Alivaltiosihteeri Marjatta Rasin puheenvuoro kestävän kehityksen koulutuksesta
Opetusministeriön ja Suomen Unesco-toimikunnan kestävää kehitystä edistävän koulutuksen seminaari 15. helmikuuta 2006
Arvoisa ministeri, arvoisat kutsuvieraat, hyvät naiset ja herrat
Olen iloinen voidessani esittää ulkoasiainministeriön puolesta kiitokset ehdotuksesta Suomen kansalliseksi strategiaksi YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen toteuttamiseksi.
Niin kuin kaikki tiedämme, kestävän kehityksen tavoitteena on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville elämisen mahdollisuudet. Kestävä kehitys nousi kansainväliselle agendalle YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992 julkaistun Rion julistuksen ja toimintaohjelma Agenda 21:n myötä - lähes puolitoista vuosikymmentä sitten.
Mitä olemme saaneet aikaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi näinä 14 vuotena?
Kestävän kehityksen teemasta on tehty kasapäin raportteja ja dokumentteja, mutta ovatko tavoitteet ja sisältö jääneet liian epämääräisiksi koska periaatteita ei ole otettu maailmanlaajuisesti käyttöön?
Vaiko onko niin, että ne edustavat ihannetta, jonka yhteensovittaminen taloudellisen kasvun tavoitteen ja jatkuvan väestönkasvun kanssa ei ole toteutettavissa maailmanlaajuisella tai edes kansallisella tasolla?
Maailman talousfoorumi on nimennyt Suomen kestävän kehityksen mallimaaksi. Samalla kansainvälinen kilpailukykymme on huippuluokkaa. Suomen kokemukset näyttäisivät osoittavan, että kestävän kehityksen edistäminen ei ole sovittamattomassa ristiriidassa taloudellisen kilpailukyvyn kanssa.
Tämä Suomen malli, jossa eri ministeriöt ja toimijat ovat ottaneet vastuun kestävän kehityksen edistämisestä omissa linjauksissaan ja toimissaan, lienee lähes ainutlaatuinen koko maailmassa. Myös opetusministeriö on kiitettävällä tavalla integroinut kestävän kehityksen tavoitteet omaan toimintaansa.
Toisaalta, jos Suomi on kestävän kehityksen mallimaa, se tarkoittaa sitä että kaikkialla muualla kestävän kehityksen laita on huonommin kuin meillä, mikä ei ole järin rohkaiseva näköala.
Kestävä kehitys nojaa kolmeen pilariin: sosiaaliseen kestävyyteen, taloudelliseen kestävyyteen ja ympäristölliseen kestävyyteen. YK:n Vuosituhannen kehityspäämäärissä on oma kestävän kehityksen päämääränsä. Varsinaisesti sitä ei kuitenkaan kannata nähdä omana erillisenä päämääränään, sillä kestävä kehitys on läpileikkaava teema kaikissa kehityspäämäärissä.
Jotta nykyisten ihmisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointi, köyhyyden poisto, terveys ja koulutus ja voidaan turvata, työtä vaaditaan niin sosiaalisella, taloudellisella kuin ekologisella rintamalla.
Kehitys on myös kasvua ja maailman talous ja sitä kautta luonnonvarojen kulutus kasvaa kiihtyvällä vauhdilla. Länsimaat ovat kulutuksen huipulla, mutta olemme tällä hetkellä todistamassa myös Kaukoidän maiden huimaa taloudellista nousua. Taloudellisen ihmeen lisäksi, toivomme myös näkevämme kestävän kehityksen ihmeen. Meidän on oltava mukana tämän ihmeen tekemisessä ja saatava omat tuotanto- ja kulutustapamme kestäviksi.
Maamme hallitus on päättänyt laatia kansallisen, hallinnonalat ylittävän ohjelman ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävistä tuotanto- ja kulutustavoista. Osana ohjelmaa edistetään ympäristökasvatusta. Tämä näkyy myös kehityspoliittisessa ohjelmassamme, jonka mukaisesti edistämme tuotanto- ja kulutustapojen muuttamista ja tuemme köyhyyden vähentämistä kehitysmaissa tavalla, jolla vältetään taloudellisen kasvun aiheuttamat vakavimmat ympäristöhaitat.
Suomessa hallitus on linjannut kestävän kehityksen politiikkaa jo vuodesta 1990 alkaen. Yhtä aikaa uuden kansallisen kestävän kehityksen strategiatyön kanssa on käynnissä Euroopan Unionin kestävän kehityksen strategian uudistustyö. Ehdotus Suomen kansalliseksi strategiaksi YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen toteuttamiseksi kytkeytyy osaksi näitä prosesseja.
YK:n kestävää kehitystä edistävän vuosikymmenen yleisenä tavoitteena on tuoda kaikkialla kestävän kehityksen arvot opetuksen kautta jokaisen kansalaisen omaisuudeksi. Tämä puolestaan tukee käyttäytymisen muutosta ja mahdollisuutta kestävämpään ja oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan. Koulutus on tärkeä väline kestävän kehityksen edistämiselle, jonka merkitystä korostettiin jo Johannesburgin huippukokouksen toimintaohjelmassa.
Kansallisella tasolla YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmen edellyttää näkemyksen muodostamista kestävän kehityksen saavuttamisesta, sekä erityisesti käsitteen nostamista ihmisten tietoisuuteen koulutuksen, opetuksen ja kampanjoinnin avulla.
Kestävän kehityksen koulutuksen vuosikymmen edellyttää menestyäkseen hyvin laajaa kansalaisten tietoisuuden herättämistä ja kansalaisten tukea, ei ainoastaan koulujen ja oppilaitosten aktiivista toimintaa. Olen ymmärtänyt asian niin, että Suomi on myös Baltic 21E -ohjelmassa sitoutunut kestävän kehityksen edistämiseen koulujen ja korkea-asteen opetuksessa.
Kestävä kehitys voi toteutua vain, mikäli yhteiskunnassa vallitsevat arvot ovat kestävyyttä edistäviä. Tieteenaloista erityisesti kasvatustiedettä pidetään arvoihin sidoksissa olevana tieteenalana. Kasvatus ei olekaan vain tietojen ja taitojen välittämistä uudelle sukupolvelle, vaan se on myös yhteisön keskeisten arvojen ja normien tuottamista ja siirtämistä. Kasvatus kestävään kehitykseen voidaankin nähdä osana päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuvaa asennekasvatusta, joka toteutuu opetussuunnitelmissa läpäisyperiaatteella.
Vastaavasti kehitysyhteistyössä ympäristöasiat ovat - paitsi yksi toimialoistamme - myös kaikkea toimintaa läpileikkaava teema. Ympäristöasiat otetaan huomioon hankesuunnittelussa ja toteutuksessa. Hankkeissa tarjotaan ympäristötietoutta ja ympäristöosaamista paitsi ympäristöasiantuntijoille, myös paikallisille asukkaille, hallinnolle ja kouluttajille.
Opetusministeriön kansainvälisyyskasvatuksen työryhmä, jonka työhön ulkoministeriökin aktiivisesti osallistui, toteaa ehdotuksessaan kansalliseksi kansainvälisyyskasvatuksen toimenpideohjelmaksi, että kansainvälisyyskasvatusta voidaan pitää kokoavana käsitteenä. Tämän osa-alueita ovat niin ihmisoikeuskasvatus, tasa-arvokasvatus, rauhankasvatus, mediakasvatus, kulttuurienvälinen ymmärrys, kehitys- ja oikeudenmukaisuuskysymykset kuin kasvatus kestävään kehitykseenkin.
Kansainvälisyyskasvatuksen osana kestävän kehityksen kasvatuksella tulee täten auttaa hahmottamaan maapalloa luonnonvaroiltaan rajallisena kokonaisuutena, jossa voimavaroja on sekä opittava säästämään että jakamaan oikeudenmukaisesti, yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti, osana globaalikehityksen hallintaa.
Kansainvälisyyskasvatuksessa opetusministeriön ja ulkoministeriön hyvin sujunutta yhteistyötä jatketaan jo päätettyjen ja lähitulevaisuudessa päätettävien toimenpiteiden toteuttamisella. Näissä toimenpiteissä kestävään kehitykseen liittyvä koulutus on olennaisena osana kokonaisuutta.
Kuinka sitten kestävän kehityksen edistäminen näkyy Suomen kehityspolitiikassa?
Ympäristön kestävän kehityksen varmistaminen on painavasti mukana Vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärissä, joihin Suomi on vahvasti sitoutunut. Kestävällä kehityksellä on oma vuosituhattavoitteensa, mutta hyvä ympäristö vaikuttaa monilla tavoin köyhien elämään tarjoamalla elinkeinomahdollisuuksia, ruokaturvaa, perustan terveydelle sekä antamalla suojaa katastrofeja vastaan.
Lisäksi Suomi on kansainvälisten ympäristösopimusten osapuolena sitoutunut tukemaan kehitysmaita niiden rakentaessa omia valmiuksiaan toteuttaa sopimuksien päämääriä. Koulutuksella on tässä tuessa tärkeä asema.
Kerron mielelläni esimerkin hyvin toimivasta hankkeesta, jossa mielestäni Suomen kehitysyhteistyössä koulutus ja kestävä kehitys pelaavat hyvin yhteen.
Perun Amazoniassa on ollut käynnissä noin kuusi vuotta Biodamaz-hanke. Siinä suomalaiset tekevät työtä sademetsän sydämessä yhdessä perulaisten kanssa. Koulutus kuuluu Biodamaz-hankkeeseen mukaan monella tasolla. Koulujen opettajille on tuotettu opetusmateriaalia Perun sademetsien ekologiasta ja suojelusta. Sademetsän keskelle lähelle lähes puolen miljoonan asukkaan Iquitosta ollaan rakentamassa luonnonsuojelualueen opastuskeskusta, joka on erityisesti suunniteltu koulujen vierailukäyntejä varten. Lähes kaikki koululaismateriaali on myös laitettu Internetiin.
Maaseudun kyläläisiä tuetaan kädestä pitäen kalankasvatuksessa ja metsän istutuksessa. Perulaiset ovat palkanneet yhdessä suomalaisten kanssa neuvojia, jotka jatkuvasti kiertävät kyliä opastaen ja kannusten.
Perun vastikään hyväksytty uusi ympäristölaki siirsi runsaasti valtaa luonnonvarojen käytön suunnittelussa maakunnallisille viranomaisille. Tämä uudistus on asettanut suuren koulutushaasteen suomalaishankkeelle. Viranomaisia opetetaan seminaareissa ja heille annetaan suoraa työnohjausta. Tässäkin työssä hankkeen tuottamat nettipohjaiset aineistot ohjaavat viranomaisia ja auttavat heitä pääsemään muuten saavuttamattomissa olevan tiedon äärelle.
Yksi Biodamaz-hankkeen suomalaistoteuttajista on Turun yliopisto. Se on auttanut paikallista yliopistoa opetusohjelman kehittämissä. Myös opiskelijavaihto molempiin suuntiin on ollut vilkasta.
Biodamaz-hanke on osoittautunut erittäin onnistuneeksi. Andien yhteisön pyynnöstä Suomi on juuri siirtymässä alueelliseen hankkeeseen, jossa saatuja hyviä kokemuksia levitetään koko Andien maiden Amazonian alueen kestävän käytön kehittämiseksi.
Kehityksen ja ympäristön kestävyyden haasteet kytkeytyvät kiinteästi yhteen sekä maa- ettäglobaalilla tasolla. Suomen oman ympäristön tulevaisuuteen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla myös se, miten muut maailman maat, mukaan lukien kehitysmaat, huolehtivat ympäristöstä.
Kansainvälisten ympäristösopimusten toimeenpanolla voidaan vaikuttaa ympäristön tilaan Suomessa ja kehitysmaissa. Ympäristö on yksi globaaleista julkishyödykkeistä ja sen suojelu on yhteinen etu.
Kestävä hyvinvointi ja köyhyyden vähentäminen ei ole mahdollista ilman, että ympäristöstä huolehditaan. Tästä syystä ympäristökysymykset ovat yksi koko Suomen kehityspolitiikan läpileikkaavista teemoista.
Arvoisat kuulijat!
Yksi kansainvälisyyskasvatukselle asetettu tavoite on auttaa hahmottamaan maapalloa luonnonvaroiltaan rajallisena kokonaisuutena, jossa voimavaroja on sekä opittava säästämään että jakamaan oikeudenmukaisesti, yhdenvertaisesti ja tasapuolisesti. Tämä tavoite voidaan yhtä hyvin asettaa yhdeksi YK:n kestävää kehitystä edistävän koulutuksen vuosikymmenen kansalliseksi tavoitteeksi.
Lester Brown, yksi maailman johtavista ympäristöguruista, on omistanut vastailmestyneessä kirjassaan "Plan B 2.0 - kuinka ahdingossa oleva maailma pelastetaan" kokonaisen luvun koulutukselle. Maailmalla ei ole toivoa, jolleivät lapset pääse kouluun ja ihmisten ympäristötietoisuus lisäänny.
Kiitos.