Kehitysministeri Paateron puhe Kepan syyskokouksessa
Kehitysministeri Sirpa Paateron puhe Kepa ry:n syyskokouksessa 21.11.2014.
Hyvät kuulijat! Minulle on suuri ilo päästä puhumaan näin ministeripestini alkutaipaleella tälle joukolle, jolla on valtavan paljon osaamista, tietämystä ja näkemystä kehityspolitiikan suunnasta ja tulevaisuudesta
Tämän vähän alle 2 kuukautta kestäneen ministeripestin aikana olen jo saanut oppia kehitysyhteistyöstä valtavasti. Erityisesti kansalaisjärjestökenttä on itselleni tuttu ja läheinen jo "edellisestä elämästäni" ennaltaehkäisevän päihdetyön ja Työväen Urheiluliito kautta.
Suomalainen kansalaisjärjestökenttä tunnetaan luotettavuudesta ja vahvasta ammattitaidosta; suomalaiset luottavat järjestöihin ja niiden toimintaan
On valtavan kiinnostavaa saada olla kehitysministeri tällaisena aikana, kun on meneillään monta uudistusta ja tietynlainen murrosvaihe sen suhteen, mihin suuntaan maailman kehityspolitiikkaa ja ilmastopolitiikkaa viedään tulevaisuudessa. Mielestäni nämä kaksi kulkevat myös selvästi käsi kädessä.
Kuten kaikki tiedämme; YK:n vuosituhattavoitteiden määräaika on umpeutumassa. Kahdeksasta vuosituhattavoitteesta moni toteutuu tavoiteaikaan mennessä, mutta toteutuminen on epätasaista. YK:n jäsenvaltioille ensi vuonna neuvoteltava kestävän kehityksen ns. Post-2015-agenda saa hyvän ponnistuslaudan vuosituhattavoitteiden saavutuksista.
Post-2015 prosessilla tavoitellaan köyhyyden poistamista ja inhimillisen kehityksen tavoitteiden eteenpäinviemistä huomioiden kestävän kehityksen kaikki kolme ulottuvuutta. Se on kehityspolitiikan tärkein prosessi, joka tulee ohjaamaan maailman kehityksen suuntaa seuraavien 15 vuoden ajan.
Olemme taitekohdassa, jossa on ymmärrettävä, ettei maailmassa ole enää; saajia ja ottajia - voittajia ja häviäjiä - auttajia ja autettavia. Olemme monin tavoin riippuvaisia toisistamme; maapallo on yhteinen. Eikä kehitysyhteistyön suunta ole holhoava jakolinja, jossa apu kulkee pohjoisesta etelään
Kehityspolitiikan ja kehityksen suuret linjat vaativat tuekseen globaalia yhteistyötä; yhteistä suuntaa ja koko maailman yhteisiä päämääriä
Ilmastonmuutoksen ja ympäristöhaasteiden keskellä käy yhä selvemmäksi, miten tärkeää koko maailman osallistaminen ja yhteistyö on -> Post2015-prosessi on tästä hyvä esimerkki
Post-2015 valmistelut ovat olleet jo kohta kaksi vuotta hyvässä vauhdissa; kestävän kehityksen tavoitteita pohtinut avoin työryhmä ja kestävän kehityksen rahoituskomitea ovat saattaneet työnsä päätökseen ja antaneet omat suosituksensa yleiskokouksen käsittelyyn.
Odotamme tällä hetkellä suurella mielenkiinnolla YK:n pääsihteerin synteesiraporttia, joka julkaistaneen 4. joulukuuta. Odotamme pääsihteeriltä tavoitteellista raporttia, joka tuo lisäarvoa hallitusten välisiin neuvotteluihin ja toimii pääsihteerin suosituksena sille, millaisen maailman haluamme tuleville sukupolville jättää.
Seuraava merkittävä etappi on hallitusten välisten neuvottelujen aloittaminen tammikuussa 2015. Tavoitteena on kunnianhimoinen kehityksen suunnan aidosti kestävään kehitykseen suuntaava agenda. Toimeenpanolla ja seurannalla sekä vastuuvelvollisuudella on myös merkittävä rooli, koska toteutus tulee olemaan työn tärkein päämäärä.
Ensi kevään aikana neuvotellaan myös kestävän kehityksen rahoituksesta ns. kehitysrahoitusprosessissa, joka huipentuu Addis Abebassa heinäkuussa 2015 järjestettävään konferenssiin.
Suomelle on tärkeää, että kehitysrahoitus yhdistetään kestävän kehityksen asiasisältöön niin, että lopulta voidaan puhua vain yhdestä kokonaisvaltaisesta rahoituksen ja sisällön yhdistävästä kestävän kehityksen Post-2015 agendasta.
Ympäristönäkökulma ei ole mikään kuluerä tai ideologiaa, vaan koko ihmiskunnan kannalta välttämätön kehityksen mittari
Tulevan agendan tulee tähdätä kestävän kehityksen 3 ulottuvuuden; sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöllisen, yhdistämiseen.
Muita Suomelle keskeisiä periaatteita ja läpileikkaavia teemoja agendalla ovat:
tavoitteiden universaalisuus, eriarvoisuuksien vähentäminen, ihmisoikeusperustaisuus ja kehityksen edistäminen luonnon kantokyvyn rajat huomioiden.
Suomi koordinoi kantojaan EU-maiden kanssa, ja Suomi tukee EU:lle vahvempaa roolia Post-2015-prosessissa. EU on parhaillaan neuvottelemassa neuvoston päätelmistä, jotka on tarkoitus hyväksyä ulkoasiainneuvostossa joulukuussa. Suomi vaikuttaa aktiivisesti päätelmien sisältöön, ja kiitokset aktiivisuudesta kuuluvat julkisien toimijoiden lisäksi myös kansalaisjärjestöille.
Suomi tulee myös aktiivisesti ajamaan kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksia tulevissa neuvotteluissa.
Koko prosessi perustuu kaikkien yhteiselle vastuulle ihmiskunnan ja planeetan tulevaisuudesta.
YK:n pääsihteerin järjestämän, syyskuisen ilmastohuippukokouksen tarkoitus oli osallistaa yhteiskuntaa laajasti ilmastoyhteistyöhön. Huippukokouksessa kuultiinkin huomattava määrä eri toimijoita yhdistäviä julistuksia ja koalitioita. Niiden päälle pitää rakentaa, yhteistyön hengessä.
Tuleva Liman ilmastokokous (COP20) on ensi vuoden Pariisin ilmastokokouksen onnistumiselle hyvin tärkeää. Limassa pitäisi sopia vuoden 2015 sopimuksen neuvottelutekstin keskeisimmistä elementeistä (niin sanottujen kansallisten kontribuutioiden) ja vuoden 2015 ilmastosopimusta varten annettavien sitoumusten - prosessista ja niitä koskevien tietojen vaatimuksista.
Emme ole aivan aikataulussa Bonnin syyskuisten neuvottelujen jälkeen. Neuvotteluissa on nyt esillä erimielisyyksiä, jotka sekoittavat keskusteluja. Vaarana on prosessin hidastuminen.
Suomi pitää tärkeänä, että kansalliset kontribuutiot esitetäisiin läpinäkyvästi ja hyvissä ajoin ennen Pariisin ilmastokokousta.
Tämä antaisi aidon mahdollisuuden eri sidosryhmille arvioida niiden oikeudenmukaisuuden/reiluuden ja kunnianhimon erikseen ja yhteenlaskettuna suhteessa sellaiseen maailmanlaajuisten päästöjen polkuun, jolla lämpeneminen voidaan rajoittaa kahteen asteeseen suhteessa esiteolliseen aikaan.
Ilmastorahoitus ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen ovat keskeisiä osia itse Pariisin sopimusta. Niistä pitäisi pääosin neuvotella osana neuvottelutekstiä ja sen elementtejä. Suomi on ollut edelläkävijä, kun se kanavoi EU:n päästöoikeuksien huutokaupasta valtiolle kertyneet tulot kehitysyhteistyöhön, (ml. Ilmastorahoitus). UM:n sisäinen tavoite on ohjata näistä tuloista puolet ilmastotoimiin.
Vihreään ilmastorahastoon on tehty eilen Berliinissä päättyneessä korkean tason kokouksessa merkittävä määrä rahoituslupauksia: yhteensä 9,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli noin 7,4 miljardia euroa vuosille 2015–2018. Rahaston tavoitteena on tukea tasapuolisesti kehitysmaiden toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa.
Mukana on tässä vaiheessa 21 maata. Suomi ilmoitti tavoitteekseen 80 miljoonaa euroa vuosina 2015–2018. Suomen rahoitusosuus on kokonaisuudessaan lahja-apua, ja ensimmäistä erää rahoitetaan päästöhuutokaupasta saatavilla tuloilla.
Kansalaisyhteiskunnalla ja medialla on tärkeä rooli, kun yritetään saavuttaa globaalia ilmastosopimusta. Parhaimmillaan järjestöt voivat kuulla tasapainoisesti eri maaryhmiä ja yrittää edesauttaa rakentavia ratkaisuja niiden välillä. Ilmastoneuvotteluissa on syntymässä yhteisymmärrystä yli jäsenistön, mutta nyt olisi kansalaisjärjestöillä paikka edesauttaa sitä, että kaikki nousevat taloudet antavat kontribuutionsa maaliskuuhun 2015 mennessä.
(Kehitysyhteistyömäärärahat:)
Hyvät kuulijat!
Hallitus on tiukan taloustilanteen vuoksi joutunut leikkaamaan kehitysyhteistyömäärärahojen suunnitellusta tasosta lähivuosina. Pidämme kuitenkin 0,7 prosentin BKTL-tasoa (bruttokansantulo) edelleen tärkeänä tavoitteena, johon tulee pyrkiä.
Hallituksen päätös käyttää päästöhuutokauppatulot kehitys- ja ilmastorahoitukseen on ollut tärkeä resurssi tiukkenevassa tilanteessa.
On selvää, että perinteinen kehitysyhteistyö ja kehitysyhteistyörahoitus eivät yksin riitä kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.
Hallitusten on etsittävä uusia, sekä yksityisen että julkisen sektorin rahoituslähteitä
Edistettävä ja rohkaistava yhteistyötä ja uudenlaisia kumppanuuksia julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä.
Tämä edellyttää kaikilta osapuolilta uudenlaista ajattelua ja vanhoista toiminta- ja ajatusmalleista irti päästämistä, mutta onnistuessaan myös hyödyttää kaikkia osapuolia
Tiistaina sain olla mukana SLUSH-tapahtumassa lanseeraamassa uutta BEAM-kehitysinnovaatio-ohjelmaa, joka toteutetaan yhteistyönä yritysten, ulkoministeriön ja TEKES:in kanssa
Beam on hyvä esimerkki siitä, miten hallinnon rajat ylitetään yhteisten päämäärien hyväksi
Ohjelmasta hyötyvät niin Suomi kuin kehitysmaat ja työpaikkoja syntyy sekä Suomeen että kehitysmaihin
(UM:n valtionavun rahoitusinstrumenttien harmonisointisuunnitelmat)
Ulkoministeriössä on käynnistetty harjoitus valtionavustusperustaisten instrumenttien käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi niin käytetyn terminologian kuin hakumenettelyjenkin osalta.
Tavoitteena on samalla luoda käytäntöjä, joilla mahdollistetaan eri toimijoiden yhteistyö. Esimerkiksi kansalaisjärjestöt ja kunnat voisivat toimia entistä tiiviimmin yhteistyössä, ja (tahoillaan) luoda parempia edellytyksiä lähidemokratian toteutumiselle kehitysmaissa.
Suunnitellut uudistukset tullaan toteuttamaan tiiviissä yhteistyössä Kepan kanssa, jotta ne palvelisivat mahdollisimman hyvin hakijoiden tarpeita.
Ulkoasiainministeriön yhden luukun periaatteen mukaisesti UM:n kansalaisyhteiskuntayksikkö KEO-30 on pääasiallinen kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön valtionavustuksia myöntävä toimija.
KEPA on UM:n keskeinen yhteistyökumppani kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön laadun kehittämisessä, kansalaisten kehitystietoisuuden ylläpitäjänä ja lisääjänä.
Ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestöille ja erityissäätiöille valtionavustuksena myöntämä ohjelmatuki on merkittävin kansalaisyhteiskuntatoimijoiden kehitysyhteistyön toimintamuoto.
Pienille ja keskisuurille järjestöille myönnetään vuosittain hanketukea ja viestintä- ja globaalikasvatustukea. UM tukee kansalaisjärjestöjen toteuttamaa kehitysyhteistyötä yhteensä 114 miljoonalla eurolla vuodessa.
Kepan rooli kansalaisjärjestöjen kouluttamisessa on edesauttanut sitä, että olemme voineet vuosittain valita rahoitettavaksi hyviä hanke-esityksiä, siitäkin huolimatta, että Kepan jäsenjärjestöt saattavat pitää nykyistä hakumenettelyä raskaana ja vaikeana.
Nämä tukimuodot ovat vakiinnuttaneet paikkansa Suomen toteuttaman kehitysyhteistyön tärkeänä osana.
KEO-30:n nimi muuttui kuluvan syksyn aikana kansalaisyhteiskuntayksiköksi. Nimenmuutos on osa kehityspoliittisella osastolla tapahtuneita yksikkömuutoksia, joilla pyritään paremmin tukemaan kehityspolitiikan valmistelua ja kehitysyhteistyön toteutusta ja tukemista.
Samalla on toiveena kehittää toimintatapoja ja yksikön hallinnoimia tuki-instrumentteja.
Kuntayhteistyön lisääminen yksikön hallinnoimiin instrumentteihin on ensimmäinen uudistus ja toteutuu vuoden 2015 alussa. Korostan, että kehittämistyö on laajoilta osin vasta alkamassa ja näistä kehittämissuunnista tullaan järjestöjen kanssa keskustelemaan avoimesti.
Kumppanuusfoorumi kokoontuu 17.12. keskustelemaan ajankohtaisista kehitysyhteistyöhön liittyvistä teemoista ohjelmatukea saavien kansalaisjärjestöjen kanssa. Foorumissa keskustellaan myös kumppanuusjärjestöjen toteuttaman kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta ja toiminnan mahdollistavan tukimuodon kehittämisestä.
Foorumi on hyvä tilaisuus avoimeen ja vuorovaikutteiseen keskusteluun yhteistyön kehittämisen osa-alueista. Kehittämistoimien tavoitteena on laadukkaan ja tuloksellisen kehitysyhteistyön varmistaminen, hallinnollisten menetelmien yhdenmukaistaminen ja järjestöjen toteuttaman työn laajempi tukeminen.
(UM/ ministerin näkemys kansalaisjärjestöjen lisäarvosta ja täydentävyydestä)
Ministeriö tukee tällä hetkellä n. 250 järjestön kehitysyhteistyöhankkeita n. 90 maassa. Lisäksi 15 ministeriön yksiköllä on INGO-yhteistyötä kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa.
Järjestöt ovat äärimmäisen tärkeitä väyliä Suomen muuhun kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön.
Erityisesti näin päästään ruohonjuuritasolle ja sellaisille alueille sekä ihmisryhmien pariin, joita julkisen sektorin kehitysyhteistyön kautta ei tavoiteta.
Erilaisilla kumppanuuksilla on oma arvonsa ja kumppanuuksien moninaisuus on ministeriölle itseisarvo.
Järjestöjen toiminta täydentää Suomen valtion kahdenvälistä ja multilateraalista toimintaa maissa, järjestöjen toimiessa myös maissa, minne ministeriön kahdenvälinen kehitysyhteistyötoiminta ei ulotu. Järjestöjen toteuttama kehitysyhteistyö täydentää ja tukee julkista kahdenvälistä, monenkeskistä ja EU:n kehitysyhteistyötä. Ministeriö tukee jatkossakin niin ammattimaisia toimijoita kuin pieniä ja keskisuuria järjestöjä, joiden toiminnan perustana on aktiivinen kansalaisuus.
Kehitysyhteistyöllä on kansalaisten vankka tuki. Monelle suomalaiselle kansalaisjärjestöjen toteuttama kehitysyhteistyö on tutuin ja ainoa tapa olla mukana kehitysyhteistyössä. Järjestöt muodostavat erittäin tärkeän verkoston sekä kotimaassa että eri puolilla maailmaa.
Lämpimät kiitokset kutsusta ja mielenkiinnostanne! Toivotan teille inspiroivaa vuosikokousta!