Maahanmuutto- ja eurooppaministeri  Astrid Thorsin puhe"Naiset, rauha ja turvallisuus" -seminaarissa

Suomen kansallisen toimintaohjelman julkistus YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" täytäntöönpanemiseksi 19. syyskuuta 2008 Helsingin kaupungintalolla.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri  Astrid Thorsin puheenvuoro

Muutosvarauksin

Arvoisa Tasavallan Presidentti, hyvät seminaariosallistujat,

Päätöslauselmassa 1325 ilmaistaan huoli aseellisten konfliktien negatiivisista vaikutuksista siviileihin, erityisesti pakolaisnaisiin ja –lapsiin sekä asuinseudultaan siirtymään joutuviin naisiin ja lapsiin.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n laskelmien mukaan maailmassa oli vuoden 2007 lopulla noin 11,4 miljoonaa pakolaista. Tämän lisäksi noin 26 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan konflikteja kotimaansa sisällä. Turvapaikanhakijoiden määrä oli vuonna 2007 kaikkiaan noin 650.000.

Arviolta puolet näistä maailman pakolaisyhteisöissä elävistä ihmisistä on naisia ja tyttöjä. Vaikka sukupuoleen kiinnitetäänkin tilastoinnissa enenevässä määrin huomiota, liittyy siihen vielä paljon haasteita. YK:n pakolaisjärjestön vuotta 2007 koskevat tilastot eivät vieläkään sisällä kattavaa tietoa maailman pakolaisyhteisöjen sukupuolijakaumasta.

Aivan kuten tilastoissa, naiset ja tytöt ovat edelleen maailman pakolaisyhteisöissä vähemmän näkyvässä asemassa kuin miehet ja pojat. Puutteet naisten ja tyttöjen sivistyksellisten oikeuksien toteutumisessa heijastuvat heidän mahdollisuuksiinsa toteuttaa muita oikeuksiaan. YK:n pakolaisjärjestön toimeenpaneva komitea onkin kiinnittänyt erityistä huomiota naisten ja tyttöjen kohtaamiin suojeluongelmiin.

Kotinsa jätettyään pakolaisnaiset ja –tytöt ovat vailla oman maansa hallituksen mutta myös kodin ja muiden tuttujen tukirakenteiden sekä usein myös perheenjäsentensä suojaa. He ovat pakomatkojensa aikana ja pakolaisleireillä oleskellessaan miehiä ja poikia alttiimpia uusille oikeudenloukkauksille. Vaikkakin leireillä jo näennäisesti turvassa, naiset ja tytöt ovat sielläkin alttiina sukupuoleen perustuvalle ja seksuaaliselle väkivallalle sekä ihmiskaupalle.

Eri tahot, mukaan lukien YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja Suomen hallitus, ovatkin kiinnittäneet erityistä huomiota naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen pakolaisleireillä.

Suomi on myös kiintiöpakolaispolitiikassaan painottanut heikommassa asemassa olevia ryhmiä kuten haavoittuvassa asemassa olevia naisia.

Arvoisat seminaariosallistujat,

Kansainvälinen pakolaisten suojelujärjestelmä perustuu Geneven vuoden 1951 pakolaissopimukseen ja sen pöytäkirjaan vuodelta 1967. Sopimuksen säännökset – keskeisimpinä pakolaisen määritelmä ja palauttamiskiellon periaate (nk. non-refoulement -periaate) - koskevat niin miehiä kuin naisia, poikia kuin tyttöjä.

Pakolaissopimuksessa tai siihen liittyvässä pöytäkirjassa ei erikseen viitata sukupuoleen. Viimeisten vuosikymmenten aikana sukupuoleen liittyvät näkökohdat ovat kuitenkin saaneet osakseen yhä enemmän ymmärrystä paitsi akateemisessa tutkimuksessa myös eri maissa ensimmäisen asteen turvapaikkapäätöksenteossa ja valitustuomioistuimissa.

Yhä useammat valtiot – Suomi mukaan lukien - myöntävät pakolaisaseman sukupuoleen perustuvan vainon perusteella. Suomessa vuoden 2004 ulkomaalaislaissa hyväksyttiin lähtökohta, että sukupuoleen perustuva vaino voi oikeuttaa turvapaikkaan. Euroopan unionissa vuonna 2004 hyväksytyssä pakolaisen määritelmädirektiivissä määritellään esimerkinomaisesti vainoksi katsottavat teot ja seikat, jotka jäsenvaltion tulee ottaa huomioon arvioidessaan vainon syitä. Sukupuoleen perustuva näkökulma on näissä direktiivisäännöksissä selkeästi esillä.

Pakolaisen määritelmän sukupuolisensitiivisen tulkinnan lisäksi sukupuoleen liittyvät näkökohdat otetaan huomioon entistä paremmin myös kansallisissa turvapaikkamenettelyissä. Yleisesti tunnustetaan, että nainen on turvapaikanhakijana itsenäinen toimija, jolla voi olla omia perusteita turvapaikkahakemukselleen. Hänellä tulee myös olla mahdollisuus tuoda nämä perusteet esiin henkilökohtaisessa turvapaikkapuhuttelussa. Lisäksi tänä päivänä löytyy ymmärtämystä sille, ettei naispuolinen turvapaikanhakija ehkä halua kertoa kokemuksistaan miespuoliselle puhuttelijalle tai miespuolisen tulkin läsnä ollessa.

Lopuksi, arvoisat seminaariosallistujat,

YK:n päätöslausemassa 1325 nousevat toistuvasti esiin käsitteet ”turvallisuus”, ”suojelu” ja ”ihmisoikeudet”. Nämä käsitteet ovat myös kansainvälisen pakolaisoikeuden keskiössä. Jotta ne olisivat todellisuutta pakolaisnaisten ja –tyttöjen elämässä, tarvitaan lisää tietoisuutta ja ymmärtämystä sukupuoleen liittyvistä näkökohdista sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien kunnioittamisesta.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR julkaisi viime tammikuussa käsikirjan naisten ja tyttöjen suojelusta. Sen tavoite on yksinkertainen: parantaa pakolaisnaisten ja -tyttöjen mahdollisuuksia saada suojelua. Tähän tavoitteeseen on helppo tänään julkaistun Suomen kansallisen toimintaohjelman pohjalta yhtyä.