Kehitysministeri Paateron puheenvuoro pääsihteerin synteesiraporttia käsittelevässä tilaisuudessa

Kehitysministeri Paateron puheenvuoro pääsihteerin synteesiraporttia käsittelevässä tilaisuudessa

Kehitysministeri Sirpa Paateron puheenvuoro pääsihteerin synteesiraporttia käsittelevässä sidosryhmätilaisuudessa 17.12. 2014. 

Hyvät osanottajat,

Tervetuloa minunkin puolestani tähän tilaisuuteen. Hauska nähdä teitä täällä.

Vuosi 2015 tulee toivottavasti jäämään historiaan kestävän kehityksen käännekohtana. Vuosituhattavoitteiden määräaika kuluu umpeen ensi vuoden lopussa. YK:ssa valmistellaan uutta, kaikkia maita koskevaa, vuoden 2015 jälkeistä kestävän kehityksen agendaa. Agendan peruskysymyksinä ovat köyhyyden poistaminen, kestävän kehityksen toteuttaminen sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristölliset näkökohdat tasapainoisesti huomioiden, sekä eriarvoisuuksien poistaminen. Tämän lisäksi tavoitteena on saada sovituksi kehitysrahoitusta koskevat suuntaviivat (osana agendaa) sekä kaikkia maita sitova, kunnianhimoinen ilmastosopimus.

Momentum on kasvanut pikkuhiljaa, ja nyt neuvotteluissa on löydettävä ratkaisuja. Heinäkuun kehitysrahoituskonferenssissa Addis Abebassa, syyskuun huippukokouksessa New Yorkissa sekä marras-joulukuun ilmastokokouksessa Pariisissa.

On tärkeää pitää tiivis yhteys näiden prosessien välillä. Tavoitteenamme on saada aikaan tavoitteet ja kehitysrahoituksen kattava, yksi yhtenäinen kestävän kehityksen toimintaohjelma syyskuussa 2015 sekä tätä tukeva ilmastosopimus. Niillä yhdessä luodaan kestävän kehityksen edellytykset toimeenpantavaksi vuoteen 2030 mennessä. Kaikkien maiden on osallistuttava. Jokainen on vastuussa: niin kansalaiset, järjestöt, yritykset kuin hallituksetkin.

Yksi merkittävä sysäys käytännön työlle on joulukuun alussa esitelty YK:n pääsihteerin kannanotto. Häneltä oli pyydetty eri äänet kokoavaa synteesiraporttia vuoden loppuun mennessä. Ja se tarjosi paljon ajateltavaa.

Suomi suhtautuu pääsihteerin raporttiin positiivisesti ja katsoo, että se vie prosessia eteenpäin. Vuosituhattavoitteisiin verrattavaa selkeyttä ja yksinkertaisuutta siitä ei vielä löydy, mutta sen pohjalta agendaa voidaan kuitenkin edelleen kehittää.

Raportin johdannossa pääsihteeri esittää vahvan viestin: on toimittava nyt, tarvitaan johtajuutta ja yhteistyötä, on aika tehdä perustavanlaatuinen muutos. Hän painottaa kansainvälisen yhteisön kunnianhimon tarvetta ja tulevan agendan merkittävyyttä. Tämän ja seuraavan sukupolven tehtävänä on luoda paremmat edellytykset kestävälle kehitykselle. Agendan keskiössä on oltava sekä ihmiset että planeetta. Tähän tarvitaan kaikkia maita ja toimijoita.
On huomattava, että pääsihteeri lähestyy aihetta varoen ja ottaa huomioon, että valmistelutöitä on jo tehty, myös jäsenmaiden kesken. Raportista havaitsee kaksi eri trendiä. Se on tarkoituksella epätarkka niistä asioista, joista jäsenmaat ovat jo keskustelleet, kuten kestävän kehityksen tavoitteet. Vapautuneemmin hän kirjoittaa asioista, joista ei vielä ole keskusteltu, kuten agendan toimeenpanon seurannasta, arvioinnista ja vastuullisuudesta, YK:n uudistamisesta agendan toimeenpanoa vastaavaksi, toimeenpanon tuesta ja maailmanlaajuisesta kumppanuudesta. Maailmanlaajuiset haasteet ja epäoikeudenmukaisuudet vaativat monenvälistä toimintaa, joka perustuu näytöille, rakentuu yhteisille arvoille, periaatteille ja yhteisen tulevaisuuden vaatimille prioriteeteille. Mitkään tämän päivän haasteista eivät kunnioita maiden rajoja.

Toisaalta raportti näkee yhteiset haasteet myös mahdollisuutena uusille kumppanuuksille ja yhteistyölle. Vuosituhattavoitteiden jättämät aukot, kuten monimuotoinen köyhyys, säällinen työ nuorille, sosiaaliturva ja kaikille kuuluvat työelämän oikeudet on täytettävä. Maailmalla on nyt kaikki mahdollisuudet löytää yhteistyössä uusia ratkaisuja yhteiseksi hyväksi. Nyt täytyy olla kunnianhimoinen, etsiä yhdessä muutoshakuista toimintalinjaa ja toteuttaa tasa-arvoa, syrjimättömyyttä, oikeudenmukaisuutta ja kaikkien mukaan ottamista, erityisesti kaikkein eniten tarvitsevat huomioiden.

Rahoituskomitean raportille pääsihteeri antaa vahvan tuen ensimmäistä kertaa YK-järjestelmässä. Tästä olemme tyytyväisiä, koska suurlähettiläs Pertti Majanen sai toisena komitean puheenjohtajista aikaan mielestämme merkittävän tuloksen. Pääsihteeri nostaa useita keskeisimpiä komitean raportin esittämiä ajatuksia esiin ja antaa niille täten myös konkreettista tukea. Raportti myös tukee vahvasti kehitysrahoituksen ja kestävää kehitystä käsittelevien rahoitusstrategioiden yhdistämistä Addis Abebassa heinäkuussa järjestettävässä kolmannessa kehitysrahoituskonferenssissa, mitä Suomikin on pitänyt tärkeänä.

Kestävän kehityksen tavoitteiden osalta pääsihteeri tukee avoimen työryhmän esitystä, jossa oli 17 tavoitetta ja 169 alatavoitetta (joskin hän toteaa, että alatavoitteet on arvioitava tarkasti). Pääsihteeri painottaa tavoitteiden konkreettisuutta, mitattavuutta ja saavutettavuutta sekä viittaa Rio+20 avoimelle työryhmälle antamaan mandaattiin, jossa tavoitteilta edellytetään mm. toiminnallisuutta, tiiviyttä ja viestittävyyttä, globaaliutta ja universaalisuutta. Hän esittää 17 tavoitteen ryhmittelyn avuksi 6 kokoavaa teemaa – pääsihteerin omin sanoin ilmaistuna, jotta voidaan paremmin kommunikoida jäsenmaiden ilmaisema kunnianhimo ja visio suurelle yleisölle ja toimeenpanoon osallistuville. Nämä kuusi elementtiä ovat ihmisarvo (dignity), ihmiset (people), hyvinvointi (prosperity), planeetta (planet), oikeus (justice) ja kumppanuus (partnership). Niitä esitetään kuvalla vanhanaikaisesta kameran linssistä, jossa linssin sulkeutuessa reunat peittävät toinen toisensa. Tämä kuvaa osien vuorovaikutusta, jota pääsihteeri vielä erikseen korostaa. Mielestämme kuuteen limittäiseen teemaan kiteyttäminen on kiinnostavaa, mutta pääsihteeri ei näillä kuudella elementeillä täysin onnistu välttämään eri kestävän kehityksen ulottuvuuden siiloutumista yhtä hyvin kuin avoimen työryhmän raportti.

Avoimen työryhmän ehdotus, vaikkakin puutteellinen tietyin osin, sisältää laajoja kokonaisuuksia integroiden kiitettävästi kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta. Tämä on uudenlainen lähtökohta vuosituhattavoitteisiin verrattuna. Ehdotus nostaa esiin mm. eriarvoisuuksien poistamisen, rauhanomaisten yhteiskuntien, infrastruktuurin ja kaupungistumisen, kestävät kulutus- ja tuotantotavat sekä hyvän hallinnon merkityksen kestävälle kehitykselle. Lisäksi ehdotus tuo ympäristökysymykset keskeisellä tavalla osaksi kestävää kehitystä. Uutta on myös monien teemojen, mm. sukupuolten välisen tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja ilmastonmuutoksen valtavirtaistaminen läpi koko tavoitekehikon.

Uudella kestävän kehityksen agendalla haetaan ajattelutavan muutosta pois perinteisestä kehitysyhteistyöstä kohti globaalia kumppanuutta. Universaali toimintaohjelma vaatii myös kaikkien osallistumista – tavoitekehikko rakentuu kaikkiin kohdistuville vaatimuksille. Ilman kehittyneiden maiden osallistumista tulevia tavoitteita ei saavuteta. 'Ketään ei jätetä jälkeen' -periaate koskee kaikkia. Pääsihteeri toteaakin kunnianhimoisesti, ettei mikään tavoite ole saavutettu, elleivät kaikki sosiaaliryhmät saavuta sitä. Pyrkimys on kunnianhimoinen, mutta toteutuessaan poistaa epätasa-arvoa kaikkialla.

Pääsihteeri painottaa ihmisoikeuksia kautta linjan mainiten taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet siinä kuin kansalais- ja poliittiset oikeudetkin ja myös oikeuden kehitykseen. Sukupuolten välinen tasa-arvo esiintyy raportissa myös kautta linjan, mutta ei välttämättä kaikkialla parhaassa mahdollisessa valossa. Otsikointi naisten mukaan ottamisesta (inclusion) jättää edelleen päätäntävallan muille. Paikka paikoin raportti sisältää vahvaa kieltä naisiin ja tyttöihin kohdistettavaan väkivaltaan suunnattavasta nollatoleranssista. Seksuaaliterveydestä ja –oikeuksista raportti vaikenee, mikä on odotettua aiheen ollessa YK:n jäsenkunnasta osalle erittäin vaikea, mutta on ollut Suomen prioriteettilistalla ja edelleen ajettavien asioiden joukossa. Seksuaaliterveys onnistuttiin ponnistelujen jälkeen tuomaan mukaan myös avoimen työryhmän raporttiin vastalauseiden saattelemana.

Pääsihteeri toteaa, että meneillään on naisten vuosisata. Täyttä potentiaaliamme emme saavuta, jos puolet ihmiskunnasta tukahdutetaan. Tosin huomioidakseen kaikki ihmisryhmät mahdollisimman tarkoin pääsihteerin raportti sisältää pitkiä listoja ja naiset rinnastetaan kannaltamme väärin haavoittuviin ryhmiin. Raportista puuttuu vahva viesti sukupuolten välisen tasa-arvon puolesta. Se on maailmanlaajuisesti toteutettuna yksi muutosvoimaisimmista tekijöistä tulevan kehitysagendan toteuttamisessa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Naisten osallistumisoikeudet olisivat vaatineet voimakkaamman kannanoton pääsihteeriltä.

Pääsihteerin lähtökohtana on jo vuosituhatjulistuksessakin esiin tullut kolmiyhteys rauhan ja turvallisuuden, kehityksen ja ihmisoikeuksien välillä. Pääsihteeri ottaa rauhan ja turvallisuuden selkeästi osaksi agendaa, mitä Suomi on ajanut voimakkaasti. Aihe on osana oikeus-elementtiä. On tärkeää, että pääsihteeri asettuu tukemaan tätä asiaa, mistä väännettiin tiukkaa kättä avoimessa työryhmässä. Pääsihteeri menee jopa aavistuksen pidemmälle kuin avoimen työryhmän asettama tavoite - työryhmässä puhuttiin vain rauhanomaisista yhteiskunnista ja oikeuspalveluista.  Pääsihteeri rohkenee puhua konfliktien jälkeisestä rauhan- ja valtionrakennuksesta, mikä kuitenkin edelleen korostaa kehitysaspektia. Ennalta ehkäisevä toiminta jää kuitenkin mainitsematta. Hän myös mainitsee oikeusvaltion (Rule of Law) – useampaan kertaan.
Pääsihteeri huomioi myös asettamansa tiedontuottamista koskevan asiantuntijaryhmän kaikki ehdotukset ja on sisällyttänyt ne raporttiinsa. Tavoitteena on sulkea tietoon liittyvät aukot kehittyneiden ja kehitysmaiden välillä, informaatiorikkaiden ja informaatioköyhien maiden välillä sekä yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Eriytetyllä ja nopeasti tuotetulla tiedolla on suuri merkitys kestävää kehitystä koskevassa päätöksenteossa ja toimeenpanon seurannassa. Sitä pidetään jopa vallankumouksellisena muutoksena entiseen.

Pääsihteerin raporttia on katsottava jäsenkunnan toiveiden valossa. Pääsihteerin on taiteiltava jäsenmaiden ristiriitaistenkin toivomusten ristiaallokossa ja siksi reippaita kannanottoja on täytynyt välttää. Raportti on pääsihteerin panos prosessiin. Hän toteaa, että loppu on jäsenmaiden käsissä eikä raportti anna kovin tiukkaa ohjausta neuvotteluprosessiin. Jäsenmaat päättävät myös, miten ne tulevat käyttämään pääsihteerin raporttia neuvotteluissa.

Suomi keskittyy tulevissa neuvotteluissa hyödyntämään pääsihteerin raporttia hyviksi katsomiemme asioiden edistämisessä, ja puolestaan viemään tavoitetasoa korkeammalle niissä kysymyksissä, missä pääsihteeri ei mielestämme ollut riittävän vahva. Suomi jatkaa edelleen mm. ihmisoikeuksien, sukupuolten välisen tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen voimaannuttamisen, seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja –oikeuksien, rauhan ja turvallisuuden, luonnonvarojen kestävän käytön, veden ja sanitaation sekä koulutuksen edistämistä. Suomelle tärkeää on myös vahvan monitorointi-, tilivelvollisuus- ja seurantamekanismin luominen sekä eteenpäin vievä ja agendaan kytketty kehitysrahoituksen sisältö. Pidämme kansallinen resurssien mobilisointia, verotuskyvyn vahvistamista ja pääomapaon hillitsemistä keskeisenä.

Suomen tärkeitä kanavia tulevat olemaan EU ja yhteistyö muiden pohjoismaiden kanssa. EU:n neuvosto hyväksyi eilen päätelmät, jotka antavat pohjan neuvottelukannoille. Yksityiskohtaisempia kantoja joudutaan vielä hiomaan, kunhan neuvottelut alkavat. Komissiolta odotetaan alkuvuodesta kehitysrahoitusta koskevaa tiedonantoa ja sen jälkeen neuvoston päätelmiä.

Tulevan kestävän kehityksen agendan keskeisin elementti tulee kuitenkin vasta sen hyväksymisen jälkeen: nimittäin agendan toimeenpano yhteistyössä eri toimijoiden kesken eri tasoilla (paikallinen, kansallinen, alueellinen, kansainvälinen). Siitä on sovittava osana agendaa, samoin toimeenpanon seurannasta eri tasoilla ja tahoilla. Näistä pääsihteeri antaa hyviä elementtejä raportissaan.  Sen tulee aidosti toteutua globaalilla, alueellisella ja kansallisella tasolla ja kaikki tahot ovat vastuullisia sen toimeenpanosta. Suomen yhteiskuntasitoumus voisi toimia hyvänä esimerkkinä monitoimijamalliin perustuvasta toimeenpanosta. Siihen kohdistuu kansainvälistä kiinnostusta.

*******
Vuosi 2015 tulee nähdä kolmen merkittävän kokouksen (Addis Abeba, New York, Pariisi) kokonaisuutena. On tärkeää vaikuttaa jokaiseen osaan ja edesauttaa niiden välistä vuorovaikutusta ja koordinaatiota sekä positiivisen neuvotteluilmapiirin luomista. Paitsi temaattisesti, kokoukset tulevat vaikuttamaan toisiinsa myös kunnianhimon ja yhteistyöhengen kautta. Onnistuessaan kokouksilla on positiivisia kerrannaisvaikutuksia seuraavien kokousten lopputulokseen. Tässä piilee myös riski, sillä mahdolliset epäonnistumiset ennakoivat hankalampaa lähtötilannetta myös seuraaviin kokouksiin. Alkusoitto on jo annettu Liman ilmastokokouksessa viime viikolla. Nähtäväksi jää, miten ilmastoneuvottelut heijastuvat ensi vuoden eri neuvotteluprosesseihin.
Hyvät kuulijat,

Kansainvälisellä yhteisöllä on mahdollisuus tehdä ensi vuonna historiaa. Meillä on mahdollisuus saavuttaa uudenlainen kestävän kehityksen toimenpideohjelma, joka on haastava, mutta luo myös mahdollisuuksia kaikille; myös meille. Onnistuessaan uuden toimintaohjelman muutosvoimaisuus tulee näkymään seuraavan 15 vuoden aikana mm. sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöllisen kestävyyden edistymisenä, köyhyyden ja eriarvoisuuksien vähentymisenä, maapallon kantokyvyn rajojen kunnioittamisena, globaalin yhteistyön kasvamisena ja muutoksena, yhteisenä vastuuna sekä yleisesti kestävän kehityksen käsitteen tunnettuuden lisääntymisenä. Meillä on kuitenkin vielä paljon työtä edessämme.

Suomi tulee jatkamaan aktiivista työtä niin kansallisesti, pohjoismaisesti, kuin EU- ja YK-tasoillakin.

Kiitos.