Kehitysministeri Paateron puhe "Koulutus kehitysyhteistyön välineenä" Kotkassa

Kehitysministeri Sirpa Paateron puhe "Koulutus kehitysyhteistyön välineenä" Kotkan seurakuntien tilaisuudessa Kotkan pääkirjastolla 13.2.2015.

Hyvät kuulijat, arvoisat kotkalaiset

Ilo päättää työntäyteinen viikko kotikaupungissani. Ja mukava nähdä, että kehitysyhteistyöasiat kiinnostavat näin suurta joukkoa!

Ulkoministeriö teetti vähän aikaa sitten kyselyn, jossa testattiin suomalaisten tietämystä kehitysyhteistyön tuloksista. Suomalaisten käsitys on huomattavasti todellisuutta synkempi. Lähes kahdeksan kymmenestä uskoo, että köyhyys on lisääntynyt maailmassa vuoden 1990 jälkeen. Todellisuudessa köyhien osuus maailman väestöstä on puolittunut ja lukumäärä laskenut 700 miljoonalla viimeisten 25 vuoden aikana.

Kaikkein synkin käsitys suomalaisilla on koulutuksesta. Tutkimuksessa pyydettiin arvioimaan, kuinka suuri osa kehitysmaiden lapsista pääsee kouluun, ja miten hyvin tyttöjen ja poikien välinen tasa-arvo peruskoulutuksessa toteutuu. Useampi, kuin kahdeksan kymmenestä suomalaisesta uskoo, että alle puolet kehitysmaiden lapsista käy koulua. Minulla on teille hyviä uutisia: Todellisuudessa jo yli 90 prosenttia kehitysmaiden lapsista aloittaa nykyään peruskoulun ja lähes sama osuus jatkaa 5. luokalle asti. Eniten koulunkäynti on lisääntynyt Afrikassa.

Koulutus on investointi, joka muovaa yhteisöjen ja yhteiskuntien tulevaisuutta pitkälle tulevaisuuteen. Koulutus on yksi kehitysyhteistyön parhaista menestystarinoista ja samalla keskeneräinen haaste.

Suomen yhteistyömaista esimerkiksi Etiopiassa (jossa itse tammikuussa vierailin) on Suomen tuen aikana tapahtunut koulunkäynnissä täydellinen mullistus. Vuonna 1999 opetukseen osallistui 37 prosenttia peruskouluikäisistä lapsista ja vuonna 2011 jo 87 prosenttia; kaiken kaikkiaan 14,3 miljoonaa peruskoululaista. Vuonna 1999 tyttöjä oli koulussa 69 jokaista poikaa kohden, vuonna 2011 melkein saman verran, kuin poikia, eli 93.

Tyttöjen kohdalla ongelmana on, että koulutie katkeaa poikia useammin siihen, että täytyy jäädä kotiin hoitamaan pienempiä sisaruksia tai ottaa vastuu kotitöistä tai perheen elannosta. Monen tytön koulutie päättyy avioliittoon alaikäisenä. Lisäksi niinkin käytännöllinen seikka, kuin vessojen puute saattaa aiheuttaa sen, että tytöt joutuvat jäämään kotiin.

Koulutus on Suomelle tärkeä painopiste kehitysyhteistyössä. Ja meillä Suomessakin oma yhteiskunnan kehityskaari on ollut vahvasti sidoksissa koulutukseen. Pieni kansakuntamme on noussut köyhyydestä omille jaloilleen pitkälti kaikille yhteisen, ilmaisen koulutuksen myötä. Koulutus lisää sosiaalista liikkuvuutta ja on investointi, joka maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Koulutus ja muu inhimillinen kehitys ovat edenneet viime vuosikymmeninä maailmassa ennennäkemättömän paljon. Kunnia tästä kuuluu hyvin pitkälti kehitysmaille itselleen. Suomi ja muut toimijat ovat panostaneet kehitysmaiden koulutussektoriin, mutta parhaat tulokset ovat maissa, jotka ovat myös itse alkaneet ottaa koulutusinvestoinnit vakavasti. Suomi on edesauttanut koulunkäynnin yleistymistä esimerkiksi kahdenvälisessä kehitysyhteistyössä, YK:n lastenjärjestö Unicefin kautta sekä muiden järjestöjen, muun muassa Kirkon Ulkomaanavun, kautta, jolla on paljon koulutukseen liittyvää asiantuntemusta. Suomi voi, paitsi rahoittaa, myös antaa omaa osaamistaan kehitysmaiden käyttöön. Suomella on paljon annettavaa koulutussektorin osalta.

Koulutuksen roolia ei voida sivuuttaa myöskään aikamme suurten haasteiden, kuten ilmastonmuutoksen, globaalien ympäristöongelmien ja aseellisten konfliktien ratkaisussa. Ilmastonmuutoksen kannalta suurin haaste on juuri se, että rajuimmat vaikutukset kohdistuvat alueille, joissa osaaminen ja valmiudet varautua ilmastomuutoksen ovat kaikkein heikoimmalla tolalla. Ilmastonmuutos nostaa keskiöön myös kysymyksen ruokaturvasta. Maailman ruokaturva on pitkälti naisten käsissä. Afrikassa naiset tuottavat yli 80 prosenttia elintarvikkeista, mutta heillä tuskin lainkaan omistusoikeutta viljelemäänsä maahan ja vain yksi prosentti maatalousluotoista sekä viisi prosenttia neuvontapalveluista myönnetään naisille. Tyttöjen ja naisten kouluunpääsy ja varsinkin luku- ja kirjoitustaito parantavat naisten mahdollisuuksia osallistua tasavertaisina myös maanomistukseen, kaupankäyntiin ja yritystoimintaan.

Esimerkiksi tammikuussa vieraillessani Etiopiassa sain tutustua muun muassa Suomen ja Etiopian hallitusten väliseen REILA-hankkeeseen (Responsible and Innovative Land Adminstration), jonka avulla kehitetään maa-alueiden rekisteröintiä. Vuonna 2011 alkanut ja viisivuotiseksi suunniteltu hanke on saanut paljon hyötyjä jo aikaan; ihmisten toimeentulo on parantunut kun he uskaltavat pitkäjänteisesti huolehtia omasta maa-alueestaan, kun se on virallisesti rekisteröity heidän nimiinsä, rajakiistoja ei tarvitse käydä. Mutta ehkä mullistavinta on, että sukupuolten välinen tasa-arvo paranee, kun maa-alueet rekisteröidään avioliitossa sekä vaimon että miehen nimiin. Naisilla on oikeus viljelemäänsä maahan ja tuottavuus paranee, kun viljely on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista.

Tänä vuonna eletään kehityspolitiikan kannalta ratkaisevan tärkeää teemavuotta. Tänä vuonna täyttyy vuosituhattavoitteiden – joista yksi on koulutus – määräaika ja neuvotellaan uudet, vuoden 2015 jälkeiset, yhteiset kehitystavoitteet koko maailmalle. Uudet tavoitteet jatkavat siitä, mihin vuosituhattavoitteissa jäätiin. Kouluun pääseminen on vuosituhattavoitteiden myötä edennyt hyvin, mutta nyt tarvitaan entistä kunnianhimoisempia tavoitteita. Uusissa tavoitteissa pyritään keskittymään aiempaa enemmän luonnonvarojen kestävään käyttöön. Lisäksi neuvotellaan hyvästä hallinnosta, rauhasta ja turvallisuudesta sekä ihmisoikeuksista. Uusissa tavoitteissa korostetaan luultavasti myös määrän sijasta laatua – esimerkiksi koulutuksen kohdalla tällä on suuri merkitys. Kuinka moni lapsi oppii lukemaan sujuvasti koulussa? Tavoitteena on hyväksyä sopimus uusista kestävän kehityksen tavoitteista ensi syyskuussa, New Yorkin huippukokouksessa.

Elämä on oppimista varten. Toivon, että te kaikki olette tänään oppineet jotain uutta koulutuksesta ja kehitysyhteistyöstä. Vastaan mielelläni kysymyksiin ja kuulen kommenttejanne. Tuon samalla myös Kirkon Ulkomaanavun terveiset ja heidän pyynnöstään esitteitä "Opettajat ilman rajoja"-toiminnasta.

Kiitos mielenkiinnostanne!