Kehitysministeri Paateron puheenvuoro Kumppanuusfoorumissa

Kehitysministeri Paateron puheenvuoro Kumppanuusfoorumissa

Kehitysministeri Sirpa Paateron puheenvuoro ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestöjen foorumissa 17.12. 2014. 

Arvoisat kumppanuusjärjestöjen ja muiden ohjelmatukea saavien järjestöjen edustajat,

Tervetuloa Kumppanuusfoorumiin. On hienoa, että voimme jälleen kokoontua yhteen keskustelemaan kansalaisjärjestöjen kautta toteutettavan kehitysyhteistyön ajankohtaisesta tilasta ja kehittämissuunnista.

Kehityspoliittinen kansalaisyhteiskuntalinjaus toteaa, että kansalaisyhteiskunnan toimijat ovat olennainen ja erottamaton osa Suomen kehitysyhteistyön kokonaisuutta.  Tätä on oikeutetusti heijastanut myös ulkoasiainministeriön toimintaan osoittamien määrärahojen kasvu viime vuosina. Kuluvana vuonna pelkästään UM:n Kansalaisyhteiskuntayksikön kautta toimintaan kanavoitiin 114 miljoonaa euroa ja tämän lisäksi monet järjestöt ovat saaneet tukea toimintaansa muiden yksiköiden kautta. Unohtaa ei sovi myöskään Suomen edustustojen hallinnassa olevaa paikallisen yhteistyön määrärahaa, jolla tuetaan suoraan kohdemaiden järjestökentän toimintaa.

Ohjelmatuki, joka teitä, täällä läsnä olevia järjestöjä yhdistää, on määrärahaltaan ja kenties myös vaikuttavuudeltaan tärkein väline, jolla suomalaista järjestökenttää tuetaan osallistumaan kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien kehittämiseen.  Se vastaa noin 70:tä prosenttia kansalaisyhteiskuntayksikön myöntämistä määrärahoista.

Kaikkeen kehitysyhteistyön toteutukseen liittyy myös toiminnan kehittämistyötä. Keväällä annettiin eduskunnalle Valtioneuvoston selonteko kehityspolitiikan vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta. Keskustelu eduskunnassa oli vilkasta ja ulkoasiainvaliokunnan mietintöä aiheesta voisi kuvata kriittiseksi. Tuloksia oikeutetusti edellytetään, ja niistä pitää pystyä kertomaan selkeämmin ja suoremmin kansan kielellä. Ensi kevään vaalien yhteydessä aihepiiri noussee jälleen esille. Tärkeää on kuitenkin todeta, että vaikka valtion taloudellinen tilanne on vaikea, myös ulkoasiainvaliokunnan näkökulmasta Suomen kehityspolitiikan päälinjan tulee olla pitkäjänteistä ja yli hallituskausien ulottuvaa, mukaan lukien 0,7:n bktl-osuuden tavoittelu pidemmällä aikavälillä.

Tämä ajankohtainen tilanne on haaste myös ulkoasiainministeriön ja järjestöjen viestinnälle ja globaalikasvatukselle. Ulkoasiainministeriö pitää tärkeänä kotimaassa toteutettavaa toimintaa, joka edistää globaalia vastuuta, lisää kansalaisten tukea kehitysyhteistyötuelle ja edistää sen tunnettavuutta sekä vastaa omalta osaltaan kansalaisten oikeuteen saada tietoa kehitykseen ja kehitysmaihin liittyvistä teemoista. Kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli kehitysviestinnässä ja globaalikasvatuksessa. Ministeriö tukee taloudellisesti tätä kansalaisjärjestöjen toimintaa useiden eri kanavien kautta ja tekee yhteistyötä opetusviranomaisten sekä järjestöjen kanssa työn vaikuttavuuden lisäämiseksi.

Pitkäjänteisen ja vaikuttavan kehityskasvatuksen näkökulmasta paras mahdollisuus viestintätyöhön on ohjelmatuen piirissä olevilla kumppanuusjärjestöillä. Kumppanuusjärjestöjen tulisi käyttää osaamistaan ja kokemustaan kotimaisen yhteiskunnallisen keskustelun herättämiseen sekä globaalin ymmärryksen lisäämiseen. Kannustankin teitä sisällyttämään ohjelmatukeen kuuluvaan viestintäosioon enemmän laaja-alaisempaa kehitysviestintää ja -kasvatusta. Asia on erityisen ajankohtainen nyt, kun esiopetuksen, perusopetuksen ja lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden loppuun mennessä. Järjestöjen tulisi lisäksi toimia yhteistyössä, jotta opetussuunnitelman perusteiden globaalikasvatukselle avaama tila tulisi hyödynnetyksi paikallistasolla.

Eduskunnan keskustelu on osaltaan vauhdittanut ulkoasiainministeriön sisäistä pohdintaa tuloksellisuudesta ja täydentävyydestä, ja eri tukimuotojen kautta tehtävän kehitysyhteistyön laadun kehittämisestä. Kansalaisjärjestöyhteistyön instrumentit eivät ole tässä poikkeus. Meidän kaikkien pitää pyrkiä avoimin mieli pohtimaan niitä keinoja, joilla toimintaa, sekä ministeriön kehityspoliittista ja hankehallinnollista työtä että järjestöjen omia hankkeita ja ohjelmia voidaan laadullisesti kehittää.  

Voimme myös palauttaa mieliin Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) tekemän ulkoasiainministeriön vuoden 2012 tilintarkastuksen huomiot tuesta kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyölle. Tarkastuksessa todettiin, ettei suuria puutteita ole, mutta kehitettävää toki on liittyen kehitysyhteistyötukia koskevaan ohjeistukseen, kumppanuusjärjestöjen valintaan ja rooliin sekä hankekohtaisen tilintarkastuksen hyödyntämiseen ja paikallisten kumppaneiden valvontaan. VTV totesi, että järjestelmää tulee yksinkertaistaa ja kehittää edelleen.

Kansalaisyhteiskuntayksikkö on viime vuosina resurssivajeistaan huolimatta painottanut sitä, että sen budjettiin myönnetyt varat pyritään saamaan mahdollisimman hyvin liikkeelle. Tässä priorisoinnissa onkin onnistuttu hyvin ja maksatukset järjestöille ovat olleet erittäin korkealla tasolla. Tästä painopisteestä johtuen kaikkia suosituksia ja sen vaikutuksia eri instrumentteihin ei ole aikataulu- ja resurssisyistä vielä systemaattisesti käsitelty, sillä tosiasia on, että kehittämistyö vaatii paljon voimavaroja. Kansalaisyhteiskuntayksikkö on ulkoasiainministeriön pääasiallinen valtionavustuksia kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kehitysyhteistyöhön myöntävä yksikkö, ja sen vuoksi myös sen menettely- ja toimintatapoja kehitetään. Tulevina vuosina yksikön hallinnoimat eri instrumentit evaluoidaan ja katsotaan systemaattisesti, millaisia uudistuksia ja muutoksia tulee tehdä.  Instrumenttivalikoima laajenee ensi vuonna kuntasektorin kehitysyhteistyön tullessa mukaan kansalaisyhteuskuntayksikön instrumenttivalikoimaan.

Kehittämistoimilla pyritään varmistamaan laadullisesti korkeatasoinen valtionapuviranomaistoiminta. Niiden pitkän aikavälin tavoitteena on yhtä lailla varmistaa myös järjestöjen kannalta sujuva asiointi, selkeät ja tasapuoliset tuenhakumahdollisuudet sekä kehityspoliittinen asiantuntijatuki. On tärkeää huomioida, että muutoksiin ei olla ryhtymässä tuenkäytön kiristämisen, vaan toiminnan kehittämisen vuoksi.

Myös täällä tänään olevien järjestöjen saamaa ohjelmatukea tulee tarkastella kehittämislinssien läpi. Kumppanuusjärjestelmä nykymuodossaan on ulkoasiainministeriön ja järjestöjen yhteisen työn tulos, ja yhdessä sitä pitää myös kehittää. Ministeriön taholta ohjelmien tuloksellisuutta tullaan evaluoimaan järjestelmällisemmin. Kumppanuusjärjestöjen tuloksellisuusprosessien ja –rakenteiden evaluaatio alkaa alkuvuodesta 2015 ja valmistuu kesään 2016 mennessä ja antaa meille paljon lisätietoa kehittämisalueista. Lyhyellä aikavälillä ohjelmatuen ohjeistusta tullaan järjestöjä konsultoiden päivittämään, mukaan lukien vastaamaan paremmin nykyvaatimuksia toiminnan tuloksellisuudesta. Käytännön nopeita muutoksia ovat ohjelmien vuosittaisen hakuajankohdan aikaistuminen muutamilla viikoilla, tapahtuen jatkossa kokonaisuudessaan sähköisesti.

Ohjelmatuki nykymuodossa on perustunut kolmivuotisiin rahoituskausiin, joiden murroksessa kumppanuusjärjestöt ovat hakeneet suoraan uutta tukea. Olen edellä todennut, että ohjelmatuki tullaan tulevaisuudessa evaluoimaan ja tarvittaessa tekemään uudistuksia. Korostan, että tätä kehittämistyötä tehdään yhdessä. Kannustankin täällä olevia tahoja avoimeen keskusteluun kumppanuusjärjestelmän kehittämissuunnista. Tämä antaa kansalaisyhteiskuntayksikölle eväitä kehittää kumppanuusjärjestelmää edelleen.

Lopuksi vielä loppuhallituskauden painopisteistä kehityspolitiikkaan liittyen. Työllisyyskysymykset ja työpaikat meillä ja muualla, kehitysmaiden veronkantokyvyn vahvistaminen, globaalikasvatus ja kehitysyhteistyön oikeutuksen jalkauttaminen kansan pariin ovat päällimmäisenä listalla. Nämä ovat tärkeitä teemoja niin UM:lle kuin kansalaisjärjestöillekin ja niiden jalkauttaminen ja onnistunut viestintä hyödyttää meitä molempia. Näissäkin asioissa voimme ja haluamme tehdä hyvää yhteistyötä kanssanne.