Kehitysministeri Paateron puhe Kymenlaakson ympäristökasvatusverkoston koulutustilaisuudessa
Kehitysministeri Sirpa Paateron puhe Kymenlaakson ympäristökasvatusverkoston koulutustilaisuudessa "Kestävä elämäntapa ja OPS 2016 – työkaluja opettajille" Anjalassa 4.3.2015.
Tuleva globaali kestävän kehityksen toimintaohjelma kouluihin ja opetukseen
Hyvä kasvatusalan ammattilaiset, on mieluisa tehtävä saada puhua teille erittäin tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta.
Kestävä kehitys ja kestävät elämäntavat eivät ehkä nopeasti ajateltuna tunnu kovin ajankohtaiselta tai raflaavalta aiheelta, varsinkaan tällaisena taloudellisesti vaikeana aikana, jolloin katse helposti kohdistuu lähitulevaisuuteen ja arjen haasteista selviämiseen. Tiedotusvälineissäkin kestävyys useimmiten liitetään julkisen sektorin kestävyysvajeeseen ja julkisten palveluiden karsimiseen, ja laaja-alaista keskustelua kestävästä kehityksestä ja sen edistämisestä käydään aivan liian vähän.
Kehitysministerin näkökulmasta kestävä kehitys näyttäytyy kuitenkin eri valossa, ja kuluva vuosi on kestävän kehityksen kannalta äärimmäisen tärkeä. YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika päättyy tänä vuonna, ja syksyyn mennessä neuvotellaan kaikkia maita – siis myös Suomea – koskevat uudet kestävän kehityksen tavoitteet ja niiden rahoitusstrategia seuraaviksi 15 vuodeksi.
Lisäksi vuoden lopulla järjestetään Pariisin ilmastokokous, jossa on tarkoitus hyväksyä uusi, oikeudellisesti sitova ja kaikkia maita koskeva ilmastosopimus.
Sekä kestävän kehityksen että ilmaston osalta on ehdottoman tärkeää saavuttaa hyviä tuloksia tämän vuoden neuvotteluissa. Ihmiskunnalla ei kerta kaikkiaan ole varaa epäonnistumiseen.
Hyvät kuulijat,
ympäristökasvatuksen asiantuntijoina teille on itsestään selvää, että kestävän kehityksen edistämisessä on kyse ennen kaikkea ajattelutavan muutoksesta. Toki myös toimintatapojen muutoksesta, mutta toiminnan muutos seuraa ajattelun muutosta. Kasvatus on avainasemassa ajattelutapojen muuttamisessa – ja nuorten kohdalla, parhaassa tapauksessa – alusta asti kestävään elämäntapaan ohjaavien ajattelutapojen luomisessa.
YK-huippukokoukset ovat tärkeitä sinä mielessä, että ne näyttävät suuntaa globaalitasolla ja ohjaavat huomiota globaalisti polttavimpiin ongelmiin. Käytännössä kestävän kehityksen edistäminen lähtee kuitenkin kestävän elämäntavan omaksumisesta. Sitä työtä te teette, ja pidän sitä äärimmäisen tärkeänä.
Ajattelin tänään kertoa teille valmisteilla olevasta YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmasta, ja nostaa siinä samalla pohdittavaksenne kysymyksen siitä, millä konkreettisilla tavoilla toimintaohjelmaa voitaisiin sen hyväksymisen jälkeen integroida opetukseen. Kerron myös Suomen työstä kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistämiseksi niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Lopuksi kerron teille ulkoministeriön tuella toteutetusta Ilmari-hankkeesta, joka mielestäni on hyvä esimerkki konkreettisesta kouluihin tuodusta globaalikasvatushankkeesta.
Viisitoista vuotta sitten asetetut vuosituhattavoitteet ovat osoittaneet, että selkeillä ja yhteisillä tavoitteilla on merkitystä. Vuosituhattavoitteiden myötä äärimmäinen köyhyys maailmassa on puolitettu, ja esimerkiksi puhdasta vettä on yhä useampien saatavilla ja slummeissa asuvien elinolosuhteet ovat parantuneet merkittävästi.
Yhä useammat tytöt pääsevät kouluun, ja kaikkiaan jo yhdeksän kymmenestä lapsesta pääsee peruskouluun. Ne eivät kuitenkaan ole suoraan vaikuttaneet meidän suomalaisten elämään. Suomalaisten arkeen ovat suoremmin vaikuttaneet Rion kestävän kehityksen kokouksessa vuonna 1992 asetetut kestävän kehityksen tavoitteet ja niiden toimeenpano. Yhtäältä kehitysyhteistyötä ja toisaalta kestävän kehityksen politiikkaa on tähän asti – niin Suomessa kuin maailmallakin – hoidettu pitkälti eri prosessien ja toimijoiden toimesta.
Tämä tulee muuttumaan uusien kestävän kehityksen tavoitteiden myötä. Uudet kestävän kehityksen tavoitteet tulevat nimittäin yhdistämään vuosituhattavoitteiden köyhyysagendan sekä Rion ympäristö- ja kehityskonferenssiin juurensa juontavan Rion agendan. Jatkossa ei ole erikseen köyhyyden vähentämiseen tähtäävää kehitysagendaa, ja kestävän kehityksen edistämiseen keskittyvää Rion agendaa. On vain yksi yhteinen kestävän kehityksen agenda. Tämä on globaalitasolla erittäin merkittävä edistysaskel.
Yhteen kestävän kehityksen agendaan siirtyminen merkitsee samalla siirtymistä universaaliin agendaan. Universaali agenda tarkoittaa sitä, että tavoitteet tulevat koskemaan sekä kehittyviä maita että kehittyneitä maita, ja edellyttävät toimintatapojen muutoksia kaikilta – siis myös meiltä.
Kysehän on yhteisestä maapallosta ja yhteisistä ongelmista: köyhyyden vähentäminen, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen tai vaikkapa säällisen työn varmistaminen ovat tavoitteita, joissa jokaisen valtion tulee tehdä oma osansa, mutta joissa kelvollisen lopputuloksen saavuttaminen vaatii yhteisiä ponnistuksia ja toimintatapojen muutoksia kaikilta.
Uuden kestävän kehityksen agendan toimeenpanossa valtioilla on keskeinen rooli. Vaikka tavoitteet sovitaan yhdessä globaalitasolla, jokaisen maan on tehtävä kansallinen suunnitelma siitä, miten se tulee edistämään tavoitteita kansallisesti ja kansainvälisesti.
Suomi on poikkeuksellisen hyvin valmistautunut uuden kestävän kehityksen agendan kansalliseen toimeenpanoon: Kestävän kehityksen toimikunta on toiminut Suomessa yhtäjaksoisesti yli 20 vuoden ajan – pidempään kuin missään muualla – ja pitkäjänteisen toiminnan myötä Suomella on vakiintuneet rakenteet ja selkeä visio kestävän kehityksen edistämisestä.
Myös opetussektorilla kestävä kehitys on huomioitu mielestäni erittäin hyvin. Kestävän kehityksen edistäminen on huomioitu perusopetuksen valtakunnallisissa tavoitteissa, ja opetussuunnitelman perusteissa korostetaan sitä, että oppilaat oppisivat ottamaan vastuuta tulevaisuutta rakentavista valinnoista. Suhtaudun luottavaisesti siihen, että uuden opetussuunnitelman mukainen opetus harjaannuttaa oppilaita kestävään elämäntapaan ja rohkaisee toimimaan kestävän kehityksen puolesta.
Globaalikasvatuksessa ulkoministeriö on tehnyt yhteistyötä opetushallituksen kanssa jo vuodesta 1995 lähtien. Perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen valmisteluvaiheessa toteutettiin ulkoministeriön rahoittamana hanke "Maailmankansalaisena Suomessa". Oppijan näkökulmasta maailmankansalaisen osaamistavoitteissa yhdistettiin sekä globaalikasvatuksen että kestävän kehityksen kasvatuksen tavoitteet. Nämä tulokset on nyt integroitu uudistuvaan perusopetukseen, ja perusteissa todetaankin – tulevia kestävän kehityksen tavoitteita ennakoiden – että peruskoulun globaalikasvatus luo osaltaan edellytyksiä oikeudenmukaiselle ja kestävälle kehitykselle YK:n kehitystavoitteiden suunnassa.
Hyvät kuulijat,
kulutus- ja tuotantotapojen kestävöittäminen sisältyy uusiin kestävän kehityksen tavoitteisiin, ja se on mielestäni hyvä esimerkki siitä, mitä universaali agenda tarkoittaa käytännössä.
Kestämättömät kulutus- ja tuotantotavat ovat globaali ongelma, jonka yksi ilmenemismuoto ovat esimerkiksi kehittyvien maiden tekstiiliteollisuustyöntekijöiden epäinhimilliset työolot. Jokainen meistä voi omilla kulutusvalinnoillaan vaikuttaa tähän ongelmaan, mutta emme me voi sitä yksin ratkaista. Kulutuskäyttäytymisen muuttamisen lisäksi tulee parantaa kehittyvien maiden lainsäädäntöä, ja saattaa maat osaksi kansainvälisiä työtä koskevia sopimuksia.
Suomi on yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa toiminut aktiivisesti Johannesburgin huippukokouksesta 2002 lähtien kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistämiseksi niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Pitkään valmisteltu kansainvälinen kymmenvuotinen puiteohjelma kestävän tuotannon ja kulutuksen edistämiseksi hyväksyttiin YK:n kestävän kehityksen konferenssissa – niin sanotussa Rio+20 –konferenssissa - vuonna 2012. Puiteohjelman tavoitteena on tukea alueellisia ja kansallisia pyrkimyksiä kohti kestäviä kulutus- ja tuotantotapoja, parantaa resurssitehokkuutta ja mahdollistaa talouskasvu heikentämättä ympäristön tilaa, edistää yritysten yhteiskuntavastuuta, lisätä kestäviä julkisia hankintoja sekä kehittää ympäristöstandardeja tuoteketjuihin. Samalla ohjelma tavoittelee uusien työmahdollisuuksien luomista sekä köyhyyden vähentämistä. Ulkoasianministeriö on rahoittanut puiteohjelmaa tähän mennessä 300 000 eurolla. Lisäksi Suomi on edustettuna ohjelman johtokunnassa.
Yksi puiteohjelman ohjelma-alueista keskittyy erityisesti kestäviin elämäntapoihin ja koulutukseen. Ohjelma pyrkii lisäämään tietoisuutta kestävistä elämäntavoista, integroimaan kestävien elämäntapojen käytäntöjä kaikille yhteiskunnan sektoreille, kehittämään työkaluja ja aloitteita hyvistä käytännöistä, järjestämän koulutusta sekä mittaamaan kestävistä elämäntavoista saatavia hyötyjä.
Mitä sitten oikein tarkoitetaan kestävillä elämäntavoilla?
YK:n määritelmän mukaan ne ovat sellaisia elämäntapoja, sosiaalista käytöstä ja valintoja, mitkä minimoivat ympäristön tilan heikentymisen, esimerkkinä vaikkapa luonnonvarojen säästeliäs käyttö sekä hiilidioksidipäästöjen ja jätteiden vähentäminen.
Yksi traaginen esimerkki kestämättömästä kulutuksesta on merten roskaantuminen. Viime aikoina on uutisoitu, että korallitkin ovat jo alkaneet syödä mikromuoviroskaa ja että jokaisella kuutiometrillä meressä on arvioitu olevan noin 13 000 mikromuovipartikkelia. Mikromuovia syntyy, kun rannoilta ajautuva muoviroska hajoaa pienemmiksi osasiksi tai kulkeutuu hulevesien mukana mereen. Lisäksi monet merieläimet syövät muovia ja tukehtuvat. Ensimmäisenä ekosysteemien romahtamisesta kärsivät kehitysmaiden köyhimmät, mutta kyllä meidänkin vuoromme pohjoisessa tulee aikanaan – jos ei meille niin kenties lapsillemme ja lapsenlapsillemme - ellei mikään muutu.
Meidän ekologinen jalanjälkemme on jo lähes puolitoistakertainen maapallon kantokykyyn nähden. Tällä väestönkasvulla 35 vuoden kuluttua tarvitaan jo lähes kolme maapalloa ylläpitämään nykyisiä elämäntapojamme. Kun tietääkseni maapalloja ei ole kaupan ylen määrin, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa elämäntapojamme ja sitä, kuinka järjestämme yhteiskuntamme ja mitkä ovat arvopohjamme. Tähän voidaan vaikuttaa parhaiten koulutuksen ja esimerkin kautta.
Nuoret ovat tärkeitä ja valveutuneita kuluttajia jo nyt, ja heidän kulutustapansa määrittelevät maapallon tulevaisuuden. Siksi nuoriin tulee kiinnittää erityistä huomiota ja kuulla heidän ajatuksiaan siitä, millaisena he haluavat maapallon tulevaisuuden nähdä ja mitä itse kukin voisi sen eteen tehdä. Opetuksessa olisikin tärkeää panostaa kertomaan, millaisia ovat kestävät valinnat eikä vain siihen, mitkä eivät ole.
Hyvät kuulijat,
ulkoasianministeriö rahoittaa vuosittain useita viestintä- ja globaalikasvatuksen hankkeita. Tuen päätavoitteena on lisätä tietoisuutta sekä kiinnostusta kehitysyhteistyötä kohtaan ja vahvistaa julkista tukea kehitysyhteistyölle. Vuonna 2014 tukea myönnettiin yli 2 miljoonaa euroa yli 60 kansalaisjärjestöille. Nuorten Akatemia ry:n Ilmari-hanke on yksi tällainen hanke ja hyvä käytännön esimerkki globaalikasvatuksesta kouluissa.
Ilmarin päämääränä on saada nuoret ymmärtämään ilmastonmuutos globaalina kehityskysymyksenä ja saada heidät toimimaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja onnellisen, vähähiilisen tulevaisuuden rakentamiseksi. Päämääränä on myös nostaa kehitysmaiden todellisuus osaksi ilmastokeskustelua. Hankkeen viesti on, että ilmastonmuutos on globaali ongelma, jonka hillitsemiseksi työskennellään eri puolilla maailmaa.
Nuorten Akatemia ja yhteistyökumppanit Dodo, Maan ystävät ja Luontoliitto ovat yhdessä kehittäneet ja toteuttaneet ilmastoaiheisia kouluvierailuja vuodesta 2003 lähtien. Ilmari-kouluvierailuille on osallistunut yli 56 000 nuorta.
Vuosina 2012–2013 Ilmari-hankkeessa vahvistettiin kehityskasvatuksen ja osallisuuden näkökulmia. Saatujen kokemusten perusteella huomattiin, että kouluvierailujen avulla on mahdollisuus sekä auttaa nuoria hahmottamaan ilmastonmuutosta globaalina ongelmana että antaa nuorille uusia ideoita siitä, miten he voivat itse toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Uudessa Ilmari 2014–2015 -hankkeessa halutaan jatkaa globaalikasvatuksellisia ilmastovierailuja ja vahvistaa vierailulla nuorten toiminnan esille tuomista.
Uutena asiana hankkeessa ovat Ilmari-työpajat, jotka parantavat hankkeen vaikuttavuutta. Ne sitovat hankkeen toimintaa paremmin osaksi koulun omaa ympäristötoimintaa ja sitä kautta vahvistavat nuorten mahdollisuuksia saada kokemuksia ilmastovaikuttamisesta omassa koulussaan.
Hyvät ympäristökasvatuksen osaajat,
te olette avainasemassa nuorten ohjaamisessa kohti kestäviä elämäntapoja. Haaste on suuri, kuten me kaikki tiedämme, pohtiessamme kriittisesti omia elämäntapojamme.
Alussa totesin, että kuluva vuosi on kestävän kehityksen kannalta erittäin tärkeä, eikä epäonnistumiseen sen paremmin kestävän kehityksen tavoitteita koskevissa neuvotteluissa kuin ilmastoneuvotteluissakaan ole varaa. Sama pätee nuorten kasvattamiseen kohti kestäviä elämäntapoja. Epäonnistumiseen ei yksinkertaisesti ole varaa.
Globaalikasvatuksen hengessä heitänkin teille nyt pohdittavaksi kysymyksen siitä, millä tavoin uusia kestävän kehityksen tavoitteita – kun ne ensi syksynä hyväksytään – voitaisiin käsitellä kouluissa ja opetuksessa. Vuosituhattavoitteista viestittiin aikanaan laajasti ja mielestäni hyvin onnistuneestikin. Nyt meidän tulisi pystyä vähintään samaan.
Toivotan teille menestystä haastavassa tehtävässä, ja erityisen antoisaa seminaaripäivää!