Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubbin puhe suurlähettiläskokouksessa 22.8.2011
Muutosvarauksin
Maailmantalouden muutos ja Suomen taloudellisten etujen edistäminen
Hyvät kollegat, hyvät ystävät.
Todella mukava nähdä teidät kaikki. Monilla tehtävät ovat vuoden aikana vaihtuneet - kuten myös itselläni. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin tehtävä tuntuu ensimmäisten kuukausien kokemuksen perusteella todella mielenkiintoiselta. Työltä, joka tarjoaa uutta opittavaa ja uusia haasteita. Olen myös erittäin iloinen tilaisuudesta jatkaa UM:ssä, loistavien työkavereiden kanssa.
Kesä on aina hyvää lukuaikaa. Omasta kesälukemistostani nousee tänään mieleen kaksi monelle tuttua tekstiä. Ensimmäinen on Väinö Tannerin ”Olin ulkoministerinä talvisodan aikana.” Toinen on Winston Churchillin ensimmäinen puhe pääministerinä, jossa hän toteaa että ”Minulla ei ole tarjota teille muuta kuin verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä”. Molemmat ovat muistutuksia siitä, miten kansakunnan pitää puhaltaa yhteen hiileen vaikeina aikoina.
Alkaneen hallituskauden haasteet ovat äärimmäisen suuria. Edessä on vaikea jakso, jonka aikana Suomi, Eurooppa ja koko läntinen maailma joutuvat sopeutumaan maailmantalouden ja kansainvälisen politiikan muutokseen. Muutos on osoittautumassa vaikeammaksi ja nopeammaksi kuin vielä vuosi tai pari sitten luultiin. Se koskettaa kaikkia: yrityksiä, työntekijöitä, hallintoa – ja tietenkin myös ulkoasiainhallintoa.
Kriisi on aina myös mahdollisuus. Suomi on onnistunut kriisien hyödyntämisessä monta kertaa aiemmin: Ruotsin vallasta Venäjän alaisuuteen siirtyminen, talouden nostaminen jaloilleen sotien jälkeen, 90-luvun alun lama. Joka kerta olemme löytäneet kriisistä siemenet uuteen taloudelliseen kasvuun ja myös poliittisen asemamme vahvistamiseen. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan vaatii oikeaa analyysiä maailman muutoksesta sekä vahvaa vaikuttamista. Tässä työssä teidän panoksenne on keskeinen.
Omilla tonteillani, EU-asioissa ja Suomen taloudellisten intressien ajamisessa, tulee tapahtumaan seuraavien neljän vuoden aikana paljon. Nyt pitää olla hereillä – eikä vain KPO-laisten ja EU-maissa toimivien suurlähettiläiden! Suomen taloudellisen hyvinvoinnin tukeminen on jokaisen ulkoministeriöläisen asia.
Aloitan tänään analyysillä kuluneen vuoden aikana tapahtuneista toimintaympäristön muutoksista maailmassa, Euroopassa ja Suomessa. Sen jälkeen esitän näkemykseni tarvittavista toimenpiteistä. Päivän keskeisin viestini on, että meidän on lähdettävä ajamaan Suomen taloudellisia etuja uudella otteella.
Arvioin vuoden takaisessa suurlähettiläspäivien puheessani, että 2010-luvulla maailmantalouden ja -politiikan rakennemuutos jatkuu ja syvenee entisestään. Totesin myös, että julkisen talouden velkaantumisesta on muodostumassa paljon Kreikkaa laajempi, koko läntistä maailmaa koskettava kriisi.
Ennusteet ovat toteutumassa, mutta vielä dramaattisemmin kuin yleisesti osattiin arvata. Maailmantalouteen on vakiintunut kahden nopeuden kasvu, jossa kehittyvät markkinat porskuttavat länsimaiden polkiessa enemmän tai vähemmän paikallaan. Osassa kehittyviä markkinoita puhutaan jo ylikuumenemisesta, minkä johdosta inflaatiopaineet ovat kasvaneet myös Euroopassa. Vuoden 2008 jälkeen kaksi kolmasosaa maailman kysynnän kasvusta on ollut Aasiassa, ja pitkän aikavälin ennusteiden mukaan taloudellinen siirtymä kohti uusia markkinoita jatkuu.
Vielä akuutimpi kysymys on länsimaiden velkakriisi, josta on kuluneen vuoden aikana kehittynyt massiivinen, poliittista agendaa dominoiva ongelma. Sekä euroalueella että Yhdysvalloissa poliittinen järjestelmä on ollut kyvytön katkaisemaan velkaantumiskehitystä. Sijoittajien luottamuksen rapautuminen on vaikeuttanut tilanteen hoitoa entisestään. Olemme selvinneet kriisistä toiseen - Euroopassa rahoituspakettien ja Yhdysvalloissa mm. velkakaton noston kautta – mutta kestävää ratkaisua ongelmaan ei toistaiseksi ole. Velkakriisissä on kolme k-alkuista megatrendiä: kriisi, kuri ja kasvu. Meidän on hoidettava akuutti kriisi, vahvistettava budjettikuria ja vahvistettava talouskasvun edellytyksiä.
Euroopassa pitkittynyt velkakriisi vaikuttaa jo tällä hetkellä EU:n kansainväliseen asemaan ja mielikuvaan unionista. Monet raporteistanne ovat kertoneet tästä. Taloudellisella haavoittuvuudella on suora vaikutus siihen, miten Eurooppa pystyy puolustamaan etujamme kansainvälisessä politiikassa. Se, miten ja millä aikataululla pystymme vakauttamaan julkiset taloutemme, on siksi unionin kannalta kohtalon kysymys.
EU:n sisällä velkakriisillä on kahdenlaisia vaikutuksia: Ensinnä kriisi on nakertanut jäsenmaiden solidaarisuutta ja nostanut sisäänpäin katsovia poliittisia voimia useissa jäsenmaissa. Toisaalta talouspolitiikan koordinaatio erityisesti euroalueella on tiivistymässä merkittävästi. Koordinaation tiivistäminen on Suomen pitkäaikainen tavoite.
Kriisi asettaa unionin käytännössä valintatilanteeseen: joko liikumme integraatiokehityksessä eteenpäin tai alamme liukua taaksepäin. Puheet liittovaltiosta ovat kuitenkin ennenaikaisia ja harhaanjohtaviakin. Pikemminkin unionissa on vahvistunut hallitustenvälisyys. Itse olen aina kannattanut yhteisöllisyyttä EU:n kehittämisessä. Talouspolitiiikan koordinaatio tulee olemaan sekoitus hallitustenvälisiä ja yhteisöllisiä elementtejä – niin kuin unionin ulkosuhteet nykyään ovat.
Entä Suomen tilanne ja tunnelmat tässä kokonaisuudessa? Finanssikriisi ja tätä seurannut ulkomaankaupan ja kokonaistuotannon kehitys muistuttavat, että Suomella on erityisen suuri intressi globaalin taantuman ja euroalueen kriisiytymisen välttämisessä. Kuten ehkä muistatte, vuoden 2009 aikana Suomen kokonaistuotanto putosi noin 8% ja vienti 20%. Jos maailmantalous ympärillä murenee, ei Suomikaan välty alamäeltä. Euroalueen vakaus on meille elintärkeää – ehkä tärkeämpää kuin yhdellekään toiselle EU-maalle.
Velkakriisi ja maailmantalouden ongelmat ovat polarisoineet poliittista keskustelua myös Suomessa. Ja kuten monissa muissa Euroopan maissa, polarisoituminen on meilläkin siirtynyt uudelle akselille: Oikeiston ja vasemmiston välinen jakolinja on menettänyt merkitystään ja osittain korvautunut uudella jaolla. Kansainvälisyyttä, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta haastavat nyt nationalismi, sulkeutuneisuus ja vieraan pelko. Financial Timesin kolumnisti Peter Spiegel osui naulan kantaan kuvatessaan alkukesästä tätä asetelmaa ”globalistien” ja ”lokalistien” väliseksi kuiluksi.
Poliitikkojen kiusaus tarjota mustavalkoisia, helppoja vastauksia on kasvanut. Jean-Claude Junckerin sanoin, "kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tiedä, miten tulla sen jälkeen uudelleen valituksi". Oikeasti tarvitsemme kuitenkin ratkaisuja, jotka rakentavat Suomen taloudellista hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Seuraavassa hahmotelmaa muutamista, tärkeistä toimenpiteistä.
Mitä Suomen pitäisi tehdä menestyäkseen muutoksen keskellä? On aluksi hyvä palauttaa mieleen, että Suomennopea vaurastuminen viime vuosikymmeninä on pohjautunut avoimuuteen, kansainväliseen yhteistyöhön ja ongelmien ratkaisuun yhdessä muiden maiden kanssa. Kyseessä on Suomen ulkopolitiikan ja taloussuhteiden pitkä linja, joka ei ole vanhentunut.
Taloussuhteissa olemme aina ymmärtäneet yritysten kilpailukyvyn, viennin ja avoimen maailmankaupan merkityksen pienelle maalle – ja osanneet tukea tätä ulkopolitiikan keinoin. Eurooppa-politiikassa olemme ymmärtäneet, että Suomi puolustaa omia etujaan parhaiten toimimalla rakentavasti ja vastuuta kantaen yhdessä muiden maiden kanssa. Aivan samalla tavalla meidän pitää nyt pragmaattisesti ja ”suomalaisesti” etsiä ratkaisuja uusiin ongelmiin. Suomi ei voi menestyä käpertymällä itseensä. Meidän on toimittava aktiivisesti kaikilla foorumeilla ja kaikilla tasoilla – kansallisesti, Euroopassa ja maailmanlaajuisesti.
Vårt pågående ordförandeskap i Nordiska Ministerrådet ger oss möjligheten att leda och utveckla det nordiska samarbetet i en riktning som stöder våra nationella mål. Starkt samarbete mellan huvudstäderna och ambassaderna hjälper oss att driva våra ofta likartade nordiska intressen och föra fram vår syn på öppenhet och demokrati. Den historiska värdegrund vi bygger vårt samarbete på och våra toleranta, demokratiska och öppna samhällen är nu viktigare än någonsin.
Tärkein viiteryhmämme talouskriisin hoidossa on Euroopan unioni. Euromaalle unionin on oltava osa ratkaisua.
Euroopan Unionin merkitys Suomelle on kasvanut talouskriisin ansioista. Jos EU:ta ei olisi, se olisi keksitty talouskriisin aikana ja pienet maat olisivat olleet unionin kaikkein innokkaimpia perustajia. Tämä ei tarkoita, että EU:ta pitäisi tunteenomaisesti rakastaa tai kaikki EU:ssa tehtävät päätökset olisivat oikeita. Mutta EU:n ja Suomen taloudellinen hyvinvointi liittyvät 2010-luvulla yhteen.
Sisämarkkinoiden kehittäminen on välttämätön osa Euroopan talouden vahvistamista. Kasvavat toimialat, kuten cleantech ja digitaalinen media, tarvitsevat ponnahduslaudakseen vahvan ja aidosti toimivan kotimarkkinan, jolla yritykset voivat toimia ilman lakimiesarmeijaa.
EU:n talouspolitiikassa meille on tärkeää, että tehtävät ratkaisut takaavat euroalueen vakauden, mutta kannustavat ja pakottavatkin hyvään taloudenpitoon kaikissa euroalueen maissa. Solidaarisuus ei voi tarkoittaa vastuuta muiden huonosta talouspolitiikasta. Yhteisvastuu voi toimia vain vastavuoroisesti – se luo sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Olen täysin samaa mieltä kuin Sauli Niinistö, että euroalueen maiden talouspolitiikan tiivistäminen on edellytys yhteisvastuulle. Meidän on voitava aidosti luottaa euroalueen maiden noudattavan jatkossa kurinalaista ja kasvua edistävää talouspolitiikkaa. Samalla meidän on pidettävä kirkkaana mielessä, että Suomi tarvitsee vakaata ja hyvinvoivaa Eurooppaa. Paavo Lipposen sanoin: meidän pitää olla osa ratkaisua, ei osa ongelmaa.
Unionin vuosia 2014-2020 koskevat rahoituskehysneuvottelut ovat iso projekti. EU:n budjetti on kooltaan vain yhden prosentin unionin BKT:stä, mutta sillä voi olla suuri ohjaava vaikutus. Neuvotteluissa avautuu toivottavasti mahdollisuus ratkaisuun Ranskan presidentinvaalien jälkeen alkukesästä 2012. Muodostamme tässä harjoituksessa tiiviin kvartetin pääministerin, elinkeinoministerin ja maatalousministerin kanssa. Suomella on näissä neuvotteluissa useampi luonnollinen liittolaisryhmä; toisaalta olemme nettomaksajamaa ja kannatamme EU-budjetin modernisointia sekä mm. tutkimusrahoituksen kasvattamista. Toisaalta maatalouden toimintaedellytykset sekä Itä- ja Pohjois-Suomen erityisaseman säilyttäminen koheesiopolitiikassa ovat meille keskeisiä tavoitteita.
Suomen elinkeinoelämä toimii kuitenkin globaalisti. Valtionhallinnon on pystyttävä samaan.
Meidän UM-läisten kannalta erityisen iso asia on, että maailmantalouden murroksessa suomalaisten etujen edistäminen vaatii entistä enemmän töitä. Nousevilla talouksilla ja niiden yrityksillä on aikaisempaa enemmän itseluottamusta haastaa meitä. Kilpailu vaikutusvallasta ja markkinoista kovenee. Kehittyvät maat saattavat pelaavat erilaisilla säännöillä kuin mihin olemme tottuneet, ja niiden valtion ja yrityselämän yhteydet ovat usein tiiviit.
Olen tavannut hallituskauden alussa useita suomalaisia yritysjohtajia eri toimialoilta ja eri kokoisista yrityksistä kuullakseni heidän näkemyksiään ja toiveitaan. Tarkoitukseni on tavata jouluun mennessä vähintään 50 eri tyyppisten yritysten edustajaa. Vaikka lopullisia johtopäätöksiä en näistä keskusteluista tietenkään vielä vedä, on muutama näkemys jo tullut selväksi:
Ensinnäkin, yritykset eivät välttämättä tiedosta ulkoasiainhallinnon ja edustustojen tarjoamaa lisäarvoa esimerkiksi ovien avaajana, kriisien ja ongelmien ennakoinnissa sekä kaupan esteisiin ja paikalliseen säädösympäristöön vaikuttamisessa.
Toiseksi, taloudellisten intressien ajaminen ulkomailla vaatii valtionhallinnolta uudenlaista otetta. Yritykset toimivat maailmassa, jossa tuotantopanokset kerätään ympäri maailmaa ja tavarat myydään ympäri maailmaa. Perinteisen viennin edistämisen rinnalla yrityksiä on siksi pystyttävä tukemaan kokonaisvaltaisemmin, myös kohdemarkkinoilla. Suomalaisten julkisrahoitteisten toimijoiden saumaton yhteistyö on tärkeää.
Suomalaisyritysten pärjääminen maailmalla on koko Suomen ja koko hallituksen asia. Tavoitteen edistämiseksi pääministeri Katainen on pyytänyt minua käynnistämään hallitusohjelmassa mainitun taloudellisten ulkosuhteiden ohjelman valmistelun. Ohjelma tulee linjaamaan Suomen taloudellisen ulkopolitiikan tavoitteita ja strategiaa, mutta erityisen tärkeää on etsiä uusia, käytännön työkaluja suomalaisyritysten tukemiseen. Ohjelma on määrä käsitellä hallituksen iltakoulussa, hyväksyä valtioneuvoston istunnossa tämän vuoden aikana, ja panna sen jälkeen toimeen.
Valmisteluun kytketään virkamiesten lisäksi elinkeinoelämästä - niin suurista kuin pienistäkin yrityksistä - kokemusta keränneitä ihmisiä. Työryhmän puheenjohtajaksi olen pyytänyt parasta mahdollista kandidaattia -- Koneen Matti Alahuhtaa -- joka on ystävällisesti tarttunut haasteeseen. Toivon myös teiltä suurlähettiläiltä näkemyksiä kentältä: mitä teemme nyt hyvin ja mitä huonosti? Miten yhteistyö pelaa Finpron, Tekesin ja muiden kanssa kentällä? Mihin kaipaatte enemmän tukea Merikasarmilta?
Itse ryhdyn innokkaaksi suomalaisyritysten markkinointimieheksi maailmalla. Pyrin toteuttamaan 1-2 viennin ja suomalaisyritysten tavoitteiden edistämiseen keskittyvää matkaa kuussa, osin aiemmasta poikkeavalla formaatilla. Tavoitteemme on tehdä täsmäiskuja, joissa mukanaolevat yritykset, vierailukohteet ja tapaamisten tavoitteet on mietitty entistä tarkemmin. Syyskaudella lähdemme näillä näkymin erityisesti itään: Mongoliaan, Japaniin, Venäjälle, Indonesiaan ja Kiinaan. Pyrin myös olemaan 24/7 suomalaisyritysten käytettävissä matkojen välillä sekä ylläpitämään yrityskenttään tiiviitä, laajoja yhteyksiä.
Hyvät ystävät, maailmantalouden muutoksen vauhti on hurja. Mielestäni WTO:n pääjohtaja Pascal Lamy tiivisti asian erinomaisesti kesällä: yli kolme miljardia kiinalaista, intialaista, indonesialaista ja muiden kehittyvien maiden asukasta saavuttaa yhdessä sukupolvessa sen, mihin länsimaissa tarvittiin vuosisata tai enemmän.
Ketterät toimijat pärjäävät muuttuvassa toimintaympäristössä. Suomi voi hyötyä maailmantalouden käynnissä olevasta murroksesta, jos analysoimme tapahtumia oikein, etsimme ratkaisuja yhdessä kumppaneidemme kanssa ja toimimme päättäväisesti.
Suomi on noussut muutamassa vuosikymmenessä maailman kärkimaiden joukkoon kaikilla mittareilla - olipa kyseessä kilpailukyky, koulutus, onnellisuus tai vauraus. Olemme tehneet sen integroitumalla osaksi eurooppalaista ja globaalia taloutta. Tähän on tarvittu kilpailukykyisiä yrityksiä, mutta myös oikeita ulkopoliittisia ratkaisuja. Suomi on tänään aika erinäköinen paikka kuin 1970-luvun alussa ennen EEC-vapaakauppasopimusta, EU:ta ja Euroa.
Suomella ei ole nytkään varaa kääntyä sisäänpäin. Avoimuus ja kyky toimia kansainvälisessä taloudessa ovat se happi, jota Suomi hengittää. Uskon, että hapenottokykymme on edelleen kunnossa. Moni maa ottaisi varmasti mielellään Suomen vientiteollisuuden, koulutusjärjestelmän tai toimivan yhteiskunnan.
Valtionhallinnossa meidän tulee kuitenkin huolehtia omasta ruudustamme. Siitä, että taustatukemme yrityksille on ajan tasalla. Ei riitä, että yhdessä paikassa mietitään kauppapolitiikkaa, toisessa vientiluototuksia ja kolmannessa vaikkapa työntekijöiden liikkuvuuteen liittyviä kysymyksiä. Kyse on koko Suomen hyvinvoinnista, jota hallituksen, valtiojohdon ja valtionhallinnon on edistettävä yhdessä rintamassa ja yhteistyössä yritysten kanssa. Me teemme kaikki töitä Oy Suomi Ab:lle – hallinnonalojen rajat eivät saa olla esteitä järkevälle toiminnalle.
Suomen ja suomalaisten yritysten kaupallisten intressien edistäminen on yksi päätehtävistänne. Olette siinä korvaamattoman tärkeitä.
Ison-Britannian pääministeri David Cameron ohjeisti viime vuonna brittisuurlähettiläitä kysymään joka päivä itseltään, mitä he tekevät edistääkseen brittibisnestä. Vastaavan haasteen esitän teille ja johtamillenne edustustoille.