Kehitysministeri Paateron puhe KPT:n vuosiarvion julkistamisseminaarissa

Kehitysministeri Sirpa Paateron puhe KPT:n vuosiarvion julkistamisseminaarissa

Arvoisat kuulijat,

Takanani on noin puolen vuoden mittainen ministerin pesti. Kehitysyhteistyö oli aloittaessani ministerinsalkun puolista minulle se vieraampi, mutta näinä kuukausina se on tullut tutuksi ja läheiseksi. Kahden parikymppisen tyttären äitinä olen saanut seurata nuorten maailmanparannusintoa kotonakin, mutta tämä ministerinpesti on tuonut aivan uudenlaista syvyyttä ymmärrykseeni.

On ollut erityisen mielenkiintoista olla kehitysministeri tällaisena aikana, kun kehityspolitiikassa tapahtuu paljon. Olemme monella tavalla taitekohdassa. Heinäkuun kehitysrahoituskonferenssi Addis Abebassa, syyskuun Post2015-neuvottelut YK:ssa ja Pariisin ilmastokokous määrittävät kehityspolitiikkaa pitkälle tulevaisuuteen - mutta ennen kaikkea määrittävät tulevien sukupolvien elämää kouriintuntuvalla tavalla.

Ihmiskunnalla ei ole enää varaa sivuuttaa kestävää kehitystä. Viimeistään nyt, Post2015-agendan myötä, ihmiskunnan on luotava yhteinen rintama ja kaikilla on oltava yhteinen päämäärä; yhteinen, puhdas maapallo, jonka resurssit jaetaan reilulla tavalla; reilulla tavalla nykyisen väestön kesken ja erityisesti suhteessa tuleviin sukupolviin. Myös rauhan ja turvallisuuden teema on keskeinen Post2015-agendalla. 

On sanottu, että olemme ensimmäinen sukupolvi, joka voi lopettaa köyhyyden ja viimeinen sukupolvi, joka voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Nämä konkretisoituvat tämän vuoden kehityspoliittisissa ratkaisuissa.

Vanhanaikainen jaottelu "ideologisten maailmanparantajien" ja "rationaalisten talousajattelijoiden" välillä ei ole enää nykypäivää. Kvartaalinmittainen, lyhytnäköisiin voittoihin tähtäävä talousajattelu saa jäädä jalkoihin; se on alisteinen kestävälle politiikalle. Kasvu ja työllisyys eivät merkitse mitään, jos meillä ei ole elinkelpoista maapalloa.

Post2015-agendan osalta olen tyytyväinen, että Suomi ajaa kunnianhimoisia, painavia asioita agendalle. Tyttöjen ja naisten asema, seksuaali- ja lisääntymisterveydelliset oikeudet ovat asioita, joiden takana monet tahot eivät uskalla vielä nykyäänkään seistä. Olen ylpeä siitä, että pieni Suomi tunnetaan näiden teemojen puolustajana.

Myös ebola on muistuttanut, että tyttöjen ja naisten asema on aina kärjistyneen hädän keskellä erityisen heikko. Ebola-alueilla tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö ja teiniraskaudet ovat lisääntyneet hurjasti. Ebolan entisestään heikentämä terveydenhuoltojärjestelmä ei kykene tarjoamaan apua raskaana oleville eikä nuorille synnyttäjille. Naiset ja tytöt tuntuvat olevan "pahnanpohjimmaisia" aina, mutta kriisien keskellä tämä korostuu entisestään. Meidän on rohkeasti pidettävä huolta, että marginaaliin jäävien ääni kuuluu.

Post2015-agenda muistuttaa meitä myös siitä, miten paljon matkaa meillä Suomessakin on tasa-arvoon. Suomi ei seiso työelämän tasa-arvoa ja palkkatasa-arvoa mitattaessa muiden Pohjoismaiden kanssa samassa rintamassa vaan laahaa jäljessä. Miesten ja naisten palkkaero ei ole Suomessa kaventunut 2000-luvulla juuri ollenkaan. Samaan aikaan monessa muussa maassa on kurottu palkkaeroja nopeasti kapeammiksi. Suomessa miesten ja naisten palkkaero on jopa 10 prosenttiyksikköä suurempi, kuin esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa.

Post2015-agendan lähtökohta on koko maailmalle ja sen kaikille maille muutoksen paikka. Jokaisen lähtötaso tunnustetaan, mutta jokainen asettaa itselleen omista lähtökohdistaan käsin kunnianhimoiset tavoitteet. Vanhanaikainen, kehitystä jarruttava, holhoava jakolinja – pohjoisen ja etelän, länsimaiden ja kehittyvien maiden välillä – murtuu. Ihmiskunnan kestävä tulevaisuus on asia, jonka eteen jokaisen on tehtävä osuutensa.

Arvoisat kuulijat,

Tämä vuosi on erityinen, koko maailman kehityspolitiikan määrittelyn kannalta, mutta myös mielenkiintoinen Suomen kansallisen politiikan kannalta. Eduskuntavaalien myötä Suomeen valitaan uusi hallitus, joka pääsee linjaamaan kehityspolitiikan suuntaa melko kriittisessä julkisessa ilmapiirissä.

Tähän tilanteeseen kehityspoliittisen toimikunnan vuosiarvio tuo mittaamattoman tärkeän panoksen. Saamme juuri vaalien alla laaja-alaisen, huolellisen ja niin kehityspolitiikan kuin poliittisen reaalimaailmankin ymmärtävän raportin kehityspolitiikan toteutuksesta ja kehittämistarpeista.

Pidän toimikunnan pääviestejä erittäin tärkeinä. Ne on syytä kaikkien poliittisten puolueiden painaa korvansa taakse:

  • Tarvitsemme uudenlaista, kokonaisvaltaista poliittista ajattelua, jossa nähdään globaalit kestävän kehityksen haasteet yhteisiksi. Suomen kaltaiset maat, joilla on sekä resursseja että osaamista, pystyvät vaikuttamaan globaaleihin kysymyksiin niin kehitysmaissa kuin kotona siten, että hyöty on molemminpuolinen.
  • Suomen kehityspolitiikan arvot, periaatteet ja toimintatavat on tärkeää pitää yli hallituskausien jatkuvina kivijalkoina työlle muuttuvassa toimintaympäristössä. Poukkoileminen luo tehottomuutta. Nykyiset keskeiset linjat, kuten ihmisoikeusperustaisuus ja tulosohjaus, on tärkeää säilyttää ja vahvistaa entisestään.
  • Kehitysmaiden tilanne on muuttunut huimasti. Vuosituhattavoitteet ovat tuoneet merkittäviä saavutuksia. Kehitysmaat eriytyvät voimakkaasti, ja Suomen tulee jatkaa huomion kiinnittämistä entistä selvemmin köyhimpiin ja hauraimpiin.
  • Tuloksekas kehityspolitiikka edellyttää niin määräraha- kuin osaamisresursseja. 0,7 BKTL-taso on edelleen tärkeä tavoite. Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen raju leikkaaminen olisi lyhytjänteistä politiikkaa. Muiden resurssivirtojen kehittäminen sellaiseksi, että ne suuntautuvat entistä varmemmin kestävää kehitystä tukevaksi, on vähintään yhtä tärkeää, ellei tärkeämpää. Tähän tarvitaan kaikkien eri toimijatahojen sitoutumista: yksityissektorin, tiedemaailman, kansalaisyhteiskunnan.

Hyvät kuulijat,

Me kaikki törmäämme työssämme jatkuvasti kehitysyhteistyön vaikuttavuuden kritiikkiin. Keskustelu vaikuttavuudesta liittyy vahvasti ajatukseen kehitysyhteistyön oikeutuksesta. Varsinkin taloudellisesti haastavina aikoina kehitysyhteistyö näyttäytyy helppona säästökohteena.

Tavalliselle kansalaiselle kehitysyhteistyö näyttäytyy abstraktina ja etäisenä. Sellainen kuva on myös suurella osalla päättäjistä. Monilla on myös ehkä puutteellinen kuva siitä, kuinka paljon kehitysyhteistyötä nykyisellään arvioidaan. On meidän kaikkien tehtävämme tuoda tätä tietoa julki. Ja joskus vika on ehkä vastaanottajassakin.

Haluan ajatella, että tämä kriittinen julkinen keskustelu ja kehityspolitiikan murrosvaihe tuovat tullessaan tarpeellisia muutoksia ja parannuksia. Kehitysyhteistyö ei saa myöskään olla mikään "Keisarin uudet vaatteet"-ilmiö. Meidän on otettava julkinen keskustelu haasteena, jonka avulla kehitysyhteistyö voi uusiutua, mutta tavoitteena on myös, että tavallisen kansalaisen ja päättäjän kuva kehitysyhteistyöstä olisi realistinen. Kehitysyhteistyöhön liittyy tietynlaista elitististä mystiikkaa, joka siltä on riisuttava.

Ministeriaikanani olen pohtinut paljon sitä, miten kehitysyhteistyön tärkeyttä, vaikuttavuutta ja oikeutusta voisi tehdä ihmisille ymmärrettävämmäksi. Olen keksinyt muutaman aihepiirin, jotka ovat olleet minulle "punaisia lankoja".

Ensimmäinen asia ovat työpaikat ja työelämän laadun kehittäminen. Kuka tahansa suomalainen on todennäköisesti kanssani samaa mieltä, että kaikkialla maailmassa ihmisten täytyy voida tulla omalla työllään toimeen. Kestävä hyvinvointi syntyy työstä. On suomalaisten työntekijöiden etu, että ammattimiehen arvostus on kohdallaan niin meillä kuin maailmalla.

Työpaikat eivät karkaa halvan tuotannon maihin, jos halvan tuotannon maita ei enää ole. Suomi tukee monin tavoin työpaikkojen syntyä kehitysmaissa ja työpaikkojen laadun kehittämistä. Syksyllä teimme päätöksen, että Suomi lähtee kansainvälisen työjärjestö ILO:n työsuojeluun liittyvän lippulaivaohjelman toiseksi perustajajäseneksi. Suomella on paljon annettavaa työsuojeluosaamisen saralla. Suomi panostaa ohjelmaan sekä rahallisesti että asiantuntija-apua tarjoamalla.

Kehittyvissä maissa on tulossa työikäisiksi suurempia ikäluokkia kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa. Maailma on nuorempi kuin koskaan. Juuri nyt on tärkeää vaikuttaa siihen, millaiseksi työelämä ja sen lainalaisuudet kehittyvissä maissa muodostuvat ja kuinka oikeudenmukaisesti työn tulokset jaetaan. Nuorten sukupolvien työllistäminen tulee olemaan tulevina vuosikymmeninä koko maailman yhteinen haaste. Jo nyt työmarkkinoille tulee vuosittain 40 miljoona työikäistä enemmän, kuin työmarkkinoilta poistuu. On ihmiskunnalle todellinen kohtalonkysymys, miten tulevat, suuret ikäluokat työllistyvät ja, kuinka oikeudenmukaisesti työn tulokset jaetaan kehittyvissä maissa. Oikeudenmukaisuus on yhteiskuntarauhan edellytys. 

Toinen asia, joka myös liittyy kiinteästi työhön, on verotus. Veroparatiiseihin virtaa vuosittain veronalaista pääomaa jopa tuhat miljardia dollaria. Summa on kuudesta yhdeksään kertaa suurempi kuin kehitysavun määrä. Mielipidemittauksen mukaan 79 prosenttia suomalaisista odottaa hallitukselta aktiivisempia toimia veroparatiisitalouden lopettamiseksi. Neljä viidestä vastaajasta puolestaan peräänkuuluttaa suomalaisilta suuryrityksiltä sitovaa raportointia niiden toiminnan yhteiskunnallisista vaikutuksista. Päättäjillä siis todellakin on kansan mandaatti - tai pikemmin painava kehotus – suitsia veroparatiiseja ja edistää yritysvastuuta. Nämä aiheet ovat tärkeitä myös tulevalla hallituskaudella.

Verotus on myös asia, jonka tärkeyden kuka tahansa ymmärtää. Työstä, raaka-aineista ja tuotannosta syntyneiden tulojen verotuksen täytyy hyödyttää siellä, missä ne ovat syntyneet.

Hallituksen kansainvälisen verokierron vastaisen ohjelman mukainen valtion enemmistöomisteisten yhtiöiden maakohtainen raportointivelvoite tuli voimaan viime syksynä. Kuten kansan mielipidekin kertoo, on selvää, että yritysvastuulla on suuri merkitys yrityksen maineenhallinnassa ja siten myös tuloksen tekemisessä. Riippumatta siitä, onko raportointi pakollista vai vapaaehtoista, kaikki menestystä tavoittelevat yritykset joutuvat ottamaan yritysvastuukysymykset vakavasti huomioon toiminnassaan.

Pääomapako on globaali ongelma, jonka ratkaisemisesta hyötyvät kaikki. Suomi panostaa kehitysmaiden veronkantokyvyn kehittämiseen sekä rahallisesti että asiantuntija-apua tarjoamalla. Asiantuntija-avusta allekirjoitettiin äskettäin UM:n ja verohallinnon yhteistyösopimus, jonka tavoitteena on vahvistaa afrikkalaisten verohallintojen yritysverotusta ja kansainvälistä verotusosaamista. Päämääränä on, että maat saavat koottua verotuloja ja käyttävät niitä yhä paremmin kansalaisten hyvinvointiin; peruspalveluihin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen.

OECD:n selvitysten mukaan verotukseen tehdyllä kehitysapuinvestoinnilla on vaatimattomimmillaankin nelinkertainen tuotto, parhaimmillaan jopa 10–20-kertainen tuotto. Sijoitus maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin ja ennen kaikkea luo samalla kestävää tulevaisuutta. On erittäin tärkeää, että verotuskapasiteettien kehittäminen on osa Post2015-agendaa.

Kolmas teemani on yksityissektorin merkitys kehitysyhteistyössä.

Haluaisin nähdä, että Post2015-agendan myötä turhat raja-aidat eri toimijoiden välillä kaatuisivat. Maailma muuttuu ja kehitysyhteistyö hakee muutoksessa uusia muotojaan: yritysyhteistyö, kehitysmaiden yksityisen ja julkisen sektorin kehittämisen tukeminen, suomalaisen osaamisen vieminen kehitysmaihin. Yritys- ja yhteiskuntavastuukysymykset puhuttavat suomalaisia myös yhä enemmän. Kaikkien meidän – julkisten toimijoiden, järjestöjen ja yritysmaailman – vuoropuhelu kehitysyhteistyön ja kansainvälisen kaupan teemojen suhteen on välttämätöntä.

Kehitysmaiden yksityisen sektorin kehittyminen on oltava huomion keskipisteessä, kun puhutaan kehityspolitiikasta. Sillä on myös suora yhteys äsken mainitsemiini työpaikkoihin sekä verotukseen. Vireästä, kestävän kehityksen periaattein toimivasta ja työllistävästä yritysmaailmasta huolehtiminen on minkä tahansa maan menestysstrategian avain.

Ei pidä myöskään vähätellä suomalaisen osaamisen merkitystä. Suomella on paljon relevanttia osaamista esimerkiksi energiantuotannon, puhtaan veden ja sanitaation aloilla. Tämä osaaminen on saatava yhä paremmin hyödyksi kehittyviin maihin, alueille, joilla väestönkasvu ja kaupungistuminen ovat nopeita. Suomi voi ammentaa osaamistaan siten, että tulevaisuuden nousevien talouksien kasvu ja kehitys eivät tapahdu ympäristön kannalta yhtä kuormittavalla tavalla kuin omamme aikanaan. Eikä siinä ole mitään väärää, että samalla myös Suomi hyötyy.

TEKESin kanssa on juuri käynnistetty kehitysmaiden innovaatio-ohjelma ja suomalaisten toimijoiden ensimmäiset hakemukset ovat parhaillaan käsittelyssä. Tarkoitus on, että tätä kautta yritykset saavat yhden lisäkanavan kehitysmaita hyödyttävien kumppanuuksien ja kannattavan liiketoiminnan yhdistämisessä. Innovaatio-ohjelman tavoitekoko on 50 miljoonaa euroa vuodessa, viiden vuoden ajan.

Lisäksi Valtioneuvoston vuonna 2012 hyväksymän kehityspoliittisen toimenpideohjelman linjauksen pohjalta kehitetään uusi, korkotukiluottoinstrumentin korvaava instrumentti yhdessä yksityisen sektorin kanssa. Tämä työ on nyt käynnistetty ja mukaan otetaan myös Team Finland-verkoston viranomaistahoja, elinkeinoelämän edustajia ja kansalaisjärjestöjä. Uudessa instrumentissa otetaan paremmin huomioon eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä toivottu pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantaminen. On tärkeää, että vanhan korkotukiluottoinstrumentin ja uuden instrumentin käyttöönoton välille ei jää pitkää taukoa.

Hyvät kuulijat,

Eduskunta on edellyttänyt, että valtioneuvosto teettää riippumattoman arvion nykymuotoisen kehitysyhteistyön vaikuttavuudesta. Siis vielä riippumattomamman kuin tämä KPT:n raportti on.

Ministeriömme vastaa eduskunnan toiveeseen kolmiosaisella prosessilla: riippumattoman selvityshenkilön arviolla, kansainvälistä kehitysyhteistyön vaikuttavuutta koskevaa tutkimustietoa hyödyntämällä sekä kansainvälisellä seminaarilla. Selvityshenkilö Ritva Reinikka on aloittanut työnsä ja tuloksia yhteen kokoava, kansainvälinen, kehitysyhteistyön vaikuttavuutta arvioiva seminaari järjestetään kesäkuun alussa. Keskustelu siis jatkuu läpi kevään.

Tulevan hallituksen tehtävä on vetää tarvittavat johtopäätökset. Suomella on valtava määrä tärkeitä voimavaroja globaalin kestävän kehityksen ja kehitysmaiden köyhyyden ja eriarvoisuuden edistämisessä. Uudenlainen ajattelu, vahvuuksiin ja pitkäjänteisyyteen nojaava uudistusote ja rohkea omien linjojen edistäminen kansainvälisesti on tarpeen.

Toivon, että KPT:n vuosiarvio sekä kevään prosessi luovat tälle kehittämistyölle hyvän pohjan.

Lämpimät kiitokset kaikille teille ja hyvää kevään jatkoa!