Kokemuksia suomalaisesta etäopetuksesta

Suomessa palataan loppukevään aikana vähitellen normaaliin tapaan käydä koulua. Etäopetus oli kuitenkin arkea parin kuukauden ajan, ja lapset kävivät koulua kotoa käsin. Suomessa etäopetus sai paljon kehuja, mutta täysin ongelmitta se ei sujunut digitalisaation mallimaassakaan. Nyt on aika miettiä mikä sujui, missä oli haasteita ja mitä voimme ottaa opiksi.

Kuva: Nita Karila

Haastattelimme kahta suomalaista opettajaa etäopetuskokemuksista, ja he molemmat löysivät kevään poikkeuksellisesta opetusjaksosta paljon hyvää.

– Tämä etäopetus oikeastaan yllätti minut. Ensinnäkin yllätin itseni siinä, että kyllähän tästä selviää, vaikka on jo vanha ihminen ja enemmänkin käsillä tekevä kuin tietokoneilla, kertoo Petteri Karila Rovaniemeltä.

Karila on Ounasvaaran peruskoulun luokanopettaja. Marjaana Ajanto puolestaan opettaa yläasteikäisille englantia Lauttasaaren yhteiskoulussa Helsingissä.

– Koen, että meillä on ollut kivoja yhteisöllisyyden hetkiä. Varsinkin kun tässä ajassa ollaan aika erillään siellä kodeissa. Lisäksi opettaminen on ollut todella rauhallista. Oppilaat keskittyvät ja kuuntelevat opetusta omilla koneillaan. Rauhallisia oppitunteja jään varmasti kaipaamaan.

Oma rauha ja toimiva netti

Suomea kutsutaan digitalisaation mallimaaksi. Tietokoneet ovatkin jo lapsille arkea ja etäopetus oli monille mieleistä.

– Minun luokassani on muutama oppilas, jotka – täytyy sanoa ihan rehellisesti – ovat hoitaneet koulunkäynnin huomattavasti paremmin etäopetuksen aikana kuin lähiopetuksessa. Oma huone, oma rauha ja itsenäinen työskentely siellä kotona ovat auttaneet vaikka he luokassa saattavatkin tarvita apua, niin koneet ovat suurimmalle osalle aika tuttuja, kertoo Petteri Karila.

Nettiyhteydet toimivat Suomessa lähes poikkeuksetta kaikkialla, ja kokemusta digitalisaatiosta oli jo olemassa. Esimerkiksi selainpohjainen verkkopalvelu ”Wilma” on ollut Suomessa jo lähes 20 vuotta. Viestintä koulun ja kodin välillä tapahtuu juuri Wilmassa, jossa kerrotaan miten oppiminen sujuu tai missä kohdataan haasteita. Myös poissaolot ilmoitetaan Wilman kautta.

Kuva: Kristian Ajanto

Tekniikka ja laitteet hallussa

Etäopetus ei kaadu Suomessa ainakaan laitteiden puuttumiseen.

– Suomessa on siitä hyvä tilanne, että kaikilla on kännykkä ja 99-prosenttisesti myös tietokone. Ne, joilla ei ollut tietokonetta, saivat sen koululta lainaan. Kaikilla varmasti oli jokin etätyölaite, kertoo Karila.

– Meilläkään ei ole ollut ongelmia laitteiden kanssa. Oppilaat pitävät niistä todella hyvää huolta, ja jos jokin menee rikki, on kouluilla sitä varten vakuutukset, sanoo puolestaan Ajanto.

Etäkoulun alkaessa oppilailta tuli jonkin verran palautetta, että opettajat antoivat liikaa läksyjä.

– Tähän puututtiin heti. Opetus on tarkoitus tehdä etätuntien aikana ja jos silloin ei sitten aika riittänyt, annettiin kotiläksyjä, Ajanto kertoo.

Digitaalisia oppimateriaaleja oli jo olemassa ennen etäopetukseen siirtymistä. Koronakriisin aikaan kirjakustantajat myös tarjosivat digitaaliset oppimateriaalit kouluille ilmaiseksi.

– Minulla on ihan perinteiset oppikirjojen sähköiset materiaalit. Näen hyvin helposti sieltä, kuka on tehnyt läksyt ja kuka ei. Ja siihen liittyen voin antaa ihan perinteisesti Wilmassa merkintöjä. Käytimme lisäksi myös mm. Teamsiä, Google Meetiä ja Kahootteja. Netti on pullollaan erilaisia opetusmateriaaleja, luettelee Ajanto.

– Etäopetuspäivä on sellainen, että minulla on joka arkipäivä vähintään yksi ”miitti” eli videotapaaminen oppilaiden kanssa, mutta niitä voi olla jopa kolmekin päivän aikana. Opetustuokiossa käydään lukujärjestyksen mukaisia aineita läpi ja annetaan päivän tehtävät, kertoo puolestaan Karila.

Etäopetuksessa on luonnollisesti myös omat haasteensa.

– Opettajien kannalta haastavaa on ollut se, että työpäivät jatkuvat huomattavasti pidempään kuin normaalissa lähiopetuksessa. Oppilaat lähettävät vastauksia pitkin päivää ja myös illalla, ja niitä korjataan sitä mukaa kuin niitä tulee. Töitä on saanut tehdä paljon, Karila sanoo.  

Kavereita ja jopa opettajaa kaivattiin

Etäopetuksen aikaan oppilaat kaipasivat eniten koulukavereita. Mieleistä oli puolestaan etäopetuksen päivärytmi.

– Aamulla ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan. Ennen kaikkea oppilaat pitivät siitä, että he ovat saaneet tehdä läksyjä omassa tahdissa – joko heti urakkana läpi tai pikkuhiljaa päivän mittaan. Yllättävää oli, että he kaipasivat koulukavereiden lisäksi myös opettajaa kovasti – sitä välitöntä palautetta ja apua, mitä lähiopetuksessa saa. Tälle opettajalle sai kyllä soittaa milloin vain tai laittaa WhatsApp-viestiä, kertoo Karila.

Vaikka etäkoulusta saatiin hyviä kokemuksia, Suomessakin pohdittiin, onko se kaikille lapsille hyvä ratkaisu. Varsinkin pienimpien oppilaiden kohdalla vastuu opiskelun hoitamisesta jäi usein vanhemmille. Jos esimerkiksi ekaluokkainen ei vielä osannut lukea, oli äidin ja isän tuki tarpeen. Huolta herättivät myös perheet, joissa oli ongelmia jo entuudestaan. Joillekin lapsille esimerkiksi ilmainen kouluruokailu oli tärkeä tai koti ei ole turvallinen paikka.

– Todella hyvä kysymys on myös se, että mikä on oppimisen laatu, että kuinka paljon tässä päästiin oikeasti laadukkaasti oppimaan, sanoo Ajanto.

Joka tapauksessa etäkoulu oli oppimisen paikka niin koululaisille kuin opettajillekin.

– Olen tehnyt valtavan digiloikkauksen, täytyy myöntää. Olen joutunut käymään läpi asioita, jotka ovat aikaisemmin olleet minulle aika mysteereitä, mutta vanha koirakin oppii uusia asioita näköjään, Karila naurahtaa.

 


Teksti ja video: Tanja Huutonen ja Heini-Tuuli Onnela