan hallituksen selvityksi, vaan siihen on pitänyt tarttua jo aiemmin.
Käyn puheessani käydä läpi Suomen asemaa kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa. Emme voi tyytyä esittelemään jo mitellyissä kisoissa hankittuja mitaleita, vaan meidän on löydettävä uudet strategiat vastata globalisaation haasteisiin. Uskon itse vahvasti, että meiltä kyllä löytyvät keinot ja menetelmät näihin haasteisiin vastata.
Käsittelen puheessani ensinnäkin:
- Suomalaisen kilpailukyvyn perustaa
- Muuttunut toimintaympäristö
- Millaisella strategialla voi menestyä?
- Oikean hengen merkitys
Aluksi siis siihen, millaisen perustan Suomi tarjoaa yritystoiminnalle.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomi on lähtökohtaisesti hyvä maa asua ja yrittää. Menestyksen edellyttämän perustan suhteen meillä toimii moni asia paremmin kuin hyvin. Byrokratia ja sääntely on meillä suhteellisesti tarkasteltuna maltillista ja yrittämisen kynnys sen myötä matala. Suomessa yrityksen perustaminen on suhteellisen helppoa ja vaivatonta. Yhteiskuntaolomme ovat niin ikään vakaat ja luotettavat ja pitkälti myös ennustettavat, joten yrittäjän on helppo luottaa vallitseviin oloihin .
Suomi on vuodesta toiseen mittauksissa maailman vähiten korruptoitunut maa. Meillä on myös koulutettu, terve ja osaava väestö, josta löytyy vielä toistaiseksi riittävästi osaavaa työvoimaa. Infrastruktuuri, tietoliikenne sekä panostuksemme tutkimukseen ja kehitykseen ovat maailman huipputasoa ja valtiontalous kunnossa.
Myös yritysveron suhteen olemme kilpailukykyisiä. OECD-maiden piirissä tehty tutkimus osoittaa, että yritysten verotus on kilpailun myötä laskenut kaikissa jäsenmaissa ja että Suomen verotusaste on siinä tarkastelussa kilpailukykyinen.
Kuvitelmat siitä, että olisimme globalisaatiokehityksessä jotenkin heittopussin asemassa, on syytä unohtaa. Pohjoisen EU-alueen logistiikassa Suomella on strateginen erikoisasema, jonka hyödyntäminen on merkittävää myös talouden kehityksen kannalta, joskin tieteellinen sijainti on meille myös heikkous.
Helsingin seutu muodostaa huomattavan gatewayn Kaukoitään ja Pohjois-Amerikan itärannikolle sekä myös niiden välille. Helsinki-Vantaan lentoasemalta on Euroopan metropolialueilta Moskovaa lukuun ottamatta lyhin lentomatka esimerkiksi Pekingiin.
Suomi menestyy vuodesta toiseen myös monissa kansainvälisissä rankkauksissa. World Economic Forum on vuosi toisensa jälkeen, viimeksi lokakuussa, rankannut Suomen maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, kun mitataan taloudellisen kasvun edellytyksiä. Meidät on mitattu OECD:n tutkimuksissa yritysten kannalta Euroopan houkuttelevimpien maiden joukkoon. Koulutusjärjestelmämme on niin ikään arvioitu eurooppalaisessa vertailussa hyvin korkealle.
Näitä hienoja rankkaustuloksia ja hyviä olosuhteitamme on syytä arvostaa muttei liioitella. Ne mittaavat tiettyjä elementtejä kilpailukyvyn perustasssa. Tosiasia on se, etteivät nämä tutkimustulokset ole aiheuttaneet mitään sijoittajien ryntäystä maahamme. Vaikka suomalaisten suorat sijoitukset ulkomaille ovatkin edelleen OECD-maiden kärkiluokkaa, ulkomaisten investointien vastaanottajina olemme peränpitäjiä pienten ja keskisuurten EU-maiden joukossa.
Taloutemme menestys tulevaisuudessa riippuu kyvystämme kehittää olemassa olevia ja houkutella uusia korkean arvonlisän toimintoja, erityisesti tutkimusta ja kehitystä, mutta myös liike-elämän palveluja ja yritysten asiantuntija- ja johtotoimintoja.
Ulkomaiset investoinnit, työvoiman riittävyys ja saatavuus ovat ratkaisevassa asemassa, kun pyrimme säilyttämään ja kehittämään kilpailukykyämme sekä yhteiskunnan hyvinvointia.
Yhtenä valttinamme on se tosiasia, että kansakuntamme on koeteltu - meille on kertynyt kokemusta haasteista ja niiden ratkaisemisesta jo aiemmilta vuosikymmeniltä.
Tiivistettynä: me osaamme todistetusti kansakuntana puhaltaa yhteen hiileen ja toimia yhteisvastuullisesti. Meillä on yhteistyön perinnettä.
Kädet eivät tiukan paikan tullen nouse pystyyn. Meitä on koeteltu, mutta olemme pärjänneet. Se antaa myös hyvän perustan menestymiselle jatkossa.
Hyvä seminaariväki,
Aleksis Kiven Nummisuutareista on jäänyt lentäväksi lauseeksi tokaisu "niin muuttuu maailma, Eskoseni". Niin, maailma muuttuu ja olosuhteet muuttuvat. Muut eivät ole jääneet paikoilleen ihastelemaan Suomen menestystä. Vaikka Suomi on ollut globalisaatiokehityksessä tähän mennessä selkeä voittaja, näin ei välttämättä automaattisesti jatku.
Aivan kuten yritysten, myös valtiovallan ja muitten julkisten toimijoitten on kyettävä lukemaan toimintaympäristön muutokset. Kansainvälistyminen on voimavara ja siihen liittyvät taidot menestymisemme edellytys.
Maailmantalouden kehitys tarjoaa meille mahdollisuuksia, edellyttäen että pystymme vastaamaan alati kovenevan kilpailun haasteisiin. Jo varhain liberaalin kauppapoliittisen linjan omaksuneena olemme siinä ryhmässä, joka on hyötynyt ja jolla on mahdollisuudet hyötyä jatkossakin kaupan vapauttamisesta.
Tavarakaupan esteiden, tullimuotoisen rajasuojan madaltuessa yrityksiä kiinnostaa entistä enemmän investointien vapaa ja turvallinen liikkuvuus rajojen yli. Suomenkin edun mukaista on, että kansainvälistyneillä yrityksillämme on mahdollisimman hyvät edellytykset investoida nouseville markkinoille ja että yrityksemme pystyvät toimimaan tasavertaisesti kilpailijoihinsa nähden.
Olennainen muutos
Valtioiden väliset rajat eivät enää ole este tavaroiden, palveluiden, pääomien tai ihmisten liikkuvuudelle maasta toiseen. Silmänräpäyksessä tapahtuva tiedonsiirto on viimeisen kymmenen vuoden aikana mahdollistanut myös ideoiden ja teknologioiden siirtymisen. Tämän myötä sidos paikkaan on vähentynyt ja tehnyt taloudesta hyvin pitkälti aidosti globaalin.
Globaalin talouden kentillä on tällä hetkellä useita maita ja alueita, joiden talous nousee vauhdilla. Ne haastavat Euroopan aseman talouden johdossa.
Erityisesti Kiinan, Intian, Venäjän ja Brasilian taloudet kasvavat kohisten. Näissä neljässä maassa asuu kolmannes maailman väestöstä ja ne hengittävät nälkäisinä niskaamme. Aasia on edelleen vahvistanut asemiaan kasvun keskuksena. Veturina toimii edelleen Kiina, jonka talous kasvaa lähes yhdeksän prosentin vauhdilla. Erityisesti teollisuusmaiden taloudet ovat hyötyneet Kiinaan suuntautuvasta viennistä. Myös Suomen vienti Kiinaan on huomattavassa kasvussa.
Samoin Intia, maailman neljänneksi suurin talous, tekee tuloaan lähes kuuden prosentin kasvuvauhdillaan, ja vuosikymmenen kestäneen taantumavaiheen jälkeen myös Japani on nyt elpymässä odotettua nopeammin.
Yhdysvalloissa talouden näkymät paranivat edellisvuonna selvästi ja talouden kasvun odotetaan jatkuvan myös ensi vuonna. Nähtäväksi jää, miten George W. Bushin tulee toisella kaudellaan reagoimaan maansa kasvavaan vaihtotaseen ja budjetin alijäämään. Toistaiseksi Yhdysvalloista ei ole ollut maailmantalouden veturiksi.
Suomelle hyvin tärkeän naapurimme Venäjän talouskehitys on ollut ristiriitaista. Yhtäältä kansantalouden vuosikasvu on viime vuosina ollut liki 7 prosenttia, Venäjän WTO-neuvottelut ovat edenneet ja Suomen vienti Venäjälle on kasvanut hyvää vauhtia. Toisaalta politiikan vaikea ennustettavuus sekä talouden ja politiikan epätavallinen vuorovaikutussuhde ovat aiheuttaneet epätietoisuutta ja epävarmuutta markkinoilla.
Näiden dynaamisten alueiden kilpailun puristuksessa on valitettavasti lähinnä euroalue, joka on rakenteellisten ongelmiensa, alhaisen kotimaisen kysynnän ja yksityisen kulutuksen takia yhä hitaasti kehittyvä talousalue. Eräs luottamusta vähentävä seikka on monien euromaiden kyvyttömyys pitää kiinni talouskurista, eli vakaus- ja kasvusopimuksen alijäämärajoitteesta. Myös koko unionin kilpailukykystrategia, Lissabonin strategia, odottaa vielä toteutumistaan, ja tavoitteista on jääty.
Suomen kannalta merkittävää on EU:n laajeneminen. Sillä on vaikutuksensa unioniin vielä pitkään. Uudet jäsenmaat tuovat varmasti kasvullaan ja menestymisen nälällään uutta dynamiikkaa EU-alueelle. Suomellekin uudet jäsenmaat tuovat monia mahdollisuuksia sisämarkkinoiden laajetessa. Toisaalta kilpailu myös unionin sisällä kiristyy.
Kilpailun koveneminen tapahtuu tilanteessa, jossa Suomea ja koko Eurooppaa kohtaa voimakas väestörakenteen muutos. Suomenkin haasteena on saada julkinen talous ylijäämäiselle uralle, jotta se kestää ikääntymisestä aiheutuvat menopaineet. Tämä yhteiskunnallinen yhtälö voi toteutua vain, mikäli pystymme turvaamaan suomalaisen työn ja toimeentulon edellytykset myös jatkossa.
Hyvät Leaders' Forumin osallistujat,
Millaisella strategialla sitten menestystä lähdetään hakemaan? Haasteisiin vastaaminen edellyttää kokonaisvaltaista, johdonmukaista ja ennakkoluulotonta politiikkaa. Selviytymisoppimme tulee jatkossakin perustumaan osaamiseen, korkean tason koulutukseen, tutkimukseen ja kehitykseen.
Tämä on kirjattu hallitusohjelmaan ja sitten toteutettu. Hallituksen vastaus kilpailukykyhaasteeseen on ollut ensinnäkin vahvistaa talouskasvua ja työllisyyttä, keinoina muun muassa työuran pidentäminen ja työympäristöjen kehittäminen. Lisäksi työllisyyttä on parannettu alentamalla työllistämisen kustannuksia ja tukemalla yrittäjyyttä mittavilla veroratkaisuilla.
Hallituksen työkalupakin ydintä ovat niinikään vahvan tietoyhteiskunnan luominen ja koulutukseen, osaamiseen ja tutkimukseen panostaminen. Olemme jo aikaisemmin tehneet valinnan siitä, että painotamme korkeaa osaamista, teknologiaa ja koulutusta. Tuotannollisen työn määrä on laskusuunnassa, ja se on globaalin työnjaon kysymys.
Alkuviikolla julkaistu valtioneuvoston Suomi maailmantaloudessa -raportti korostaa osaamisen vahvistamisen, avautumisen ja uudistumisen merkitystä strategiamme peruspilareina. Tähän linjaukseen voi hyvin yhtyä, ja se pohjautuu paljolti siihen työhön, jota meillä on jo tehty. Olennaista on kuitenkin kärjen laajentaminen: meillä on esimerkiksi tietyillä aloilla maailman huipputeknologiaa, mutta niiden alojen määrä on saatava lisääntymään.
Innovatiivisuutta, patentteja, tutkimuksia ja keksintöjä meillä tehdään Suomessa paljon, mutta missä ovat niiden kaupalliset menestystarinat? Onnistunut tuotteistaminen ja läpilyöminen markkinoilla on suomalaisille yrityksille vielä liian harvinaista herkkua. Oikeinmitoitettua kauppiashenkeä tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän, myös lisäsatsauksia nimenomaan keksintöjen kaupallistamiseen.
Kaupallista koulutusta ja yrittäjyyskasvatusta tarvitaan myös korkeakouluihin. Meillä on paljon esimerkiksi insinöörejä, tekniikan koulutusta ja taitoa, mutta riittääkö meillä tarpeeksi kauppiaita näiden tekniikan sovellusten myymiseen? Olemmeko panostaneet riittävästi kaupallisen ja teknillisen koulutuksen ja tutkimuksen keskinäiseen vuorovaikutussuhteeseen? Insinöörikansan on kasvettava kauppiaskansaksi.
Toinen pullonkaulamme liittyy tekniikan soveltamiseen. Teknisten välineiden kehittely ei riitä - pitää osata laajemmin soveltaa perinteisille aloille. Kaupallisia sovelluksia tekniikan alalta tarvittaisiin uusille aloille, erityisesti palveluihin. Näitten innovaatioitten avulla voitaisiin esimerkiksi keventää palvelualojen ammatteihin tulevaisuudessa kohdistuvaa merkittävää työvoimapulaa.
Kaksi erityiskysymystä strategiassa:
1) palvelujen merkitys
2) aktiivisen maahanmuuttopolitiikan tarve.
Suomen talouskasvu on nojannut pitkälti tieto- ja viestintäteknologisen tuotteiden valmistukseen. Vaikka kasvua on ollut muillakin aloilla, ne eivät ole kyenneet riittävästi hyödyntämään uuden teknologian sovelluksia. Palvelujen merkitystä talouskasvun veturina ei ole täysin otettu huomioon.
Emme ole kehittyneet aidosti palvelukulttuuriksi, vaan alan avoimuus on meillä kehittynyt muita aloja heikommin. Palvelusektorilla on kansallisella ja EU:n sisämarkkinoiden tasolla edelleen esteitä ja pidäkkeitä, jotka vaikeuttavat koko alan kehittymistä. Palveluiden vienti on jäänyt vähäiseksi. Toimiva kotimarkkina olisi välttämätön ponnistuspohja kansainvälisille markkinoille.
Esimerkiksi hyvinvointipalveluiden viennissä on jo ensimmäinen käytännön esimerkki Japanin Sendaissa toimiva hyvinvointikeskus. Myös suomalainen katsastustoiminta on löytänyt markkinoita ulkomailla.
Suomen yksi tulevaisuuden menestystekijöistä voisi syntyä sitä kautta, että siirrymme entistä selvemmin teollisuustyövoimavaltaisuudesta aidoksi palvelukulttuuriksi. Merkittävimmät uudet työllistämismahdollisuudet ovat palveluissa. Palvelut tarjoavat hyvän esimerkin myös tuonnin stimuloivasta merkityksestä: avautuminen ulkomaiselle kilpailulle edesauttaa myös suomalaisten kilpailukykyisten yritysten kehittymistä.
Toisena erityiskysymyksenä haluaisin nostaa esille maahanmuuton. Maahanmuuttajien suhteellinen osuus on Suomessa EU-maiden pienimpiä jos 10 uusinta jäsenmaata jätetään vielä vertailun ulkopuolella. Maahanmuuttoa on tarkasteltu turhan paljon pakolaisiin painottuen, mutta tarvitsemme myös suunnitelmallisen, taloutemme tarpeisiin perustuvan työperäisen maahanmuuttopolitiikan.
Koulutetun työvoiman vajeen paikkaaminen väestöpolitiikan keinoin ei onnistu. Taloutemme perusedellytysten turvaaminen edellyttää pikaisia toimenpiteitä aktiivisen, työperäisen maahanmuuttopolitiikan luomiseksi.
Hallitus valmisteleekin parhaillaan maahanmuuttopoliittista ohjelmaa. Työn on määrä valmistua ensi toukokuun loppuun mennessä.
Tarvitsemme paitsi monille töille tekijöitä, myös omalle innovaatioympäristöllemme vaikutteita ja tuuletusta. Pätevän työvoiman saatavuus vaikuttavaa keskeisesti yritysten intressiin investoida ja sijoittua maahamme.
Kansainvälisesti kilpailevien yritysten pitäisi olla kilpailukykyisiä myös työvoiman rekrytoinnissa. Erityinen ongelmakohta on edelleen opiskelijoiden nivoutuminen joustavasti osaksi työmarkkinoita.
Yhteiskunnan avoimuuden ja suvaitsevan ilmapiirin merkitystä, myös talouden elinvoimaisuuden kannalta, ei voi korostaa liikaa. Asenteita ja ennakkoluuloja on mahdoton muuttaa lainsäädännön keinoin, mutta niin poliitikkojen, virkamiesten kuin muidenkin vaikuttajien on tunnettava vastuunsa tässä tärkeässä kysymyksessä. Maahanmuuttajien kutoutuminen on mahdollista ainoastaan, jos omalla käyttäytymisellämme toivotamme heidät aidosti tervetulleiksi.
Hyvät kuulijat,
Me haluamme edelleen olla yritystoiminnalle ja kansalaisille turvallinen ja korruptoitumaton maa. Nykyisellä talouskasvulla, tuottavuudella ja työllisyysasteella olemme kuitenkin kehitysuralla, jossa hyvinvointivaltion rahoituspohja kasvaa hitaammin kuin menot.
Täytyy siis takoa "uuden Sammon" syntymiseksi. On ponnisteltava, kilvoiteltava ja jaksettava. Haluaisinkin lopuksi nostaa menestymisstrategiamme yhdeksi kulmakiveksi oikean asenneilmapiirin ja hengen.
Oikeanlainen henki, mitä se on? Monissa nousevissa talouksissa on valtava menestymisen nälkä. Esimerkiksi vieraillessani vähän aikaa sitten Turkissa siellä oli aistittavissa valtava into ja pyrkimys eteenpäin, osaksi Eurooppaa ja unionia. Väestöltään Turkki on lähes neljäsosaltaan alle 30-vuotiaita, sekin tuo oman mausteensa maan henkeen. Tätä menestymisen nälkää pitää Suomessakin löytyä - niin yksilö kuin yhteiskunnallisellakin tasolla.
Filosofi Pekka Himanen on keväällä valmistuneessa eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tekemässään raportissa luetellut trendejä, jotka vaikuttavat tulevaisuuteen. Hän ehdottaa yhdeksi kannustavan ja innovatiivisen Suomen rakentamisen edellytykseksi luovuuden.
Tarvitaan luovuutta, rohkeaa ajattelua. Ilman luovuuspääomaa ja sen liiketaloudellista hyödyntämistä Suomi ei pärjää globalisaation edetessä. Luova talous - erilainen kulttuuri- ja sisällöntuotanto, on myös maailmantaloudessa kasvava ala, josta voi muodostua myös Suomelle entistä merkittävämpi vientiteollisuuden ala. Muistaa kannattaa, että luova talous syntyy vain luovissa ympäristöissä, joihin luovat ihmiset hakeutuvat ja joissa he viihtyvät. Ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus eivät ruoki luovaa osaamista. Tarvitaan avointa yhteistyötä erilaisten ja eri alojen luovien toimijoiden kesken.
Yrittäjyyden merkitys Suomen talouden tulevaisuudessa tunnetaan hyvin. Tarvitaan yksinkertaisesti yritteliään elämän asenne. Yrittämistä, ponnistelua eteenpäin tarvitaan kaikilla elämän aloilla, niin yksilötasolla kuin yrityksissä ja yhteisöissä ja viime kädessä koko kansankunnan tasolla.
Tulevaisuuden menestyksen rakentaminen on pitkäjänteistä puuhaa. Katse on suunnattava pidemmälle kuin vuosineljännekseen tai hallituskauteen, on uskallettava katsoa rohkeasti muutama vuosikymmen pidemmälle ja mietittävä niitä keinoja, mitä niissä tilanteissa tarvitaan. Pitää löytyä intoa ja tarvitaan innostusta!
Oikeaan menestyksen asenneilmapiiriin kuuluu rohkeita avauksia, osaamista, uskallusta, kilpailua.
Arvoisa seminaariväki,
näillä ajatuksilla avaan tilaisuuden. Suomalaisen menestyksen perusta on vahva, haasteet ovat luovat, mutta tiedämme mitä pitää tehdä.
Sitten vain töihin!
Oikein hyvää seminaaripäivää.