Ministeri Lehtomäki: "EU-sisämarkkinat laajenevat - sen odotettavissa olevat vaikutukset Suomen elintarviketalouteen"
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen puhe Suonenjoella
9.2.2004
Arvoisat läsnäolijat, hyvät yrittäjät,
Suomalainen elintarviketalous on aina perustunut alkutuotantoon, perheyrittäjyyteen ja paikalliseen lähiruokaan. Lähellä tuotettua, kotimaista ruokaa on aina osattu meillä arvostaa. Suomessa on ollut kaikilla aloilla jalostavaa elintarviketeollisuutta, ja se on perustunut kotimaiseen alkutuotantoon.
Aiemmin kotimaisten elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotanto, jalostus ja käyttö tapahtuivat samassa paikassa, maatilalla. Nykyään ruuan tuotanto ja kulutus ovat eronneet toisistaan kotipihaa kauemmas. Suomessa on silti säilynyt hyvä yhteys ruoan tuottajan ja kuluttajan välillä.
Tuo suhde perustuu luottamukseen. Meillä Suomessa eivät ole eläintaudit pahemmin jyllänneet, toisin kuin monessa muussa maassa. Meillä on varsin suuri luottamus suomalaisiin elintarvikkeiden tuottajiin, jalostajiin ja myyjiin. Suomalainen ruoka on välttämättömyys pärjäämiselle. Se on henkivakuutus.
Suomalainen ruoka on kaikesta huolimatta varsin tiiviissä linkityksessä Eurooppaan, muutoinkin kuin vain kansainvälisiä ruoan hintavertailuja tehtäessä. Kuten tiedämme, Euroopan unioni ulottaa (positiivisessa mielessä) lonkeronsa entistä syvemmälle suomalaiseen elämään ja talouteen, myös elintarviketalouteemme.
Suomalaisella elintarviketeollisuudella on hyvä maine. Viime syksynä julkistetun tutkimuksen mukaan ruoan turvallisuus ja raaka-aineiden puhtaus kuvaavat hyvin suomalaista elintarviketeollisuutta. Tutkimustulosten mukaan kotimaisuus liitetään voimakkaasti Suomen elintarviketeollisuuteen ja elintarviketeollisuus nähdään merkittävänä työllistäjänä.
Teollisuudenala koetaan eettiseksi ja ympäristötekijät hyvin huomioon ottavaksi. Ympäristötekijöiden merkitystä menestykselle pidettiin pienempänä kuin viisi vuotta sitten. Kolmen eri teollisuudenalan vertailussa elintarviketeollisuutta pidettiin kaikkein eettisimpänä toimijana.
EU laajenee ja on selvää, että kilpailu tulee uusien jäsenmaiden myötä lisääntymään sisämarkkinoilla huomattavasti. Olemme muutoksen edessä varsin pian, sillä jo ensi vappuna Euroopan unioniin liittyy kymmenen uutta jäsentä: Tšekki, Viro, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Slovenia ja Slovakia. Unionin jäsenmäärä lähes kaksinkertaistuu ja sen väestö kasvaa yli 70 miljoonalla hengellä.
Euroopan kahtiajako siirtyy lopullisesti historiaan. Tämä muuttaa paitsi Suomen asemaa Euroopan unionissa, myös yrittäjien tilannetta kotimaassa. Euroopan taloudellisen integraation syveneminen on Suomen talouselämän ja kansalaistenkin etu.
Elintasokuilun tasoittuminen ja uusien jäsenvaltioiden sitoutuminen yhteisiin pelisääntöihin ja valvontaan helpottaa rajat ylittävien ongelmien ja uhkien torjumista. Jäljellä olevat kaupan esteet poistuvat. Laajentumisen myötä EU:n kansainvälinen painoarvo kasvaa entisestään, samoin edellytykset maanosan talouskasvulle ja työllisyydelle.
Miten uusien jäsenien liittyminen vaikuttaa Euroopan talouteen? Unionin laajentumisen voi ajatella onnistuneen kun uudet jäsenmaat saavuttavat EU:n keskimääräisen elintason. Tämän saavuttaminen kestää useimmilla liittyvillä mailla vielä vuosia, mutta niiden talouksien kehittyminen on huomattavasti tehokkaampaa ja tasapainoisempaa unionin sisämarkkinoilla, kuin jos maat toimisivat ilman unionin lainsäädännön ja tukiverkoston tarjoamaa vakautta.
Suomen maantieteellisestä näkökulmasta erityisen tärkeää on unionin laajentuminen Itämeren alueella. Viron, Latvian ja Liettuan jäsenyys vahvistaa Euroopan unionin pohjoista ulottuvuutta ja tukee Pohjois-Euroopan taloudellista ja poliittista kehitystä.
Unionin aiemmista laajentumisista saadun kokemuksen perusteella voidaan arvioida, että liittyminen johtaa liittyvien maiden ulkomaankaupan ja investointien kasvuun. Suuri osa liittyvistä maista on käynyt viimeisen vuosikymmenen aikana läpi rajun talouden ja yhteiskunnan rakennemuutoksen. EU-jäsenyyden tavoittelu on merkinnyt näille maille suunnitelmallista ja nopeatahtista markkinatalouteen kuuluvien instituutioiden vahvistamista.
Liittyvien maiden kestävä talouden kehitys vaikuttaa koko Euroopan talouden vakauteen ja globaaliin kilpailukykyyn. Mitä parempi talouskehitys uusissa jäsenmaissa saavutetaan, sitä paremmin yhteinen talousliitto toimii. Suurempi poliittinen ja taloudellinen vakaus takaa yrityksillemme paremmin ennustettavan toimintaympäristön jatkuvasti kehittyvillä markkinoilla.
Uusissa jäsenmaissa laajentumisen arvioidaan tällä vuosikymmenellä lisäävän vuosittaista talouskasvua yhdestä kahteen prosenttia. Nykyisissä jäsenmaissa laajentumisen vaikutus talouskasvuun arvioidaan vain noin 0,1 prosentiksi liittyvien maiden bruttokansantuotteen pienuuden vuoksi.
EU:n laajentuminen on vahvasti kansalaisten intresseissä. Liikkuminen helpottuu, kun esimerkiksi loppututkintojen vastavuoroinen tunnustaminen pätee yhä laajemmalla alueella Euroopassa. Ammatinharjoittajien osaamisesta asetetut vaatimukset yhdenmukaistuvat. Myös sosiaaliturvan ja työlainsäädännön osalta käytännöt yhdenmukaistuvat.
Yksi elintarviketeollisuuttakin kiinnostava asia on henkilöiden vapaa liikkuvuus, joka on yksi unionin neljästä perusvapaudesta. Työvoima on tärkeä tuotannon tekijä yhteismarkkinoilla. Erilaisten herkkyyksien, pelkojen ja todellisten uhkien vuoksi on työvoiman liikkuvuuden osalta päädytty siirtymäaikoihin.
Suomen tarkoituksena on soveltaa uusissa jäsenmaissa (Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta) henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen kahden vuoden pituista siirtymäaikaa, jolloin nykyistä työlupalainsäädäntöä sovelletaan. Tämän jälkeen tilannetta arvioidaan uudelleen. Liittyvillä mailla on oikeus soveltaa vastavuoroisesti vastaavia siirtymäaikajärjestelyjä.
Komission teettämien tutkimusten mukaan odotettavissa ei kuitenkaan ole laajamittaista itä-länsi -muuttovirtausta. Viimeisimpien Suomessa tehtyjen selvitysten mukaan Suomeen muuttaisi uusista jäsenmaista laajentumisen jälkeisenä vuonna vajaat 5 000 henkilöä. Uudet jäsenmaat eivät heti liittymisen jälkeen sovella rajatarkastusten osalta Schengen-säännöstöä täysimääräisesti. Rajamuodollisuudet säilyvät siis toistaiseksi nykyisellään.
Hyvät kuulijat,
Miten laajentuminen sitten vaikuttaa suomalaiseen teollisuuteen ja kaupankäyntiin? Sisämarkkinoilla kaupan kannalta liittymispäivä ei tuo erityisen suuria käytännön mullistuksia; kauppaa on jo aikaisemmin vapautettu jäsenyyttä edeltävin sopimuksin. Nykyisten hakijamaiden liittyminen EU:n jäseniksi merkitsee kuitenkin sitä, että hakijamaat liittyvät EU-maiden muodostamaan tulliunioniin.
Tällöin loputkin kaupanesteet, vaikkakin nyt jo matalat osin Eurooppa-sopimusten velvoitteista johtuen, poistuvat lopullisesti hakijamaiden ja EU:n väliltä. Samalla myös kilpailun esteet palvelusektorilla ja investoinneissa poistuvat. Liiketoimintaympäristö kehittyy uusissa jäsenmaissa, lisäten suomalaisten yritysten kilpailukykyä.
Laajentumisen luoma taloudellinen potentiaali on jo osin realisoitunut liittyvien maiden lähentyessä EU:ta. Suomalaiset yritykset ovat aktiivisesti hyödyntäneet EU:n ja liittyvien maiden välisten Eurooppa-sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia.
Pidemmällä tähtäimellä laajentumisen vaikutukset sen sijaan ovat suuret. Jäsenyyden edellyttämä sitoutuminen yhteisiin sääntöihin ja käytäntöjen kattavaan valvontaan luo yritysten toimintaympäristöön ennakoitavuutta ja toimintavarmuutta.
Suomen elintarvikeviennin arvo oli viime vuonna 895 miljoonaa euroa eli 2 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin vuotta aiemmin. Merkittävimmät elintarviketeollisuutemme vientituotteethan ovat juusto, sokeri, voi, sianliha ja suklaa. Venäjän viennin arvo oli 190 miljoonaa euroa. Erityisesti maltaiden ja voin vienti on kasvanut edellisen vuoden vastaavaan jaksoon verrattuna. Venäjän osuus koko elintarvikeviennistä on yli viidennes.
Meillä on jo nyt Baltian maiden kanssa toimivat, avoimet ja hyvät kauppasuhteet. Uskon että laajenemisen myötä nopeasti kasvavista Baltian markkinoista suomalaisen teollisuuden kannattaa olla enemmän kuin kiinnostunut.
Keskeisin kauppakumppani on tunnetusti Viro. Suomalaisyritysten viennistä liittyviin maihin lähes 40 prosenttia kohdistuu Viroon. Seuraavaksi merkittävin vientikohde määrällisesti on Puola ja tämän jälkeen Unkari, Latvia, Tšekki ja Liettua.
Kun vienti suhteutetaan BKT:hen on Viro yhä selvästi suomalaisen vientisektorin parhaiten "valtaama" maa. Suhteellisessa vertailussa pärjäävät myös muut Baltian maat ja Puola. Ehkäpä tulevaisuudessa olisikin katsetta kohdennettava enemmän juuri Puolan suurien markkinoiden suuntaan sekä logistisesti keskemmälle Eurooppaan kuten Unkariin ja Tšekkiin.
Kun EU laajenee toukokuussa viljelijöiden määrä yhteisössä kasvaa yli 50 prosenttia. Elintarviketalouteemme vaikutetaan merkittävästi EU-tasolla, mutta myös maailmanlaajuisesti sekä kansallisesti. Meillä on kuitenkin edelleen kansallinen vastuu, jotta pidämme elintarviketeollisuutemme kestävänä, vastuullisena, kilpailukykyisenä ja kuluttajien luottamuksen arvoisena.
Hyvät seminaarin osallistujat,
Suomen ja EU:n maataloudelle ja elintarviketeollisuudelle itälaajentuminen on merkittävä tapahtuma, sillä maatalous on uusissa jäsenmaissa selkeästi tärkeämpi elinkeino kuin tällä hetkellä jäseninä olevissa maissa. Elintarvikkeiden vientiin ja tuontiin tulee vaikuttamaan erityisesti Unkari, joka on huomattavan suuri elintarvikkeiden nettoviejä.
Unionin uusien jäsenmaiden alhaisempi kustannus-, elin- ja palkkataso ovat myös uhkia. Uusien maiden EU-jäsenyyden myötä halvempien maataloustuotteiden ja elintarkkeiden tuonti Suomeen on vapaata. EU:n jäseninä Keski- ja Itä-Euroopan mailla on myös mahdollisuus saada samantasoisia vientitukia kuin suomalaisilla elintarvikkeilla. Tämä taas kiristää kilpailua Venäjän ja Baltian elintarvikemarkkinoilla.
Suomen elintarviketeollisuuden kannalta laajentumisen positiivisin vaikutus on ehdottomasti laajentuvat markkinat ja sitä kautta suurempi mahdollisuus saada jalansija ja mahdollisuuksia kotimaan rajallisia markkinoita laajemmin. Investoimisen riskit pienenevät, kun uusissa jäsenmaissa aletaan soveltaa EU-lakeja ja normeja.
On luonnollista, että elintaso ja kulutustottumukset uusissa jäsenmaissa muuttuvat jäsenyyden myötä. Odotettavissa on, että suomalaisillekin elintarvikkeille löytyy uusia kuluttajia. Uusissa jäsenmaissa työpaikkaruokailun, kaupungistumisen ja perhekokojen pienenemisen odotetaan lisäävän erityisesti jalostetun ruoan kulutusta.
Liittyvien maiden palkkataso kehittyy, mikä vaikuttaa myönteisesti ostovoiman kehittymiseen ja investointeihin. Samalla markkinat kehittyvät ja kilpailu monipuolistuu ja kiristyy. "Pikavoittoja" alueelta ei voi hakea, vaan toiminta uusissa jäsenmaissa vaatii yhtä huolellista liiketoiminnan suunnittelua kuin muuallakin.
***
Hallitus panostaa uusiin innovaatioihin myös elintarviketeollisuudessa. Hallituksen politiikkaohjelmaan on sisällytetty elintarviketalouden tietohallintaa kehittävä ohjelma. Tässä ohjelmassa viranomaisten ja koko elintarvikeketjun elintarvikkeiden laatu- ja turvallisuustietoja voidaan kattavasti hallita.
Lisäksi meillä on kuutisen vuotta sitten luotu elintarviketalouden kansallinen laatustrategia. Ohjelma on edelleen ajankohtainen. Uskon, että poliittinen tahto kotimaisen elintarviketuotannon puolesta on vahva ja laatustrategiakin on hallituksen ohjelmassakin ja seurannassa. Laatustrategian tavoitteena on koko elintarvikeketjun kilpailukyvyn parantaminen, erityisesti laadun kehittämisen kautta.
Laajentumisen myötä EU:lle tulee myös uusia rajanaapureita joiden taloudellinen ja poliittinen tilanne poikkeaa hyvinkin paljon nykyisten ja myös liittyvien maiden tilanteesta. Suomi kannattaa keskustelua siitä, miten suhteita jatkossa kehitetään uusien rajanaapurien, esim. Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moldovan kanssa. Luonnollisesti myös Venäjällä on jatkossakin unionin ulkosuhteissa erityisasema.
EU uudistuu ja kehittyy. Suomi on mukana tässä prosessissa vahvana ja menestyksekkäänä vaikuttajana. Pieni Suomi ei kuitenkaan edelleenkään voi kilpailla laajoilla unionin sisämarkkinoilla elintarvikkeiden määrällä. Kilpailuvalttimme on edelleen korkea laatu. Vientiä elintarvikkeiden kohdalla on syytä kehittää ja tehostaa - ja myös uusille innovaatioille on sijansa.
Kukaan ei yksin voi pitää koko teollisuuden alaa kilpailukykyisenä. Koko ketjua tarvitaan, pellolta kauppaan ja kuluttajalle, jotta kilpailukykymme säilyy. Uskon, että meiltä löytyy sekä tahtoa, että kykyä vastata tähän haasteeseen.