GEF-7; Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (GEF), 7. lisärahoituskausi

Kuvaus Mitä ohjelmassa tai hankkeessa tehdään ja miksi, mitä tuloksia toiminnalla tavoitellaan, kuka toiminnasta hyötyy sekä ketä toteutuksessa on mukana.

Maailmanlaajuinen ympäristörahasto (Global Environment Facility, GEF) perustettiin alun perin Maailmanpankin pilottihankkeeksi avustamaan maailmanlaajuista ympäristönsuojelua. Vuonna 1992 GEF:n osapuolet päättivät muodostaa siitä Rion ympäristöhuippukokouksen toimintasuunnitelmassa (Agenda 21) sovitun mukaisesti YK:n ilmastopuitesopimuksen (UNFCCC) ja biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) rahoitusinstrumentin. Uuden muotoinen GEF aloitti toimintansa vuonna 1994. Tämän jälkeen GEF on valittu myös Tukholman sopimuksen (POPs), aavikoitumissopimuksen (UNCCD) ja elohopeasopimuksen (Minamata) viralliseksi rahoitusmekanismiksi. GEF:n tarkoituksena on saavuttaa globaaleja ympäristöhyötyjä tukemalla kehitysmaiden ympäristötoimia. GEF toimii viidellä temaattisella pääalueella, jotka eivät rajoitu yllä mainittuihin sopimuksiin: biodiversiteetti, ilmastonmuutoksen hillintä, kansainväliset vedet, kemikaalit ja (globaalisti merkittävät) jätteet sekä maaperän köyhtyminen. Kuudensissa lisärahoitusneuvotteluissa luotiin ns. integroidun lähestymistavan pilotit kokonaisvaltaisempaa ajattelua kehittämään ja kokeilemaan. Tätä lähestymistapaa jatketaan nyt seitsemännellä lisärahoituskaudella metsiin, ruokaturvaan ja kaupunkeihin keskittyvillä vaikuttamisohjelmilla. GEF on verkostomaisesti järjestäytynyt. Sillä on itsenäinen sihteeristö sekä evaluaatiotoimisto ja sen varainhoitajana toimii Maailmanpankki, joka kanavoi tukea toimeenpanevien järjestöjen kuten YK:n ympäristöohjelman (UNEP) kautta. Suomi on osallistunut GEF:n rahoitukseen alusta lähtien. Suomen tuki seitsemännellä lisärahoituskaudella (1.7.2018-30.6.2022) on noin 31 miljoonaa euroa. Tällä budjettipäätöksellä sidotaan rahoitusosuuden loppuosa, 4,97 miljoonaa euroa.