Kehitysministeri Paateron puhe UM:n kansalaisjärjestöseminaarissa

Kehitysministeri Paateron puhe UM:n kansalaisjärjestöseminaarissa 

Kehitysministeri Sirpa Paateron puhe UM:n kansalaisjärjestöseminaarissa Hanasaaressa 25.3.2015.

  • Kehityspoliittinen keskustelu
  • Kestävä kehitys
  • Post 2015
  • Tuloksellisuus
  • Kehitysvaikutus
  • Säällinen työ, työpaikat ja työelämän laadun kehittäminen
  • Yksityissektorin mukaantulo, yritysyhteistyö, yritysten rooli, yritysvastuu
  • BEAM-ohjelma
  • Kansalaisjärjestöt ja yritykset yhteistyöhön

Kehityspoliittinen keskustelu

Suomessa keskustellaan kehityspolitiikasta tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin. Keskustelua ovat olleet virittämässä:
- Suomen yleisen tiukan taloustilanteen aiheuttama paine
- valtioneuvoston selonteon pohjalta käyty eduskuntakeskustelu kehitysyhteistyön vaikutuksista
- eri puolueiden aloitteellisuus
- kehitysmaiden muuttuva tilanne, jota myös media tuo esiin: osa maista on kovassa talouskasvussa, osa sortumassa entistä alemmas.



Keskustelijoiden tietopohja ei ole aina kovin syvä tai monipuolinen – ulkoministeriön pitää myös oppia kommunikoimaan kehitysyhteistyöstä ja sen tuloksista ymmärrettävästi. Kehityspolitiikasta on tärkeää käydä julkista keskustelua, myös kriittisesti.

Ulkoministeriön vuosittain julkaiseman gallupin mukaan vuonna 2014 82 % kansasta piti kehitysyhteistyötä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Toisaalta tammikuussa ministeriön tilaama toinen gallup paljasti, että valtaosa suomalaisista ei ole tietoinen viimeisten 15 vuoden edistysaskelista.

Niin kansalaisten kuin kansanedustajienkin kuva siitä, mitä kehitysyhteistyössä saati kehityspolitiikan saralla todella tehdään, on hyvin rajallinen. On ilo todeta juuri tälle yleisölle tänään, että kansalaisjärjestöhankkeet vaikuttavat suurelle yleisölle tutuimmilta.

Kehitysyhteistyön vaikuttavuuden kritiikki liittyy vahvasti ajatukseen kehitysyhteistyön oikeutuksesta. Varsinkin taloudellisesti haastavina aikoina kehitysyhteistyö nähdään helppona säästökohteena. Sekä tavallisella kansalaisella että suurella osalla päättäjistä on puutteellinen kuva siitä, kuinka paljon kehitysyhteistyötä nykyisellään arvioidaan. On meidän kaikkien tehtävä - myös kansalaisjärjestöjen - tuoda tätä tietoa julki.

Tämä vuosi on mielenkiintoinen Suomen kansallisen politiikan kannalta. Eduskuntavaalien myötä Suomeen valitaan uusi hallitus, joka pääsee linjaamaan kehityspolitiikan suuntaa.  Lisäksi eduskunta on edellyttänyt, että valtioneuvosto teettää riippumattoman arvion nykymuotoisen kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta.

Helmikuun alussa julkistettu kehityspoliittisten ohjelmien evaluaatio osoitti, että hallituskausi on liian lyhyt aikajänne kehitysyhteistyön kannalta. Jonkinlainen pidempi ohjelma tai laki voisi olla nykyistä menettelyä toimivampi. Kehitysyhteistyössä on kyse pitkistä linjoista, joille täytyy löytyä yhteiskunnasta pidempiaikainen arvopohja.

Meillähän on muutaman vuoden ajan ollut myös Team Finland. Sillä pyritään saamaan eri toimijat, ensisijaisesti valtionhallinnossa, mutta myös laajemmin, työskentelemän joustavammin yhdessä ja yhteisiä tavoitteita ajaen. Kansalaisjärjestöt ovat toistaiseksi jääneet Team Finlandin ulkopuolelle, mutta on selvä, että on yhteisen etumme mukaista, että kansalaisyhteiskuntakin on mukana omalla osaamisellaan ja omine tavoitteineen suomalaisten arvojen edistämisessä.

Julkinen keskustelu ja kehityspolitiikan murrosvaihe tuovat tullessaan tarpeellisia muutoksia ja parannuksia. Meidän on otettava julkinen keskustelu haasteena, jonka avulla kehitysyhteistyö voi uusiutua.

Tuloksellisuus ja kansalaisjärjestöt

Olen todennut suoraan järjestöjen kanssa käymissäni keskusteluissa, että järjestöjen odotetaan pystyvän esittämään tuloksia, jotta yhteistyön jatkumiselle on perusteita. Tämä koskee niin pieniä kuin suuriakin järjestöjä. Tämä tarkoittaa, että muutoksia tähänastiseen tarvitaan. On tärkeää huomioida, että muutoksiin ei olla ryhtymässä tuenkäytön kiristämisen, vaan toiminnan kehittämisen vuoksi.

POST 2015 / Kestävä kehitys

Vuosi 2015 on kehitysyhteistyötä ajatellen oikea supervuosi ja kestävän kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeä. YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika päättyy tänä vuonna, ja syksyllä New Yorkissa sovitaan kaikkia maita – siis myös Suomea – koskevat uudet kestävän kehityksen tavoitteet ja niiden rahoitusstrategia seuraaviksi 15 vuodeksi.

Viisitoista vuotta sitten asetetut vuosituhattavoitteet liittyvät köyhyyden vähentämiseen, koulutukseen, terveyteen, sekä tasa-arvoon ja naisten aseman parantamiseen. Lisäksi tavoitteina on ympäristön kestävän kehityksen turvaaminen ja globaalin kumppanuuden luominen kehitykselle. Selkeillä ja yhteisillä tavoitteilla on merkitystä. Vuosituhattavoitteiden myötä äärimmäinen köyhyys maailmassa on puolitettu, ja esimerkiksi puhdasta vettä on yhä useampien saatavilla ja slummeissa asuvien elinolosuhteet ovat parantuneet merkittävästi.
Uudet tavoitteet jatkavat yhtäältä siitä, mihin vuosituhattavoitteissa jäätiin.

Toisaalta tulemme saamaan aivan uusiakin tavoitteita. Siitä, millaiset tavoitteet meillä on tähtäimessä tämän vuoden jälkeen, käydään parhaillaan neuvotteluja. Uusissa kestävän kehityksen tavoitteissa pyritään keskittymään aiempaa enemmän luonnonvarojen kestävään käyttöön. Taloudelliseen kehitykseen, työpaikkoihin ja yrittäjyyteen liittyvät asiat korostuvat nyt enemmän kuin vuosituhattavoitteissa, Lisäksi neuvotellaan hyvästä hallinnosta, rauhasta ja turvallisuudesta sekä ihmisoikeuksista. Uusissa tavoitteissa korostetaan luultavasti myös määrän sijasta laatua.

Jatkossa ei ole erikseen köyhyyden vähentämiseen tähtäävää kehitysagendaa, ja kestävän kehityksen edistämiseen keskittyvää Rion agendaa. On vain yksi yhteinen kestävän kehityksen agenda. Tämä on globaalitasolla erittäin merkittävä edistysaskel.

Yhteen kestävän kehityksen agendaan siirtyminen merkitsee samalla siirtymistä universaaliin agendaan. Universaali agenda tarkoittaa sitä, että tavoitteet tulevat koskemaan sekä kehittyviä maita että kehittyneitä maita, ja edellyttävät toimintatapojen muutoksia kaikilta.

Kysehän on yhteisestä maapallosta ja yhteisistä ongelmista: köyhyyden vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tai vaikkapa säällisen työn varmistaminen ovat tavoitteita, joissa jokaisen valtion tulee tehdä oma osansa, mutta joissa kelvollisen lopputuloksen saavuttaminen vaatii yhteisiä ponnistuksia ja toimintatapojen muutoksia kaikilta.

Lisäksi tänä vuonna järjestetään kansainvälinen kehitysrahoituksen konferenssi heinäkuussa Addis Abebassa sekä ilmastokonferenssi Pariisissa joulukuun alussa.

Työpaikat ja työelämän laadun kehittäminen

Kaikkialla maailmassa ihmisten täytyy saada tehdä ihmisarvoista, säällistä työtä, jolla tulee toimeen ja uskaltaa odottaa tulevaisuutta toiveikkaana. Kestävä hyvinvointi syntyy työstä. Suomi tukee monin tavoin työpaikkojen ja yrittäjyyden mahdollisuuksien syntyä kehitysmaissa ja työpaikkojen laadun kehittämistä. Yli 90 % uusista työpaikoista kehitysmaissa syntyy yksityiselle sektorille, ja niistä suurin osa on mikro- ja pien- ja keskisuuria yrityksiä. Epävirallisen sektorin osuus on merkittävä. Kehittyvissä maissa on tulossa työikäisiksi suurempia ikäluokkia, kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa. Nuorten sukupolvien työllistyminen tulee olemaan tulevina vuosikymmeninä koko maailman yhteinen haaste. Työpaikkojen luominen edellyttää siksi panostuksia kehitysmaiden yritystoiminnan kehittämiseen. Kansalaisjärjestöillä on tässä oivallinen rooli mm. yrittäjyyskoulutuksen, maatalouden, ammatillisen koulutuksen kehittäjinä.

Pelkkä työpaikka ei kuitenkaan riitä; sen täytyy olla ihmisarvoinen. UM:llä on monia ohjelmia, joiden avulla työpaikkojen laatua kehitetään. Uutena avauksena kerron, että Suomi on kansainvälisen työjärjestö ILO:n työsuojeluun liittyvän lippulaivaohjelman toinen perustajajäsen. Suomella on paljon annettavaa työsuojeluosaamisen saralla. Juuri nyt on tärkeää vaikuttaa siihen, millaiseksi työelämä ja sen lainalaisuudet kehittyvissä maissa muodostuvat ja, kuinka oikeudenmukaisesti työ tulokset jaetaan. Tälläkin saralla kansalaisjärjestöillä on mainiota osaamista, jota pitäisi saada entistä enemmän kehitysmaiden käyttöön.

Yksityissektorin merkitys kehitysyhteistyössä

Haluaisin nähdä, että Post2015-agendan myötä turhat raja-aidat eri toimijoiden välillä kaatuisivat. Onneksi kansalaisjärjestöt ja yritykset ovat löytämässä toisensa. Molemmissa on osaamista ja vahvuutensa, jotka täydentävät hyvin toisiaan. Onkin tärkeää, että kaikki soutavat samaan suuntaan ja että hahmotamme kehitysyhteistyön yhteistyönä. Kaikkien meidän; julkisten toimijoiden, järjestöjen ja yritysmaailman vuoropuhelu kehitysyhteistyön ja yritystoiminnan teemojen suhteen on välttämätöntä.

Ei pidä myöskään vähätellä suomalaisen osaamisen merkitystä. Suomella on paljon relevanttia osaamista esimerkiksi vähäpäästöisen energian tuotannon, puhtaan veden ja sanitaation sekä ICT:n aloilla. Tämä osaaminen on saatava yhä paremmin hyödyksi kehittyviin maihin, alueille, joilla väestönkasvu ja kaupungistuminen on nopeaa. Suomi voi ammentaa osaamistaan siten, että tulevaisuuden nousevien talouksien kasvu ja kehitys eivät tapahdu ympäristön kannalta yhtä kuormittavalla tavalla, kuin omamme aikanaan. Eikä siinä ole mitään väärää, että samalla myös Suomi hyötyy – itse asiassa meidän täytyy alkaa perustella kehitysyhteistyötä myös siitä näkökulmasta. Tukemme voi lisäksi ennaltaehkäistä tilanteiden kärjistymistä väkivaltaisiksi tai katastrofeiksi, mikä puolestaan säästää varoja: ennaltaehkäisy tulee halvemmaksi kuin kriisien hoito.

Yritysten rooli on hyvin ajankohtainen keskustelun aihe. Kehitysministerinä haluan ottaa lähtökohdaksi kehitysmaiden yritysten mahdollisuudet toimia, luoda työpaikkoja ja varmistaa elinkeinon ja toimeentulon paikallisille ihmisille. Myös kehitysmaissa hyvinvointi syntyy työstä ja sen mahdollistamista verotuloista. Siksi on kiinnitettävä huomiota myös työelämän asioihin kehitysmaissa ja kehitysmaiden valtioiden verojärjestelmiin.

Toisena ulottuvuutena on suomalaisyritysten rooli kehitystoimijoina. On erittäin toivottavaa, että yhä useampi yritys toimii kehitysmaaliiketoiminnassa ja siten luo taloudellista toimintaa, sekä kehitysmaihin että Suomeen. On kuitenkin entistä enemmän kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka ne toimivat ihmisoikeuksia ja laajempaa yhteiskuntavastuuta (ml. verotus) kunnioittaen. YK on laatinut ihmisoikeuksia ja yrityksiä koskevat periaatteet, Suomen hallitus toimeenpano-ohjelman ja nyt käydään eri alojen kesken vuoropuhelua kehittämismahdollisuuksista. Olemme ensimmäisten maiden joukossa, joilla toimintaohjelma on laadittu, ja haluamme olla hallitusohjelman mukaisesti yritysvastuun kärkimaa. Kansalaisjärjestöt ovatkin olleet aktiivisia yritysvastuuasioissa esimerkiksi kouluttamalla vastuullisuus- ja ihmisoikeuskysymyksistä sekä toimimalla yritysvastuun ”vahtikoirina”.

Kolmantena näkökulmana yritysten roolista pitää olla yksityissektoriyhteistyön kehitysyhteistyön instrumentit, eli se, kuinka ODA-varoin tuemme yritystoimijoita kehitysmaissa. Tälläkin saralla on tapahtunut viime aikoina paljon: olemme luoneet uuden, kehitysinnovaatioita tukevan BEAM – Business with Impact -ohjelman. Tämä raikas keksintö on syntynyt Tekesin ja UM:n yhteistyönä.

BEAMin tavoitteena on tukea yritysten, kansalaisjärjestöjen, opetus- ja tutkimusorganisaatioiden ja muiden toimijoiden innovaatioiden, tiedon ja osaamisen kehittämistoimintaa, joka hyödyttää kehitysmaiden köyhien ihmisten hyvinvointia. Tuki kohdistuu uusien tuotteiden, palvelujen, liiketoiminta- ja yhteistyömuotojen, teknologioiden, ratkaisujen tai sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen, pilotoimiseen ja kaupallistamiseen. Kansalaisjärjestöt voivat olla BEAMissä mukana yritys- tai tutkimuslaitosvetoisten hankekonsortioiden kumppaneina.

BEAM-ohjelma hyödyttää kehitysmaiden köyhiä ihmisiä, joiden elämä paranee uusien innovaatioiden ansiosta. Innovatiivinen liiketoiminta hyödyttää myös kehitysmaiden ja Suomen yrityksiä ja julkista sektoria tuottamalla uusia työpaikkoja, yrittäjyyden mahdollisuuksia ja taloudellisia resursseja. Innovaatiot lisäävät talouden kilpailukykyä ja sosiaalisesti kestävää, vihreää kasvua kehitysmaissa ja Suomessa.

Viisivuotinen yhteisohjelma on Tekesin ohjelma siten, että sen julkisesta rahoituksesta 50 % tulee Tekesistä ja 50 % tulee UM:stä. UM on luonnollisesti mukana ohjaamassa ohjelmaa ja arvioimassa hankkeita.

Muistuttaisin myös Finnpartnership-liikekumppanuusohjelman mahdollisuuksista. Se tukee suomalaisten yritysten, kansalaisjärjestöjen, oppilaitosten ja muiden toimijoiden voittoa tavoittelevia liikekumppanuuksia kehitysmaatoimijoiden kanssa. Järjestöt voivat siis saada tukea siitä, kunhan hanke on bisnekseen pyrkivä kumppanuus. Myös Finnpartnershipissa kannustetaan monen toimijan välisiin konsortioihin.

Lisäksi keinovalikoimaamme kuuluu Finnfund, suomalainen kehitysrahoituslaitos. Se tekee sijoituksia ja myöntää lainoja yrityshankkeisiin kehitysmaihin. Korkotukiluottopuolellakin on edelleen hankkeita käynnissä.

Me tulemme myös arvioimaan kansalaisyhteiskuntatuen uudistamista lähiaikoina. Tavoitteenamme on ainakin parantaa tuen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta. Tässä yhteydessä on luonnollisesti mahdollista pohtia tuen kriteerejä.

Kansalaisjärjestöt ja yritykset yhteistyöhön

Totesin jo äsken, että tarvitsemme uudenlaista ja rajat kaatavaa ajattelua ja tätä myöten uudenlaista yhteistyötä. Fakta on, että kehitysyhteistyö luo markkinoita, työtä ja yhteyksiä suomalaisyrityksille ja lisää osaamistamme. Luotujen yhteyksien pohjalle on helpompi luoda yhteistä liiketoimintaa kuin täysin tuntemattomien kanssa. Haluankin lisätä tähän yhteistyöhön myös kansalaisjärjestöt, sillä näen, että yritykset ja kansalaisjärjestöt voivat hyvin toimia yhdessä. Meillä on täällä paneeli, joka miettii tätä tarkemmin.

Kuulen mielelläni jälkikäteen, minkälaisia neuvoja tällaista yhteistyötä jo tekevät antavat toisille kansalaisjärjestöille ja millaisia vinkkejä yrityksillä on.
Miten siis voimme vahvistaa sekä yksityissektoria että kansalaisjärjestöjä ja luoda työtä kehitysmaihin ja työtä Suomeen? Toivotan hyvää ja idearikasta paneelikeskustelua ja muutoinkin mielenkiintoista seminaaripäivää.