Ministeri Lehtomäki: Suomen kauppapolitiikka ja Venäjä


Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri
Paula Lehtomäki Venäjän kaupan seminaarissa
Kuopio
9.2.2004




Arvoisat kuulijat, hyvät naiset ja herrat!

Minulla on suuri ilo ja kunnia saada puhua tässä tilaisuudessa. On hienoa, ettei Venäjän kauppaa pohdita vain jossakin Helsingin kabinetissa, vaan myös maakunta- ja kuntatasolla. Annan suuren arvon maakuntaliittojen, kaupunkien ja kuntien työlle oman alueensa kehittämisessä. Venäjän kaupan seminaarin järjestäminen tukee myös tätä tavoitetta.

Savon alueella on pitkät historialliset perinteet Venäjän kaupan harjoittamisessa - jo tsaarin ajoilta. Vieraillessani Venäjällä olen huomannut joidenkin neuvostoaikaisten suomalaisten tavaramerkkien säilyttäneen asemansa, esimerkkinä Viola-juusto. Vierailin viimeksi Moskovassa marraskuun lopulla vienninedistämismatkalla. Tuolloin Leninin mausoleumi oli suljettu huoltotöiden johdosta, emmekä valitettavasti päässeet paikalle. Kuulimme kuitenkin huhun kaupungilta, että huollon yhteydessä Lenin saisi myös uuden Turo-puvun ylleen. Toivonkin, että savolainen Turo pärjää hyvin Hugo Bossin kanssa Venäjän kilpailuilla vaatemarkkinoilla.

Aloitan puheenvuoroni kuitenkin "isommilta areenoilta" ja puhun hieman Euroopan unionin ja Venäjän suhteista.

Minulle annettu aihe "Suomen kauppapolitiikka ja Venäjä" on erittäin mielenkiintoinen pohdiskeltava. Voisimme aloittaa kysymällä, mikä on "Suomen kauppapolitiikka"? Periaatteessahan Suomen tullessa EU:n jäseneksi vuonna 1995, Suomi menetti asemansa itsenäisenä toimijana kauppapolitiikassa. Kauppapolitiikka on EU:n toimivaltaan kuuluvia asioita.

Venäjän ja EU:n välisen yhteistyön perussopimus on joulukuussa 1997 voimaan tullut kumppanuus- ja yhteistyösopimus. Tämä sopimus ei säätele vain kauppaa ja taloutta, vaan laajan spektrin erilaisia unionin ja Venäjän välisiä sektoreita. Sopimuksessa säädetään myös kaksi kertaa vuodessa pidettävä EU-Venäjä -huippukokous.

Euroopan ja Venäjän suhteet ovat muuttuneet ratkaisevasti viime vuosikymmenien aikana. EU ja Venäjä ovat nykyisin strategiset kumppanit ja monessa mielessä toisistaan riippuvaisia. EU tarvitsee Venäjän energiavaroja ja Unionin jäsenmaat ovat läheinen markkina-alue Venäjälle. Venäjä taas tarvitsee talouselämänsä kehittämiseksi korkeatasoista teknologiaa.

Tärkein EU:n ja Venäjän suhteisiin vaikuttava prosessi on Venäjän tavoite tulla Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. Tämä suuntaa myös Suomen ja Venäjän kauppasuhteita varsin paljon.

Neuvotteluissa on valitettavasti avoimia kysymyksiä edelleen. Venäjällä on kuitenkin määrätietoisesti edetty pienin, mutta merkittävin askelin jäsenyyden mahdollisuutta. Esimerkiksi Venäjän uusi, vuoden alusta voimaan tullut tullilaki täyttää WTO:n määräykset.

Tarkkaa liittymisajankohtaa on vaikea määrittää, sillä se riippuu viime kädessä Venäjästä itsestään. Eräiden arvioiden mukaan Venäjä olisi WTO:n jäsen vuonna 2006. Näin olen itsekin kysyttäessä vastannut.

Venäjä on perinteisesti korostanut kahdenvälisten suhteiden merkitystä kanssakäymisessään EU:n jäsenmaiden kanssa. Venäläiset mainitsevat mielellään Suomen mallimaana toimivista yhteistyösuhteista muille EU-jäsenille. Suomen toimiva raja Venäjän kanssa on usein toistettu esimerkki.

EU:n laajentumisen jälkeen puolet Venäjän ulkomaankaupasta tapahtuu unionin jäsenmaiden kanssa. Venäjän ja EU:n välisen yhteistyön voi siis olettaa tiivistyvän. Tulevissakin EU-Venäjä suhdejärjestelyissä Suomen on huolehdittava maantieteellisen asemansa hyödyntämisestä ja kahdenvälisistä eduistaan Venäjällä.

Hyvät kuulijat,

Siirryn seuraavaksi pohtimaan hieman käytännön kauppapolitiikkaa Suomen ja Venäjän välillä.

Viranomaisten asema ja rooli Suomen ja Venäjän välisessä kaupassa ovat varsin mielenkiintoiset. Venäjä on kiistatta siirtynyt kohti omaa markkinatalouttaan. Mutta toisaalta Venäjä on edelleen varsin säännelty ja hallinnoltaan hierarkkinen maa. Sen eri osa-alueet toimivat muun muassa oikeuskäytännöiltään varsin itsenäisesti.

Tämänkin vuoksi suomalaisyritykset tarvitsevat toimivat yhteydet paikallishallintoon. Asiointi viranomaisten kanssa vaatii muodollisuuksien huomioimista ja pelisilmää. On tärkeä tuntea Venäjän yleinen tapa- ja toimintakulttuuri. Valtio tulee tässä avuksi ratkomaan ihan käytännön kauppakysymyksiä.

Suomen ja Venäjän välillä on edelleen voimassa tietyin osin vuonna 1992 allekirjoitettu sopimus kaupasta ja taloudellisesta yhteistyöstä. Tämä perustana toimii hallitusten välinen taloudellinen yhteistyökomissio.

Talouskomission puheenjohtajina ovat allekirjoittanut sekä Venäjän taloudellisen kehityksen ja kaupan ministeri German Gref. Komission alaisuudessa toimii 12 eri alojen työryhmää ja lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö koordinoi aluetyöryhmiä. Talouskomission puheenjohtajien seuraava tapaaminen pidetään Helsingissä ensi viikolla.

Talouskomissio ja sen työryhmät ovat tarjonneet Suomen viranomaisille ja teollisuudelle hyvän mahdollisuuden saada lisäarvoa Venäjän toiminnoissaan. Talouskomission toiminnan eräs tavoite on pyrkiä ratkaisemaan kanssakäymisen ongelmia ja luoda edellytyksiä kaupan ja investointien kasvulle. Erityisesti viranomaistoimivaltaan kuuluvissa markkinointipääsykysymyksissä asiointi toimivaltaisen Venäjän viranomaisen kanssa on tärkeä.

Liikenne sekä raja- ja rajanylittäminen ovat tyypillisiä viranomaistoimintoja, jotka usein koetaan ongelmalliseksi Suomen ja Venäjän välisessä kaupassa. Viime vuosien aikana on voimaperäisesti panostettu Suomen ja Venäjän välisen rajan toimivuuteen ja rajaylityspaikkojen lisäämiseen. Kansainvälisten rajaylityspaikkojen lisäksi on lukuisia tilapäisiä rajanylityspaikkoja, lähinnä turvaamaan puutavarakuljetuksia Venäjältä. Toimivan puulogistiikan kehittäminen on tulevia haasteita, tuodaanhan Venäjältä raakapuuta noin 14 miljoonaa kuutiota vuodessa.

Tärkein talouskomission myötä vireillä oleva asia on Nuijamaan rajanylityspaikan siirto. Sitä koskeva sopimus pitäisi allekirjoittaa aivan lähiviikkoina. Lisäksi sovittiin vuonna 2001 Kuusamo-Suoperän rajanylityspaikan avaamisesta kansainväliselle liikenteelle.

Tämän jälkeen raja-asemaverkkomme onkin varsin kattava. Lisäksi on ehkä mainittava, että neuvottelut ovat alkaneet vuonna 2013 umpeutuvan Saimaan kanavan vuokrasopimuksen jatkamiseksi. Saimaan kanavalla on myös merkitystä Savon talousalueelle.

Hyvät seminaarin osanottajat,

Lopuksi muutama sana Venäjän kauppamme kehityksestä. Viime vuonna Suomen ja Venäjän kauppa sujui taloudellisen kasvun siivittämänä hyvin. Viime vuoden tammi-marraskuun kauppatilastojen (jotka ovat uusimmat) mukaan Suomen vienti Venäjälle oli yhteensä 3,1 miljardia euroa. Venäjän osuus Suomen koko viennistä 7,4 prosenttia. Venäjä on viidenneksi tärkein vientimaa suomalaisille yrityksille Saksan, Ruotsin, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen jälkeen.

Suomen tuonti Venäjältä oli viime vuonna (tammi-marraskuu) arvoltaan 4 miljardia euroa ja osuus koko tuonnista hieman yli 12 prosenttia. Saksa säilytti edelleen asemansa Suomen suurimpana tuontimaana.
Suorat sijoitukset Suomesta Venäjälle ovat edelleen melko vähäiset, kuten ulkomaiset investoinnit Venäjälle yleensäkin. Sen sijaan yhteisyritysten lukumäärällä mitaten Suomi on merkittävin ulkomainen investoijamaa Pietarissa ja sen lähialueilla. Investointeja on tehnyt erityisesti elintarviketeollisuus, jonka ulkomaantoiminta on perinteisesti suuntautunut lähialueille. Myös metsä- ja energiateollisuuden yritykset ovat olleet aktiivisia. On myös havaittavissa, että Venäjälle perustetut tytäryritykset tyydyttävät ensisijaisesti paikallista markkinoita.

Ulkomaiset sijoitukset Venäjälle ovat kuitenkin vähäisiä markkinoiden potentiaaliin verrattuna. Toisaalta Venäjän nykyisen talouden uudistusprosessin jatkuminen ja toimintaedellytysten parantuminen luo edellytyksiä Venäjänkin tuloksi osaksi globaalia maailmantaloutta.

Vaikka Suomen ja Venäjän välinen kauppa kasvaa vuosittain, niin varsinaiset suomalaiset suurinvestoinnit puuttuvat. Tähän on eniten vaikuttanut investointisuojasopimuksen puuttuminen. Siihen liittyvät myös yritysten epäilyt Venäjän liiketoimintaympäristön ennustettavuudesta ja epävakaudesta: suuria investointeja ei uskalleta tehdä, koska investoinnit turvaava lainsäädäntö puuttuu. Myös muu byrokratia odottaa uudistustaan, samoin tullin toiminta, joka erityisesti koetaan suomalaisten yritysten keskuudessa suureksi ongelmaksi.

Suomen ja Venäjän hallitukset käynnistivät neuvottelut investointisuojasopimuksen modernisoimiseksi jo yli kolme vuotta sitten. Muutama vuosi sitten uskoimmekin jo olevamme aika lähellä sopimusta ja varsinkin sen allekirjoittamista. Tilanne kuitenkin muuttui Venäjällä. Tällä hetkellä valtuuskunnat käyvät edelleen selventäviä keskusteluja tutkiakseen edellytyksiä varsinaisten neuvottelujen käynnistämiselle.

Venäjän kaupan edistämisessä on lukuisia toimijoita. Venäjällä toimivat valtion tukemat Finpron ja suomalais-venäläisen kauppakamarin toimistot, molemmat niin Pietarissa kuin Moskovassakin. Kauppa- ja teollisuusministeriön vientiavustukset ja muut yritysten kansainvälistymisen tukitoimet ovat paikallisten TE-keskusten kautta alueiden yritysten käytettävissä.

Myös maakuntaliitot, teollisuuden etujärjestöt ja kauppakamarilaitos ovat olleet aktiivisia Venäjän kaupan edistämisessä. Luonnollisesti myös Suomen Moskovan-suurlähetystö ja Pietarin pääkonsulinvirasto tarjoaa osaltaan viranomaispalveluja vienninedistämisessä ja kansainvälistymisessä.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä olen myös itse valmis jatkamaan yritysten vientiponnistelujen tukemista Venäjällä erilaisilla vienninedistämismatkoilla. Itselläni on tietty lukkarinrakkaus Venäjää, sen kieltä ja kansaa ja myös kauppaa kohtaan. Kuulisin mielelläni ehdotuksia tai esityksiä valtiovallan tukitoimista Venäjän kauppamme edistämiseksi. Kiitän huomiostanne ja toivotan seminaarille ja sen osanottajille onnea ja menestystä!































































EU
Venäjä
WTO