Kehitysministeri Heidi Hautalan puheenvuoro suurlähettiläspäivillä 22.8.2011

Pikkuparlamentti, Helsinki

Muutosvarauksin

Arvon suurlähettiläät, hyvät kollegat ja muut osanottajat,

Ulkoministeriössä on tällä hallituskaudella kolme ministeriä hoitamassa Suomen ulkosuhteita. Kiitän kollegoitani ulkoministeriä ja Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeriä heidän puheenvuoroistaan. Uskon että yhteistyömme tulee sujumaan erinomaisesti, mikä on omiaan parantamaan Suomen koko ulkopolitiikan johdonmukaisuutta, myös kehityspoliittisten tavoitteiden saavutettavuutta.

Hallitusohjelman mukaan Suomen kehityspolitiikka on keskeinen osa johdonmukaista ja laajaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä vastaavana ministerinä tavoitteenani on puheenvuorossani esitellä tulevan hallituskauden haasteita ja painotuksia toimialallani.

Suomi on tehnyt virallista kehitysyhteistyötä jo 50 vuotta. Maailma, Suomi ja kehityspoliittiset ohjelmat ovat muuttuneet moneen kertaan, mutta kehityksen tavoite säilynyt samana: köyhyyden vähentäminen ja sittemmin YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen.

Kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä investointia kehitykseen, ja kaikessa kehityspolitiikassamme tulee korostua jatkuvuus ja johdonmukaisuus. Tulemme jatkamaan ja kehittämään edellisen hallitusohjelman ja edeltäjäni hyviä painotuksia, kuten ympäristöllisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää kehitystä, mm. antamalla tukemme Presidentti Halosen yhdessä Etelä-Afrikan presidentti Zuman kanssa johtaman Kestävän Kehityksen paneelille. Toivon että se voi antaa hedelmällisen panoksen Rio+20-prosessiin ja sen lopputuloksiin ja että sen oppeja voi ammentaa myös omaan kehityspolitiikkaamme.

Samalla joiltain osin Suomen kehityspolitiikkaa tullaan uudistamaan vastaamaan vielä entistä paremmin tulevaisuuden tarpeita. Suomella on vakaa ja luotettava maine, ja voimme entisestään sitä vahvistaa nojaamalla siihen, missä olemme jo hyviä.

Uusi hallitus laatii vielä tämän syksyn aikana kehityspoliittisen toimintaohjelman. Tätä varten käynnistämme avoimen konsultaatioprosessin, ja käymme keskusteluja tärkeistä temaattisista aiheista niin ulkoasiainhallinnon sisällä kuin relevanttien muiden valtionhallinnon tahojen ja ulkoisten sidosryhmien kanssa.

***

Arabikevät yllätti meidät kaikki. Libyan tapahtumat näyttävän kääntyvän kohti ratkaisuaan, ja kuten ulkoministeri Tuomioja on sanonut, meidän on oltava valmiita rauhanoperaatioon, josta tulee erittäin vaativa. Arabikevät on saanut EU:ssa aikaan melkeinpä ulkopolitiikan U-käännöksen, sillä on paljastunut, miten kestämätöntä on ollut veljeillä diktaattorien kanssa. Vallankumoukset ovat tapahtuneet EU:sta huolimatta, eivät sen takia. Viime kuukausina meidät on pysäyttänyt Afrikan sarven äärimmäisen vakava humanitaarinen tilanne, johon Suomikin on reagoinut nopeasti humanitaarista apuansa lisäämällä.

Syyt molempien ilmiöiden taustalla ovat pitkälti samoja: kehityksen epäonnistuminen sekä pitkään jatkunut demokratiavaje, sosiaalinen epätasa-arvo ja osallistumismahdollisuuksien puute. Emme voi enää ummistaa silmiämme siltä, että kehityspolitiikan jokaisen toimen on edistettävä myös ilmastopoliittisia tavoitteitamme.

Mainitut tapahtumat haastavat meidät etsimään parempia ja tehokkaampia tapoja tukea kehitystä. Kehitysmaiden ihmiset tarvitsevat työpaikkoja, koulutusta ja oikeutta nauttia YK:n määrittelemistä universaaleista ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Työpaikkojen luominen on erityisen tärkeää kehitysmaiden kasvavan nuorison tulevaisuuden uskon vahvistamisessa.

Taloudellisen toimeliaisuuden kasvattaminen on välttämätöntä kehityksen aikaansaamiselle. Se ei kuitenkaan vähennä köyhyyttä tai sosiaalista epätasa-arvoa tai luo työpaikkoja automaattisesti. Lisää huomiota tulee kiinnittää talouskasvun tasaiseen ja oikeudenmukaiseen jakautumiseen. Nykypäivänä on selvää, että myös talouskasvun vihreyttä tulee painottaa.

Talouskasvun epätasaisen jakautumisen lisäksi monessa kehitysmaassa kehityksen esteenä ovat epädemokraattiset yhteiskunnalliset valtarakenteet ja ihmisoikeusloukkaukset, jotka ovat myös osaltaan syynä talouden hedelmien epätasaiseen jakautumiseen.

Hallitusohjelman sisältämät painopisteet - oikeusvaltio, demokratia, ihmisoikeudet, koulutus, ihmisarvoinen työ, nuorisotyöttömyyden vähentäminen sekä naisten ja lasten aseman parantaminen – ovat näistä lähtökohdista oikeita. Teemat eivät ole uusia suomalaisessa kehityspolitiikassa, mutta tulevat saamaan vielä lisää huomiota ja ohjaavat varainkäyttöä.

Kollegani Alexander Stubb lanseerasi viime vuoden suurlähettiläspäivillä käsitteen ’ dignified foreign policy’, arvokas ulkopolitiikka, jonka mukaan ulkopolitiikkamme tulee perustua aitoon ymmärrykseen ja keskinäiseen kunnioitukseen. Hänen mukaansa meidän ei tule painostaa muita maita omilla arvoillamme. Tiedän, ettei hän kuitenkaan tarkoittanut, että meidän tulee jättää ihmisoikeudet sivuun, niin sanotusti lopettaa ”ihmisoikeuksista saarnaaminen”, mistä oli tulla hänen tärkeän pohdiskelunsa vulgaari tulkinta.

Arabikevään tapahtumat nimenomaan todistivat kansanvallan ja ihmisoikeuksien vetovoimasta. Ihmisoikeuksien ja demokratiatilanteen sormien läpi katselu osoittautui lyhytnäköiseksi. Tämän pitäisi päteä kaikkeen ulkopolitiikkaamme: miksi esimerkiksi Keski-Aasian yksinvaltiaiden alaisuudessa elävien ihmisten tarpeet olisivat erilaisia?

Johtopäätöksenä edellisten suurlähettiläspäivien tärkeästä keskustelusta väitänkin, että Suomen kehityspolitiikan tulee olla paitsi arvokasta, myös toiminnaltaan uskollista demokraattisille arvoille ja yleismaailmallisille ihmisoikeuksille. ’Devoted development policy’n mukaan Suomi kuuntelee ja käy aitoa vuoropuhelua kehityksen suunnasta, mutta uskaltaa myös toiminnallaan asettua kehitysmaiden kansalaisten puolelle, jotka haluavat tukea omien oikeuksiensa puolustamiseen. Köyhyys itsessään on tietysti ihmisoikeusloukkaus.

On pohdittava, miten ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskeva ehdollisuus ja kehitysmaiden omistajuus voidaan yhdistää. On kuitenkin niin, etteivät ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion pelisääntöjen noudattamista koskevat ehdot ole avunantajien ylhäältä alaspäin köyhille maille sanelemia, vaan perustuvat YK:n laajaan kehitysagendaan ja kehitysmaiden omiin sitoumuksiin.

Esimerkiksi yhteistyötämme Nicaraguassa tulee tarkastella laajempana periaate- ja linjavetokysymyksenä ja noudattaa samoja kriteereitä kaikkien kumppanimaiden kohdalla. Emme voi myöskään toteuttaa tempoilevaa politiikkaa ja rikkoa sitoumuksiamme kevyesti, mutta meillä on oltava rohkeutta tehdä tarvittavat johtopäätökset. Niitä tullaan tekemään tänä syksynä.

**

Hallitusohjelmassa nostetaan esiin myös kehitysyhteistyövarojen käytön lisääminen laajan turvallisuuden edistämiseen kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan hengessä. Erityisesti hauraiden valtioiden kohdalla ja konfliktitilanteissa tarvitaan mahdollisimman kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Samalla on kuitenkin olennaista varmistaa, että kehityspolitiikan päätavoitteena ja arvona säilyy köyhyyden vähentäminen, mikä on parasta konfliktin ennaltaehkäisyä. Pysyviä ratkaisuja konflikteihin saadaan vain puuttumalla niiden taustalla oleviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Hyvä esimerkki tästä on mielestäni Afrikan sarvea vaivaava merirosvo-ongelma, joka ei ratkea pelkästään vankiloita rakentamalla.

Ulkoministeriössä on tekeillä Suomelle rauhanvälityksen toimintaohjelma, jonka avulla pyritään parantamaan Suomen rauhanvälityskapasiteettia. Siihen meidän tuleekin panostaa. Olennainen kysymys kapasiteetin parantamisessa on toiminnan rahoitus. On hyvä ymmärtää ero laajemman rauhanrakentamisen ja suoranaisemmin varsinaiseen rauhanvälitykseen liittyvän toiminnan välillä. Rauhanrakentamiseen, konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisuun osoitetaan kehitysyhteistyövaroja jo nykyisellään yli 23 miljoonaa euroa vuodessa, ja laajemmin tulkitun laajan turvallisuuden edistämiseen vuonna 2010 yhteensä 58 miljoonaa euroa. Tätä toimintaa voidaan jatkaa ja rahoitustakin entisestään vahvistaa ja kehittää. Erillinen uusi rahoitusmekanismi tai vakausrahasto sitä tarkoitusta varten ei välttämättä ole tarpeellinen. Suoranaisesti rauhanvälitykseen kohdistuvan rahoituksen vahvistaminen puolestaan on asia jota voidaan hallitustasolla ja myös ulkoministeriön sisällä tarkastella innovatiivisellakin tavalla, myös kehitysyhteistyövaroja niihin suunnaten. Tästä olen hyvin valmis keskustelemaan.

***

Uusi kehityspoliittinen toimintaohjelma tulee korostamaan Suomen jo aloittamaa työtä politiikan johdonmukaisuuden lisäämiseksi niin täällä kotimaassa kuin kansainvälisissä yhteyksissä. Johdonmukaisuus edellyttää, että kehityspoliittiset linjaukset sisällytetään myös muiden politiikkalohkojen (esim. ilmasto, ympäristö, energia, kauppa, maatalous, laaja turvallisuus, tasa-arvo, ihmisoikeudet jne) toimintaan niin, että edistetään myös kehityspoliittisia tavoitteita.

Politiikkajohdonmukaisuuden kehitysvaikutukset ovat huomattavat. Toimimalla johdonmukaisemmin saamme huomattavasti parempia tuloksia köyhyyden vähentämisessä ilman perinteisen kehitysrahoituksen lisäämistä. Suomi on jo saanut johdonmukaisesta toiminnasta kiitosta mm. OECD:ltä. Työtä jatketaan aktiivisesti, myös EU:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä. Hyvänä käytäntönä voimme esitellä muille maille sen, että jokainen ministeriö laatii osuutensa joka toinen vuosi julkaistavaan kehityspolitiikan johdonmukaisuusraporttiin.

***

Kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön vaikuttavuuden, avun laadun ja tuloksellisuuden vahvistaminen, on myös yksi Suomen prioriteetteja. Kesällä julkistettu kyselytutkimus kehitysyhteistyöstä osoitti jälleen että suurimpana kansalaisten huolena on edelleen ’meneekö se apu perille’.

Toisin kuin jotkut väittävät, kehitysyhteistyö tuottaa jo nyt tuloksia niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin ja myönteistä kehitystä on tapahtunut. Evaluaatioiden mukaan valtaosa yksittäisistä kehitysyhteistyöohjelmista ja hankkeista saavuttaa niille asetetut tulokset. Työtä tulosten parantamiseksi on kuitenkin edelleen jatkettava. Haasteita nimittäin riittää edelleen. Maailman kehitysapu on pirstaloitunut jopa entisestään hankkeiden, rahoituslähteiden, instrumenttien ja toimijoiden määrän kasvun myötä. Apu ei myöskään jakaannu tasaisesti kehitysmaiden kesken.

Huolimatta yhdessä sovituista kehitysyhteistyön tavoitteista ja keinoista, kehitysyhteistyössä noudatetaan hyvin erilaisia sääntöjä ja avunantajien taloudelliset ja poliittiset intressit ohjaavat usein toimintaa, jopa kasvavassa määrin. Tilannetta ovat muuttaneet erityisesti ns. nousevat avunantajat, jotka ovat tuoneet kehitysmaille uusia taloudellisia resursseja, mutta myös uusia haasteita. Kysyn teiltä, haluaako kukaan elää maailmassa, jossa ihmisoikeudet ovat kansainvälisten suhteiden kauppatavaraa?

Parempien tulosten aikaansaamiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista kehityspolitiikan ymmärtämistä. Tarvitaan eri toimijoiden yhteistyötä, koordinaatiota, menettelytapojen yhdenmukaistamista, eri toimintojen johdonmukaisuutta ja viime kädessä kehitysmaiden omistajuutta ja tuen suuntaamista kehitysmaiden tavoitteiden mukaisesti. Tämä kehityspolitiikan toimeenpanon remontti on hyvässä vauhdissa, mutta on edelleen kesken.

Seuraava etappi avun tuloksellisuuden kansainvälisellä agendalla on Busanissa, Koreassa, järjestettävä korkean tason tuloksellisuusfoorumi, johon aion osallistua marraskuussa. Tavoitteenamme on, että Busanissa päätetään tuloksellisuustyön jatkosta, joka tukee ensisijaisesti kehitysyhteistyön tuloksellisuuden vahvistamista maatasolla.

**

Perinteinen kehitysyhteistyörahoitus ei yksin riitä kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, varsinkaan kun mukaan lasketaan Kööpenhaminan ilmastosopimuksen ilmastorahoitusta koskevat sitoumukset. On löydettävä uusia, sekä yksityisen että julkisen sektorin rahoituslähteitä kansainvälisesti hyväksyttyjen kehitystavoitteiden ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja sopeutumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yksityisten pääomavirtojen määrä on lähes seitsemänkertainen ja siirtolaisten rahalähetysten lähes kolminkertainen ODA-rahoitukseen verrattuna. Tarvitaan uudenlaisia kumppanuuksia julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välille. Valtion omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä tulen korostamaan myös yritysten yhteiskuntavastuuta.

Edellisellä hallituskaudella nimitetty työryhmä, jonka tehtävänä oli kartoittaa keinoja julkisen ja yksityisen sektorin sekä kansalaisyhteiskunnan välisten kumppanuuksien lisäämiseksi ja kehitysrahoituksen pohjan laajentamiseksi jätti raporttinsa joulukuussa. Työtä tullaan jatkamaan työryhmän suositusten pohjalta.

Hallitusohjelma viittaa myös ns. innovatiivisten rahoitusmuotojen kuten globaalien rahoitusmarkkinaverojen käyttöönottoon. Erityisesti pitkän aikavälin ilmastorahoituksen osalta tullaan jatkossa käymään keskustelua erilaisten innovatiivisten mekanismien käyttöönotosta yhtäältä siksi, että julkinen budjettirahoitus on yksinkertaisesti riittämätöntä tarpeisiin nähden ja toisaalta siksi, että ilmastorahoitus edellyttää laajaa taakanjakoa.

Lisää huomiota pitää kiinnittää myös kehitysmaiden omien luonnonvarojen tarkoituksenmukaisempaan hyödyntämiseen mm. laitonta kauppaa, sääntelemättömiä pääomavirtoja ja korruptiota kitkemällä sekä kotimaista verotusta tehostamalla.

***

Laaja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen kehityspolitiikan toimeenpanoon on Suomen politiikassa hyvin tärkeää. Tukeamme kansalaisyhteiskunnan toimijoille kehitetään viime vuonna hyväksytyn kansalaisyhteiskuntalinjauksen mukaisesti. On huomattava, että viimeisten parin kolmen vuoden aikana kansainvälinen yhteisö, Yhdysvaltain sekä EU:ssa erityisesti Ruotsin johdolla on alkanut kehittää vakavasti uudenlaista demokratiatukea. Meidän on liityttävä tähän työhön tarmokkaasti, sillä se sopii erittäin hyvin hyvän hallinnon otsakkeen alle, mikä on yksi kiistattomista vahvuuksistamme. Hyvä hallinto ei todellakaan ole vain tekniikkaa, vaan kyse on siitä, että vallassa olevien on oltava tekemisistään vastuussa kansalaisille, joiden on voitava vaihtaa päätöksentekijät vapaissa ja rehellisissä vaaleissa. Lisäksi nykyaikaiseen demokratiaan kuuluu kansalaisille kaikkinainen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon ja saada siitä tietoa.

**

Euroopan unioni uudistaa parhaillaan kehityspolitiikkaansa. Komissio viimeistelee parhaillaan EU:n kehityspolitiikan tulevaisuutta koskevaa tiedonantoa. Samalla neuvotellaan uudet seitsemänvuotiset rahoituskehykset vuodesta 2014 alkaen. Prosessissa määritellään ne instrumentit, joiden kautta EU:n ulkosuhderahoitus tullaan kanavoimaan. Budjettituesta on alkamassa uusi keskustelu. Suomi osallistuu tähän työhön aktiivisesti.

EU on maailman johtava kehitysavun antaja, minkä roolin tulisi näkyä EU:n ulkosuhdetoiminnan kokonaisuudessa.

Suomen näkökulmasta EU:n toiminta globaalisti on vahvuus, joka ei kuitenkaan ole vielä realisoitunut. Suomi tukee EU:n aktiivista roolia erityisesti avunantajien työnjaon parantamiseksi sekä maatason yhteisohjelmointia. Suomen kehitysrahoituksen ohjelmointia tulee katsoa tästä näkökulmasta.
Lisäksi yhteistyö myös laajemman avunantajayhteisön kanssa on keskeistä, mukaan lukien kahden ylivoimaisesti suurimman kehitysavun antajan, EU:n ja Yhdysvaltojen transatlanttisen kestävän kehityksen kumppanuus.

***

Suomen johdonmukainen kehitysyhteistyö-määrärahojen lisäys vuosi vuodelta oikeastaan koko 2000-luvun alun, kohti 0,7% bktl-osuutta vuonna 2015, on ollut hyvä saavutus. Olemme siitä saaneet myös maailmalla kiitosta. Tämänhetkinen tasommehan on 0,56% ja julkinen kehitysapumme kokonaisuudessaan jo yli miljardi euroa.

Kesän aikana on käyty, ja tulevina päivinä tullaan käymään monia keskusteluja kehitysyhteistyömäärärahojen tulevaisuudesta. Hallituksen budjettiriihi syyskuun puolivälissä tulee olemaan ratkaisevan tärkeä. Nyt meillä on valtiovarainministeri, joka ilmoittaa olevansa erityisen kiinnostunut kehityksestä ja joka on niitä harrastanut hyvinkin paljon. Odotan häneltä ymmärrystä sille, että kehitysyhteistyöllä ja siihen osoitetuilla määrärahoilla on merkitystä koko ulko- ja turvallisuuspolitiikallemme ja Suomen profiilille sekä uskottavuudelle kansainvälisillä foorumeilla – myös turvaneuvostokampanjoinnillemme, jossa ulkoministeriön jokainen ministeri tekee parhaansa.

**

Arvon suurlähettiläät,

kehityspolitiikkamme kokonaisuudessaan voi onnistua vain, kun Suomen edustustot edistävät sen johdonmukaisuutta, yhdessä muiden EU-maiden ja laajemman avunantajayhteisön ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Pyydän jokaista ulkoministeriössä toimivaa katsomaan toimintaansa myös kehityspoliittisten silmälasien läpi. Vain siten voimme onnistua toteuttamaan hallitusohjelman, joka on määritellyt kehityspolitiikan keskeiseksi osaksi johdonmukaista ja laajaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.