Alivaltiosihteeri Pertti Torstila: Suomen kansainvälinen kilpailukyky

Alivaltiosihteeri Pertti Torstila: Suomen kansainvälinen kilpailukyky

Kilpailukyky-seminaari Haaga Instituutti Finlandia-talo 14. marraskuuta 2001


Varmasti ilahduimme kaikki kuullessamme Suomen olevan ykkössijalla kansainvälisessä kilpailukyvyssä, sekä nykyisellään että kasvumahdollisuuksiltaan. Tämähän oli World Economic Forumin ja Harvardin arvovaltainen arvio toista kuukautta sitten. Olimme varmasti yhtä iloisia siitä kuin Mika Häkkisen voitoista tai Nokian kurssin noususta, vaikka emme kaikki olekaan F1-fanaatikkoja tai Nokian osakkeenomistajia. Suomen uusi maine maailmalla vahvistaa itsetuntoamme ja identiteettiämme ja henkselit paukkuvat.

Mutta toisin kuin Häkkinen ja Nokia, jotka ovat oikeasti olemassa - yksiselitteisesti ja konkreettisesti - yksittäisen maan kansainvälinen kilpailukyky on epämääräinen ja moniselitteinen käsite. Sitä ei sellaisenaan voi mitata. Ja jos sitä yritetään välillisesti mitata, saadaan kovin erilaisia tuloksia. Onko kilpailukykyä edes olemassa mielekkäänä käsitteenä, siitä eivät kaikki talousviisaat suinkaan tunnu olevan yksimielisiä.

Mm. amerikkalainen Paul Krugman epäilee koko käsitteen mielekkyyttä. Hänen mielestään hyvinvoinnin tärkein tekijä eli tuottavuus ei mitenkään riipu kilpailukyvystä. Näinkin voidaan suuressa ja itsetietoisessa maassa ajatella.

****

Valtakunnat eivät enää pitkään aikaan ole olleet sellaisia taloudellisia yksikköjä, jotka olisivat suoraviivaisesti kilpailleet keskenään talouden alalla. Markkinoilla kilpailevat yritykset, eivät kansakunnat. Merkantilismin valtakaudesta on pitkä aika. Globalisaatio ei sekään alkanut eilen tai 1990-luvulla, vaan jo kuningatar Victorian aikana. Monien mielestä kansakunnilla ja valtioilla ei enää ole mitään merkitystä niiden alati kansainvälistyvien firmojen menestykselle, joiden pääkonttori sattuu olemaan niiden rajojen sisällä.

Olisi houkuttelevaa ajatella, että kansakunnat ja valtiot ovat roolinsa näytelleet ja näyttämöltä poistumassa. Tosiasiat kuitenkin puhuvat vastaan. Näin sanoi kilpailukyvyn tutkimuksen tunnettu guru Michael Porter keräämänsä valtavan aineiston pohjalta, josta syntyi järkälemäinen The Competitive Advantage of Nations. Porter sanoo, että kaikesta kansainvälistymisestä ja globalisaatiosta huolimatta tiettyjen teollisuudenalojen johtavat yritykset keskittyvät tiettyihin maihin, ja pitävät johtoasemansa vuosikymmenien ajan. Miksi parhaat autot tulevat Saksasta, miksi parhaat kengät Italiasta, mistä johtuu ruotsalaisen teräksen maine? Verotuksella, hallinnolla, lainsäädännöllä ja koulutuksella on varmasti merkityksensä ja syitä on muitakin.

****

Porterin mukaan kansakunta on kilpailukykyinen, jos se pystyy luomaan kotipesän (home base) yrityksille ja yritysklustereille, jotka menestyvät globaalissa kilpailussa. Kotipesässä ovat ydinteknologiat, tiedot ja taidot, ja tuottavimmat työpaikat. Omistussuhteet ja alhaisemman tason tuotannon sijaintipaikka eivät paljon merkitse.

Porterin kirjassa (vuodelta 1990) mainitaan Suomi vain kahdesti. Molemmat maininnat koskevat jäänmurtajia, ja molemmissa on positiivinen sävy. Toisin kuin muissa Korean halpalaivojen kanssa kilpailevissa maissa, kuten Englannissa ja Espanjassa, Suomessa oli löydetty oma erityinen niche, osaamisen tasku. Jäänmurtajien vientimenestyksen tärkeä tekijä oli Porterin mukaan myös se, että niitä tarvittiin ja käytettiin Suomessa itsessään. Laatuvaatimukset oli näin rakennettu maan sisäiseen järjestelmään.

Porterin sanoma koettiin muiltakin osin ajankohtaiseksi lamasta toipuvassa Suomessa. Jos perheraamatun paksuisesta kirjasta jotakin jäi sitä opiskelleiden mieleen, ne olivat kaksi asiaa: klusterien eli toisiinsa läheisesti liittyvien ja toisiaan hedelmöittävien teollisuudenalojen keskinäinen positiivinen vaikutus ja kotimaisen kilpailutilanteen vaikutus firmojen kansainväliseen kilpailukykyyn. Suomen metsäklusteri olisi kelvannut Porterin kirjaan jo sen ilmestyessä, jos Suomi olisi ollut hänen tutkimuksensa varsinaisten kohdemaitten joukossa. Ja pian esimerkkejä tuli lisää, ennen muuta tietysti ITC-alalla. Suomen viennistä tänään kolmasosa on Nokia-klusterin tuotteita, toinen kolmannes metsäteollisuutta ja loput kansallisen erityisosaamisen näköisiä ja tasoisia laitteita ja koneita.

****

Tänä syksynä - vähän toistakymmentä vuotta myöhemmin - Michael Porter yhdessä muiden Harvardin gurujen kanssa tuotti World Economic Forumin raportin - Global Competitiveness Report 2001 - jonka ehdoton tähti on Suomi. Sen mukaan Suomi on maailman kilpailukykyisin talous niin tänään kuin myös tulevaisuudennäkymien osalta seuraavien viiden vuoden aikana. Tässä yhteydessä on syytä painottaa sitä, että WEF:n raportti ei tietenkään voinut huomioida kansainvälisen terrorismin vaikutuksia maailmantalouteen, jonka kehityksestä vientimarkkinoista elävä Suomi on suuresti riippuvainen.

Vaikka kilpailukyvyn kehitystä ennustavia raportteja (Growth Competitiveness Index, CCI) on tuotettu vuodesta 1979 lähtien, niitä on täydennetty nykytilannetta kuvaavilla raporteilla (Current Competitiveness Index) vasta vuodesta 2000 lähtien. Molemmissa kilpailuissa on mukana 75 maata. Tutkimusmenetelmä yhdistää tilastoaineiston käytön kyselytutkimukseen, jonka kohteena on 4 600 talouselämän päättäjää ympäri mailman. Tämä joukko pitkälti tekee ne investointi- ja muut päätökset, joista kansakuntien talouden kehitys riippuu.

Kun mukana on maita Yhdysvalloista Zimbabween, voi tietysti kysyä miten mielekkäitä vertailut ja ranking-listat ovat. Tutkimuksen tekijät vastaavat, että kaikkia ei suinkaan mitata samalla mitalla. Huomioon otetaan se, millä kolmesta kehitystasosta ne ovat ja ennen kaikkea se, millaiset mahdollisuudet niillä on selviytyä seuraavalle tasolle.

Alimmalla tasolla kasvu riippuu siitä, miten saadaan liikekannalle tuotannon perustekijät - maa, raaka-aineet, ammattitaidoton työvoima. Keskivaiheen talouden veturina ovat ulkoa tuotetut investoinnit ja innovaatiot, ja kolmannessa vaiheessa talous tuottaa itse teknologiaa ja innovaatioita, ja on ainakin joillakin aloilla kehityksen etulinjassa koko maailman mitassa.

Valtiovallan rooli alimmalla tasolla on huolehtia poliittisesta ja makrotaloudellisesta vakaudesta ja markkinoiden riittävästä avoimuudesta. Keskitasolla valtion huolena on infrastruktuuri, sekä fyysinen että institutionaalinen. Ylimmällä tasolla valtiolla on vaativa, välitön rooli korkean innovaatioasteen luojana ja ylläpitäjänä, varojen ohjaamisessa tutkimukseen ja kehitykseen, koulutuksessa ja pääomamarkkinoiden toimivuuden varmistamisessa.

Kilpailukyvyn tulevan kehityksen indeksi jakautuu kolmeen alaindeksiin, jotka mittaavat (1) teknologian tasoa, (2) julkisen vallan instituutioiden laatua ja (3) makrotaloudellisia olosuhteita. Suomi on teknologiaindeksissä kolmantena (edellään Yhdysvallat ja Kanada), ja makrotalouden ympäristöltään vasta 10. sijalla. Kärkikolmikko on Singapore, Irlanti ja Sveitsi.

Kuinka Suomi sitten kuitenkin pääsi kultasijalle tässä kolmiottelussa?

Sillä, että se sai ensimmäisen sijan julkisen vallan instituutioiden osalta, missä lajissa esim. Yhdysvalloilla oli vasta kahdestoista sija. Toisin sanoen, kilpailukyvyn kasvu ei ole kiinni vain insinööreistä ja pankkimiehistä, vaan myös - ja ilmeisen suurelta osalta – julkisen hallinnon toimivuuden ja sen työmiesten, virkamiesten tehokkuudesta.

Raportissa sanotaan Suomesta niin kauniisti, että sitä täytyy siteerata alkukielellä: “The country’s remarkable turnaround over the past decade serves as evidence how quickly an economy’s prospects can be transformed by strong political institutions, a focus on technology, and sound macroeconomic management.”

(“Suomen talouden merkittävä käänne viime vuosikymmenellä on osoitus siitä, kuinka nopeasti talouden näkymät voidaan muuttaa kun käytössä ovat vahvat poliittiset instituutiot, teknologiafokus ja terve makrotaloudellinen johto-ote”)

Tämän hetken kilpailukyvyn perustekijöitä mittaava indeksi (CCI) muodostuu kahdesta alaindeksistä. Yksi mittaa yritysten strategiaa ja operaatioita. Siinä Yhdysvallat on ykkösenä ja Suomi kakkosena. Toinen mittaa yrityselämän ympäristötekijöitä (quality of national business environment), jossa sijat ovat toisinpäin, mutta kaksiottelun ykkössijan vie Suomi.

Tutkimuksessa verrataan myös sitä kansantuotteen tasoa, johon maalla näyttäisi olevan kilpailukykynsä puolesta mahdollisuuksia, vallitseviin lukuihin. Kehittyneistä maista Suomen kohdalla tämä ero on suurin, eli sen kilpailukyvyn häikäisevä nousu ei ole vielä tuonut sitä lähellekään sitä vaurauden tasoa, mihin sillä olisi mahdollisuuksia.

(“Finland’s stunning turnaround in microeconomic competitiveness is still far from being fully realized in terms of reported prosperity”).

Päinvastaisina tapauksina mainitaan mm. Norja, Islanti ja Irlanti, eli ne ovat vauraampia kuin mihin niillä pitemmän päälle on varaa.

****

World Economic Forumin analyysi ei suinkaan ollut ensimmäinen Suomea ylistänyt tutkimus. Aikaisemmin tänä vuonna sveitsiläinen International Institute for Management Development (IMD) rankkasi Suomen kilpailukyvyltään kolmanneksi, Yhdysvaltain ja Singaporen jälkeen. Vuonna 2000 Suomi oli ollut neljännellä sijalla. IMD:n tuloskortti (World Competitiveness Scorecard) pohjautuu 286 kriteeriin. Suomi on ykkössijalla paitsi kännykkätiheydessä, myös mm. koulutusjärjestelmän laadussa.

Palkintokaapissamme on myös runsaasti tutkimuksia, joiden mukaan Suomi on maailman globalisoitunein ja vähiten korruptoitunut maa.

****

Mutta, mutta. Meidän tulee osata nähdä myös riskit ja vaaran merkit, terrorismin ohella ja ilman sitä. Kansainvälisiin kilpailukykyvertailuihin on syytä suhtautua viileästi ja varoen. ETLA:n asiantuntijat huomauttavat, että WEF:n kysymyksiin vastanneet 25 yritysjohtajaa antoivat lähes poikkeuksetta ”isänmaallisen positiivisen” kuvan Suomen tilasta. Näiden vastausten painoa kilpailukykyasteikossa ei ole saatu kaivettua esiin eikä WEF ehkä sitä halua kertoakaan.

Eivätkä kaikki tutkimukset ole Suomen kannalta yhtä miellyttävää luettavaa. Financial Times julkaisi pari viikkoa sitten (29.10.) koko sivun juttuna oman synteesinsä OECD:n tämänvuotisesta tieteen, teknologian ja teollisuuden tuloskortista (Science, Technology and Industrial Scorecard). Kuten kansainväliselle järjestölle sopii, OECD itse varoo visusti yhdistelemästä tilastoaineistoaan ranking-listoiksi, jotka saattaisivat ärsyttää jäsenmaita. Financial Times valitsi tilastoaineistosta kymmenen sarjaa, jotka sen mielestä parhaiten kuvaavat maan menestymistä tietopohjaisen teollisuuden (knowledge-based industry) alalla. Mittareina olivat mm. maan osuus tietointensiivisen teollisuuden ja palvelujen kokonaistuotannosta, tiettyjen teknologiaperheiden alalla haettujen patenttien määrä suhteessa väkilukuun, tuottavuuden kasvu, investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen jne.

Tulos oli yllättävä myös FTn toimittajien mielestä. Ykkössijalle kipusi Sveitsi, joka World Economic Forumin listoilla oli viides tämän hetken kilpailukyvyn ja viidestoista tulevaisuuden näkymien suhteen. Suomi oli Financial Timesin taulukossa vasta kymmenes, edellään Sveitsin, Ruotsin ja Yhdysvaltojen lisäksi mm. Unkari.

****

Michael Porter vieraili Helsingissä syyskuun lopulla (24.9.) ja esiintyi seminaarissa, jossa peräänkuulutettiin strategista ketteryyttä. Hänen teemansa oli “The Microeconomic Foundations of Competitiveness: Finland’s Next Agenda.”.

Porter näki Suomella kolme suurta haastetta: 1) kasvun hidastuminen, 2) liiallinen riippuvuus Nokiasta, ja 3) sitkeä työttömyys.

Agendalle, jolla näihin haasteisiin vastataan, hän asetti kuusi asiaa:

· mikrotaloudellisen ympäristön jäljelläolevien heikkouksien korjaaminen

Heikkouksia on mm. tiestön laadussa, jolla Suomi yllättäen on sijaluvulla 31, matematiikan ja luonnontieteen opetuksessa (13), management-koulutuksessa (12), byrokratian esteissä (10) ja rahamarkkinoilla (9)

· työttömyyden pohjalla olevien tekijöiden poistaminen

Nuorisotyöttömyys Suomessa 1989-1999 nousi seitsemästä (7) yli 20 prosenttiin, korkeammalle kuin muualla (Ruotsi: 4>14, Korea 5>14, UK 10>12, USA 12>11), ja 25-64 vuotiaiden alhaisen ammattitaidon omaavien työttömyys oli niin ikään korkeampi kuin muualla (22% vuonna 1998).

· kotimaisen talouden kilpailukyvyn nostaminen

Kotimaisen kilpailun heikkous näkyy siinä, että suomalaiset maksavat korkeampia hintoja kuin pitäisi. Suomi on kansantuotteeltaan per capita 12. sijalla, mutta vasta 15. sijalla jos ostovoima otetaan huomioon (PPP).

· valtion roolin muutos

· klusteripohjan laajentaminen

· alueellisen integraation syventäminen

***

Menemättä tämän enempää yksityiskohtiin sellaisissa taloutemme kilpailukyvyn perustekijöissä, kuten työvoimakustannuksissa, työmarkkinoiden toimivuudessa, työttömyydessä, koulutuksessa, veroasteessa tai tutkimuksessa, haluan sanoa muutaman sanan julkisesta vallasta ja edustamastani ulkoasiainhallinnosta. Yksikään kilpailukykyä vakavasti lähestyvä tutkimus ei jätä tarkastelematta julkisen vallan roolia. Mikä tässä kaikessa on ulkoasiainministeriön ja ulkomailla olevien edustustojemme rooli? Tämä on hyvä hetki puhua - ei siksi, että meillä olisi vastaus kaikkeen - vaan koska kysymys Suomen ulkoasiainhallinnon haasteista ja resursseista on juuri nyt nostettu esille näkyvämmin kuin koskaan aikaisemmin.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja luovutti kesäkuussa eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle selvityksen Suomen ulkoasiainhallinnon tehtävistä ja voimavaroista. (”Ulkoasiainhallinnon haasteet 2000-luvun alussa”/formin.finland.fi). Selvitys pohjusti parlamentaarista ja julkista keskustelua ulkoasiainhallinnon nykytilasta ja tulevaisuudesta. Rinnan eduskuntakäsittelyn syyskuussa valmistui konsernijohtaja Christoffer Taxellin vienninedistämistyöryhmän mietintö. Yhtä mieltä – ilman reviirikiistoja – ollaan siitä, että ulkomaanedustustojen, suurlähetystöjen ja konsulaattien – lähes sadan suomalaisantennin - tärkeänä tehtävänä on viennin ja yritysten kansainvälistymisen edistäminen ja ovien avaaminen suomalaisille yrityksille. Ulkosuhteilla on kylmän sodan päättymisen jälkeen taloudellisessa globaalisaatiossa koko ajan kasvanut kaupallis-taloudellinen painotus. Ulkoministeriön rooli Suomen kansallisten kauppaintressien edistämisessä on keskeinen. Lausuntonsa antaneet elinkeinoelämän sidosryhmät, kansalaiset ja yritykset haluavat, että maailman eri kulmilta löytyy ”Suomi-luukku”, josta keskitetysti saa tarvittavat julkiset palvelut. Edustustot neuvovat paikallisissa asioissa ja vienninedistäjä FINPRO puhuu liike-elämän kielellä yrityskehityspalveluista. Työnjaolle on olemassa luonteva pohja, jota suomalaisen yhteiskunnan ainutlaatuinen kyky rakentaa yhteishenkeä kansallisesti tärkeissä asioissa, puhua keskenään ja puhaltaa yhteen hiileen vahvistaa. UM:n laaja edustustoverkosto muodostaa kansallisen voimavaran, jonka palvelut rakentuvat osaksi yritysten viennin edistämistä ja kansainvälistymisen julkisten palvelujen kokonaisuutta.

Suomen innovaatioympäristö on yksi maailman ja Euroopan tehokkaimpia. Valtio on vastuussa kansakunnan menestystekijöiden laadusta. Suomalaiset osaavat tiimityöskentelyn, hallinto on pieni ja virkamiehet tuntevat toisensa. EU-puheenjohtajuuden hoitaminen vuonna 1999 käy parhaaksi mahdolliseksi todisteeksi hallintomallimme tehokkuudesta. Suomalaisen mallin, ja vaikkapa ranskalaisen, saksalaisen tai EU-hallintomallin välillä olevat erot tiedostetaan meillä ja niitä halutaan vaalia. Hallituksen määrätietoisesti ajama keskushallinnon uudistamishanke saa ulkoasiainministeriössä vahvan tuen. Sellainen hallinto, joka on sisäistänyt muutosherkkyyden oman hallintokulttuurinsa keskeiseksi osaksi, kykenee näyttämään suuntaa suomalaiselle yhteiskunnalle kansainvälisessä muutoksessa.