Ministeri Kiviniemen puhe EU-puheenjohtajuutta käsitelleessä kansalaisjärjestöseminaarissa
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Mari Kiviniemen puhe Suomen EU-puheenjohtajuutta käsitelleessä kansalaisjärjestöseminaarissa 2. helmikuuta 2006
Hyvät kuulijat,
Omassa puheenvuorossani keskityn kolmeen teemaan; EU:n kehityspolitiikkaan, kauppapolitiikaan sekä niihin suunnitelmiin, mitä meillä on yhteydenpidosta Euroopan parlamentin suuntaan puheenjohtajuuskaudellamme.
Vuosi 2005 oli keskeinen vuosi uusien kehitysyhteistyötä koskevien linjausten sekä sitoumusten osalta EU:ssa. Viime vuonna hyväksytyssä kehityspoliittsessa julkilausumassa todetaan ensimmäistä kertaa koko EU:ta koskien avun tuloksellisuuta ja politiikka johdonmukaisuutta koskevat sitoumukset. EU on maailman suurin avunantaja, jolle on tärkeää vahvistaa unionin ulkoista toimintaa eri kansainvälisissä järjestöissä johdonmukaisen toiminnan takaamiseksi. Kuluvana vuonna tullaankin keskittymään jo tehtyjen sitoumusten tehokkaaseen toimeenpanoon.
Tärkeä tehtävä on myös saada laajentuneen EU:n uudetkin jäsenmaat kehittymään myös kehitysyhteistyön saralla. Monilla niistä työ on vielä hyvin alussa ja tukea tarvitaan meiltä vanhoilta jäsenmailta, niin hallituksilta kuin kansalaisjärjestöiltäkin,
Suomen aloitteesta EU:n kehityspoliittiseen julkilausumaan lisättiin läpileikkaavaksi painopistealueeksi HIV/Aids-kysymys. EU tulee jatkossa enenevässä määrin rahoittamaan infrastruktuurin rakentumista Afrikkaan, tälläkin on ehkä osin yllättäen AIDS-näkökulmansa - ihmisten parempi liikkuvuus voi merkitä myös tarttuvien tautien entistä voimakkaampaa liikkumista
Politiikkajohdonmukaisuuden takaaminen kaupan ja kehityksen alueella on tärkeä painopiste niin Suomelle kuin EU:llekin. Suomeen kohdistuu tämän teeman suhteen odotuksia ja otamme ne odotukset mielellämme vastaan. Olemme juuri esittäneet sekä kauppa- että kehityskomissaareille ajatuksen siitä, että yhdessä syksyn ministerineuvostossa istuivat kauppa- ja kehitysministerit yhdessä. Vain Suomessahan nämä tehtävät on salkutettu samalle henkilölle, monessa muussa maassa keskinäinen koordinaatio tuntuu olevan heikohkoa. Olemme saaneet myönteistä palautetta molemmilta komissaareilta ja jatkamme yhteisistunnon valmistelua.
Kaupan ja kehityksen kannalta yksi mielenkiintoinen kysymys liittyy WTO:n piirissä perustettuun Aid for Trade -työryhmään, jonka tehtävä on toiminnallistaa Hongkongin joulukuisessa WTO-kokouksessa tehdyt sitoumukset kehitysmaiden kauppakapasiteetin kasvattamisesta. Tältä task forcelta odotetaan suosituksia heinäkuun loppuun mennessä. Unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden nimissä olisi tärkeää, että esim. näihin suosituksiin sitouduttaisiin niin kauppa- kuin kehityspolitiikankin puolella.
Kauppapolitiikka on unionin toimivallassa oleva asia, mutta neuvottelumandaattinsa komissio saa jäsenmaiden hallituksilta. WTO-neuvottelukierros tulee olemaan puheenjohtajuuskaudellamme kriittisessä vaiheessa - miten kriittisessä, se selviää kolmen lähimmän kuukauden aikana. Maatalouden ja teollisten tuotteiden tullien ja tukien leikkauskaaviot (modaliteetit) olisi sovittava huhtikuun loppuun mennessä. Samalla aikataululla olisi sovittava myös muiden vientitukimuotojen (vientiluotot, valtionkauppayritysten toiminta ja ruoka-avun väärinkäyttö) modaliteeteista. Palveluneuvottelujen tarjousten esittämiselle on oma aikataulunsa. Huhtikuun jälkeen olisi työskenneltävä erittäin tiiviillä tahdilla näiden modaliteettien soveltamisessa käytäntöön, eli tullien ja tukien leikkausten laskemisessa.
Kevään aikatauluissa kiinni pysymisestä riippuu se, mikä on WTO-tilanne syyskaudella. Suomen valmisteluissa lähdetään edelleen siitä, että neuvottelukierros tulee saattaa nopealla aikataululla päätökseen. Mutta usein toistettu totuus on se, että neuvottelujen sisältö on tärkeämpi kuin aikataulu. Tämänhetkinen arviomme kallistuu sille puolelle, että neuvottelut eivät ole vielä lähteneet kunnolla liikkeelle, ja että huhtikuun määräajoista ei kyetä välttämättä pitämään kiinni. Suurella todennäköisyydellä prosessi siirtyy silloin meidän puheenjohtajuuskaudellemme ja heinäkuusta tuleekin koko kierroksen tulosten kannalta olennainen kuukausi. Puheenjohtajan tehtävä on tukea komissiota sen käydessä neuvotteluja muiden neuvottelukumppaneiden kanssa mutta myös huolehtia siitä, että jäsenmaiden keskenään hyvin erilaisetkin kansalliset intressit tulevat aidosti huomioiduiksi.
Puheenjohtajuuskaudellamme Suomi edustaa ministerineuvostoa myös suhteessa Euroopan parlamenttiin.
Parlamentin rooli unionin päätöksenteossa on kasvanut selkeästi sitten viime puheenjohtajuuskautemme. EP toimii neuvoston kanssa useissa tasavertaisena päätöksentekijänä useissa tärkeissä lainsäädäntökysymyksissä, jotka ovat todennäköisesti käsittelyssä puheenjohtajuuskaudellamme (Mm. kemikaaliasetus (REACH) ja ns. palveludirektiivi).
Tämän lisäksi Suomi edustaa neuvostoa aina parlamentin täysistunnoissa Strasbourgissa ja Brysselissä. Euroopan parlamentti on kotoisen eduskuntamme rinnalla tärkeä poliittinen foorumi ja yhteistyökumppani kehittäessämme kansalaisia lähempänä olevaa unionia.
EP-suhteiden hoitaminen työllistää hallitusta pääministeristä lähtien.
Olemme jo kaikilla tasoilla systemaattisesti lisänneet yhteyksiämme Euroopan parlamenttiin. Ennen puheenjohtajuuskauttamme hallituksemme tapaa Euroopan parlamentin ylimmän johdon kesäkuun alussa säätytalossa pidettävässä kokouksessa.