Ministeri Lehtomäen puhe edustustonpäällikkökokouksessa

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen puheenvuoro edustustonpäällikkökokouksessa Helsingissä tiistaina 22. elokuuta

Muutosvarauksin

Hyvät edustustojen päälliköt ja muut päällikköpäivien osallistujat!

Saamani tiedon mukaan nämä päivät kiinnostivat jo etukäteen niin monia, että osallistumisoikeutta jouduttiin rajaamaan kovastikin. Tilaisuuden järjestäjien kannalta tällainen tilanne on tietysti aina hieno, vaikka rannalle jääneitä ymmärrettävästi harmittaakin. Alueellisesti hajallaan olevalle organisaatiolle fyysinen kohtaaminen on erityinen haaste ja siksikin tällaiset kohtaamispaikat ovat välttämättömiä. Ja yleensä – mitä kiireempi on työtilanne, sitä parempi olisi istahtaa hetkeksi alas kuuntelemaan ja vaihtamaan ajatuksia kollegojen kanssa.

Erityisesti tämän aamupäivän kahdessa istunnossa olette jo alivaltiosihteereiden ja osastopäälliköiden johdolla paneutuneet ajankohtaisiin kehitys- ja kauppapoliittisiin kysymyksiin. Rohkenen kuitenkin edelleen jatkaa näistä samoista teemoista. Vakiintuneen käytännön mukaisesti olen valmis puheenvuoroni jälkeen kuulemaan kommentteja ja vastaamaan kysymyksiin lähes mistä aihepiiristä tahansa.

Hyvät kuulijat,

Niin meidän Helsingissä työpistettä pitävien kuin teidän ympäri maailmaa työskentelevien päässä on tällä hetkellä samaan aikaan Suomen ja EU:n hatut. Suomen EU-puheenjohtajuutta on takana jo sen verran, että tiedämme jo miten homma toimii – edelsihän heinäkuun alkua mittava valmistautumisprosessi. Kuulijakunnasta taisi käytännössä lähes jokainen olla ruorissa jo ensimmäisen puheenjohtajuutemme aikana, tosin eri tehtävissä. Olen varma kuitenkin, että myös teille nykyinen puheenjohtajuus on tarjonnut lukuisia oppimisen paikkoja ja toivon mukaan myös onnistumisen elämyksiä.

Yksi puheenjohtajuuskautemme päätavoitteistamme yhdistää vahvasti niin pääkaupunkilaisia kuin teitä ympäri maailman – se on nimittäin EU:n globaalin roolin vahvistaminen. Tämä tavoite oli voimakkaasti esillä koko kevään hallituksen täsmennettyä puheenjohtajuuskauden tavoitteitaan. Emme tietenkään osanneet arvata, miten todelliselle koetukselle EU:n globaali rooli tulee joutumaan heti kesähelteillä Lähi-idän kriisin myötä. Koska uskon ulkoministeri Tuomiojan käsittelevän puheenvuorossaan Lähi-idän kriisiä tarkemmin, keskityn itse globaalin roolin kriisivapaampiin aiheisiin, erityisesti EU:n ja kehitysmaiden suhteisiin.

EU on maailman suurin kehitysavun antaja ja myös kauppavaihdolla mitattuna kehitysmaiden tärkein kumppani. Puheenjohtajuuskausi on ollut omallekin organisaatiollemme myönteinen pakote tämän asian tunnistamiselle. EU-vaikuttaminen tulee pysymään aiempaa voimakkaammin osana kehitys- ja globaalipoliittista toimintaamme jatkossakin. Kaupan ja kehityksen nivoutuminen yhteen myös EU- ja globaalipolitiikassa sopii meille hyvin – oikeastaan olen hyvin iloinen siitä, että juuri Suomen puheenjohtajuuskaudella kehitysmaiden kauppakysymykset ja esimerkiksi EU:n ja AKT-maiden väliset ns. EPA-neuvottelut ovat niin tärkeässä vaiheessa. Tämäkin tilanne on meille sekä merkittävä vaikuttamisen että oppimisen paikka.

Hyvät kuulijat,

Kehitysmaiden kasvua ja kehitystä ei voida tukea ainoastaan perinteisen kehitysyhteistyön keinoin. Osallistuminen kansainväliseen kauppaan voi olla merkittävä tekijä talouskasvun vahvistamisessa ja köyhyyden vähentämisessä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Kehitysmailla on paljon haasteita edessä pyrkiessä paremmin integroitumaan kansainväliseen kauppaan. Tässä pyrkimyksessä ne tarvitsevat sekä aitoa omaa halua että ulkopuolista tukea.

Kehitysmaiden kaupankäyntikyvyn parantamista on tuettava niin kehitysyhteistyön kuin kauppapolitiikan keinoin. Kansainvälisen kehityspolitiikan haasteena onkin kasvattaa ja tehostaa tukea köyhien maiden oman tuotantokapasiteetin vahvistamiseksi. Tämä on ns. kauppaa tukevan avun (Aid for Trade -aloite) pyrkimys.

Kauppapolitiikassa on kiinnitettävä huomiota kehitysmaiden, erityisesti köyhien maiden, tuotteiden parempaan markkinoillepääsyyn sekä kansainvälisen kaupan sääntöjen uudistamiseen niin, että niissä huomioidaan tehokkaamman kehitysmaiden erityispiirteet ja kehityshaasteet. Näiden elementtien onnistunut yhdistäminen on politiikkajohdonmukaisuuden toteutumista käytännössä.

Käytännön toiminnassa omassa organisaatiossamme esimerkiksi osastojen välinen yhteistyö kauppa ja kehitys -alueella on parantunut huomattavasti ja ministeriössä on perustettu kauppa ja kehitys -tiimi. Olemme olleet myös kansainvälisesti aktiivisia ja pyrkineet edistämään kauppaan ja kehitykseen liittyviä aloitteita niin EU:ssa kuin OECD:ssä.

Yhteinen haasteemme on siirtää kauppa ja kehitys -toimintamme painopiste omien ylätason politiikkatavoitteidemme ja toimintatapojen luomisesta entistä vahvempaan käytännön toimintaan EU:ssa, kansainvälisissä järjestöissä ja maakohtaisessa yhteistyössä. Politiikkakeskustelun prosessoiminen on ollut tärkeää ja tarpeellista mutta kuten aina hyvien asioiden kohdalla – vasta konkreettiset näytöt puhuvat.

Ministeriössämme on keväällä hyväksytty linjaus kehitysmaiden kauppaa tukevasta avusta Suomen kehitysyhteistyössä. Tämä linjaus asettaa suuntaviivat sille, miten lähivuosina kasvatamme kehitysmaiden kauppakapasiteettitukea kehitysyhteistyössämme. Lupauksen annoimme jo joulukuisen WTO:n Hongkongin ministerikokouksen yhteydessä, jolloin Aid for Trade -aloite tuli kansainvälisen yhteisön tietoisuuteen.

Samaan aikaan kun olemme kehittäneet omaa toimintaamme, EU -puheenjohtajuus on tarjonnut meille erinomaisen mahdollisuuden viedä Aid for Trade -keskustelua eteenpäin kansainvälisillä areenoilla. Voidaan rehellisesti sanoa, että kehitysmaiden kauppaa tukevaa apua koskevissa keskusteluissa Suomi on ollut eräs EU:n aktiivisimpia maita.

Haluan antaa tästä vilpitöntä tunnustusta kaikille tähän prosessiin osallistuneille – asiaan vihkityineille deskeille ja työtä ohjanneille ja kannustaneille esimiehille. Kehitys- ja kauppapoliittisten kulttuurien kohtaaminen ei aina ole ollut itsestäänselvyys tai iloinen jälleennäkeminen, mutta kasvukipujen jälkeen otetut yhteiset askeleet ovat olleet rohkaisevia. Ja miksei olisi mahtavaa olla mukana luomassa jotain uutta, vauhdittamassa asioita, joiden vaikuttavuuteen itse todella uskoo! Turvallisuus ja kehitys -teema on ottamassa samanlaisia raikkaita askeleita talossamme.

Lokakuussa pidettävässä yleisten asian ja ulkosuhteiden neuvostossa saamme yhden tulikasteen, kun tuomme saman neuvostopöydän ääreen EU:n kauppa- ja kehitysyhteistyöministerit. Tavoitteenamme on edistää EU:n osalta kansainvälisten Aid for Trade -sitoumusten toiminnallistamista ja koko hankkeen kansainvälistä uskottavuutta. Erityisen tärkeää tämä on nyt kun WTO:n Dohan neuvottelut ovat toistaiseksi jumiutuneet.

Aid for Trade -aloite on liittynyt läheisesti WTO-neuvotteluihin, mutta lähinnä niiden rinnalla kulkien. Vaikka varsinaisten kauppaneuvottelujen neuvottelutauko venähtäisi pitkäksikin, työ kehitysmaiden kauppakysymysten eteen jatkuu silti. Tämä on ollut myös komission ja muiden jäsenmaiden näkemys.

Lokakuun YAUNissa on mahdollisuus keskustella myös siitä, mitä Dohan neuvottelujen keskeytyminen tarkoittaa EU:n kauppapolitiikan kehitysulottuvuuksille, kuten esimerkiksi markkinoillepääsyn tehostamiselle, alkuperäsääntöjen uudistamiselle tai kehitysmaiden erityis- ja erilliskohtelulle.

Eräs tärkeä prosessi unionin ja ulkopuolisten maiden välillä ovat ns. EPA-sopimukset, joihin jo puheenvuoroni alussa viittasin. EU:n ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden välisissä taloudellisissa kumppanuussopimuksissa (EPA:t, Economic Partnership Agreements) kaupan ja kehityksen näkökulmat yhdistyvät. Kysymys on sekä kehitysyhteistyövaroin kanavoitavasta kompensaatio- tai mukautumistuesta että kauppapoliittisista – ja kauppaan liittyvistä teemoista, kuten investoinneista tai julkisista hankinnoista. Neuvotteluiden loppuunsaattaminen vuoden 2007 loppuun mennessä on haasteellinen tavoite, jota omalla puheenjohtajuuskaudellamme pyrimme edistämään. Näin ministerin näkökulmasta tuntuu siltä, että EPA-neuvotteluihin liittyvä lobbaustyö on ollut voimallisinta – odotan myös että osallistumiseni AKT-maiden parlamentaariseen yleiskokoukseen marraskuussa Barbadoksella tulee olemaan ikimuistoinen myös poliittisen latingin kannalta.

Hyvät edustustojen päälliköt ja osastojen edustajat,

Täällä pääkaupungissa me teemme paljon poliittista ja linjaavaa työtä, mutta merkittävä lenkki kaikessa poliittisessa vaikuttamisessamme on tietenkin maatason konkreettinen työ. Tämä pätee myös kaupan ja kehityksen kysymyksiin. Kansainvälisen tason vaikuttamisen lisäksi on tärkeää päästä eteenpäin käytännön toiminnassamme maatasolla. Meidän on oman Aid for Trade -linjauksemme mukaisesti lisättävä kauppa ja kehitys -panostusta paitsi monenkeskisten järjestöjen kautta myös maakohtaisessa yhteistyössämme.

Monissa maissa askeleita on jo otettu, mutta mainitsen tässä kohtaa vain yhden maan, Sambian. Siellä ohjelmassamme yhdistyvät elementit tuesta kaupankäyntikyvyn lisäämiseen, yksityisen sektorin kehittämiseen sekä laajemmin tuotannollisen toiminnan edistämiseen. Lisäksi olemme pyrkineet edistämään sambialaisen ja suomalaisen yrityskentän vuoropuhelua keskinäisen kaupan edistämiseksi. Yksityisen sektorin ja kauppanäkökulman voi yhdistää hyvin moneen laajempaankin teemaan, esimerkiksi hyvään hallintoon ja maaseutukysymyksiin.

Kehityspolitiikan laaja-alaisuuteen kuuluu kauppapoliittisten erityiskysymysten ja kauppaa tukevan avun ohella myös Suomen ja kehitysmaiden kaupan edistäminen.* Tällä alueella olemme panostaneet erityisesti alkuvuodesta aloittaneeseen liikekumppanuusohjelmaan, joka toivottavasti kantaa hedelmää tulevina vuosina.

Liikekumppanuusohjelman hallinnointi on ulkoistettu Finfundille, mikä entisestään tiivistää organisaatioidemme vuoropuhelua. Kauppapoliittisella osastolla on myös aivan vastikään aloittanut erityinen tuontipolitiikkavirkamies tavoitteenaan kehitysmaatuonnin edistäminen.

Hyvät naiset ja miehet,

Kuten lounasta edeltäneessä istunnossa varmasti jo todetttiin, WTO:n Dohan neuvottelukierroksen ajautuminen heinäkuun lopussa vaikeaan tilanteeseen ei ole merkinnyt osaltamme pyyhkeen heittämistä nurkkaan. Neuvottelut päätettiin keskeyttää "määrittelemättömäksi ajaksi" – tässä vaiheessa on täysin spekulatiivista arvioida paussin pituutta. Eikä paussikaan tietenkään merkitse mitääntekemättömyyttä – asenteita tunnustellaan jatkuvasti valtamerten yli. Edessä on joka tapauksessa aikalisä, eikä tavoite neuvottelujen valmistumisesta vuoden 2006 loppuun mennessä ole enää saavutettavissa ilman tähän asti piilossa pysynyttä todellista poliittista tahtoa kaikilta osapuolilta.

Kierroksen keskeytyminen on tappio kaikille jäsenmaille, mutta tilanteen pitkittyessä suurimman laskun maksavat kehitysmaat ja erityisesti köyhimmät kehitysmaat. Kehittyneet maat olivat osana neuvotteluja sitoutumassa esimerkiksi merkittäviin leikkauksiin maatalouden vientituissa sekä parantamassa etenkin vähiten kehittyneiden maiden tuotteiden pääsyä markkinoilleen. Neuvottelujen keskeytyminen hidastaa näiden sekä muiden kehitysmaiden kannalta tärkeiden uudistusten toteutumista.

Dohan kierroksen kriisi osuu myös maailmantalouden kokonaiskehityksen kannalta hankalaan ajankohtaan. Euroopassa ja Yhdysvalloissa etsitään parhaillaan kiivaasti keinoja vastata Aasian voimistuvaan kilpailuun ja huoleen teollisten työpaikkojen siirtymisestä halvempien tuotantokustannusten maihin. Joissakin maissa taas energian korkea hinta on innoittanut hallituksia kansallismieliseen talous- ja kauppapolitiikkaan. Kiristynyt kilpailu on lisännyt kauppapoliittisten kiistojen riskiä, luonut painetta protektionismiin sekä kilpailun keinotekoiseen rajoittamiseen. Sen vuoksi neuvottelukierroksen keskeytyminen on vakava uhka paitsi järjestelmän uskottavuudelle sinänsä, myös erityisesti sen kannalta, että se saattaa antaa tuntuvaa uutta puhtia protektionistisille pyrkimyksille paitsi EU:n sisällä, myös kansainvälisesti. Tämä ei ole Suomen kauppapoliittisten tavoitteiden mukaista.

Suomen ja EU:n tavoitteena on pyrkiä neuvottelujen uuteen käynnistämiseen mahdollisimman pian. On myös tärkeää muistaa, ettei WTO-neuvottelukierroksen keskeytyminen tarkoita WTO:n toiminnan keskeytymistä. Jo nykymuotoisella WTO:lla sääntöineen on merkittävä ongelmia ehkäisevä ja kansainvälisen toimintaympäristön vakautta lisäävä arvo. Kehittyvien maiden, kuten Venäjän saaminen WTO:n jäseneksi olisi omiaan lisäämään järjestön merkitystä vielä entisestään.

WTO tulee jatkossakin muodostamaan kansainvälisten kauppasääntöjen perusrakenteen. Mutta varsinkin jos neuvottelutauko pitkittyy, etsivät monet maat varmasti entistä enemmän vaihtoehtoisia välineitä kauppapolitiikkansa toteuttamiseen. EU:n on seurattava tätä kehitystä ja varmistettava, ettei esimerkiksi muiden maiden aktiivisuus kahdenvälisten kauppasopimusten neuvottelemisessa johda eurooppalaisten yritysten suhteellisen aseman heikentymiseen.

Monet asiat nousevat otsikoihin vain kriisiytyessään. Tämä koskee myös kauppapolitiikkaa ja eritoten kansainvälistä kauppajärjestelmää. Neuvottelujen katkeaminen ja mielenosoitukset haittaamassa ministerikokousten sujuvuutta nousevat aina otsikoihin ja laajemmankin yleisön kiinnostuksen kohteeksi. Sen sijaan arkinen työ kauppajärjestelmän puitteissa ei näy julkisuudessa eikä siitä jaksa aina elinkeinoelämäkään olla kiinnostunut. Kuitenkin vain jatkuva virkamiestyö höystettynä kitkattomalla yhteydellä elinkeinoelämän kanssa takaa poliittisella tasolla tehtyjen sopimusten näkymisen ulkomaankaupan sujuvuutena.

Globaalin bisneksen on joskus ajateltu syrjäyttävän politiikan tarpeen. Kauppapoliittiselta kannalta tarkasteltuna kansainvälisten talouden pelisääntöjen tarve on mieluummin kasvamassa kuin vähenemässä. Kansallisen pärjäämisemme kannalta on tärkeää, että kauppapoliittinen otteemme on jatkossakin vahva.

Kauppapolitiikan ja kilpailukyvyn suhteesta käydään EU:n sisällä parhaillaan aktiivista keskustelua. Kauppapolitiikasta on tullut yhä tärkeämpi osa EU:n ulkoista kilpailukykyä. Taustalla on entistä laajempi yhteisymmärrys siitä, ettei yritysten kilpailukyvyn tukemisessa voida keskittyä ainoastaan sisämarkkinoiden kehittämiseen tai kansallisen tason toimenpiteisiin, vaan että unionin ulkoisella talous- ja kauppapolitiikalla on työssä keskeinen rooli. EU on maailman suurin tavaroiden ja palvelujen viejä sekä kansainvälisten investointien lähde. Globaaliin toimintaympäristöön vaikuttaminen on siksi kilpailukyvyn kannalta aivan yhtä tärkeää kuin EU:n sisäiset toimet.

Ulkomaiseen liiketoimintaympäristöön voidaan esimerkiksi vaikuttaa siten, että EU:n yritykset saavat toimia markkinoilla mahdollisimman tasapuolisin ehdoin suhteessa paikallisiin ja muiden maiden yrityksiin. EU:n markkinoita voidaan avata ulospäin, jotta teollisuus pystyy hyödyntämään edullisesti kolmansista maista tuotavia tuotantopanoksia. Tärkeää on myös sellaisten kansainvälisten sopimusjärjestelyjen kehittäminen, jotka huomioivat erityisesti eurooppalaisen yritystoiminnan vahvuudet ja erityispiirteet.

Hyvät kuulijat,

Kehityspolitiikan pitkän aikavälin tavoite on tietenkin se, että kehitysmaat pystyisivät jonain päivänä tulemaan omillaan toimeen. Yhtä selvää on se, että apua ja tukea tarvitaan useimmilla tahoilla vielä pitkään. ** Perinteisten köyhien alueiden ohella uusia tarpeita putkahtelee jatkuvasti erilaisten kriisien jälkitilanteista; tällaisia elämänehtoja tuhoavia kriistejä aiheuttavat niin ihmiset toisilleen kuin luonnonmullistukset meille ihmisille.

Suomalaisen kehitysyhteistön 'katekismuksena' on vuodesta 2004 toiminut hallituksen kehityspoliittinen ohjelma, joka on osoittautunut toimivaksi ja sopivan kunnianhimoiseksi ohjelmaksi. Olemme vuosittain arvioineet ohjelman edistymistä ministeriön sisällä ja yhteistyökumppaniemme kanssa. Toiminta on kehityspoliittisen ohjelman tavoitteiden mukaisesti selvästi jäntevöitynyt, mutta terävöittämistä on edelleen. Laadussa ja tuloksellisuudessa on meilläkin jatkuvasti ponnisteltavaa.

Julkinen keskustelu kehitysyhteistyöstä jaa usein vain rahakeskustelun tasolle – me tiedämme ettei yksin raha ratkaise kehityshaasteita maailmalla. Nimenomaan meidän velvollisuutemme ja haasteemme on keskittyä laatuun ja tuloksellisuuteen.

Arvioinnin tarkoituksena on antaa painavaa osviittaa myös tulevalle hallitukselle maalisvaalien jälkeen siitä, mitä kehityspolitiikassa on saatu aikaan ja mihin olisi panostettava lisää. Tarkoitus on jatkaa rönsyjen karsintaa ja keskittää toimintoja edelleen. Emme voi olla mukana kaikkialla maailmassa kaikilla mahdollisilla sektoreilla tukien kaikkia mahdollisia järjestöjä ja hyviä asioita. Koska uusia perusteltuja tarpeita syntyy joka vuosi, mikään rahamäärän lisäys ei riitä ellemme malta lopettaa jotain kerran aloitettua.

Kehitysyhteistyömäärärahojen kasvu on kaikkien hallitusten osalta riittämätöntä kunnes 0,7 prosentin on saavutettu. Kehtaan kuitenkin todeta, että nykyinen hallitus on tehnyt määrätietoisesti merkittävän euromääräisen satsauksen kehitysyhteistyövaroihin kuluneella vaalikaudessa. Itse asiassa tämä hallitus on nostanut kehitysyhteistyömäärärahoja enemmän kuin yksikään muu hallitus sitä ennen.. Seuraavan hallituksen tehtävänä on päättää tahti, jolla 0,7 prosentin tavoitteeseen päästään. Pohdittava olisi myös kehitysyhteistyömenojen mahdollista irroittamista varsinaisesta kehysprosessista – tälläistä pohdintaahan tehdään nyt VM:ssä jo esimerkiksi infrastruktuurihankkeiden osalta.

Kansainvälistä työtä ei koskaan tehdä kansallisessa tyhjiössä, ei myöskään kehitysyhteistyötä. Kehitysyhteistyörahojen, niin meidän kuin muiden, mahdollisimman tehokas käyttö edellyttää kaikkien avunantajien tiivistä yhteistyötä avun tehokkuuden varmistamiseksi. Kansainvälinen kehitysyhteistyön harmonisaatio eteneekin vihdoinkin vauhdikkaasti, jopa niin nopeasti, että Suomella ja muillakin avunantajilla on välillä tukala paikka pysyä käytännöissä mukana ja varmistaa, että ainakaan omat menettelytapamme eivät hidasta etenemistä. Erityinen haaste on vaikuttaa kenttätasolla EU:n yhteisöavun ja jäsenmaiden avun väliseen koherenssiin ja täydentävyyteen. Tässä edustustojen ja edustustonpäälliköiden rooli on keskeinen. Te näette paikanpäällä konkreettisesti päällekkäisyydet ja toisaalta aukkopaikat.

Kehitysyhteistyön harmonisaatio tuo mukanaan muutoksia totuttuihin työtapoihin. Avun tehokkuus lisääntyy, kun kehitysmaat saavat yhä suuremman osan apuresursseista omaan käyttöönsä. Samalla kehitysmaat hankkivat apupanokset kasvavassa määrin sieltä, mistä ne saadaan kustannustehokkaimmin. Kahdenvälisiä hankkeita tulee varmasti olemaan jonkin verran aina, mutta kokonaisuutena yksittäisten avunantajien kansallinen lippu liehuu erillisissä pikkuprojekteissa yhä harvemmin. Se voi tuntua tuskalliselta mutta muistutan: kehitysyhteistyön päätavoite ei ole Suomen kuvan kiillottaminen kaukomailla, vaan kehitysmaan paremman tulevaisuuden turvaaminen.

Kun avunantajat käyttävät yhä enemmän kehitysmaiden omia hallinto- ja ohjausjärjestelmiä kehitysyhteistyön toteuttamisessa, kasvaa ohjelma-avun merkitys. Avunantajat tukevat kumppanimaidemme omia yhteisiä apustrategioita, joissa määritellään kullekin avunantajalle oma roolinsa. Systeemi alkaakin muistuttaa yhä enemmän omaa järjestelmäämme, jossa vastuuministeriöt ja muu julkinen hallinto saavat tietyt resurssit käyttöönsä ja toimeenpanevat kehityssuunnitelmia.

Ohjelma-apu vahvistaa myös kumppanimaiden omia taloushallinto-, suunnittelu-, toimeenpano- ja valvontajärjestelmiä, kun varat kanavoidaan budjetin kautta. Vain rahaa sisältävä budjettirakenne voi vahvistua. Vuosikymmenien ajan avunantajat rakensivat kukin oman erillisen järjestelmän kullekin projektille.

Kasvava harmonisaatio onkin nostanut esiin perustellun kysymyksen siitä, kuinka voidaan tuoda esiin eri avunantajien – mukaan lukien monenkeskiset järjestöt ja EU- erityisosaamista ja lisäarvoa. Kumppanimme ovat kiinnostuneita kasvattamaan yhteistyötä niillä sektoreilla, joilla ne katsovat meillä olevan eniten annettavaa. Kääntäen tämä voi johtaa, ja on johtanutkin, tilanteisiin joissa Suomen tuki jollekin perinteiselle toimialalle vähenee tai lakkaa, ja se korvataan panostuksella jollekin toiselle. Tämä on osa harmonisaation todellisuutta ja meidän on se hyväksyttävä kasvavan tehokkuuden nimissä. Näkisin niin, että harmonisaation myötä avunantajat vähitellen todella keskittyvät niille toimialoille, joilla niillä on eniten annettavaa. Erityisinä läpileikkaavina teemoina, joiden eteen me olemme olemme tehneet hartiavoimin töitä, haluaisin nostaa hyvän hallinnon, tasa-arvon, tietotekniikan ja kaupan.

Kansallisista projekteista luopuminen huolestuttaa kotimaisia kehitysyhteistyötoimijoita, muun muassa alan konsulttiyrityksiä. Minulla on täysi luottamus siihen, että suomalaisilla yrityksillä on kansainvälisesti kilpailukykyistä osaamista ja tarjontaa, jota on syntynyt osaltaan vuosikymmeniä kestäneen suomalaisen hankeyhteistyön aikana.

Tätä osaamista pitäisikin nyt saada yhä laajemmin kansainväliseen yhteistyöhön mukaan. Avun harmonisaatio kasvattaa suomalaisten yritysten potentiaalisia markkinoita samalla kun kilpailu niistä kovenee. Ei osaamisen kysyntä minnekään katoa, mutta osaamisen "ostajat" ovat jatkossa yhä enemmän kehitysmaat itse.

Ulkoministeriön on yhteistyössä esimerkiksi Finpron kanssa osaltaan huolehdittava siitä, että tieto erilaisista kansainvälisistä tarjouskilpailuista on suomalaistenkin yritysten saatavilla. Toki vastuu tiedonhankinnasta tulee olla ensisijassa kansainvälisistä mahdollisuuksista kiinnostuneella yrityksellä itsellään.

Harmonisaatio on tuonut mukanaan Suomen kehitysyhteistyötä harjoittavien edustustojen vahvistamistarpeen. Olemme jo vahvistaneet keskeisiä edustustoja erityisasiantuntijoilla, sillä tarvitsemme yhä enemmän ja yhä osaavampaa asiantuntijavoimaa myös kentälle, missä vaikutetaan suoraan kumppanimaiden linjauksiin ja kehityssuunnitelmien toimeenpanoon. Asiantuntijoilla tulisi olla jatkossa aktiivisempi rooli myös yrityskentän tiedonsaannissa avautuvista mahdollisuuksista. Aivan erityinen haaste on tiivistää yhteydenpitoa eri toimijoiden, myös kansalaisjärjestöjen kesken ja kanssa, siellä kentällä.

Toivon myös, että pitkällä aikavälillä avun harmonisaatio nostaa uudelleen kunniaan myös suomalaisen viranomaisyhteistyön kehitysyhteistyön saralla. Meillä on suomalaisissa ministeriöissä, toimeenpanovirastoissa ja tutkimusmaailmassa huomattavaa osaamista, jota tulisi voida hyödyntää myös kehitysyhteistyössä. Instituutioiden välinen yhteistyö ja esim. asiantuntijoiden vaihto on työtä, jota soisin edustustojemmekin katsovan aivan uudella silmällä.

Eräs suomalaisen lisäarvon tuottamisen väline on jo useita vuosia edustustojen käytössä ollut paikallisen yhteistyön määräraha. Muutaman viime vuoden aikana tämän toiminnan volyymi on kasvanut erittäin voimakkaasti. Vuonna 2000 määrärahaa käytettiin 3,2 miljoonaa euroa, mutta kuluvan vuoden varaukset tähän tarkoitukseen ovat jo yli 20 miljoonaa euroa. Kasvu on suhteessa nopeampaa kuin millään muulla alalla.

Hyvin suunniteltuna, toteutettuna ja valvottuna paikallisen yhteistyön määräraha on erinomainen edustuston työväline, jolla voidaan vahvistaa edustuston vaikuttavuutta, toiminnan tuloksellisuutta ja myös Suomen näkyvyyttä alueella. Monet hankkeet ovat hyvin onnistuneita ja jopa esimerkillisiä. Tarkastuksissa on kuitenkin todettu, että työssä on vielä parannettavaa. Hankkeiden kasvun sijaan edustustojen tulisi harkita toiminnan laajuutta ja kohdentamista myös edustuston kokonaistoiminnan kannalta.

Myös täällä ministeriössä ollaan tarkastelemassa PYM-määrärahoja hieman kokonaisvaltaisemmin ja strategisemmin kuin aiemmin. Ei ole tarkoitus, että PYM-hankkeilla tosiasiallisesti pyritään kiertämään tai tekemään tyhjäksi kehitysyhteistyön keskittämispyrkimyksiä.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma tulee ulkoministeriönkin osalta merkitsemään henkilöresurssien niukkuutta. Edustustot joutuvat yhä tarkemmin pohtimaan, mihin ne niukat henkilöresurssinsa käyttävät. Avainasemassa on edustuston päällikkö! Hänen tulee määritellä mihin kohteisiin ja millä perusteella hankkeita valitaan toteutettaviksi. Edustuston tulee kyetä vierailemaan hankkeissa ja arvioimaan saavutettuja tuloksia. Tämä asettaa varsinkin sivuakkreditointimaihin suunniteltaville hankkeille erityiset vaatimukset.

Uusi haasteemme niin harmonisaatiota kuin suomalaista lisäarvoa ja koko suomalaista kehitysyhteistyötä pohdittaessa on katsoa kehityspolitiikkaa entistä enemmän kokonaisuutena, kaikkien tekijöiden ja toimijoiden summana. Tällöin tulee ajankohtaiseksi myös kysymys, miten yhdellä kädellä tehtävää kehitysyhteistyötä tuettaisiin parhaiten toisen käden avulla? Kun puhutaan eri politiikka-alojen välisestä johdonmukaisuudesta kehityspolitiikassa, pyritään siihen että kehitysyhteistyövaroin toteutettavat ponnistuksemme eivät vesittyisi jonkin toisen politiikka-alan toimesta, ja että parhaimmillaan nämä toimet myös tukisivat kehitystavoitteita. Politiikkajohdonmukaisuus onkin vahva osa globaalia kehitysagendaa.

Hyvät edustustojen päälliköt,

suomalaisen ulkopolitiikan johtotähti on johdonmukaisuus. Olemme lähteneet liikkeelle muutamista keskeisistä sektoreista, joilla painotamme johdonmukaisuutta. Tällä hetkellä korostuvat kauppa-, turvallisuus-, maahanmuutto- ja kehityspolitiikkojen väliset johdonmukaisuuskysymykset.

Koska politiikkajohdonmukaisuuden avain on siinä, että kehitysmaassa ei tuntuisi kielteisiä vaikutuksia eri alojen päätöksistä, on edustustojen rooli tärkeä. Edustusto on näköalapaikalla politiikkojemme vaikutuksien seurannassa. Edustustot voivat myös – tarpeen vaatiessa – viestittää pääkaupunkiin ja multiedustustoihin epäjohdonmukaisuuksien pistäessä silmään.