Kehitysministeri Paateron puhe Pressipäivillä

Kehitysministeri Sirpa Paateron puhe edustustoissa lehdistö- ja kulttuuriasioita hoitaville virkamiehille suunnatuilla vuotuisilla koulutus- ja neuvottelupäivillä (Pressipäivillä) 12.2.2015.

Hyvät kuulijat,

Suomessa keskustellaan kehityspolitiikasta tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin. Keskustelua ovat olleet virittämässä Suomen yleisen tiukan taloustilanteen aiheuttaman paineen lisäksi Perussuomalaisten aloitteellisuus, valtioneuvoston selonteon pohjalta käyty eduskuntakeskustelu kehitysyhteistyön vaikutuksista sekä aivan viime viikkoina entisen kolleganne, suurlähettiläs Kääriäisen julkaisema kirja ”Kehitysavun kirous”.

Keskustelussa ei ole vältytty ylilyönneiltä, eikä keskustelijoiden tietopohja ole aina kovin syvä tai monipuolinen. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kehityspolitiikasta on tärkeää käydä julkista keskustelua. Myös kriittisesti.

Suomalaiset tukevat työtämme. Ulkoministeriön vuosittain julkaiseman gallupin mukaan vuonna 2014 82 % kansasta piti kehitysyhteistyötä tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Ihmiset samaistuvat toisella puolella maailmaa elävien ihmisten hätään. Kaikkialla ihmisillä on lopulta samat huolet; ruoka, koulutus, työpaikat, toimiva yhteiskunta. Valtion odotetaan edistävän myönteistä muutosta kaikin käytettävissä olevin keinoin. Ehkä kritiikki osoittaa vain tietynlaista turhautuneisuutta siihen, että muutosta ei ole saatu vielä nopeammin aikaan.

Toisaalta, suomalaisten käsitys siitä, mikä tilanne kehitysmaissa tällä hetkellä on, on huomattavan synkkä. Tammikuussa ministeriömme tilasi toisen gallupin, joka paljasti että valtaosa suomalaisista ei ole tietoinen viimeisten 15 vuoden edistysaskelista. Lähes kahdeksan kymmenestä kyselyyn vastanneesta uskoi köyhyyden lisääntyneen maailmassa vuoden 1990 jälkeen. Lapsikuolleisuuden puolittumisesta tiesi vain noin yksi kymmenestä vastanneesta. Kehitysyhteistyöllä on ollut tärkeä rooli tämän aikaansaamisessa.

Ikäväkseni olen huomannut, että niin kansalaisten kuin kansanedustajienkin kuva siitä, mitä kehitysyhteistyössä saati kehityspolitiikan saralla todella tehdään, on hyvin rajallinen. Kansalaisjärjestöhankkeet vaikuttavat tutuimmilta, YK:n kautta toimiminen tunnutaan ymmärtävän jollakin tavalla, mutta siihenkin liittyy kysymyksiä, mutta siihen se usein jääkin.

Hyvät kuulijat,

Olen tämän puolivuotisen ministerikauteni aikana ehtinyt vakuuttua siitä, kuinka mantra ”kehityspolitiikka on yksi keskeinen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa”, on oikeasti totta. Suomen etuna on vakaa, tasa-arvoinen ja turvallinen maailma, jonka edistymistä te ulkoministeriöläiset hoidatte kehitysyhteistyövaroin, kehityspolitiikan, ulkopolitiikan ja kauppapolitiikan keinoin joka päivä. Teillä on suuri vastuu ja hoidatte työtänne kaukana kotoa. Olette rohkeita toimijoita, joiden kautta Suomen kannat ja prioriteetit tulevat todeksi maailmalla.

Näiden politiikka-alojen välinen ero on useissa käytännön tilanteissa vaikea jopa erottaa toisistaan. Tätä pidän tärkeänä myös kansalaisten ymmärtää: on Suomen etu, että maailma olisi vakaampi, turvallisempi ja tasa-arvoisempi.

Kehitysyhteistyöstä on myös suorempia hyötyjä Suomelle. Kehitysyhteistyön avulla voimme vahvistaa markkinoita kehitysmaissa sekä luoda edellytyksiä työlle sekä kehitysmaissa että Suomessa. Tukemme voi ennaltaehkäistä tilanteiden kärjistymistä väkivaltaisiksi tai katastrofeiksi, mikä puolestaan säästää varoja: ehkäisy tulee halvemmaksi kuin kriisien hoito.

Pidän erittäin tärkeänä, että hahmotamme kehitysyhteistyön YHTEISTYÖNÄ. Keskinäisriippuvuuden maailmassa ei ole avunantajia ja vastaanottajia, vaan me kaikki tarvitsemme kestävän kehityksen toteutumista. Tämä on mielestäni myös paraikaa käytävien YK:n kestävän kehityksen agendan neuvottelujen henki: kehitysmaita olemme me kaikki.

Rikkailla mailla on kehityttävää mm. päästöjen vähentämisessä, yritysvastuun varmistamisessa, pääomapaon hillitsemisessä, kun taas köyhemmillä mailla mm. inhimillisessä kehityksessä ja toimeentulon ja työllisyyden saralla. Saavuttaaksemme vuoteen 2030 mennessä tilanteen, jossa äärimmäinen köyhyys on lähes poistettu, suhteellinen köyhyys kohtuullinen, luonnon raja-arvojen ylittyminen hillitty ja taloudellinen kasvu käännetty kaikkien ihmisten hyödyksi, muutoksia edellytetään kaikilta.

Hyvät kuulijat,

Elävässä elämässä rajaa kehitysmaiden ja teollisuusmaiden välille on vaikea vetää, vaikka itse neuvotteluissa asemat ovat tiukasti perinteiset. Kaikki maat muodostavat paraikaa kantojaan tulevan, vuoden 2015 jälkeisen kestävän kehityksen agendan ja rahoituksen kysymyksiin. Kaikkia askarruttavat samat kysymykset, vaikka näkökulmat voivatkin vaihdella. On erittäin tärkeää, että kehityspolitiikkaa eivät seuraa ainoastaan Suomen pitkäaikaisen kehitysyhteistyömaiden edustustot, vaan se näkyy yhä useamman teistä työssä.

Raja-aitoja valtion, järjestöjen eikä yritysten kehitysyhteistyön välille ei myöskään pidä rakentaa. Eri toimijoilla on erilaiset roolit, vahvuudet ja mahdollisuudet edistää kehityspolitiikkamme tavoitteita. On tärkeää, että kestävän kehityksen agendan toteutumista edistävät jatkossa kaikki toimijat.

Yritysten rooli on hyvin ajankohtainen keskustelun aihe. Ainakin Suomessa siinä menee kuitenkin usein puurot ja vellit sekaisin. Kehitysministerinä haluan ottaa lähtökohdaksi kehitysmaiden yritysten mahdollisuudet toimia, luoda työpaikkoja ja varmistaa elinkeinon ja toimeentulon paikallisille ihmisille. Myös kehitysmaissa hyvinvointi syntyy työstä ja sen mahdollistamista verotuloista. Siksi on kiinnitettävä huomiota myös työelämän asioihin kehitysmaissa ja kehitysmaiden valtioiden verojärjestelmiin.

Toisena ulottuvuutena on suomalaisyritysten rooli kehitystoimijoina. On erittäin toivottavaa, että yhä useampi yritys toimii kehitysmaaliiketoiminnassa ja siten luo taloudellista toimintaa edelleen. On kuitenkin entistä enemmän kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka ne toimivat ihmisoikeuksia ja laajempaa yhteiskuntavastuuta (ml. verotus) kunnioittaen. YK on laatinut ihmisoikeuksia ja yrityksiä koskevat periaatteet, Suomen hallitus toimeenpano-ohjelman ja nyt käydään eri alojen kesken vuoropuhelua kehittämismahdollisuuksista. Olemme ensimmäisten maiden joukossa, joilla toimintaohjelma on laadittu, ja haluamme olla yritysvastuun kärkimaa. On erittäin tärkeää, että tämä välittyy kaikessa edustustojen maakuva- ja viestintätyössä.

Kolmantena näkökulmana yritysten roolista pitää olla yksityissektoriyhteistyön kehitysyhteistyön instrumentit, eli se, kuinka ODA-varoin tuemme yritystoimijoita kehitysmaissa. Tälläkin saralla on tapahtunut viime aikoina paljon: olemme luoneet uuden, kehitysinnovaatioita tukevan Business with Impact BEAM –ohjelman Tekes-UM-yhteistyössä. Kuitenkin laajempi perspektiivi yksityissektoriin on pidettävä aina vahvasti mielessä.

Hyvät kuulijat,

On tärkeää, että te edustustoissa työskentelevät, näette oman roolinne kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä viestimisessä. Asemanne on tärkeä niin paikan päällä kuin Suomessa.

Paikan päällä on tärkeä luoda Suomi-kuvaa, joka on edistyksellinen, luo globaalia kestävän kehityksen agendaa, on valmis kantamaan vastuuta, vaikka onkin taloustilanteen ja muiden yhteiskuntahaasteiden (ikääntyvä väestö) haastama.

Suomeen tarvitsemme elävää kuvaa kehitysmaista, kehitysyhteistyön ja politiikan toimeenpanosta ja tuloksista, muiden teollisuusmaiden kehityspoliittisista keskusteluista ja värisävyistä sekä globaaleista neuvotteluprosesseista.

Olen varma, että työstänne on tässä apua. Kiitos!