Kehitysministeri Sirpa Paateron puhe kehitysyhteistyön eurooppalaisen teemavuoden avajaisissa
Hyvät opiskelijat ja opettajat, teemavuoden lähettiläät, järjestöjen edustajat ja kaikki te kehitysyhteistyöstä kiinnostuneet!
On ilo olla täällä kanssanne avaamassa kehitysyhteistyön teemavuoden Suomen kampanjaa.
Kuinka paljon sinä tiedät siitä millaista kehitysyhteistyötä Suomi tekee? Tai Euroopan unioni? Entä kuinka paljon kehitysyhteistyön avulla on saavutettu tuloksia ja parannettu ihmisten elinoloja?
Minusta tuntuu, että niin suomalaiset kuin muutkin eurooppalaiset kuulevat liian vähän kehitysyhteistyön tuloksista ja onnistumisista. Uutisissa korostuvat helposti huonot uutiset ja jos kuulee koko ajan vain huonoja uutisia, niin alkaa tuntua siltä, että eihän mikään onnistu. Todellisuudessa kuitenkin kehitysyhteistyöllä saadaan hyviä tuloksia aikaan ja yhteistyötä valvotaan tarkasti. Joskus epäonnistutaan, tai ei onnistuta 100-prosenttisesti ja silloin on tärkeää selvittää, miksi ei onnistuttu.
Minusta on hienoa, että alkanut vuosi on nimetty kehitysyhteistyön eurooppalaiseksi teemavuodeksi.
Tämän vuoden jälkeen toivottavasti entistä useampi suomalainen tietää, miksi kehitysyhteistyötä tehdään, ja miksi se on meidän kaikkien etu.
Suomi on valtiona osallistunut kehitysyhteistyöhön 50 vuoden ajan. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että Suomi on itsekin saanut kehitysapua Unicefilta sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Samoin Maailmanpankilta saatiin vielä lainoja 1970-luvulla.
Kehitysyhteistyömme alkuvuosikymmeninä puhuttiin kehitysavusta, mutta toiminnan luonne on sittemmin muuttunut yhdessä tehtäväksi, kansainvälisellä tasolla yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin perustuvaksi työksi. Siksi kehitysyhteistyö kuvaa sanana paremmin nykyistä työtapaa. Tärkeintä on kuitenkin, että vastuu muutoksesta on tukea saavalla kumppanimaalla.
Viime aikoina kehitysyhteistyötä on julkisessa keskustelussa haluttu mitätöidä. On väitetty, että kehitysyhteistyöllä ei saataisi aikaan tuloksia. Olen eri mieltä.
Esimerkiksi Etiopiassa on Suomen ja kumppanimaiden kehitysyhteistyön ansiosta koulutettu muutaman viime vuoden aikana 92 000 opettajaa uusien vaatimusten mukaisesti ja 31 000 koulua on voinut parantaa opetustaan. Suomen vesihankkeet Etiopiassa toivat yhdessä vuodessa yli puolelle miljoonalle ihmiselle puhdasta vettä maaseudulla.
Myös EU-tasolla luvut puhuvat puolestaan: EU:n vuosina 2004–2012 antaman tuen ansiosta yli 18 miljoonaa alle yksivuotiasta rokotettiin tuhkarokkoa vastaan. Vastaavasti 24 miljoonalle ihmiselle varmistettiin yhteys vesi- ja viemärijärjestelmään. Suomi vaikuttaa osaltaan Euroopan unionin kautta siihen, että miljoonilla ihmisillä on mahdollisuus parempaan elämään.
Vuosi 2015 on kehitysyhteistyötä ajatellen oikea supervuosi. YK asetti vuonna 2000 vuosituhattavoitteet, joiden toteutumista tarkastellaan nyt 15 vuotta myöhemmin. Näitä tavoitteita on kahdeksan ja ne liittyvät köyhyyden vähentämiseen, koulutukseen, terveyteen, sekä tasa-arvoon ja naisten aseman parantamiseen. Lisäksi tavoitteina on ympäristön kestävän kehityksen turvaaminen ja globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle.
Tärkein tavoitteista eli äärimmäisen köyhyyden puolittaminen saavutettiin etuajassa, jo viisi vuotta sitten. Äärimmäisessä köyhyydessä eläneiden ihmisten määrä putosi tuolloin 700 miljoonalla hengellä. Äärimmäinen köyhyys tarkoittaa sitä, että ihmisen on elettävä noin eurolla päivässä. Äärimmäisessä köyhyydessä elää kuitenkin yhä 1,2 miljardia ihmistä – eli tehtävää yhä riittää. Hitainta kehitys on ollut Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
On selvää, että kehityksen tiellä on monimutkaisia haasteita, joihin ei ole yksiselitteisiä ratkaisuja. Globaali eriarvoisuus on ihmiskunnan suurin haaste. Maailmantalouden nurjat puolet pitävät loukussaan suurta osaa maailman väestöstä. Näiden loukkujen (verovälttely, pääomapako, maailmankaupan epätasa-arvoiset rakenteet) poistamiseksi meidän on tehtävä kaikkemme. Työnteon on kerrytettävä veroja sinne, missä työ tehdään. Näin jokainen yhteiskunta saa kehitykselleen vakaan kasvualustan.
Jokaisen ihmisen täytyy saada tehdä ihmisarvoista, säällistä työtä, jolla tulee toimeen ja uskaltaa odottaa tulevaisuutta toiveikkaana. Nuorten sukupolvien työllistyminen tulee olemaan tulevina vuosikymmeninä koko maailman yhteinen haaste.
Nyt kysyn teiltä: Kuinka monta prosenttia maailman kaikista lapsista aloittaa koulun? 30, 50 vai 70 prosenttia?
Mikään näistä luvuista ei tänä päivänä pidä paikkaansa, sillä koulun alaluokille pääsee jopa yli 90 prosenttia maailman lapsista. Tehtävää kuitenkin riittää tässäkin, sillä osa lapsista, erityisesti tytöistä, ei käy koulua alaluokkia kauempaa. Myös koulutuksen laadussa riittää parannettavaa: kaikissa kouluissa ei opita tarpeellisia taitoja, koska opettajilla on puutteellinen koulutus ja luokkien koot ovat suuria. Useampi kuin joka neljäs lapsi jättääkin peruskoulun kesken.
Yhteisin kansainvälisin ponnisteluin, YK:n johdolla, on onnistuttu saavuttamaan vuosituhattavoitteita ja tässä kehitysyhteistyöllä on ollut suuri merkitys. Kaikkia asetettuja tavoitteita ei kuitenkaan ehditä saavuttaa määräajassa. Siksi on tärkeätä jatkaa aloitettua työtä.
Tämän vuoden aikana on tarkoitus sopia uusista kehitystavoitteista, ja nyt puhutaankin tavoitteista, jotka koskevat ei vain köyhimpiä maita, vaan myös rikkaampia maita kuten Suomea. Puhutaan kestävän kehityksen tavoitteista.
Uudet tavoitteet jatkavat siitä, mihin vuosituhattavoitteissa jäätiin. Siitä, millaiset tavoitteet meillä on tähtäimessä tämän vuoden jälkeen, käydään parhaillaan neuvotteluja. Uusissa tavoitteissa pyritään keskittymään aiempaa enemmän luonnonvarojen kestävään käyttöön. Lisäksi neuvotellaan hyvästä hallinnosta, rauhasta ja turvallisuudesta sekä ihmisoikeuksista. Uusissa tavoitteissa korostetaan luultavasti myös määrän sijasta laatua – esimerkiksi koulutuksen kohdalla tällä on suuri merkitys. Kuinka moni lapsi oppii lukemaan sujuvasti koulussa? Tavoitteena on hyväksyä sopimus uusista kestävän kehityksen tavoitteista ensi syyskuussa, New Yorkin huippukokouksessa.
Supervuoteen kuuluu myös kansainvälinen, kaikkia maita sitova ilmastosopimus, josta siitäkin neuvotellaan YK:n johdolla. Ilmastonmuutoksella on jo nyt vakavat seuraukset kaikista köyhimmissä maissa. Tulvat, veden puute, heikentynyt ruuantuotanto ja elintarvikkeiden hintojen nousu ovat ajoittain vakava ongelma useissa köyhissä maissa. Esimerkiksi Himalajan jäätikön sulaminen vaikuttaa siihen, että miljoonien ihmisten juomavesi vähenee Keski-Aasiassa, Kiinassa ja Intiassa. Katseet suunnataankin marras-joulukuussa Pariisin ilmastokokoukseen.
Entä miksi kehitysyhteistyö on suomalaisten etu?
Vakaa, tasa-arvoinen ja turvallinen maailma on kaikkien etu. Elämme yhteisellä maapallolla, jolla alueellisilla katastrofeilla saattaa olla mantereita ylittäviä seurauksia. Kehitysyhteistyön avulla on mahdollista ehkäistä kriisejä.
Esimerkiksi Keniassa Suomi on tukenut vesivarastojen rakentamista, jolloin vettä riittää ei vain vuoristoalueiden ja yläjuoksun maanviljelijöiden käyttöön, vaan myös alajuoksun karjankasvattajille. Aiemmin ylä- ja alajuoksun asukkaiden erimielisyydet veden käytöstä saattoivat aiheuttaa jopa aseellisia konflikteja. Meille suomalaisille oikeus omaan maahan ja toisaalta jokamiehenoikeuksilla turvatut oikeudet hyödyntää yhteisiä luonnonrikkauksia, ovat niin itsestään selviä, että emme ehkä aina muista, miten herkkiä kiistanaiheita maa-alueisiin ja luonnonvaroihin liittyvät asiat ovat. Esimerkiksi tammikuussa vieraillessani Etiopiassa sain tutustua muun muassa Suomen ja Etiopian hallitusten väliseen REILA-hankkeeseen (Responsible and Innovative Land Adminstration), jonka avulla kehitetään maa-alueiden rekisteröintiä. Vuonna 2011 alkanut ja viisivuotiseksi suunniteltu hanke on saanut paljon hyötyjä jo aikaan; ihmisten toimeentulo on parantunut kun he uskaltavat pitkäjänteisesti huolehtia omasta maa-alueestaan, kun se on virallisesti rekisteröity heidän nimiinsä, rajakiistoja ei tarvitse käydä ja sukupuolten välinen tasa-arvo paranee, kun maa-alueet rekisteröidään avioliitossa sekä vaimon että miehen nimiin.
Kehitysyhteistyö luo markkinoita, työtä ja yhteyksiä suomalaisyrityksille ja lisää osaamistamme. Luotujen yhteyksien pohjalle on helpompi luoda yhteistä liiketoimintaa kuin täysin tuntemattomien kanssa.
Viime aikoina on käyty vilkasta keskustelua kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta. Kehitysyhteistyö tuntuu olevan aihe, johon lähes kenellä tahansa on voimakas mielipide, mutta sen sijaan harva vaivaantuu ottamaan faktoista selvää. Toivon, että tämä teemavuosi ravistelee suomalaisten tietoisuutta ja lisää kiinnostusta niin Euroopan unionin kuin sen jäsenmaiden tekemään kehitysyhteistyöhön.
Täten avaan kehitysyhteistyön eurooppalaisen teemavuoden Suomessa!